Arvostelussa Kirby and the Forgotten Land

Auto suuhun ja menoksi

Kirbyn ensiaskelia kolmannessa ulottuvuudessa on odotettu jo vuosikymmeniä, sillä sarja on kenties turhankin pitkään pysytellyt jääräpäisesti vasemmalta oikealle kasvaneilla juurillaan. Kehittäjätiimin vihjailtua hiljattain ajan olevan otollinen ”seuraavalle tasolle siirtymiselle”, jäi moni fani odottamaan tulevaisuutta innolla. Nyt on helppoa raportoida vähintään se, että fanien ei tarvitse huolehtia ainakaan sarjan siirtymisestä täysin erilaiseen suuntaan, sillä Switchin Kirby and the Forgotten Land on tuotos, joka on yhä niin uskomattoman uskollinen sarjan historialle, ettei sitä ensitrailereista olisi voinut edes uskoa.

Kirby-veteraanit pääsevät Forgotten Landiin heti sisälle, sillä perusteet eivät ole lainkaan muuttuneet. Pelissä läpäistään yksittäisiä kenttiä, jotka on jaettu teemamaailmoihin, joiden lopussa odottaa aina pomotaistelu. Lineaariset tasot eivät sisällä yleensä vaihtoehtoisia reittejä maaliin tai valtavia ja vapaasti tutkittavia alueita, vaikka kenttien koko onkin kasvanut. Tästä huolimatta pelaaminen ei ole silkkaa putkijuoksua alusta loppuun. Pääpaino on edelleen kevyessä tasoloikinnassa ja taisteluissa vihollisia vastaan niiden omilla kyvyillä, mutta pelin elinikää vähintään 10 tunnilla pidentävää ylimääräistä sivupuuhaakin on keksitty runsaasti.

Matkan varrella voi törmätä Kirbyn eksyneisiin tovereihin sekä erilaisiin salaisuuksiin, jotka avaavat muun muassa keräilyfiguureja. Lisäksi kentät sisältävät teemaan sopivia haasteita. Arvostan erityisesti sitä, miten tuntemattoman tason kaikkia haasteita ei ole mahdollista päätellä heti ensimmäisellä pelikerralla, vaan pelaajan on syytä kokeilla varmuuden vuoksi kaikenlaista. Jos huvipuiston edessä on hieno iso patsas, kannattaa sen päälle kiivetä ihan vain huvin vuoksi, sillä peli saattaa palkita siitä. Jos kentässä on paljon tietynlaisia esteitä, saattaa haasteena olla tason läpäisy ilman vahingon ottamista kyseisistä esteistä. Suorittamattomien haasteiden kuvaukset paljastetaan kentän läpäisyn jälkeen. Koska kentät ovat myös sopivan lyhyitä, ei toisessa läpäisykierroksessa ja epäonnistuneiden tehtävien uudelleen yrittämisessä tuhlaudu montaa minuuttia.

Ainoastaan näkymättömät seinät häiritsevät kenttien tutkimisen iloa. Ne ovat toki yleinen ongelma miltei kaikissa nykyajan 3D-tasoloikissa. Joka kerta kun yritin tutkia kenttiä salareittien tai haasteiden toiveissa, jouduin kokeilemaan, että onko edessäni tie jonnekin salaisuuteen vai kenties näkymätön seinä. Yli 90 prosenttia ajasta se on tuo jälkimmäinen. Tutkittavien pelien esteet ja seinät pitäisi olla aina orgaanisia ja selvästi tiellä. On kummallista, kun kauppakeskuksessa tiesulkujen tai kaiteiden yli ei voi hyppiä, mutta toisissa kentissä sellaisten takaa löytyykin salahuoneita. Seikkailuun kannustavien pelien esteiden ja seinien pitäisi olla aina orgaanisia tai vähintään ymmärrettäviä tientukkeita.

Juoksemisen ja hyppelyn kaltaiset perusliikkeet toimivat edelleen erinomaisesti, eritoten kun asetuksista voi vaihtaa napit mieluisekseen. Pinkeän Kirbyn erityisvoima on mahtava imukyky, jonka avulla hän voi imaista vastustajiensa erikoiskyvyt itselleen. Parempaan käyttöön voi nielaista vaikkapa lähitaisteluun sopivan miekan, kauempaa ammuskeluun sopivan pistoolin tai jotain täysin erilaista, kuten kaiken imevän pyörremyrskyvoiman. Kun yhteen kopiokykyyn kyllästyy, voi sen muutamassa sekunnissa vaihtaa seuraavaan, kunhan sovelias vihollinen ilmestyy näkökenttään.

Toisin kuin monissa muissa sarjan osissa, on Forgotten Landissa erilaisia kopiokykyjä vain 12 kappaletta, joka on pienin määrä koko Kirbyn kotikonsolihistoriassa. Jopa NES:n ensimmäisissä Kirby-seikkailuissa kykyjä oli yli tuplasti enemmän. Vähäistä määrää voi puolustella sillä, että jokaisesta hyökkäyksestä lähtee asiaankuuluvat erikoisefektit, ja myös viholliset reagoivat osumiin luonnollisesti hoipertelemalla. Toimiva visuaalinen palaute on peruspohja pelille, jonka pelaaminen tuntuu hyvältä. Tällainen visuaalinen palaute on erittäin mielekästä, kun vaihtoehtona on yleensä vihollisen haihtuminen savupilvenä ilmaan. Kopiointikykyjä voi myös kehittää uusille tasoille tekemällä sivutoimia. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta nämä kehitysmuodot kuitenkin vain tekevät hyökkäysalueesta vähän laajemman tai nostavat esimerkiksi voimaa tai nopeutta. Ja mikäli tykkää tehdä kaikki tarjolla olevat sivutehtävät, ei koskaan tarvitse edes miettiä mitä parannella, sillä kaikki tarvittavat resurssit ovat jo valmiiksi kasassa. Olin hieman pettynyt siihen, ettei eri päivityksillä ole hyviä ja huonoja puolia, joten aiemmalle tasolle palaamiselle ei ole oikeastaan koskaan tarvetta.

Kirby voi kaapata haltuunsa nyt myös jääkaapin tai auton kaltaisia isoja objekteja. Näistä saadut Mouthful-kyvyt toimivat tavallisten kopiokykyjen tavalla, mutta ovat tuhovoimaltaan paljon vaarallisempia. Autolla voi vaan paahtaa kaiken läpi huoletta, ja jääkaapin soodat ovat tappavampia kuin juuri mikään muu koko maailmankaikkeudessa. Humoristiset Mouthful-kyvyt sopivat niin erinomaisesti Kirbyn olemukseen, että on vaikea uskoa, miksei jotain tällaista ole keksitty jo vuosia sitten. Jos Kirby nappaa suuhunsa vaikkapa viemäriputken ja lähtee pyörimään sillä alamäkeä pitkin, törmää hän lopulta jonkinlaiseen seinään sataprosenttisen sarjakuvamaisesti. Mutta Kirby hymyilee tuskan pois, ja se alkaa naurattamaan pelaajaakin. Ainoa ikävä puoli Mouthful-kyvyissä on se, ettei niitäkään ole montaa erilaista. Kaikki pelissä mukana olevat vaihtoehdot taitavat paljastua jo virallisissa trailereissa. Odotin, että jokainen maailma olisi esitellyt enemmän uusia ideoita, mutta samoja kykyjä vaan käytetään uudelleen hieman haastavimmissa kohtauksissa. Kenties se on joillekin plussa, että pysytellään vain muutamassa elementissä ja käytetään niitä huolella.

Kopiokykyjen hallintaa on mahdollista testata myös Colosseum-taisteluputkissa ja erilaisissa kilpailuissa aikaa vastaan. Tiukat tavoiteaikarajat ovat olemassa haastetta etsiviä pelaajia varten, muiden ei tarvitse niistä välittää. Lisäksi Kirbyn kanssa on mahdollista ottaa osaa erilaisiin minipeleihin, kuten kalasteluun ja ravintolatoimintaan. Kaiken lisäsisällön avaamiseen eteen voi joutua tekemään töitä.

Sankarin tunnettua lentokykyä rajoitetaan uudessa pelissä radikaalisti. Kirby voi lentää maksimissaan noin 10 sekunnin ajan, eikä hyppykorkeuttaan korkeammalle, mikä onnistui aiemmissa osissa. Kirbyn nopeus lentäessä tippuu paljon, eli pitkiä osuuksia ei lentäen voi enää ohitella. Toisaalta kyseiset muutokset tekevät tasoloikinnasta ja kenttäsuunnittelusta mielekkäämpää, sillä kehittäjät ovat voineet lisäillä paljon enemmän erityisesti vertikaalisia esteitä ilman, että kaiken ohi voi vain lentää. Lentokyky mahdollistaa silti yhä pelaajan pelastautumisen rotkoon putoamiselta.

Tarina kulminoituu pelin eeppisessä ja vakavassa lopussa, joka on ehdottomasti oman kappaleensa arvoinen. Forgotten Landin viimeinen tunti on ehdotonta timanttia, kuten Kirby-peleiltä voikin odottaa. Yhtäkkiä pursuavan iloinen ilmapiiri myös muuttuu jokseenkin kauhunoloiseksi ja se laittoi pohtimaan, voisiko joku nuorempi pelaaja oikeasti jopa pelästyä yllättävää käännettä. En oikeasti muista, milloin viimeksi minkään pelin lopetus olisi henkilökohtaisesti hämmästyttänyt tai yllättänyt samaan malliin. Tästä syystä suuhun jäi hyvä maku lopputekstejä lukiessa.

Kirby saattaa olla audiovisuaalisesti jopa tämän vuoden parhaimmistoa Switch-pelikirjastossa. Taattuun Kirby-tyyliin ääniraita on erinomainen – pelissä kuullaan tutun iloisten melodioiden ohella kuin myös hyvin tunnelmallista musiikkia. Peli pyörii miltei täydellä resoluutiolla niin telakoituna kuin käsikonsolitilassakin. Ruudunpäivitys on Kirby Star Alliesin tavoin lukittu 30 kuvaan sekunnissa, mikä harmittaa tasoloikkapelissä, varsinkin kun parempaan on totuttu Nintendon muissa toimintapainotteisissa Switch-julkaisuissa. Onneksi suurempaa tökkimistä ei tapahdu. Enemmän kritisoisin reunanpehmennyksen puuttumista ja kauempana näkyvien kohteiden karkeaa animointia. Pelin ulkoasu on kuitenkin kokonaisuutena todella kaunis, ja vaikka teema pyörii unohdetun ja tuhoutuneen sivilisaation ympärillä, ei Kirbyn värikäs visuaalinen identiteetti ole kadonnut minnekään.

Jokainen päättäköön itse, onko se uskomattoman hienoa vai kenties tylsää, kuinka vähän loikka kolmanteen ulottuvuuteen lopulta vaikuttaa Kirbyn pelattavuuteen. Kenties isoja muutoksia ei tarvita, sillä HAL Laboratorylla on koettu kokonaisuus toimivaksi jo vuosikymmeniä. Moni pystyy varmasti kuvittelemaan, miltä joku aiemmista Kirby-seikkailuista näyttäisi isometrisestä kuvakulmasta. Kolmiulotteisuus ei ole tuonut peliin ylimääräistä vapautta juuri lainkaan. Esimerkiksi veden alle ei päästä kertaakaan, todennäköisesti koska syvyyden hahmottaminen ei aina onnistu yläviistoon lukitusta kuvakulmasta. Kamera ei siis ole ongelma, vaan päinvastoin. Koko pelissä ei ole yhtäkään osuutta, jossa oikean reitin hahmottaminen ei onnistuisi. Ainoa pieni ongelma valitussa kamerakulmassa on se, että muutaman kerran seikkailun aikana voi olla vaikea havaita, milloin Kirby on oikeasti maassa hyppäämisen jälkeen. Onkin ollut hauska lukea jälkeenpäin, kuinka pelin kehittäjät ovat pohtineet näitä samoja asioita.

Yhteenveto

Mitä käteen sitten lopulta jäi? Turvallinen ja tuttu, mutta erinomaisesti toteutettu hyvän mielen 3D-tasoloikkapeli. Kirby and the Forgotten Land voi olla täydellinen sisäänheittopeli 3D-maailmaan niille pelaajille, joille modernit maskottiloikinnat ovat liian monimutkaisia tai vaikeita, sillä aloittelijaystävällisyys on ollut aina vaaleanpunaisen ahmatin ehdottomia etuja. Plussana koko pelin voi kokea myös kaverin kanssa samalla konsolilla. Forgotten Land ei ole Kirbyn oma odysseia skaalaltaan, mutta sarjan positiivinen energia on jotain, mitä tämän päivän maailmassa tarvitaan. Myös tasoloikkaveteraanit saavat varmasti iloa aikaa vastaan kisaamisesta, minipeleistä ja piilotetuista haasteista, joiden avulla vältetään kaavoihin kangistuminen. Suosittelen pelistä kiinnostuneita kuitenkin pysyttelemään kaukana trailereista, etteivät kaikki yllätykset paljastu etukäteen.

Hyvää:
– 3D-käännös on uskomattoman uskollinen alkuperäiselle tyylilleen
– Kentistä löytyvät uniikit haasteet
– Erinomainen lopetus

Huonoa:
– Näkymättömät seinät
– 30 framen ruudunpäivitys harmittaa
– 3D-loikka olisi voinut olla kokonaisuutena kunnianhimoisempi