Arvostelussa South Park: The Stick of Truth

Laajemman mittakaavan larppi

South Park on populaarikulttuurissa melkein yhtä tunnettu ilmiö kuin Simpsonit – vaikkakaan ei aivan yhtä helposti markkinoitavissa sisältönsä takia. South Parkin ajankohtainen yhteiskunnallinen kommentointi ja räävitön huumori osuukin nimenomaan aikuisempaan väkeen varhaisteineistä koostuvista päähenkilöistä huolimatta, ja pitkään jatkunut sarja on kerännyt ympärilleen laajan fanikunnan. Laatukriteerit täyttäneitä lisenssipelejä ei kuitenkaan ilmestynyt pitkään aikaan ennen vuoden 2014 South Park: The Stick of Truthia, joka nosti sarjan jälleen pelimaailman puheenaiheeksi. Mutta löytääkö kyseinen peli yleisönsä Nintendo Switchillä?

Stick of Truth sijoittuu South Parkin kaupunkiin, jossa sarjasta tutut lapsihahmot ovat jakautuneet kahteen ryhmään: suurvelho Cartmanin johtamiin ihmisiin ja kuningas Kylen haltiajengiin. Dungeons & Dragons ‑tyylisessä asetelmassa molemmat osapuolet kamppailevat maagisesta Totuuden Kepistä, jonka haltijalla on kaikki valta universumissa. Kaikki fantasiaelementit on toteutettu kotikutoisesti: haltioilla on tekokorvat, ja ”magia” tarkoittaa lähinnä vaahtosammuttimia ja sähikäisiä.

Pelaaja saa ohjattavakseen kaupunkiin juuri muuttaneen ”Uuden kersan”, joka on ennustuksien mukaan mystinen valittu. Valitun lapsen erityiskykyihin kuuluu tietenkin uskomaton kyky hallita pieruja, joita hyödynnetään niin taistelussa kuin sen ulkopuolella. Hahmoeditorilla alter egostaan saa loihdittua miltei minkä näköisen tahansa, ja säädeltävää löytyy asuista hiusmalleihin ja tatuoinneista ihonväriin. Muksun tehtävänä on selvittää erilaisia konflikteja ja omituisia tehtäviä, joihin kuuluvat muun muassa tyttöjen rekrytointi ja ravintolan vapauttaminen mongolialaisten vallasta.

Taistelujärjestelmä on sangen perinteinen: pelaaja ja viholliset laukovat iskuja vuoroittain, ja oman vuoron aikana voi hyökätä, käyttää esineitä ja kykyjä sekä kutsua apua sivutehtävistä saatavien esineiden kautta. Omia iskuja tehostetaan yksinkertaisilla reaktiopainalluksilla, ja myös vastustajien iskuja voi blokkailla samaan tyyliin. Pelaajan mukana pyörii yleensä kaveri, jonka kyvyt auttavat taistelussa. Butters-paladiini voi parantaa toveria ilmaiseksi, ja prinsessa Kenny voi laskea vihollisen hyökkäysvoimaa vilauttamalla rintavarustustaan. Normaalilla vaikeusasteella taisteluissa on haastetta, vaikkakin ne helpottuvat loppua kohden uusien kykyjen myötä.

Hahmonkehitys tapahtuu perinteisen kokemuspistejärjestelmän kautta. Tasoja nostamalla käyttöön avautuu parempia varusteita ja parannuksia omiin kykyihin. Sivuhahmojen kaveripyynnöillä saa taas auki etuja, jotka esimerkiksi kasvattavat kaukohyökkäyksien vahinkomäärää tai nostavat elämäpistekattoa pysyvästi. Pelin alussa valitaan avatarille myös hahmoluokka, jonka mukaan erityiskyvyt määräytyvät. Perinteisten soturin, maagin ja varkaan rinnalla pelaaja voi valita luokakseen myös juutalaisen, mikä muistuttaa pelin juurista. Myös erityishyökkäykset räjähtävistä pieruista kirjaimelliseen kakkamyrskyyn ja vihollistyypit natsizombeista kalsaritonttuihin jaksavat ällistyttää kerta toisensa jälkeen.

Stick of Truthin muistettavin osa piileekin alkuperäismateriaalissa. Räävitön alapäähuumori ja runsas kiroilu piirrosväkivallan kera voivat jakaa mielipiteitä vahvasti. Peli jaksoi viihdyttää ja ällistyttää minua loppuun asti, vaikkakin muutamissa kohdissa tunsinkin oloni hieman epämukavaksi. Faneille pelissä on bongattavaa tusinoittaan tv-sarjasta tuttujen viittausten, asujen ja hahmojen muodossa, mutta myös sarjaan tutustumaton voi nauttia pelistä ilman kummempaa taustatietoa. Eurooppalaisessa julkaisussa muutama kohtaus on sensuroitu, jolloin videomateriaalin sijaan ruudulle pomppaa teksti, jossa kerrotaan humoristisesti sensuroidun kohtauksen sisältö. Alkuperäiset klipit löytyvät toki YouTubesta, mutta sensuuri on itsessään niin omaperäisesti toteutettua, ettei se haittaa kokemusta suuremmin.

Switch-käännös on kaikin puolin hyvin toteutettu: peli pyörii sulavasti niin käsikonsoli- kuin televisiotilassa. Latausajat ovat minimaaliset, eikä graafisesta tyylistä ja animaation laadusta ole jouduttu tinkimään. Ubisoftin omat klubitoiminnotkin ovat mukana, eli Ubisoftin omilla tunnuksilla kirjautuessa voi avata uusia asusteita.

Yhteenveto

South Park: The Stick of Truth on oivallinen peli. Sarjalle ominainen tunnelma on onnistuttu säilyttämään hyvin, mikä voi olla toki herkkähipiäisimmille roolipelien ystäville huonokin asia. Päätarinan kesto on noin kymmenisen tuntia, eli mittavaa eeposta ei kannata odottaa. Jos kaipaat sulavaa ja kevyttä roolipeliä ronskilla huumorilla, ei Switch ole ollenkaan hassumpi alusta kokeilla Cartmanin ja ystävien seikkailuja.

Hyvää:
– Roolipelielementtien keveys
– Ronski huumori…

Huonoa:
– …joka ei naurata kaikkia.