Arvostelussa Splatoon 2

Kertausharjoitukset

Wii U:n vaisusta menestyksestä huolimatta Nintendo onnistui julkaisemaan konsolille useita mainioita yksinoikeuspelejä. Yksi näistä oli Splatoon, täysin uusi nimike, joka edusti vieläpä isolle N:lle tuntemattomampaa nettiräiskintäpelien genreä. Nintendomainen toteutus kuitenkin villitsi pelaajat, ja Splatoonista tuli hittipeli erityisesti Japanissa. Hyvän vastaanoton saanut sarja jatkuu Switchillä vain kaksi vuotta debyytin ilmestymisen jälkeen. Syntyykö näin lyhyessä ajassa täysiverinen jatko-osa?

Kaksi vuotta on kulunut myös Splatoonin Inkopolis-kaupungissa. Hubina toimiva aukio on kasvanut, muotitrendit ovat muuttuneet ja musiikkimaailmaa hallitsee nouseva Off the Hook -duo. Aukiolla voi vierailla edelleen vanhoissa tutuissa putiikeissa, amiibo-kioskilla ja minipelikojulla sekä jututtaa tietysti muiden pelaajien inkling-avatareja. Kalmariteinien uusista vaatteista huolimatta kaikki näyttää käyttöliittymää myöten samalta kuin Wii U:lla, vaikka Switch antaakin hieman lisää terävyyttä ja kontrastia väreihin.

Viemäriin loikkaamalla päästään yksinpelikampanjan pariin. Pelaajaa tervehtii ykkösosasta tutun Squid Sisters -bändin Marie, joka kertoo Inkopoliksen Mahtavan Loiskekalan jälleen kadonneen. Hukassa on myös orkesterin toinen jäsen Callie. Pelaajan matka vie reiluun 30 erilaiseen kenttään, joiden parissa vierähtää yhteensä muutama tunti. Checkpointeilla pätkiksi pilkottujen tasojen suunnittelussa on otettu jälleen oppia Super Mario Galaxyista ja Sunshinesta. Uusina elementteinä kenttiin on lisätty esimerkiksi trampoliineja ja Sonic-henkisiä vauhtiraiteita.

Loikkataitojen ohella aktiivisessa käytössä ovat Splatoonin maalikäyttöiset tavaramerkkiaseet. Kakkosen tarinassa päästään käsiksi kaikkiin aseluokkiin, joten yksinpeli toimii samalla lyhyenä tutoriaalina. Erilaisia asetyyppejä on kymmenkunta erilaista. Konetuliaseet pohjautuvat pääasiassa tarkkuus- ja konekivääreihin, mutta joukossa on myös maalitelan ja ämpärin tyylisiä hauskoja erikoisuuksia. Suurin osa aseista on ykkösosasta tuttuja, mutta lisää on tulossa päivityksillä. Uusia luokkia edustavat kuperkeikat mahdollistavat tuplapistoolit sekä sateenvarjohaulikko, jota ei voi toistaiseksi käyttää lainkaan kampanjan ulkopuolella. Tähtääminen hoituu ohjaustikuilla tai sitten täysin liikkeentunnistuksen avulla, joka toimiikin erinomaisesti, kiitos Switchin ohjaimien kehittyneen teknologian.

Vihollisten naamojen lisäksi mustetta voi roiskia pitkin ympäristöä. Pelihahmo voi kiitää ja kiivetä mustekalamuodossa oman väristä maalipintaa pitkin tankaten samalla varastoa uudelleen täyteen. Vieraan värisessä maalissa liike vastaavasti hidastuu. Yksinpelitila persoonallisine pomovastustajineen on varsin helppo läpijuoksu, mutta halutessaan kenttiä voi tutkia tarkemmin keräilytavaran vuoksi.

Moninpeli on kuitenkin Splatoon 2:n suola. Kaikki Wii U:lla aikanaan nähdyt 4 vs. 4 -pelitilat tekevät paluun, ja niitä voi pelata vapaasti kaverihuoneissa netissä tai paikallisessa verkossa heti. Globaalissa nettipelissä loistavia pelimuotoja ja karttoja kuitenkin kierrätetään, eivätkä esimerkiksi Ranked-tilat eli aluehallinta Splat Zones, liikkuva tornipuolustus Tower Control ja ihmepyssyn tavoittelemisen ympärillä pyörivä Rainmaker aukea ennen kymppitason saavuttamista Turf War -matseissa. Ranked-otteluiden etsiminen kahdesta tai neljästä ystäväluettelon jäsenestä koostuvalla tiimillä ei taas onnistu ennen tietyn arvosanan ansaitsemista. Sykli kestää kerrallaan kaksi tuntia, ja areena arvotaan kahdesta vaihtoehdosta.

Ranked-pelit voivat olla ohi alle minuutissa tai venyä hieman jatkoaikasäännön vuoksi. Vähemmän vakavissa, kolme minuuttia kestävissä Turf War -otteluissa on tarkoituksena värjätä vastapuolta enemmän pinta-alaa. Pisteitä kertyy plakkariin eniten alueen valtaamisesta takaisin, mutta myös muita pelaajia kannattaa ampua, sillä hetkellinen muutaman kalmarin ylivoima on arvokas. Maalatessa täyttyy myös erikoisliikkeen mittari. Rakettirepun, suojakilven ja räjähtävän hamsteripallon kaltaiset spesiaalit ovat kaikki täysin uusia ja varsin hyvin tasapainoitettuja, sillä käyttäjä jää avoimeksi hyökkäyksille, eikä koko vihollistiimin tuhoaminen onnistu kovin helposti. Oman mausteensa tuovat vielä vaatteiden “perkit”, eli vaikkapa juoksunopeutta lisäävät tai paremmin pommeilta suojelevat erikoiskyvyt. Tervetulleena uudistuksena poistettuja kykyjä on mahdollista siirtää muihin varusteisiin.

Splatoon 2:n kiinnostavin pelitila on todennäköisesti yhteistyötä vaativa Salmon Run, jonka pelaamisesta myös palkitaan parhaiten. Muiden räiskintöjen Horde-pelimuotojen kaltaisessa lohinousussa pyritään tuhoamaan mitä kummallisemman näköisiä meriotuksia, robotteja ja pallogrillejä, keräämään kultamunia ja pitämään neljän hengen joukkue hengissä kolmen kierroksen ajan. Kaatuneet sotilaat kannattaa herättää pikaisesti henkiin, sillä kovasta myllytyksestä ei selviä yksin hengissä. Jostain syystä Salmon Run ei ole kuitenkaan pelattavissa netissä joka päivä eikä vaikeusasteen valitseminen onnistu kuin vain lähiverkossa. Onlinen puolella haastavuus vaikuttaa määräytyvän täysin satunnaisesti.

Ikävä kyllä online-infrastruktuuri ei vaikuta muutenkaan juuri kehittyneen Wii U:n ajoilta. Todennäköisesti ratkaisuilla yritetään pitää kaikki pelitilat kansoitettuina. Lagin minimoimisen kannalta on tietysti hyvä asia, että saman maanosan pelaajat keskitetään samaan huoneeseen, mutta aamupäivisin ja korkeimmilla tasoilla peliseuraa joutuu odottamaan jopa useita minuutteja, eikä valikosta ole mahdollista poistua kellon tikittäessä. Seuraavan erän alkamista odotellessa ei myöskään ole mahdollista pelata minipelejä tai edes muokata varusteita, vaan aulasta on aina poistuttava ja kaveriin on liityttävä uudelleen. Sääntövalikot, äänikeskustelu ja spectator-tila ovat kuitenkin osa yksityisiä huoneita, joissa kokemus ei kartu. Kahteen tuntiin pienennetyn kenttärotaation vielä hyväksyy, mutta minkä ihmeen takia koko peliporukka täytyy yhä potkia pihalle pelkästään siksi, että voidaan ilmoittaa uuden syklin alkaneen?

Pelin yhteydessä julkaistiin Nintendo Switch Online -mobiilisovellus, jonka sisälle kätkeytyy Splatnet-niminen alisivu. Splatnetin kautta on mahdollista tilata kuriirille alennustavoita, katsoa etukäteen seuraavien rotaatioiden tiedot ja seurata viimeisimpien pelien tilastoja pelaajatietoineen. Huomiota herättänyt äänichatti hoidetaan myös älypuhelimen välityksellä, mutta käytännöllisyydeltään tähän tarkoitukseen puhelimille on saatavilla parempiakin applikaatioita. Muuten Splatnet on ihan kiva lisä, mutta mikään ei olisi estänyt sen toimintojen sisällyttämistä suoraan peliin. Täytyy myös muistaa, että Switchin verkkopalvelut ovat ilmaisia vain vuoden 2017 loppuun saakka.

Yhteenveto

Wii U:n Splatoonia päivitettiin pitkään, ja Splatoon 2 hyödyntääkin paljon ykkösestä opittuja asioita. Kakkosen pelaaminen ei tunnu merkittävästi erilaiselta, mutta toimiviin pelimekaniikkoihin ei suurempia muutoksia edes tarvittu, sillä splättääminen on hauskaa ja koukuttavaa. Samaistuttavien hahmojen dialogissa vilisee näppäriä vitsejä, ja seinillä vilisee yhteisön piirtämiä meemejä. Paikalliset lanit onnistuvat hienosti, mutta muuten verkko-ominaisuuksissa olisi vielä rutkasti kehittämisen varaa. Katsetta ei tarvitse kääntää muita genren edustajia tai saman talon Mario Kart 8 -tiimiä kauemmaksi.

Hyvää:
– Avattavaa riittää alkajaisiksi
– Salmon Run
– Helppo päästä mukaan
– Splatnet-statistiikat

Huonoa:
– Onlinen rajoitukset
– Vähän uutta ykkösen kokeneille