Arvostelussa Celeste

Vuorenvarma hittipeli

Vuonna 2015 Matt Thorson ja Noel Berry loivat Game Jam -tapahtuman aikana muutamassa päivässä lyhyen ja haastavan tasohyppelypelin, jossa kiivettiin vuorta ylöspäin. Tämä PICO-8-nimiselle alustalle kehitetty peli sai nimekseen Celeste. Reilut kaksi vuotta myöhemmin alkuperäisen pelin kehittäjät tiimeineen pukkasivat ulos Switchille ja muille moderneille pelilaitteille kokonaan uudistetun ja entistä ehomman Celesten. Kenenkään haastavista tasoloikista pitävän ei tule ohittaa tätä seikkailua!

Pelaaja ohjastaa Madeline-tyttöä, joka on ottanut tavoitteekseen kiivetä mystisen Celeste-vuoren huipulle asti, mutta ei suinkaan pelkästään huvin vuoksi. Matkan tarkoitus selviää äkkiä. Madeline taistelee omaa ahdistustaan sekä epävarmuuttaan vastaan ja haluaa saavuttaa jotakin konkreettista pääsemällä vuoren huipulle. Matkan varrella kohdataan muita persoonallisia hahmoja, joilla on omat syynsä vuoren rinteillä roikkumiseen. Henkilökaarti ei ole kovinkaan laaja, mutta sympaattisuutta sillä riittää. Hahmojen välinen dialogi on lisäksi viehättävää ja sopivan huumorisävytteistä. Madeline heittää esimerkiksi sarkastisia kommentteja paljon kokeneille ja huipulle selviytymistä epäileville vastaantulijoille. Tarinan syvälliset vivahteet yllättivät positiivisesti ja pitivät kiinnostuksen korkealla koko pelin ajan.

Madeline osaa liikkumisen ja hyppimisen lisäksi pari muutakin temppua. Hän voi syöksyä ilmassa kertaalleen kahdeksaan eri suuntaan, mikä auttaa kaukana sijaitsevien tasojen saavuttamisessa. Lisäksi hahmo voi kiivetä seinämiä pitkin, mutta seiniin voi tarrautua vain lyhyeksi ajaksi. Ylöspäin tai alaspäin kiipeäminen kuluttaa kestävyyttä entisestään, joten ainoastaan tasaisella maalla olo on oikeasti turvallinen. Aivan Breath of the Wildin kaltaiseksi kiipeilysimulaattoriksi Celestestä ei siis ole.

Celeste on äärimmäisen haastava peli, joka vaatii jatkuvasti pikselintarkkoja hyppyjä sekä täsmällistä ajoitusta. Pelin tasot koostuvat lukuisista huoneista, jotka vaativat taidokkaan hyppelyn lisäksi sopivan reitin päättelyä. Hämmästyttävän monipuolisesti rakennetut kentät ovat täynnä piikkejä, tykkejä ja muita esteitä sekä liikkuvien alustojen kaltaisia elementtejä. Tasot sisältävät usein myös piilotettuja huoneita ja muita salaisuuksia, joiden ansiosta ahkerimmille riittää tutkittavaa tavallisen läpäisyn ohella.

Kenttiin on sijoitettu lukuisia mansikoita, joiden kerääminen on vapaaehtoista. Harmillisesti niillä ei oikeastaan tee mitään, vaikka niiden keräily onkin usein kinkkistä. Toisaalta peli painottaakin, että marjat käyvät ainoastaan leveilyyn ja oman egon kasvattamiseen. Jokaiseen kenttään piilotetun kasetin avulla saa avattua tasojen B-puolet, jotka viimeistään saavat kuolemamittarin lukeman jyrkkään nousuun. Peliin saa helposti upotettua toistakymmentä tuntia, vaikka kaikkien tasojen suorittaminen tai esineiden kerääminen jäisikin haaveeksi. Hauskana bonuksena pelissä voi myös avata PICO-8:lle kehitetyn alkuperäisen Celesten, jonka läpäisemiseen ei tosin mene varttia pidempään.

Celesten ei kuitenkaan tarvitse olla superhaastava kokemus, jos pelaaja ei niin halua. Peli nimittäin sisältää kattavan Assist Moden, jonka avulla kokemuksesta saa vähemmän hermoja raastavan ja jokainen pystyy etenemään tarinassa. Miltä kuulostaisi toiminnan puolitettu nopeus tai loputtomat syöksyt? Assist Moden avulla se on mahdollista. Helpotuksia voi lisäksi säätää asteittain ja yksitellen, joten vaikeusasteen saa säädettyä oman maun mukaan. Toisaalta apukeinojen kautta Celeste ei ole enää läheskään yhtä palkitseva, ja iso osa kenttäsuunnittelun takana olevista ajatuksista katoaa. Koska jokaisen huoneen kohdalla on normaalisti tarkastuspiste ja kuolemisen jälkeen taso käynnistyy vikkelästi uudelleen alusta, niin loputon mokailukaan ei turhauta liiaksi.

Monien muiden retrohenkisten pelien tapaan Celestessäkin hyödynnetään pikseligrafiikkaa, mutta pelin ulkoasu on joka tapauksessa ilo silmälle. Ulkoasu on värikäs ja erityisesti taustoissa on paljon yksityiskohtia, mutta eri kenttäelementit erottuvat silti selvästi toisistaan. Sulavat hahmoanimaatiot ansaitsevat lisäksi erityiskehut. Hellävaraisesti tyylitelty kenttävalikko on luotu muun pelin tyylistä poiketen käyttämällä minimalistista 3D-grafiikkaa. Myöskin dialogibokseissa esiintyvät hahmokuvakkeet poikkeavat hieman pikselilinjasta, mutta lähinnä vain edukseen tyylikkään sarjakuvamaisen piirrostyylin johdosta. Musiikkiraita on kaikin puolin fantastinen, tyylin vaihdellessa laidasta laitaan kauniista pianokappaleista elektronisiin biitteihin.

Kuten voi odottaakin, Switch pyörittää Celesteä sulavasti ja pelin lataustauot ovat kiitettävän nopeita. Peli soveltuu hyvin myös kannettavana pelattavaksi milloin ja missä tahansa, koska pelin yksittäiset huoneet ovat verrattain lyhyitä. Erityisesti Joy-Conien suuntanäppäimet soveltuvat peliin loistavasti tarkkuutensa ansiosta, mutta intensiivisen toiminnan keskellä sormet saattavat tällöin kokea täystuhon. Kokemus tuntuu joka tapauksessa viimeistellyltä niin suunnittelun kuin toteutuksenkin osalta.

Yhteenveto

Parinkympin hintainen Celeste on yksi Switchin indievalikoiman tulevista kulmakivistä, johon kannattaa ehdottomasti tutustua. Se on haastava mutta kaunis ja kekseliäs tasohyppely, jonka tarina käsittelee herkkiä ja mielenkiintoisia aiheita. Pelin useat, huolella rakennetut tasot ja sadat yksittäiset huoneet tarjoavat pitkäksi aikaa pelattavaa ja tutkittavaa. Celeste on siitä erinomainen peli, että sitä voi suositella kenelle tahansa haastavista tasoloikista pitävälle, mutta se kannustaa myös kokemattomampia pelaajia saavuttamaan tavoitteet ja raivaamaan tien vuoren huipulle asti.

Hyvää:
– Loistava kenttäsuunnittelu
– Juuri niin haastava kuin pelaaja itse haluaa
– Kaunis pikseligrafiikka ja tyylikäs animointi
– Kiinnostava tarina ja samaistuttavat hahmot

Huonoa:
– Ohjaimet voivat kärsiä