Arvostelussa Kirby Star Allies

Kaverien myötä elämä on helpompaa

Kirbyn uusin seikkailu Switchillä on erittäin perusvarma tasoloikinta. Se on juuri sellaista, mitä kahdeksanbittisiltä ajoilta asti pomppineelta pyöreältä ahmatilta voisi olettaakin. Olin varma, että asia tulee olemaan näin jo ennen pelin julkaisua, eikä ennakkomielipiteeni muuttunut läpipeluun jälkeen. Kirby Star Allies on toimiva. Se on hyvä. Jos sarjan aiemmat pelit ovat yhtään tuttuja, ymmärtää pelistä kaiken pelkkää takakantta tai yhtä gameplay-videota vilkaisemalla.

Mikäli Kirby on täysin uusi tuttavuus, ja varsinkin jos kaveriporukasta löytyy co-op-tilojen faneja, on Star Allies mainio tapa aloittaa tutustuminen pinkkiin palleroon. Kyseessä on melko perinteinen tasohyppelypeli, jossa kuitenkin keskitytään enemmän vihollisten mättämiseen miljoonilla eri tavoilla kuin itse loikkimiseen alustalta toiselle. Kirby pystyy pyrähtämään lentoon milloin vain, joten rotkot ovat ongelmallisia vain harvoin. Vaikeimmat esteet ovat pääasiassa ovelasti sijoiteltuja vihollisia, joihin saa myös törmäillä monta kertaa ennen Kirbyn energiapalkin tyhjentymistä.

Star Alliesissa matkan voi taittaa sillä tavalla kuin haluaa. Tietyillä vihollisilla on omat kykynsä, jotka pelaaja voi kopioida Kirbyn imemisvoimilla itselleen. Esimerkiksi ritarilta saa itselleen miekan, ja kuumaveriset kaverit saavat Kirbyn syöksymään tulipallona. Omaksuttavia voimia on kymmeniä erilaisia, ja miltei kaikki ovat jollain tasolla myös monipuolisia, eli erilaisia iskuja saattaa olla parhaimmissa kyvyissä jopa kymmenen kappaletta. Kirjava pahiskattaus ja vaihdeltavat erikoisvoimat ovat ne syyt, jotka tekevät Kirbyn pelaamisesta hauskaa. Koska yhdessä kentässä voi keskimäärin vaihtaa kykyä jopa 10–20 kertaa, ei meno rupea toistaman itseään, ellei satu pysyttelemään tarkoituksellisesti vain yhdessä Kirbyn olomuodoista. Esimerkiksi vesivoimalla on hauska luisua kaiken läpi, kirjaimellinen siivouskyky antaa käyttöön harjan, jolla voi pyyhkäistä vihollisen ohi, ja ninjana voi… ninjailla.

Mitään uutta ja ihmeellistä Star Alliessa ei oikeastaan ole. Ennennäkemättömiä erikoiskykyjä on muutama, ja paluun tekee myös Kirby 64:sta tuttu yhdistelymekaniikka. Pääasiassa elementtejä on vain mahdollista lisätä käytössä olevaan kykyyn (esim. tuli-/jää-/sähkömiekka), mutta pelissä on onneksi myös mielenkiintoisempiakin parituksia. Esimerkiksi jää- ja kivivoiman liitto muuttaa Kirbyn kovassa vauhdissa kaiken tieltään tuhoavaksi curling-kiveksi. Yhdistelmiä käytetään hyväksi aivopähkinöissä ja vähäisten piilotettujen aarteiden etsimisessä.

Kykyjen ryöstämisen sijaan Kirby voi myös ystävystyä vihollisen kanssa, jolloin hahmot liittyvät päähenkilön joukkoihin joko tekoälyn tai muiden ihmispelaajien ohjattavaksi. Kavereita saa yksinkertaisesti painamalla X:ää sopivan mörököllin edessä. Mikä tahansa erikoiskykyä kantava vihollinen toimii, ja valikoimassa on mukana myös joitain pelaajien vanhoja suosikkihahmoja, eli tilaisuuksia riittää. Kaikkia kenttiä ei voi edes läpäistä pelkästään kirbyilemällä, joten ystävyydellä on voimaa.

Pienet puzzlet hoituvat bottien toimesta tarvittaessa ilman ykköspelaajan ohjausta. Helpoimmissa pomotaisteluissakin ohjaimen tai aivot voi heittää halutessaan pakastimeen, sillä vaikka meno jäätyisi ihmispelaajan suhteen täysin, niin tietokonetoverit kyllä suorittavat tehtävän loppuun asti. Co-opissa on huomioitava, että vain ensimmäinen pelaaja voi olla Kirby, mutta tämä on lähinnä vain kosmeettinen seikka, sillä myös apupelaaja voi kaveerata toisen vihollisen kanssa. Ohjaimeksi riittää vain yksi Joy-Con.

Suosittelen pelaamaan Star Alliesia ehdottomasti yhden tai useamman kaverin kanssa, sillä pelkästään pomotaisteluista saa enemmän irti tekemällä edes vähän yhteistyötä. Yksinpelistä nautin itse eniten siten, että otin apureita mukaan vain silloin kun peli niitä vaati. Onhan se pienimuotoista säätämistä, mutta se toimii, sillä esimerkiksi pomot tarjoavat kinkkisempää toimintaa yksinäiselle yrittäjälle. Pelaaja voi siis aika hyvin päättää, miten peliään haluaa pelata, vaikka näin yksinäinen tyyli ei olisikaan se oikea. Ilman keinotekoisia rajoitteita Kirby Star Allies tarjoaa tasoloikkapeliksi harvinaisen vähän haastetta. Suunnitellulla tavalla ja neljällä hahmolla pelaaminen tarkoittaa käytännössä satunnaista nappien rämpyttelyä, jolla selviää kaikesta loppumetreille asti. Varsinkin uudemmat Kirbyt ovat tosin olleet aina helppoja pelejä, joissa viehättää pirteä visuaalinen ilme ja monipuolinen kenttäsuunnittelu. Kenttiä on vain hauska juosta läpi eri kyvyillä ja tyyleillä, eikä mikään aiheuta savun nousua korvista.

Star Allies yllättää kunnolla ensimmäisen kerran vasta seikkailun viimeisillä minuuteilla. Pelin loppupuolella varsinkin maailmankarttaa käytetään erittäin mielenkiintoisesti hyväksi, ja nostaisin viimeisen pomotaistelun viimevuotisten suosikkieni joukkoon. Taistelu yllätti minut täysin, ja peli oli puhdasta viiden tähden materiaalia koko sen ajan. Kampanjan lisäksi mukana on muutama minipeli, Boss Rush ‑tila sekä kaikenlaisia mukavia pikkuekstroja, jotka rehellisesti sanottuna eivät kuitenkaan ole mitään mieltä räjäyttävää sisältöä. Minipelit sisäistää noin 10 minuutissa, eikä uusi Guest Star ‑tila, jossa valitaan tiimin koostumus vapaasti, ei poikkea varsinaisesta pääpelistä tarpeeksi. Kyseisessä pelimuodossa on mukana pientä hahmonkehitystä, mutta en kokenut hyökkäys- ja nopeusbonusten juuri vaikuttavan pelaamiseen.

Star Allies näyttää todella kauniilta, mutta ruudunpäivitys onkin jätetty vaatimattomasti 30 kuvaan sekunnissa. Väitän itse pelin näyttävän sulavammalta käsikonsolitilaa käytettäessä, mutta en löytänyt Internetistä faktaa tueksi. Ääniraita on puolestaan Kirby-sarjan perinteiden mukaisesti puhdasta kultaa.

Suosittelen pelaamaan Star Alliesia ehdottomasti yhden tai useamman kaverin kanssa, sillä pelkästään pomotaisteluista saa enemmän irti tekemällä edes vähän yhteistyötä. Yksinpelistä nautin itse eniten siten, että otin apureita mukaan vain silloin kun peli niitä vaati. Onhan se pienimuotoista säätämistä, mutta se toimii, sillä esimerkiksi pomot tarjoavat kinkkisempää toimintaa yksinäiselle yrittäjälle. Pelaaja voi siis aika hyvin päättää, miten peliään haluaa pelata, vaikka näin yksinäinen tyyli ei olisikaan se oikea. Ilman keinotekoisia rajoitteita Kirby Star Allies tarjoaa tasoloikkapeliksi harvinaisen vähän haastetta. Suunnitellulla tavalla ja neljällä hahmolla pelaaminen tarkoittaa käytännössä satunnaista nappien rämpyttelyä, jolla selviää kaikesta loppumetreille asti. Varsinkin uudemmat Kirbyt ovat tosin olleet aina helppoja pelejä, joissa viehättää pirteä visuaalinen ilme ja monipuolinen kenttäsuunnittelu. Kenttiä on vain hauska juosta läpi eri kyvyillä ja tyyleillä, eikä mikään aiheuta savun nousua korvista.

Star Allies yllättää kunnolla ensimmäisen kerran vasta seikkailun viimeisillä minuuteilla. Pelin loppupuolella varsinkin maailmankarttaa käytetään erittäin mielenkiintoisesti hyväksi, ja nostaisin viimeisen pomotaistelun viimevuotisten suosikkieni joukkoon. Taistelu yllätti minut täysin, ja peli oli puhdasta viiden tähden materiaalia koko sen ajan. Kampanjan lisäksi mukana on muutama minipeli, Boss Rush ‑tila sekä kaikenlaisia mukavia pikkuekstroja, jotka rehellisesti sanottuna eivät kuitenkaan ole mitään mieltä räjäyttävää sisältöä. Minipelit sisäistää noin 10 minuutissa, eikä uusi Guest Star ‑tila, jossa valitaan tiimin koostumus vapaasti, ei poikkea varsinaisesta pääpelistä tarpeeksi. Kyseisessä pelimuodossa on mukana pientä hahmonkehitystä, mutta en kokenut hyökkäys- ja nopeusbonusten juuri vaikuttavan pelaamiseen.

Star Allies näyttää todella kauniilta, mutta ruudunpäivitys onkin jätetty vaatimattomasti 30 kuvaan sekunnissa. Väitän itse pelin näyttävän sulavammalta käsikonsolitilaa käytettäessä, mutta en löytänyt Internetistä faktaa tueksi. Ääniraita on puolestaan Kirby-sarjan perinteiden mukaisesti puhdasta kultaa.

Yhteenveto

Leppoisaa tai perheystävällistä seikkailua etsiville Kirby Star Allies on oiva valinta. Ennen ostopäätöstä kannattaa kokeilla ladattavaa demoa, sillä täysihintainen peli tarjoaa sitä samaa toimintaa viitisen tuntia enemmän. Myyntiversiossa Kirbyn imukyvyn ja hypyn napit voi vaihtaa päittäin, mikä ei demossa onnistu.

Kriitikkona toki olen pettynyt siitä, miten vähän uutta peli toi omaan sarjaansa, mutta puhtaasti pelaajana hymyilin ja nautin ajastani. Mikäli samalle sohvalle ei saa istutettua paria kaveria, suosittelen aloittamaan jostain muusta sarjan osasta, sillä puhtaana yksinpelinä Star Alliesista ei saa kaikkea irti.

Hyvää:
– Tuttua Kirby-laatua
– Toimiva co-op
– Hyvä soundtrack
– Yksi parhaista lopputaisteluista miesmuistiin

Huonoa:
– Ei poikkea riittävästi muista sarjan peleistä
– Vaatimaton 30 fps
– Voisi olla vaikeampi