Arvostelussa Mutant Mudds Collection

Ei ollenkaan kurainen peli

Nykyään retrohenkisiä pelejä näkyy kaikkialla. Hyvin monet indiekehittäjät käyttävät taidesuuntausta, joka on kuin suoraan 8- tai 16-bittisen Nintendon aikakauden oppikirjasta. Tyylin yleisyyden vuoksi sen loisto on alkanut himmetä ja pikseleitä pursuavien pelien joukosta erottuminen on yhä haastavampaa. Alkujaan Nintendo 3DS:lle ilmestynyt Mutant Mudds on jälleen yksi pikseligrafiikkaa hyödyntävä peli, joka onnistuu onneksi erottumaan massasta edukseen.

Atooin Nintendo Switchille julkaisema Mutant Mudds Collection sisältää kolme eri peliä: Mutant Mudds Deluxen, Mutant Mudds: Super Challengen ja Mudd Blocksin. Näistä kaksi ensimmäistä ovat hyvin suoraviivaisia, mutta haastavia tasoloikkia. Ensimmäistä kertaa Collectionissa esiintyvä Mudd Blocks puolestaan on kokonaan uusi lisäys mutahirviöiden riivaamaan maailmaan.

Mutant Muddsin taustatarina on yksinkertainen, mutta toimiva. Maximilian-niminen poika elää mummonsa kanssa rauhallista elämää pelaten videopelejä ja katsellen televisiota. Uutisissa kerrotaan, kuinka mutahirviöt ovat saapuneet avaruudesta valtaamaan maailmaa. Kuten jokainen tervejärkinen lapsi tekisi, Max lähtee vesipyssynsä ja rakettireppunsa kanssa listimään avaruusolioita ja keräämään Water Sprite -nimisiä esineitä, jotka legendan mukaan karkottavat mutakakut maailmasta. Tarina ei ehkä ole kummoinen, mutta se antaa tapahtumille jonkinlaisen kontekstin.

Mutant Mudds Deluxe ja Mutant Mudds: Super Challenge ovat lineaarisia tasohyppelyitä, joissa pelaajan on päästävä kentän lopussa olevaan maaliin keräten matkalta talteen kultaisia timantteja. Maxin liikkeet ovat yksinkertaisia, ja kyvyistä tärkein on lentorepun tuoma lyhytkestoinen lentotaito. Pelaamisen haaste pohjautuu erityisesti tarkkaan ajoitukseen sekä vihollisten käyttäytymisen tuntemiseen.

Mutant Muddsin keskeisin pelimekaniikka, joka erottaa sen muista retrohenkisistä tasoloikista, on pelin käyttämä syvyysmekanismi. Jokainen kenttä sisältää kolme eri taustaa, joiden välillä pelaaja voi hyppiä tarkoitukseen tehtyjen alustojen kohdalla. Tämä tekee pelistä huomattavasti monia muita pelejä mielenkiintoisemman visuaalisesti, mutta mekaniikkaa on hyödynnetty harmillisen huonosti. Vain harvassa kentässä pelaajan on käytettävä eri tasoja kekseliäästi tai esimerkiksi pohdittava vaihtoehtoisia reittejä niitä käyttäen.

Jokaisessa kentässä on kaksi piilotettua tasoa, joiden luo pääseminen vaatii yleensä yhden tai useamman erikoisesineen, kuten tavallista tehokkaamman vesipyssyn, pidemmän leijumisen sallivan lentorepun tai vertikaalisen buustin antavan raketin käyttöä. Salaisissa maailmoissa käytetään hauskasti väripaletteja, jotka muuttavat ympäristöt retrokonsolien pelien näköisiksi. Piilotettujen kenttien lisäksi pelaajalla on alusta alkaen pääsy haastaviin kummituskenttiin. Mutant Mudds Deluxessa on suorastaan valtava määrä tasoja. Suuri osa näistä on toki verrattain lyhyitä, mutta pelin parissa voi vierähtää korkeahkon vaikeusasteen vuoksi helposti useita tunteja. Mutant Mudds Deluxessa on saavutettu parhaiten haastavuuden ja reiluuden kultainen keskitie. Peli vaatii pikselintarkkaa tasoloikintaa, mutta kentissä on onneksi sopivasti välitallennuspisteitä.

Super Challenge puolestaan on todellisille tasohyppelymaistereille ja Deluxea liian helppona pitäville suunnattu peli, jossa pelaaja yritetään ainoastaan saada kuolemaan uudestaan ja uudestaan. Tämän takia pelissä on jopa mittari, joka ynnää yhteen kuolemien määrää. Haastetta Super Challengessa tosiaankin riittää, minkä osoittaa lähes 300 kuolemaa, jotka kohtasin pelin parissa. Jatko-osa on paikoitellen hyvin turhauttava, mutta toisaalta sen kenttien läpäisy on oikeasti palkitsevaa. Toisin kuin ensimmäisessä mutaleikissä, Super Challengessa on myös pomovastuksia mukana, ja ne ajavat asiansa hyvin. Erityisesti heti Deluxen jälkeen pelattuna Super Challenge tuntuu kuitenkin kierrättävän hieman liikaa tuttuja kenttäelementtejä ja viholliskuvioita.

Mudd Blocks -pulmapeli on kokoelman outolintu, johon on otettu oppia Puyo Puyon ja Tetriksen kaltaisista klassikoista, mutta mukana on myös uusia ideoita. Laatikoita on tarkoitus ensin pinota päällekkäin värikoodeja mukaillen, minkä jälkeen ne tuhotaan räjähtävillä palloilla. Palikkatesti tukee paikallista moninpeliä niin yhteistyönä kuin vastakkainkin, joten se voi tarjota hyvässä seurassa pitkäksi aikaa viihdettä. Tämän lisäksi mukana ovat myös huipputulostilastot, jotka ovat tämän tyylisessä pulmapelissä ehdottoman tärkeitä. Harmillisesti Mudd Blocks ei sisällä mahdollisuutta verkkomoninpeliin, muuten kyseessä on erittäin pätevä aivojumppa, vaikka Puyo Puyo Tetris lopulta pitääkin genren parhaan Switch-pelin valtikan.

Mutant Mudds Collectionin pelit pyörivät odotetun hyvin Switchillä. Sarjan kehittäjä käyttää pelien visuaalisesta tyylistä termiä ”12-bittinen”, joka kuvailee ulkoasua melko hyvin. Retrohenkisiä tasohyppelyjä on Switchilläkin nähty lukuisia, mutta Mutant Muddsin ilme on tällä osa-alueella parempaa keskitasoa. Grafiikka on värikästä ja selkeää, mutta ei mitenkään tajunnanräjäyttävää. 3DS-version tukeman 3D-efektin tarjoamaa syvyyttä on tavoiteltu onnistuneesti sumentamalla käyttämättömiä tasoja. Pelin chiptune-tyylinen musiikki puolestaan on suorastaan erinomaista.

Switch-versiota varten peleihin on tehty muutamia lisäyksiä. Kaikki kokoelman osat hyödyntävät Switchin HD-tärinää, joka antaa selvän palautteen esimerkiksi ammuttaessa tai viholliseen törmätessä. Tärinäominaisuus tekee pelistä hieman responsiivisemman tuntuisen. Merkittävin lisäys on kuitenkin internetin kautta päivittyvä ennätystilastointi, joka koskee Mudd Blocksin ohella kaikkia tasoloikkakenttiäkin. Tasojen pikaläpäisy antaa niille mukavasti jälleenpeluuarvoa, jos haluaa testata omia taitojaan maailmanlaajuisella mittakaavalla.

Yhteenveto

Mutant Mudds Collection on kattava paketti haastavaa tasohyppelyä sekä kevyttä ongelmanratkontaa. Kokoelman kenttäsuunnittelu on lähes poikkeuksetta erinomaista, vaikka erityisesti Super Challengen kohdalla huomaa toistuvat elementit. Kokoelman pelit voivat olla paikoitellen melko turhauttavia, mutta sadistisista tasoloikista pitäville pelaajille Mutant Mudds Collection on erinomainen valinta Switchin laajasta indiekirjastosta.

Hyvää:
– Viimeistellyin ja täydellisin Mutant Mudds -kokemus verrattain suurella sisällön määrällä
– Useimmiten miellyttävän haastava
– Värikäs ja selkeä ulkoasu
– Erinomaiset musiikit

Huonoa:
– Välillä liian turhauttava
– Mudd Blocksissa ei ole nettipeliä