Splatoonin marssi Wii U:lta Switchille

Nuoret sotilaat

Nintendo on tunnetusti tehnyt viime vuosina täysosumien lisäksi myös lukuisia ”hieman” ohi maalistaan ammuttuja laukauksia. Yksi isoimmista miinusmerkeistä kiotolaisfirman kylkeen on ollut aika lailla koko 2000-luvun kestänyt uusien hittinimikkeiden vähäinen määrä. Tässä hieman havainnollistavaa esimerkkiä tilanteesta:

Nintendon ns. mainstay-tasolle jääneet IP:t 1980–2000

– Donkey Kong (Rare toki auttoi vähän)
– Super Mario
– Metroid
– Pilotwings
– Mario Kart
– Earthbound/Mother
– The Legend Of Zelda
– Star Fox
– Warion tasoloikkapelit (syntyivät puolivahingossa Mario Land -sarjasta)
– F-Zero
– Yoshi
– Super Smash Bros.
– Kirby
– Punch-Out
– Pokémon (alkoi 3rd partyna, jonka Nintendo kiinnitti)
– Mario Party
– Fire Emblem (vain kotimaassaan)

Melkoinen lista siis tuotenimikkeitä, joiden varaan rakennettiin vuosituhannen vaihteeseen asti kokonaisia pelisarjoja, jotka elävät ja voivat enemmän tai vähemmän hyvin vielä tänäkin päivänä kun taas muutama esimerkki sai alkunsa mainitulla aikavälillä. Otetaanpas sitten tähän verrokiksi 2000-luvun vastaavat:

Nintendon ns. mainstay-tasolle jääneet IP:t 2000-nykyhetki

– WarioWare
– Animal Crossing
– Advance Wars (sai toki alkunsa jo Famicomilla)
– Golden Sun
– Pikmin
– Rhythm Heaven

Puhutaan tosiaan aika laskevasta trendistä, vaikka jaottelu olikin aika karkea. Listauksessa on myös jätetty tarkoituksella pois Kid Icaruksen kaltaiset nimikkeet, jotka olivat vuosikymmenten ajan hiljaiseloa viettämässä, tai Wave Racen, StarTropicsin ja Sin & Punishmentin kaltaiset parin pelin ihmeet, joille ei varmaan enää jatkoa nähdä koskaan.

Moni taho onkin miettinyt, miksi Nintendon ideatehdas on uusien tuotteiden osalta hiljentynyt noinkin radikaalisti. Jotkut ovat löytäneet motiivin laajentuneesta kilpailusta, Nintendon kovimman visionäärin Shigeru Miyamoton vanhenemisesta ja ties millä JFK:n murhalle vertoja vetävistä salaliittoteorioista. Fakta on kuitenkin se, että pioneerien on aina helpompi keksiä uutta ja katsella sivusta, kun näitä uusia ideoita jalostavat tahot korjaavat isoa siivua kakusta. Voitaneen olettaa, että kyseessä on ihan normaali vuosien vieriminen ja jatkuvan uuden keksimisen tarpeen väheneminen.

Nintendo on kuitenkin tämän vuosituhannen puolella yrittänyt kiivaasti tuoda uusia omistusoikeusnimikkeitä markkinoille. Kuka voisikaan unohtaa mm. Steel Diveria ja Rusty’s Real Deal Baseballia ja… niin tuota… joo. Kun asiaa katsastellaan ihan aikuisten oikeasti, niin Nintendolla on nyt pitkästä aikaa pullat hyvin uunissa uusien hittisarjojen luomisessa. Steel Diver ja kumppanit saattoivat olla epäonnistuneita viritelmiä, mutta esimerkiksi Xenoblade Chronicles on varmasti pitkään porskuttava tuotenimike. ARMS on ainakin pelaavan maailman kuhinan perusteella liittymässä uudeksi perheenjäseneksi Nintendon sukupuuhun. Viime vuosien suurin Nintendo-menestys ei ole kuitenkaan vielä päässyt pelisarjan statukseen ainoan osan ilmestyessä muutenkin yhdelle aikamme isoimmista konsolimarkkinoiden myyntiflopeista. Splatoon on tuotenimike, joka tulee olemaan Nintendolle kultaakin kalliimpi tulevina vuosina.

Moni yllättyi Nintendon paljastaessa vuoden 2014 E3-messuilla pyrkimyksensä ottaa jalansijaa ”verkkoräiskintämarkkinoilla”. Yllätys oli muutamaa minuuttia myöhemmin noussut aika lailla kolmanteen potenssiin, kun realistisen sodankäynnin ja fragien sijaan esittelyvideo olikin täynnä maalin ampumista seinille, piirrosmaisia hahmoja, jotka nyt sattuivat olemaan kykeneväisiä muuttumaan kalmareiksi sekä sulautumaan juuri maahan ampumaansa maalilätäkköön, outoa siansaksaksi mongerrettua dialogia ja musiikkia sekä kaikkea muuta, mikä ei tulisi ensimmäisenä mieleen puhuttaessa ”nettiräiskinnästä”. Toisaalta, mitä muutakaan olisi voinut odottaa Nintendolta?

Splatoon julkaistiin hieman alle vuotta myöhemmin suhteellisen kovalla hypellä, ja peli osoittautuikin hitiksi. Täysin uudenlainen konsepti upposi kansaan kuin Master Sword Ganonin otsalohkoon. Erikoisella julkaisusuunnitelmalla pidettiin peli kiinnostavana pitkään (Splatoonia ei julkaistu ns. kokonaisena, vaan sisältö avautui DLC:n muodossa tasaisin väliajoin), ja DeviantArt-taiteilijat ympäri maailmaa innostuivat hahmoista ja loresta. Nintendolla oli ensimmäistä kertaa sitten ensimmäisen Pikmin-pelin käsissään ihka uusi IP, joka sytytti niin arvostelijat kuin pelaajatkin. Splatoonista tuli lopulta yksi Wii U:n eniten myydyistä peleistä. Lähes viiden miljoonan myyntejä voidaan pitää poskettoman kovina lukemina ottaen huomioon Wii U:n lopullisen laitekannan jääneen alle 14 miljoonan, uuden IP:n statuksen ja vieläpä genren, joka ei ehkä ole Nintendon ydinyleisölle se kaikkein houkuttelevin.

Kerrottakoon tynnyrissä tai syvällä maan alla asuville hieman mustekalasodan perusideaa. Splatoonin pääpelimuoto on nimeltään Turf War, jossa kaksi neljän hengen tiimiä ottaa yhteen monimuotoisilla areenoilla. Tehtävänä on maalata seiniä ja maata peittoon vastustajajoukkuetta enemmän. Apuna toimii monipuolinen asearsenaali, joka liitetään pelaajan alter egona toimivan ”Inklingin” varustukseen yhdessä statistiikkaan vaikuttavan vaatetuksen kanssa. Vaatteilla luodaan myös oman hahmon identiteettiä. Vaikka aseet noudattavatkin ”normaalien” räiskintäpelien inventaariolistaa (perusvarma sarjatuliase, lähikontaktiin soveltuva tuhoamisase, pitkän matkan riskaabelimpi kivääri), ei niiden pääasiallinen tehtävä ole suinkaan vastustajan eliminoiminen. Tapot, eli Splatoonin maailmassa ”splatit”, helpottavat sitä pääasiallista työsarkaa, eli alueiden täyttämistä omalla värillä. Kuoleman jälkeen kalmarimuksu palautetaan takaisin tukikohtaan. Splatoon-joukkueiden pienillä kokomäärillä hetkellisestä ylivoimasta on valtava apu. Splatit kasvattavat toki omaa kokemuspistevarastoa, mutta ne isoimmat expaköntit tulevat tilille nimenomaan matsien voittamisesta, joten sooloilulle ei kannata antaa kovinkaan paljon painoarvoa.

Muiden pelimuotojen joukossa on muun muassa Splat Zones, joka on pelin oma versio kukkulan kuninkaasta. Tower Control puolestaan keskittyy ympäri kenttää leijuvan pienen alueen hallussapitoon. Rainmaker on Splatoonin twistillä varusteltu versio Capture The Flagista. Kaikkia näitä ei päässyt kuitenkaan pelaamaan milloin tahansa dedikoiduilla servereillä, vaan vain tietyt pelimuodot ja -kentät olivat kerrallaan valittavissa. Idea kuulosti aluksi idioottimaiselta pelaajan aliarvioinnilta, mutta rotaatiomalli osoittautui kuitenkin nerokkaaksi vedoksi sen pitäessä pelin freesinä, karsien samalla pois pelaajien keskittymisen vain yhteen pelimuotoon ja kenttään. Kyllä, katson juurikin sinua, CS ja de_dust.

Vaikka kyseessä on verkkomoninpeli, löytyi Splatoonista myös yllättävänkin hyvä yksinpelimuoto, joten japanilaishuipuilta vastaanotetut turpasaunat sai helposti pois mielestä pelaamalla pelin oivaa kampanjaa.

Myös Splatoonin persoonallinen maailma ja sen kirjaimellisesti värikäs lore keräsivät supersuosion fanien keskuudessa ympäri maapalloa. Jopa peliä pelaamattomat tahot innostuivat mustekalamuksuista sen verran, että pian olivat Tumblr-sivustot ja kaiken maailman pinterestit täynnä fanitaidetta, jota myös pelin kehitystiimi hyvinkin ei-nintendomaiseen tapaan arvosti julkisesti. Splatoonin Miiverse-galleria onkin tänä päivänä se paikka, jonne kannattaa suunnata, mikäli tähän hienoon yhteisöpalveluun haluaa tutustua.

Splatoon oli käsittämättömän absurdi riski Nintendolta, joka kuitenkin lopulta kannatti, ja tästä on kiittäminen pääosin Nintendon ns. uudesta sukupolvesta vanhojen konkarien sijaan koostunutta kehittäjätiimiä. Nuoremmalla väellä oli tiedossa nettiräiskintöjen isoimmat koukut, ja kun niihin yhdistettäisiin firman oma lähestymistapa peleihin ja pelaamiseen, oli lopputuloksena yllätyshitti, joka on muuttumassa pelisarjaksi Switchille ilmestyneen jatko-osan myötä. Splatoon 2 voi olla monen odottama kesän hittipeli, mutta jos kurkistetaan hieman kulisseihin, on Splatoon 2:n rooli näytelmässä huomattavasti isompi kuin minkään perinteisen kakkososan.

Splatoon 2 oli yksi Switchin ensimmäisessä esittelytilaisuudessa paljastetuista peleistä. Maailma pidätteli henkeään pitkään huhumyllyssä ja hypejunassa aikaansa viettäneen konsolin ottaessa ensiaskeleitaan parrasvaloissa. Vaikka moni odottikin uutta Mario-peliä ja pelikuvaa/julkaisupäivää jo pitkään tiedossa olleelle uudelle Zelda-seikkailulle, sai Splatoon 2:n mainitseminen ehkä ne isoimmat reaktiot pelaajien keskuudessa. Esitelty pelikuva näytti tuolloin, ja näyttää yhä, hieman ehkä kakkososan sijaan 1.5-päivitykseltä ”vähäisten” uudistuksiensa vuoksi, mutta aika varmaa on, että Nintendo tiesi tarkkaan, mitä tehdä Splatoonin kanssa. Uuden konsolin julkaisuikkunaan IP, joka on pari vuotta julkaisunsakin jälkeen yhä tulikuumaa tavaraa. Splatoon 2 tulee varmasti toimimaan ostoperusteena niille, jotka rakastuivat alkuperäiseen peliin, kuin myös niille, jotka empivät aikoinaan Wii U:n ostoa sen hinnan ja markkinastatuksen vuoksi. Jos katsoo jatko-osaa kohtaan pelaajien keskuudessa vellovaa hypeä, voidaan käsi sydämellä todeta suunnitelman ensimmäisen osan onnistuneen. Suunnitelman toinen osa on alkamassa Nintendon tuodessa Switch-konsolipaketin kauppoihin, muutaman kuukauden päästä tiedämme oliko tämä suunnitelma sitten kuinka onnistunut.

Kuten tuli aiemmin mainittua, ei Splatoon 2 tunnu kokeneempien läiskyttelijöiden mielestä välttämättä täydeltä jatko-osalta. Lähestymistapa palvelee nimenomaan niitä pelaajia, jotka tuntevat nimen, mutta eivät koskaan Wii U:lla peliä pelanneet. Jos Nintendo olisi kehitellyt pidemmän aikaa isommilla uudistuksilla varusteltua, pesäeroa ykköseen tekevää jatko-osaa, olisi kakkonen saattanut karkoittaa ensimmäiseen peliin ihastuneet tahot. Vaikka Splatoon möikin suhteessa Wii U:n laitekantaan perhanan hyvin, on sillä silti vielä iso työ nousta lopullisen maailmanmaineen niittinä toimivaan kymppimillikerhoon.

Keskustelut myös pelin vaatimattoman oloisista uudistuksista ovat aika lailla kiinni katsojan silmässä. Tällä hetkellä tiedossa tärkeimpinä uudistuksina on entistä tarinapainotteisempi ja moninpelimenestystä tukeva yksinpeli, upouusi pelimuoto Salmon Rush, joka on Splatoonin vastine Gears Of War -sarjasta tutuille Horde-taisteluille, uusia aseita, uusia areenoita, spectator-moodi moninpeliin ja niin edelleen. Monilta saattaa kuitenkin unohtua kehittäjien luvanneen päivitellä uutukaistakin ykkösen tapaan niin kauan, kun ideoita ja materiaalia riittää. Jos uudistukset tuntuvat nyt vähäisiltä, saattaa kokonaisuus olla parin kuukauden päästä aivan päälaellaan.

Splatoon 2 tulee mitä suuremmalla varmuudella olemaan astinkivi Splatoonin lopulliselle läpimurrolle. Nintendon Splatoon-arvostuksesta kertoo esimerkiksi hahmojen kiinnittäminen Mario Kartin maailmaan. Kuten me kaikki Fire Emblem -fanit tiedämme, on lopullinen portti menestykseen Smash Bros. -pelissä esiintyminen. Aika näyttää, pääsemmekö joskus mättämään Linkiä ja Kirbyä kuonoon Inkling-tenavalla, mutta sitä ennen nauttikaamme sadoista hauskoista hetkistä Splatoon 2:n parissa.