Arvostelussa Pokémon Sword & Shield

Kilven takana on turvallista

Kahdeksannen Pokémon-sukupolven käynnistävä Sword ja Shield ‑parivaljakko on aiheuttanut internetin syövereissä Pokémon-peliksi poikkeuksellisen paljon keskustelua, eikä nyt puhuta pelkästään positiivisesta pöhinästä. Draamaa on aiheuttanut erityisesti päätös rajoittaa vanhojen Pokémonien siirtelyä kutistamalla pelin PokéDex noin puoleen. Lisäksi lokaa on saanut niin Game Freakin viestintä kuin grafiikasta vastaava osastokin. Kokonaiskuvassa äänekkäät näppäimistösoturit ovat kuitenkin vain murto-osa yhden maailman suosituimman pelisarjan faneista. Kritiikissä on jotain perääkin, mutta Pokémon on silti aina koko kansan peli. Sword ja Shield tarjoavat juuri sitä, mitä Pokémon-peleiltä sopii odottaa, eikä yhtään enempää.

Jälleen kerran pelaaja hyppää nuoren, Pokémon-mestaruudesta haaveilevan kouluttajan saappaisiin. Ensin valitaan yksi Pokémon kolmesta vaihtoehdosta, rupatellaan mukavia naapurin saman ikäisen kilpakumppanin kanssa, ja sitten suunnataan jo ensimmäistä salihaastetta kohti. Tapahtumapaikkana on Galar-niminen alue, jonka esikuvana on toiminut Iso-Britannia. Saarivaltion vaikutteet näkyvät kaikkialla uusista Pokémon-hahmoista aina klassiseen arkkitehtuuriin ja muotiin asti. Jopa monien hahmojen repliikit on kirjoitettu brittienglanniksi, myös jenkkiversiossa. Brittiaksenttia ei kuitenkaan päästä kuulemaan ääneen, mikä on suuri sääli, sillä puhetta hahmoilla kyllä riittää. Äänimaailma on muutenkin pelissä yllättävän vaisu, valtaosan ajasta välivideoilla kuullaan vain taustamusiikkia. Kouluttajat eivät päästä edes minkäänlaisia huudahduksia, eikä esimerkiksi käsien taputtamisesta ja jalkojen tömistelystä lähde ääntä. Pokémonit inahtelevat ja pörisevät tuttuun tapaan lukuun ottamatta Pikachua ja Eeveetä, joilla on animaatiosarjasta tutut äänet.

Animaatiosarjasta puheen ollen Pokémon Sword ja Shield onnistuvat tavoittamaan sarjan tunnelman, ainakin muutamaan otteeseen. Ensinnäkin kamera liikkuu dynaamisesti sekä ulkoilmassa että pidempien välinäytösten aikana. Saliottelut käydään isoilla stadioneilla, joiden lehtereiltä yleisö ”laulaa” rytmikkään taistelumusiikin päälle sekalaista kannustusmölinää. Galarin salipäälliköt ja Pokémon-liigan mestari ovat sponsoripaitoihin pukeutuvia urheilusankareita, joiden halutut keräilykortit ovat myös tikettejä sisäänpääsyyn salille. Myös oman numeropaidan saava pelaaja voi luoda oman profiilikorttinsa, jonka koodin voi jakaa sitten kavereille. Ihmismalleissa palataan viime vuotisten Let’s Go ‑pelien pallopäiden jälkeen jälleen 3DS:n Sunin ja Moonin jokseenkin mittasuhteiltaan realistisempaan animetyyliin, joka istuu Pokémon-peliin mielestäni paremmin.

Saliotteluiden ohella myös Pokémon-liiga on kokenut kasvojenkohotuksen. Liigan uudistusten takana on Galarin rikkain mies Rose, johon törmätään useamman kerran pelin aikana. Galarissa ei ole perinteistä eliittinelikkoa, vaan kahdeksan merkin kerääminen tuo osallistumisoikeuden turnausmuotoiseen kisaan mestaruudesta. Aiemmissa peleissä vain harvoilla liigalaisilla on ollut rooli taistelun ulkopuolella, joten päivitetty formaatti on ihan tervetullut uudistus. Sali- ja liigamatsien aikana pelaajan on mahdollista muuttaa yksi Pokémoneistaan voimakkaaksi Dynamax-jättiversioksi kolmen vuoron ajaksi. Käytännössä kyseessä on uudelleen brändätty megaevoluutio, jota voivat käyttää myös kaikki kehittämättömät Pokémonit ilman erikoisesineitä. Z-liikkeitä Swordissa ja Shieldissä ei ole. Juonellisesti kyvyn rajoitetut käyttöpaikat on selitetty siten, että runsaasti energiaa kuluttavat stadionit on rakennettu muodonmuutokset mahdollistavien maanalaisten energialähteiden päälle. Dynamaxaus on ihan herkullinen visuaalinen lisä taisteluihin, sillä se vaikuttaa myös joidenkin Pokémonien ulkonäköön (katson sinua, Godzilla-Charizard ja pilvenpiirtäjä-Duraludon), mutta toisaalta ylimääräiset muutosanimaatiot myös hidastavat taisteluiden tempoa hieman.

Pokémon Sword ja Shield käynnistyvät lupaavasti, sillä ensimmäisinä tunteina pelaajan eteen vyörytetään lähes pelkästään uusia Pokémoneja, jotka ovat ainakin omasta mielestäni tällä kertaa ihan onnistuneen näköisiä. Erityisesti nostaisin esiin Galarin eläimelliset Pokémonit, kuten Yamper-corgin, Nickit-ketun sekä Silicobra-käärmeen, jotka ovat söpöjä ja simppeleitä luomuksia. Peikkomaisen Impidimpin kehityslinjasto edustaa ulkonäöllisesti päinvastaista suuntaa, mutta toisaalta rumuuskin tuntuu oikeutetulta, jos kelttiläiset kansantarut ovat tuttuja. Koska kokoan itse ensimmäisen kuusikkoni uuden Pokémon-pelin kohdalla aina pelkästään uusista tuttavuuksista, en jaksa välittää hirveästi vanhojen karsimisesta. Yli 400 otuksen nappaamisessa kestää kuitenkin pieni hetki. Pokémonien ohella kuitenkin myös liikkeiden määrää on vähennetty jonkin verran, mikä häiritsi minua enemmän. Muutamat Pokémonit oppivat itse säälittävän huonoja iskuja, ja ympäri maailmaa ripotellut TM-levyt maksavat. En kaipaa tilaa vieviä HM-liikkeitä, sillä pikamatkustus on integroitu karttaan ja surffaus onnistuu myöhemmin polkupyörällä, mutta kivenmurikoiden liikuttelu Strengthillä on sellainen älyllinen haaste, joka puuttuu Swordista ja Shieldistä kokonaan.

Ennen ensimmäistä saliottelua pelaajalle esitellään Wild Area, joka on pelin suurin vapaasti tutkittava alue. Villireservaatissa tallustelee kymmeniä erilaisia ja eritasoisia Pokémoneja, jotka vaihtuvat vielä päivänajan ja säätilanteen mukaan. Lisäksi alueella on Dynamax-lähteitä, joiden luona on mahdollista taistella yksin tai korkeintaan kolmen muun pelaajan kanssa vaihtuvia Pokémon-jättiläisiä vastaan. Wild Arealta ei kannata kuitenkaan odottaa mitään Breath of the Wildin kaltaista avointa tutkiskelua ja kiipeilyä, sillä alue on maastoltaan aika tasainen. Lisäksi ruudunpäivitys nykii Wild Arealla ikävästi etenkin sateen aikana ja polkupyörää käytettäessä. Alueen juonellinen merkitys on lopulta vaatimaton, sillä siellä piipahdetaan pakosti vain pariin otteeseen. Jotta tasapaino ei menisi täysin rikki, ei Wild Arean huomattavasti pelaajan tiimiä voimakkaampia hahmoja voi napata, vaan ne toimivat pelkästään EXP-automaatteina. Pokémon-peleille tyypillisesti Swordissa ja Shieldissäkään tasoja ei kuitenkaan tarvitse grindata pärjätäkseen. Kokemuspisteet jakautuvat koko tiimille tällä kertaa automaattisesti, mutta tasaisesti kuutta eri Pokémonia käyttäneenä pysyin valtaosan tarinasta vain tason tai kaksi salikouluttajia edellä.

Swordia ja Shieldiä voisi syyttää hieman yllätyksettömyydestä, sillä ensimmäistä kunnollista käännettä saadaan odottaa aivan loppuun asti. Rakettiryhmän korvike on tällä kertaa nimeltään Team Yell, joka ei ole vihamielinen rikollisjärjestö vaan Marnie-nimisen kouluttajan äänekäs fanijoukko. Koska myös pelin kansikuvakoiriin liittyvä mysteeri pysyy pitkään taka-alalla, etenee parikymmentätuntinen mestaruusjahti poikkeuksellisen suoraviivaisesti ilman suurempia takapakkeja. Aikaansa voi kuluttaa halutessaan myös vaatekaupoissa, telttaillessa ja Pokémoneille kokatessa, mutta itse en ole koskaan saanut mitään irti ylimääräisistä minipeleistä.

Yhteenveto

Harjoituksenomaisten Pokémon Let’s Go ‑pelien jälkeen odotin Game Freakin ottaneen Switch-pelimoottorin haltuunsa ja käynnistävän seuraavan Pokémon-sukupolven ryminällä, mutta sainkin vain tuttua ja turvallista. Vaikuttaa vahvasti siltä, että Swordin ja Shieldin julkaisun kanssa tuli hieman kiire, sillä Switchillä on nähty monia graafisesti ja juonellisesti yksityiskohtaisempia rooliseikkailuita, ja esimerkiksi viimeisten salien haasteet ovat aika mitäänsanomattomia. Pelätyt helpotukset eivät kuitenkaan ole niin dramaattisia, kuin ensin luulisi. Täysin kolmiulotteisten Pokémonien nappaaminen, kouluttaminen ja taistelu on kuitenkin edelleen viihdyttävää, ja se on tärkeintä. Vapaasti tutkittava Wild Area on kiinnostava lisä, jota kannattaa laajentaa ja kehittää tulevaisuudessa. Jos muutama edellinen Pokémon-peli on jäänyt välistä, voi Swordin tai Shieldin hankkia huoletta, mutta en yllättyisi, jos jo vuoden päästä nähdään paranneltu versio tai jotain uutta.

Hyvää:
– Brittivaikutteet
– Tuo mieleen animaatiosarjan
– Uudet Pokémonit

Huonoa:
– Puolivillainen viimeistely
– Vaisu äänimaailma
– Hyviä liikkeitä on poistettu

Monarkian aika ei ole ohi.

Pokémon Sword & Shield
Alusta:
Switch
Ilmestynyt: 15.11.2019
Kehittäjä: Game Freak Inc.
Julkaisija: Nintendo