Arvostelussa Tangle Tower

Korkealentoinen murhamysteeri vai sotkuinen dekkari?

On tapahtunut murha, kun Freya Fellow löytyy kuolleena Tangle Tower ‑tornikompleksin kattohuoneistosta. Taiteellinen Freya on jättänyt jälkeensä vain maalauksen, jossa Flora Fellow pitää puukkoa kädessään, puukon tihkuessa hyytävästi oikeaa verta. Onko Freya liiankin eloisan taulunsa uhri, vai onko hän kenties jättänyt tauluun vihjeen murhaajastaan? Tätä mysteeriä yrittää selvittää etsivä Grimoire sekä hänen avustajansa Sally, jotka ovat jo tähdittäneet yhtä etsiväseikkailua ennen Switchillekin julkaistua Tangle Toweria. Vaikka edeltäjä olisikin jäänyt kokematta, voi Tangle Toweriin kuitenkin tutustua huoletta.

Tangle Tower on eräänlainen point & click ‑seikkailun ja pulmapelin risteytys, joka muistuttaa jossain määrin muun muassa Professor Layton– ja Ace Attorney ‑pelejä. Tapahtumapaikkana toimiva Tangle Tower on koti kahdelle suvulle, Felloweille sekä Pointereille. Pelaajan tehtävä on jututtaa lukuisia torneissa asuvia asukkaita, tutkia ympäristöjä sekä ratkaista pulmia. Lopullisena päämääränä on selvittää, kuka on Freyan murhaaja.

Persoonallinen hahmokaarti on Tangle Towerin parhaita puolia. Molempien sukujen edustajista löytyy oikeita outolintuja aina omalaatuisesta astronomista goottipianistiin asti. Jokainen hahmo esittää oman lausuntonsa murhaillan tapahtumista, mutta lähes jokainen myös peittelee jotain syystä tai toisesta. Kaikille hahmoille voi esittää matkan varrella taskujen pohjalle kertyneitä esineitä kommenttien perässä, mikä saattaa herättää Grimoiren epäilykset ja avata tien eteenpäin. Onkin melko vaikuttavaa, kuinka lähes jokaisella hahmolla on jotain enemmän tai vähemmän kiinnostavaa sanottavaa esineistä, jotka saattavat alkuun tuntua täysin epärelevanteilta. Kaikki hahmot ovat täysin ääninäyteltyjä, ja ääninäyttely onkin pääsääntöisesti ensiluokkaista sekä määrällisesti runsasta.

Alueiden tutkiminen on melko tuttua, jos on koskaan pelannut mitään point & click ‑peliä. Useimpia esineitä voi tökätä, mikä joko avaa Grimoiren sekä loistavan sarkastisen ja nenäkkään Sallyn ajatuksia kappaleesta tai antaa uuden vihjeen mysteerin ratkaisemiseksi. Ympäristöt vaihtelevat asukkien huoneista puutarhaan ja kattotasanteilta salaisiin laboratorioihin. Huomasin pitäväni jopa täysin turhien esineiden tutkimisesta, sillä etsivillä on useimmiten niistäkin jotain humoristista sanottavaa. Toisinaan esineiden tutkiminen saattaa myös avata pieniä pulmia. Korurasia saattaa esimerkiksi olla lukittu jalokivien järjestämistä vaativalla pulmalla, jonka ratkaiseminen antaa mysteerin ratkaisuun tarvittavan esineen. Nämä pulmat ovat harvemmin haastavia, mutta ne antavat hieman vaihtelua muuten hyvin dialogipainotteiseen peliin. Professor Laytonin haastajaksi Tangle Towerista ei kuitenkaan ole tällä saralla, vaikka yritys on kova.

Ehkä vaativin ja samalla palkitsevin osuus Tangle Towersissa on päätelmien tekeminen. Kun on löytänyt uuden vihjeen tai kuullut mehukkaan lausunnon, saattaa Grimoire kokea tiettyjen henkilöiden kertomukset epäilyttäviksi. Tällöin on mahdollisuus tehdä päätelmiä, mikä onnistuu käytännössä täydentämällä etsivän lauseista puuttuvia sanoja muutamista eri vaihtoehdoista. Pelkästään arvaamalla oikeaan ratkaisuun päätyminen on hyvin epätodennäköistä, joten asioiden kulkuun kannattaa kiinnittää huomiota. Päättelytehtävät eivät ole tarkkaavaiselle pelaajalle kovin vaikeita, mutta parissa kohtaa kuulusteltavan lausunnossa oli useampikin epäilyttävä tekijä, jolloin piti arvata, mitä Grimoire ajaa takaa.

Hyvän mysteeripelin keskeisin piirre on luonnollisesti kiinnostava mysteeri. Onneksi Tangle Towersin tarina pitää otteessaan valtaosan ajasta. Loppua kohti tarina muuttuu entistä kiinnostavammaksi, mutta loppuratkaisu on melko äkkinäinen, todellisen murhaajan ollessa hädin tuskin arvattavissa annetuilla tiedoilla. Tunnelma on pelissä kohdallaan, kiitos etenkin loistavan äänimaailman sekä tietenkin toinen toistaan kiinnostavampien ympäristöjen. Kahden suvun välisten konfliktien avaaminen sekä tornin historian selvittäminen pitää viidestä kymmeneen tuntia kestävän seikkailun aikana mielenkiinnon yllä. Harmi kyllä läpäisyn jälkeen Tangle Tower ei tarjoa mitään tehtävää, ellei sitten halua aloittaa seikkailua uudestaan ohitetun dialogipätkän toivossa.

Visuaalisesti Tangle Towers tekee vaikutuksen. Niin ympäristöt kuin hahmotkin ovat hyvin käsinpiirretyn oloisia, minkä lisäksi hahmot on animoitu kiitettävän sulavasti. Yhdessä ensiluokkaisen ääninäyttelyn sekä musiikin kanssa ulkoasu luo hyvin viimeistellyn kokonaisuuden. Tangle Toweria voi myös pelata useammalla eri tavalla oman maun mukaan. Kannettavassa tilassa kosketusnäyttö tarjoaa luontevimman ohjauksen, mutta pelin ohjaaminen luonnistuu myös joko ohjaimen napeilla tai jopa liiketunnistuksella kuin Wiillä konsanaan. Kaikki ohjaustavat toimivat hyvin, joten jokaiselle pitäisi löytyä mieluisa pelityyli.

Yhteenveto

Tangle Tower on mysteeripeli, joka onnistuu persoonallisten hahmojen, kiehtovan tapahtumapaikan sekä näyttävän ulkoasunsa ansiosta luomaan maailman, jota on ilo tutkia. Pienet pulmat tarjoavat silminnäkijöiden kuulustelun ja alueiden tutkimisen välissä sopivasti vaihtelua. Pala palaselta selviävä mysteeri myös pitää otteessaan loppuun asti, vaikka loppuratkaisu ei ehkä tee yhtä suurta vaikutusta kuin muu peli. Harmillisesti kertaalleen nähty tarina ei läpäisyn jälkeen tarjoa mitään mielekästä tehtävää. Muilta osin Tangle Tower on kuitenkin niin viehättävä ja persoonallinen kokemus, että sitä voi lämpimin mielin suositella kaikille kevyistä dekkareista nauttiville, ja miksei myös kaikille point & click ‑seikkailupelien faneille.

Hyvää:
– Humoristista dialogia ja kiinnostavia hahmoja
– Näyttävää animointijälkeä ja laadukasta ääninäyttelyä
– Alueita on ilo tutkia ja pulmia on mukava ratkoa

Huonoa:
– Kaikki nähty ensimmäisellä pelikerralla