Arvostelussa Trailblazers

Oikeilla jäljillä

Mitä saadaan, kun yhdistetään F-Zero ja Splatoon? Erittäin todennäköisesti jotain Trailblazersin kaltaista, jonka kanssa Nintendolla ei tosin ole mitään tekemistä. Trailblazersissa voittaja ei ole välttämättä aina se, joka näkee ruutulipun ensimmäisenä, sillä tiimipohjaisessa kilpa-ajopelissä pisteitä jaetaan myös radan maalaamisesta oman joukkueen värillä, tiimin värjäämien reittien päältä ajamisesta sekä nopeimmasta kierroksesta. Hieman yllättäen idea toimii myös käytännössä, vaikka kisatilanteen seuraaminen on aika vaikeaa. Kilpailuja voi ajaa pelkästään yksilösuoritus mielessä, mutta kamppailut kolmesta tai kahdesta kuskista koostuvien tallien välillä ovat selvästi taktisempia ja viihdyttävämpiä.

Yksilökilpailuissa viimeiseltä sijalta ei voi oikeastaan nousta enää kärkeen ensimmäisen kierroksen jälkeen, sillä oman maalijanan tuomaa lisävauhtia ei voi hyödyntää kunnolla tien täyttyessä edellä ajavien omilla sotkuilla. Joukkuekilpailuissa ja moninpelissä ajoneuvojen erilaisilla ominaisuuksilla ja pelaajien rooleilla on enemmän merkitystä. Yksi voi keskittyä voittamaan kilpailun nopealla mutta maalausominaisuuksiltaan surkealla leijuautolla, toinen voi pilata vastustajien ajoväyliä ja kolmas kiusata muita pelaajia ampumalla maalisuihkun eteenpäin. Joillain radoilla on kapeita oikoreittejä, mutta maalitäytteinen pitkä suora voi olla silti nopeampi vaihtoehto, koska väriboosti on neljännellä tasolla niin voimakas.

Erilaisia ratoja on pelissä parin kourallisen verran peilattuine ja takaperin ajettavine variaatioineen, mutta yksikään baana ei jää mieleen suoranaisesti suunnittelultaan tai ympäristöltään. Väripaletin kanssa on oltu säästeliäitä, sillä melkein kaikki radat sijoittuvat joko oranssille aavikolle, siniseen suurkaupunkiin tai vihreään viidakkoon. Musiikkiin, menopeleihin ja monenkirjavia alienrotuja edustaviin pelihahmoihin on kuitenkin käytetty kiitettävästi resursseja. Taustalla soivat kappaleet ovat ilahduttavan omaperäisiä. F-Zero-klooneille tyypillisen amispopin ja kitaran räminän sijaan Trailblazersissa kuullaan värikästä meininkiä tukevaa rytmikästä jazzia, hiphopia ja r&b:tä.

Pelin päähenkilöihin tutustutaan tarkemmin tarinatilan puolella. Pari ensimmäistä episodia opetellaan lähinnä aluksen kontrolleja galaktisen kilpa-ajoliigan Jetstream-nimisen tulokaskuljettajan roolissa. Yksinpelikampanjassa ajellaan samoja ratoja pitkin kuin muissakin pelimuodoissa, eikä kisaa tarvitse aluksi edes voittaa seuraavan juonikappaleen avaamiseksi. Tehtäviin sisältyy aina kolme haastetta, joista yhden suorittaminen oikeuttaa jatkopaikkaan. Haasteet vaihtelevat tietyn sijoituksen tai aikatavoitteen saavuttamisesta vihollisten kiusaamiseen maalihyökkäyksellä tarpeeksi monta kertaa. Jouduin käyttämään uusintayrityksiä ainoastaan parituntisen kampanjan loppupuolella. Tekoälykuskit eivät ole erityisen fiksuja, mutta eivät ole pelaajan joukkueessa ajavat apulaisetkaan. Nopeampi pelaaja jää helposti jumiin tietokoneen taakse useamman sekunnin ajaksi, minkä lisäksi seinään hinautuminen voi lennättää auton omituiseen kulmaan tai pysäyttää vauhdin kokonaan.

Muutaman Jetstreamin tehtävän jälkeen siirrytään jo seuraavan hahmon ja ajoneuvon puikkoihin. Taustalla pyörii koko ajan suurempi juonikuvio koskien kilpasarjaa hallitsevaa suuryritystä ja keskenään sotivia planeettojen johtajia, mutta draama ei tule iholle kunnolla pelkästään sarjakuvapotrettien ja tekstilaatikoiden kautta. Kuskien taustatarinat ovat kuitenkin ihan sympaattisia, ja muutamat vitsit osuvat naulan kantaan.

Pokaaleja voi jahdata myös yksittäisissä kilpailuissa ja kolmen tai neljän kisan perinteisemmässä Cup Modessa. Mitalisijoista palkitaan merkeillä, joille en kuitenkaan löytänyt minkäänlaista käyttötarkoitusta valikoista, eikä edes tarinan läpäisystä palkittu mitenkään. Cup Moden kohdalla kohtasin myös Trailblazersin suurimman bugin, sillä peli kaatui useampaan otteeseen ensimmäisen kilpailun käynnistyessä. Peli kärsii myös näkyvästä ruudunpäivityksen putoamisesta ja grafiikan sumenemisesta vauhdin kiihtyessä ja jaetun ruudun moninpelikisoissa. Kannettavassa tilassa myös pienestä tekstistä voi olla erittäin vaikeaa saada selvää.

Trailblazersissa on myös nettimoninpeli, mutta lukuisista kokeiluajankohdista huolimatta en päässyt pelaamaan verkossa yhtään kisaa. Pelaajien puute ei pitäisi olla ainakaan lähtökohtaisesti ongelma, sillä asetuksista saa päälle alustojen välisen moninpelin. Netin kautta päivittyvät Time Trial ‑listat puuttuvat pelistä kokonaan.

Yhteenveto

Aistin Trailblazersissa vahvaa kilpapelipotentiaalia, mutta sen lunastaminen jää toiseen kertaan. Peli vaikutti kiinnostavan internetin kaahailufaneja vielä alkuvuodesta, mutta momentti hukattiin lukuisten lykkäysten ja vähin äänin tapahtuneen julkaisun myötä. Vaikka Trailblazers on kuin luotu Switchille värikkyytensä ja persoonallisuutensa puolesta, on silmäkarkista jouduttu karsimaan kuitenkin niin paljon, että kokonaisuus on todennäköisesti nautinnollisempi kilpailevilla konsoleilla. Miltä peli näyttäisi, jos sen kehityksestä ja markkinoinnista olisi vastannut Nintendo tai Blizzard?

Hyvää:
– Loistava idea
– Hahmot ja persoonallinen taidetyyli
– Musiikki

Huonoa:
– Sumenee ikävästi kovassa vauhdissa ja jaetulla ruudulla
– Tekninen hiomattomuus
– Kuollut nettipeli