Arvostelussa Splatoon

Maalari maalasi taloa

Tämän päivän Nintendoa ei pidetä räiskintägenren uranuurtajana tai aktiivisena uusien pelisarjojen esittelijänä, minkä vuoksi viime vuonna paljastettua Wii U:n yksinoikeuspeliä Splatoon on odotettu mielenkiinnolla. Teos on nintendomaiseen tapaan niin kaukana perinteisistä harmaista sotarymistelyistä kuin mahdollista, sillä veren sijaan seinille roiskuu maali ja kaljupäisten setien sijaan tähtinä ovat kalmarikakarat.

Splatoonissa on vain muutama pelimuoto, joista verkkomoninpeli on ehdottomasti merkittävin ja hauskin. Haluttu pelitila tai varusteita myyvä putiikki valitaan kätevästi suoraan GamePad-ohjaimen kosketusnäytöltä tai vaihtoehtoisesti kävelemällä kohteen luokse hubina toimivassa ostoskeskuksessa. Vastaan voi tallustella myös netissä kohdattujen pelaajien hahmoja, joiden profiileissa voi ihailla Miiverse-piirustuksia tai tilata itselleen vaatteita.

Verkossa on pelattavana kaksi 4 vs 4 -tiimipelimuotoa, Turf Wars ja Ranked Battle, joista jälkimmäinen aukeaa saavuttamalla ensin tason 10 Turf Warsissa. Ensiksi mainitussa pelaajan joukkueen tavoitteena on täyttää kolmen minuutin aikana värikästä mustetta roiskivilla aseilla isompi maa-alue kuin vastustajat. Aseluokkia on kolmea erilaista; monipuoliset rynnäkkökiväärit, suoraa linjaa ampuva tarkkuusase ja laajan alueen kerralla täyttävä maalitela. Maalia ympäristöön levittämällä pankkiin kerääntyy pisteitä ja käyttöön latautuu vaihtelevia erikoiskykyjä vihollisten paikat paljastavasta tutkasta valtaviin mustepommeihin. Jokaisella aseella on erikoisvoiman lisäksi jatkuvasti käytettävissä oleva kranaatti tai muu kakkosase. Myös vastustajien musteen päälle voi maalata, ja oman joukkueen värittämällä alueella on mahdollista täyttää aseiden kuluttamat maalivarastot ja liikkua sukkelasti uimalla. Ottelun etenemistä voi seurata reaaliaikaisesti kosketusnäytön kartalta.

Vihollisjoukkueen jäseniä on mahdollista tappaa, mutta tämä ei kartuta omaa pistepottia yhtä paljon kuin maalaaminen. Tapot kuitenkin hidastavat vastustajien etenemistä symmetrisillä kentillä. Kellon kumahtaessa vain maahan jäänyt maali ratkaisee voittajan. Menestyksestä palkitaan tason nousun lisäksi kolikoilla ja uusilla aseilla. Ranked Battlessa matsit voivat kestää hieman pidempään ja koko kartan sijaan keskitytään pienen alueen hallintaan. Asetelma on hieman toista tilaa kilpailullisempi ja painottuu enemmän tiimityöhön, sillä Ranked-peleissä häviöt pudottavat omaa arvosanaa ja laskevat palkintorahojen määrää.

Viimeistään Ranked Battlen puolella kannattaa alkaa kiinnittää tarkemmin huomiota mustemuksun päällä olevaan vaatetukseen, sillä kosmeettisten erojen lisäksi kenkäpariin, paitaan ja lippikseen kuuluu vaihtelevia taisteluissa auttavia lisävoimia. Halutessaan kyvyillä saa muokattua hahmosta vaikkapa enemmän osumaa kestävän tankin tai musteesta yllätysloikkia tekevän ninjan. Lisävoimat määräytyvät satunnaisesti, mutta ne voi arpoa myöhemmin uudestaan maksua vastaan.

Splatoon ei siis ole pelkästään aivotonta maalin läiskimistä seinille, vaan taktiikalla on suuri merkitys. On kuitenkin harmillista, ettei oman joukkueen kanssa pysty juuri suunnittelemaan seuraavia liikkeitä otteluiden aikana. Äänichatin puuttuminen on ymmärrettävää lapsiystävällisyyden vuoksi, mutta ainoat kaksi lähetettävää signaalia ovat  “Come here!” ja “Nice!”, joilla on jostain syystä täysin eri käännös eri maanosien versioiden välillä. Wii U:n kaverilistalla olevien henkilöiden kanssa ei ole mahdollista kommunikoida pelin sisällä yhtään helpommin.

Wii U -ystävien peliin liittyminen on myös tehty varsin hankalaksi. Pelit ja jonotuslistat täyttyvät nopeasti, joten kymmenien minuuttien odottelun jälkeen kaveri voi olla jo poistunut samasta aulasta. Lisäksi joukkueiden koostumukset arvotaan joka erään uudelleen, joten kaverit eivät pääse aina samalle puolelle, vaikka haluaisivat. Myös karttakierto on toteutettu kummallisesti, sillä neljän tunnin ajan yhdessä pelitilassa voi pelata vain kahta kenttää, ja syklin loputtua pelaajat potkaistaan aina pihalle uusien tasojen esittelemistä varten. Välillä pelaajahaku jopa jumiutuu joidenkin pelaajien valmistautuessa seuraavaan otteluun muutaman sekunnin muita nopeammin. Nintendo on kuitenkin tuomassa ilmaiseksi uusia pelimuotojen variaatioita, karttoja, aseita sekä parannuksia verkkopeliin tulevaisuudessa.

Vaikka Splatoon keskittyy ensisijaisesti verkkomoninpeliin, on mukana simppeli 1 vs 1 -pelitila ja yllättävän pätevä yksinpelikampanja. Battle Dojo -nimeä kantava paikallinen moninpeli eroaa jonkin verran nettimatseista, sillä siinä ammutaan kilpaa ilmapalloja alueiden valtaamisen sijaan. Ruutua ei jaeta kahtia, vaan toinen pelaaja katsoo tapahtumia GamePadilta ja toinen tv-näytöltä Pro- tai Wii Classic -ohjain kourassa. Verkossa GamePad on ainoa sallittu ohjausvaihtoehto ja halutessaan tähtäämisessä voi käyttää apuna ohjaimen liikkeentunnistusta.

Yksinpelissä kerätään loistekaloja erilaisilta suoraviivaisia esteratoja muistuttavilta tasoilta, jotka yhdistettynä mustemekaniikoihin ja laukaisualustoihin tuovat välittömättömästi mieleen Super Mario Sunshinen ja Galaxyn maailmat. Yhtäläisyyksiä putkimiehen tähdittämiin peleihin on selvästi myös muutamissa pomovastustajissa, jotka ovat niin ulkonäöltään kuin vaikeusasteeltaan suoraan Sienivaltakunnasta. Muutaman tunnin mittainen tarina kannattaa ehdottomasti kahlata läpi, sillä helpoista pomoista huolimatta lopputaistelu on yksi viime vuosien mieleenpainuvimmista, ja moninpeliinkin aukeaa käyttöön pari kappaletta uusia aseita.

Avattavaa sälää on piilotettu myös erikseen ostettavien amiibo-hahmojen taakse. Figuurien omistaminen ei ole kuitenkaan välttämättömyys, sillä niiden avaamat aseet ovat vain erinäköisiä versioita pelissä jo valmiiksi olevista tavaroista. Aseiden lisäksi amiibo-tehtävistä saa kalmarilleen uusia vaatteita ja nettipelin jonossa pelattavia minipelejä. Pienenä pettymyksenä figuureiden kautta avattavat lisäkentät ovat samojuin yksinpelissä, mutta ne pelataan vain eri asein.

Yhteenveto

Splatoon on tuore ja erittäin hauska toimintapläjäys, jollaisia osaa loihtia luultavasti vain ja ainoastaan Nintendo. Tasapainoinen peli on sopivan helppo räiskintäpeleihin vasta tutustuville, mutta samaan aikaan tarpeeksi syvällinen aikuisille pelaajille. Loputonta kivaa rajoittaa ainoastaan erilaisten pelitilojen pieni määrä, tasokaton nopea saavuttaminen ja muutamat oudot ratkaisut verkkopelin kanssa. Ilmaiset päivitykset ratkaisevat toivottavasti nämä ongelmat.

Hyvää:
– Hauska ja värikäs
– Varustekikkailu
– Toimiva yksinpeli

Huonoa:
– Alkajaisiksi vähän sisältöä
– Pelaajien välinen kommunikointi

Julkaisun jälkeen

Nintendo jatkoi lupaustensa mukaisesti säännöllistä sisällön lisäämistä Splatooniin reilun vuoden ajan. Erikoisliikkeiden ja aseiden ominaisuuksia viilattiin ja lisättiinpä valikoimaan myös kokonaan uusia aseluokkia ämpärin ja raskaan tykin muodossa. Rotaatioon lisättiin monta uutta areenaa ja vanhojen pullonkauloja korjailtiin. Ranked-tilaan lisättiin kaksi uutta pelimuotoa: Tower Control ja Rainmaker. Ensimmäisessä on tarkoituksena työntää raiteilla liikkuva tolppa maaliin ja jälkimmäisessä tavoitteena on viedä voimakas pyörremyrskyase vihollisen tukikohtaan.

Viikonloppuisin järjestettiin leikkimielisiä Splat Fest -turnajaisia, kaksi tiimiä kilpaili paremmuudesta. Maalisodalla ratkottiin muun muassa sodat kissojen ja koirien sekä ninjojen ja merirosvojen välillä. Kaveripelejä varten luotiin party-systeemi ja yksityishuoneet. Splatoonin on vahvistettu saavan jatkoa Nintendo Switchillä.

1.2.2017

Nintendon omintakeinen väriräiskintä sopii kaikenikäisille pelaajille.

Arvostelu julkaistu alun perin IGN Suomessa.

Splatoon
Alusta:
Wii U
Ilmestynyt: 29.5.2015
Kehittäjä: Nintendo EAD
Julkaisija: Nintendo