Joulutarina

Korvatunturilla oli hulinaa ja huisketta kerrakseen. Jouluaatto lähestyi kiivasta tahtia, ja kaikkien kilttien lasten lahjat oli paketoitu ja lastattu pukin rekeen aattoillan matkaa varten. Joulupukin postissa oli kuitenkin ongelma: Postin lakon takia eräs kirje oli hukkunut matkalla Joulupukin pajalle, ja se päätyi lajittelutontun käsiin vasta nyt. Hikikarpalot otsallaan tonttu avasi kirjeen.

”Vai että Nintendo-peli!” lajittelutonttu puuskahti. ”Onneksi tässä vaiheessa vuotta saapuva toive on sentään tarkka!” Epätietoisuus lapsen toiveesta raastoi tontun mieltä. Mitä ihmeen peliä tuo kuva esitti?

Postitonttu päätti kysyä neuvoa pajakylässä sijaitsevasta Fintendon sinisestä toimistosta, sillä olihan firman työntekijöillä vuosien vankka kokemus Nintendo-pelaamisesta. Piirrä Pokémon ‑kampanja osoitti myös sen, että myös Fintendon vakioasiakkaat ymmärtävät jotain taiteesta, joten ehkä piirroksen tulkitseminen onnistuisi ja lapsukainen saisi toivomansa pelin jouluaattoa ilahduttamaan.

Heti talon ulko-ovella vastassa oli vihreään trikooasuun pukeutunut mies, joka oli valmiina auttamaan. ”Kyseessähän on tietysti vuoden paras peli, eli Super Mario Maker 2!” ilmoitti pieni vihreä ukkeli. ”Anteeksi, mutta taidat olla väärässä”, kuului tontun selän takaa. Ääni kuului seinään nojanneen kaksimetrisen oranssin haarniskan sisältä. ”Kyseessähän on tietenkin indiehitti^tm Celeste!” ilmoitti kypäräpäinen hahmo itsevarmana. ”Eipäs, vaan Mario Maker!” intti vihreä mies. ”Indiehitti!” ”Yksinoikeus!” ”B- ja C-sidet!” ”Mahdottomat Kaizo-kentät!” Oli selvää, ettei parivaljakosta olisi enempää apua.

Seuraavaksi tonttu näytti kirjettä taloa hermostuneen oloisesti ympäri kiertäneelle haalaripukuiselle hahmolle. ”Hmm… Kyseessä on selvästi ilmainen nettipeli. Poika tarvitsee Wii U:n Mario Kart 8:n ja Splatoonin! Kuvassa on selvästi erilaisten ajokkien driftausjälkiä sekä luovaa kenttäsuunnittelua!” Tonttu raapi partaansa. ”Wii U ‑pelit ovat aika kiven takana, varsinkin näin lyhyellä varoitusajalla…” Haalarityypillä oli kuitenkin vaihtoehto: Worms W.M.D. Switchille. ”Mitäs täällä tapahtuu?” Paikalle ilmestyi vihreään sombreroon pukeutunut karvainen olento, joka näytti tuntevan haalarimiehen. Karvainen otus vilkaisi kirjettä ja sanoi: ”Matopeleistä tuo näyttää enintään vanhan Nokian matopeliltä, mutta mun mielestä tuo on kyllä ihan Splatoon kakkonen. Mukaan vähän Onlinea niin on peliseuraa, toisin kuin Wii U:lla.” Haalarimies näytti kaivavan taskustaan jostain syystä sanakirjaa, ja tontusta alkoi tuntua siltä, että nyt oli paras liueta paikalta. Samaan aikaan hän huomasi poliisipukuisen robotin astuvan ulos toimistosta, valtavan kokoinen vasara kädessään. ”Ei kovin jouluista, mutta ainakin rauha säilyy”, ajatteli postitonttu.

Konttorin sisällä istuskeli lisää väkeä. Ensimmäisenä mielipiteensä ehti antaa trumpettia käsissään pyöritellyt maastopukuinen veijari: ”Tuo näyttää vähän rytmipeliltä… Vai sittenkin visual novelilta… Hahaa, nyt keksin! Se on molempia, eli Rhythm Thief and the Emperor’s Treasure!” Kultakala-akvaariota pöydän ääressä kiillottaneen henkilön mielestä kuvassa oli monsterinjäännöksiä ja maahan pudonnut lohikäärmeenmuna.”Monster Hunter Generations Ultimate!” hän julisti. Nahkaisessa nojatuolissa istuskeli tummassa puvussaan arvovaltaisen näköinen mies, joka ei vastannut kysymykseen vaan mutisi jotain YouTuben analytiikasta.

Tietokonetta naputellut vanhempi herra tarjosi paperipinkallista Moonbound-pelin konseptitaidetta, sillä itse peli ei kuulemma ehtinyt enää jouluksi. Norsukuvioisella kammalla pitkää tukkaansa haronut mies puhui sekavia Mechstermination Forcesta Turun murteella, ja Lovecraftin kirjaa lukeneen naisen mielestä kyseessä olivat Night in the Woodsin moniulotteiset teemat. Yläkerran pelikerho liputti Super Smash Bros. Ultimaten puolesta, ja saivatpa uusimmat Pokémon-pelitkin jonkin verran kannatusta.

Visiitti Fintendon toimistoon ei tuonut apua tontulle. ”Kaikkien mielestä kyseessä on eri peli! Mitä minä nyt teen?” voihki tonttu. Yksi vaihtoehto olisi ottaa kaikki ehdotetut pelit ja lähettää ne, mutta se olisi jo hieman liikaa. Pitkällisen tuskailun päätteeksi postitonttu päätyi SNES Mini ‑konsoliin: siinähän olisi ikonisia Nintendo-pelejä, ja mukana olisi vielä kaksi ohjainta joulupelailua varten.

Koitti jouluaatto, ja tonttu päätti lähteä pukin mukaan viemään pikku-Lassin lahjaa. Lahjaa valikoinut partasuu katseli ikkunasta, kun poika avasi lahjaansa. SNES Mini aiheutti kuitenkin suuren pettymyksen: ”Täh? Jotain vanhoja pelejä? Ihan oikeesti? Onneks mä sain myös tän Fortnite Darkfire ‑version Switchille!” Tonttu päätti, ettei toteuttaisi enää ikinä epäselviä toiveita.

Tekijä: Veizen