Castlevanian historia

Belmontien sukupuu

Castlevanian henkilögalleriassa tärkeimmät hahmot heti Draculan jälkeen ovat tietysti perintöruoskaa heiluttavat Belmontit. Jo ensimmäistä Castlevania-peliä tähditti Belmontin suvun edustaja, mutta sukupuu ei kuitenkaan käynnisty kyseisestä pelistä. Vuosien aikana Belmonteja on nähty niin sivu- kuin päärooleissa metsästämässä vampyyreja. Satoja vuosia käsittävä aikajana on jo alkuaan vaikeasti tulkittava, ja lisäksi uusintaversiot ja jälkikäteen tarinalinjalta hyllytetyt pelit sekoittavat pakkaa vielä entisestään. Selkeyden vuoksi käsittelen sarjan virallisena pidettyä ”IGA-kaanonia” varhaisimmasta Belmontista alkaen ja jätän esimerkiksi sukupuun uusiksi mylläävät Lords of Shadow ‑pelit pois laskuista.

Leon Belmont

PlayStation 2:n Lament of Innocence on kronologisesti ensimmäinen Castlevania. Vuoteen 1094 sijoittuvassa tarinassa kerrotaan, kuinka Draculan ja Belmontien välinen ikuinen taistelu sai alkunsa. Päähenkilönä on nuori ritari Leon Belmont, jonka kihlattu Sara Trantoul kidnapataan vampyyrin toimesta. Sara joutuu vampyyrin puremaksi, mutta hänen uhrauksensa muuttaa Leonin ruoskan pyhäksi Vampyyrintappajaksi. Kihlauksestaan huolimatta Leonilla ja Saralla ei tiettävästi ollut yhteisiä lapsia. Selvää kuitenkin on, että Leon meni Saran kuoleman jälkeen naimisiin, mutta siitä, kenen kanssa tai milloin tämä tapahtui ei ole yhdessäkään pelissä mainintaa. Leonin muista sukulaisista ei pelissä mainita sanallakaan. Saran lisäksi Leonin ainoa merkittävä läheinen on Mathias Cronqvist, joka aloittaa pelissä muodonmuutoksensa Draculaksi.

Trevor Belmont

Seuraavat 350 vuotta kuluivat hiljaisuudessa, kunnes Dracula paljasti viimein itsensä. Virallisessa aikajanassa tämä tapahtuu vuonna 1476 Castlevania III: Dracula’s Cursessa, mutta muitakin vuosilukuja on esitetty epävirallisesti. Pääosassa nähdään ensimmäinen ”legendaarinen” Belmont, Trevor. Hänen vanhemmistaan tai sukulaisistaan ei niin ikään tiedetä mitään, joskin pelin loppua kohden alkaa putoilla pieniä tiedon pisaroita. Trevor kohtaa matkallaan vampyyrintappaja Sypha Belnadesin. Sypha esittäytyy miehenä, mutta paljastuu naiseksi pelin lopussa. Mitään virallista nippelitietoa Dracula’s Cursen lopun jälkeisistä tapahtumista ei ole annettu, mutta on syytä olettaa, että Trevor ja Sypha menivät naimisiin myöhemmin. Vuonna 2006 ilmestynyt suora jatko-osa Curse of Darkness ei valitettavasti kerro mitään lisää oletettavasta suhteesta, vaikka Trevor pelissä esiintyykin. Castlevania-sarjan tuottajana pitkään toiminut Koji Igarashi letkautti kuitenkin eräässä haastattelussa, että Syphaa ei nähdä pelissä, koska hän pitää huolta parin kodista. Koska IGAn sana on laki, kuuluu Trevorin ja Syphan avioliitto viralliseen aikajanaan.

Christopher ja Soleiyu (Soleil) Belmont

Castlevania III:n ja Curse of Darknessin tapahtumia seuraa 100 vuoden tyhjä aukko. Game Boyn Castlevania-kaksikko The Adventure ja Belmont’s Revenge jatkavat aikakirjoja vuodesta 1576 ja 1591. Kumpaakin peliä tähdittää Christopher Belmont, jonka taustoista ei tiedetä oikeastaan mitään. Belmont’s Revenge raottaa hieman historian sumuverhoa, sillä se esittelee Christopherin Soleiyu-pojan, joka muuttuu pahaksi langetessaan Draculan hypnoosin alle. Hän kuitenkin selviää, ja hänestä tulee sittemmin Vampyyrintappajan kantaja. Valitettavasti tehollisesti rajoittunut Game Boy ei ollut paras mahdollinen alusta tarinankerrontaan. Game Boylle julkaistiin myös Castlevania Legends ‑niminen peli, jonka oli määrä sijoittua aikaan ennen yhdenkään toisen Castlevanian tapahtumia. Legends ja sen päähenkilö Sonia Belmont pyyhittiin sittemmin pois virallisesta kaanonista.

Simon Belmont

Sadan vuoden aikahypyn jälkeen pääsemme vuoteen 1691, jolloin liuhulettinen Simon Belmont suoritti kuuluisan seikkailunsa Draculan linnassa. Tästä samaisesta retkestä on tehty useampikin erilainen tulkinta, mutta useimmat niistä eivät anna mitään tärkeää tietoa. Kolikkopeli Haunted Castlessa sen sijaan näytetään Simonin menevän naimisiin, jonka jälkeen hän joutuu pelastamaan morsiamensa Draculan kynsistä. Simonin vaimon nimeksi on annettu joko Selena tai Serena, riippuen käännöksestä. Toinen huomautus löytyy Castlevania Chroniclesin ohjekirjasta, jossa mainitaan ruoskan kuuluneen ennen Simonia Christopher Belmontille. Tämä tarkoittaa luultavasti sitä, että ruoska palautui Soleiyun isäukolle tai että sadan vuoden ajan maassa vallitsi rauha ainakin vampyyrijahtien osalta. Simonin tarina jatkuu vielä seitsemän vuoden kuluttua Castlevania II: Simon’s Questissa, jossa hän joutuu taistelemaan Draculan langettamaa kirousta vastaan. Tämäkään tarina ei tosin anna sen enempää vinkkejä menneestä tai tulevasta.

Juste Belmont

Simonin pojanpoika Juste Belmont oli ensimmäinen tunnettu Vampyyrintappajan haltija, joka joutui ansaitsemaan ruoskansa. Hänen kilpailijakseen asettui Maxim Kischine ‑niminen nuorukainen, jonka tarkoituksena oli alun perin vapauttaa Juste hänen kirotusta kohtalostaan. Justen saadessa ruoskan alkaa Maxim kuitenkin kadehtia tätä. Vuoden 1748 tietämille ajoittuva Harmony of Dissonance ‑peli ei tarjoa sukututkijoille paljoa iloa, mutta pelin naispuolinen hahmo, Lydie Erlanger, saattaa olla Justen tai Maximin vaimo. Tärkein pointti kuitenkin on, että Juste mainitsee dialogissa Simonin isoisäkseen, mikä vahvistaa heidän olevan lähisukulaisia keskenään.

Richter Belmont

Justen seikkailun jälkeen koitti 50 vuoden rauha, kunnes Dracula nostettiin jälleen ylös haudastaan. Tällä kertaa sankarin saappaat saa Richter Belmont, joka voisi olla ikänsä puolesta Justen poika tai lapsenlapsi. Castlevania: Rondo of Blood (Vampire’s Kiss) paljastaa hahmojen suhteista normaalia enemmän tietoa: alussa Dracula vangitsee Richterin tyttöystävän Annetten sekä tämän siskon Marian, jolla on myöhemmin tärkeä rooli sarjassa. Richter ja Annette selviävät hengissä, ja on syytä olettaa, että he menivät naimisiin vampyyrikreivin kaaduttua.

Richter ei kuitenkaan luovuttanut Vampyyrintappajaa pojalleen, kuten DS-pelissä Castlevania: Portrait of Ruin todistettiin myöhemmin. Richterin tarina jatkuu neljä vuotta myöhemmin PlayStationin Symphony of the Nightissa, jolloin Draculan poika Alucard nousee haudastaan synkän voiman kutsumana. Pappi Shaft noituu Richterin Castlevanian herraksi, mutta Alucard kumoaa loitsun, samalla tuhoten oman isänsä jälleen kerran. Pelin lopussa Alucard päättää siirtää sielunsa ikuiseen lepoon, mutta Maria lähtee hänen peräänsä. Mitään todistusaineistoa jatkosta ei ole, mutta on mahdollista, että Maria onnistui kääntämään Alucardin mielen ja pari sai mahdollisesti lapsia. Heidän lapsensa saattoivat jopa olla 1900-luvulla Bloodlines– ja Portrait of Ruin ‑peleissä esiintyneiden Morris-haaran vampyyrinmetsästäjien esi-isiä.

Juuri Morrisit saivat Vampyyrintappajan haltuunsa Belmontien ”vetäytymisen” ajaksi. Todennäköisempää kuitenkin on, että Alucard ja Maria Renard ovat Lecarden suvun esivanhempia. Tähän löytyy todisteitakin. Symphony of the Nightin Saturn-versiossa Alucard voi löytää aseen nimeltä Alcarde Spear, jota Eric Lecarde käyttää myöhemmin. Sittemmin kyseinen ase esiintyi myös Portrait of Ruin ‑pelissä nimellä Alucard Spear. Renard ja Lecarde ovat kaiken lisäksi melko samankaltaisia nimiä.

Julius Belmont

Symphony of the Nightin tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1797, mutta seuraava merkintä Belmonteista on vasta vuodelta 1999, jolloin Aria of Sorrow’n Julius Belmont johdatti jättiläismäisen armeijan Draculan linnaan ja tuhosi kreivin totaalisesti. Peläten kreivin paluuta Julius lukitsi Vampyyrintappajan linnaan auringonpimennyksen sisälle. Tämän jälkeen Richterin tavoin aikansa parhaaksi vampyyrinmetsästäjäksi nimetty herra menetti muistinsa ja sai sen takaisin vasta vuonna 2035, kun auringonpimennys veti sisäänsä japanilaisen Hakuban pyhäkön ihmisiä. Julius jopa ystävystyi linnaa tutkiessaan ja muistiaan palauttaessaan ”uuden Draculan” Soma Cruzin kanssa, joka onnistui löytämään Draculan todellisen linnan Castlevanian sydämestä ja tuhoamaan kreivin voimanlähteen. Soman tarina ei kuitenkaan päättynyt tähän, sillä jo seuraavana vuonna Celia Fortnerin johtama Dracula-kultti houkutteli nuoren miehen tukikohtaansa, jonne myös Julius seurasi. Voimiensa avulla Julius paljasti kultin pyhimmän, jonne Soma suuntasi estääkseen Draculan paluun.

Tähän päättyvät tiedot Belmonteista ja Draculasta. Vieläkö kuolemattomalta vaikuttava vampyyrien ruhtinas palaa? Heiluttaako Vampyyrintappajaa vielä Belmont vai kenties joku muu? Jäämme odottamaan…

Julkaistu alun perin Linnanvaanijat-sivustolla.