Arvostelussa Persona Q2: New Cinema Labyrinth

Cinemaattinen joutsenlaulu

Hätäisimmät julistivat Nintendo 3DS:n uppoavan äkkiä laimean julkaisuikkunan takia, mutta Nintendon aggressiivinen sisältöpumppaus piti laitteen pinnalla yllättävän pitkään. Switchin loistokkaan startin uskottiin olevan viimeinen niitti Nintendon taskuraketille, mutta mikään ei tuntunut pysäyttävän 3DS:ää. Tänä vuonna ilmestyneet Mario & Luigi– sekä Luigi’s Mansion ‑remaket ovat pitäneet konsolia vielä kiinni letkuissa, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tämänhetkisen tiedon mukaan Atluksen Persona Q2: New Cinema Labyrinth on 3DS:n viimeinen iso julkaisu. Purjehtiiko konsoli arvokkaasti horisonttiin, vai onko tiellä vielä yksi kari?

Persona Q2 on Persona- ja Etrian Odyssey ‑sarjojen crossover, joka yhdistää sarjojen parhaat puolet. Ensisijaisesti Q2 on Etrian Odyssey ‑peli, jossa pelaaja tutkii luolastoja ensimmäisen persoonan näkökulmasta. Sarjan koukku on se, että pelaajan on jatkuvasti piirrettävä itse alanäytöllä näkyvää karttaa, täydentäen esteiden, vihollisten ja arkkujen paikat. Labyrinteissä riittää lääniä tutkittavaksi, ja erilaiset oikoreitit helpottavat vanhoille alueille palaamista. Etrian luolastoihin verrattuna Persona Q2:n labyrintit ovat pulmapainotteisempia ja enemmän erilaisilla esteillä kikkailevia. Jokaisessa labyrintissä on omia mekaniikkoja ja esteitä hisseistä valonheittimiin ja tuulikoneista turvaoviin. Vahvat teemat toimivat mainiosti, ja mielenkiinto tutkimiseen pysyy yllä loppuun saakka.

Taistelujärjestelmä on sekoitus Etriania ja Personaa. Etrian-sarjasta mukana on satunnaiset vihollistaistot sekä etu- ja takalinjan käyttö, mutta muuten taisteleminen muistuttaa Persona-meininkiä. Hahmoilla on käytössä oman nimikko-Personansa lisäksi mikä tahansa rivihenki, joita voi saada harvinaisempia vihollisia nitistämällä. Jokainen hahmo painottaa yleensä tukitaitoja, magiaa, puolustusta tai suoraa hyökkäystä, ja oman tiimin kokoamisessa kannattaa pitää kykyjä silmällä. Taisteluun voi osallistua viisi tiimin jäsentä, ja yhden toimivan tiimin kasaaminen onkin kannattavinta tasoeron kasvaessa.

Varsinaisissa kamppailuissa tärkeintä on elementaalihyökkäysten oikeaoppinen käyttö. Jokainen vihollinen on heikko ainakin yhdelle elementtityypille, ja heikkouteen osumalla vihollinen kaatuu maahan toimintakyvyttömänä ja elementaalihyökkäystä käyttänyt sankari pääsee lisävoimaa tuovaan boost-tilaan, joka takaa myös ensimmäisen vuoron seuraavalle kierrokselle. Jos kaikki viholliset kampitetaan onnistuneesti, voi pelaaja käyttää voimakasta All-Out-hyökkäystä, joka tekee massiivista vahinkoa kaikkiin vastustajiin. Mukana on tietysti myös passiivisia kykyjä, erilaisia buffeja ja debuffeja sekä bind-kyvyt, joilla voidaan estää magian tai fyysisten hyökkäysten käyttö tai hidastaa vastustajaa merkittävästi.

Tarinallisesti peli puree varmasti Persona-faneihin. Persona-sarjan kolmannen, neljännen ja viidennen pelin pääkaartit päätyvät mystiseen teatteriin, jossa esitetään yksilöllisyyttä tukahduttavia elokuvia. Hyvyyttä puolustaville sankareille tämä ei käy, ja he syöksyvät elokuvien sisälle muuttaakseen juonta parempaan suuntaan. Persona 5:n tähdistö on selvästi pelin pääporukka, vaikka kaikki hahmot saavat tiimiin liityttyään paljon ruutuaikaa. Tutut teemat yksilön arvosta ja omasta vahvuudesta ovat mukana, mutta loppua kohden tarina kaatuu JRPG-helmasyntiin: ylimääräiseen jumalpahikseen, joka ilmestyy täysin pätevän ja hyvän ”lopun” jälkeen.

Persona-faneille on luvassa maittavaa sisältöä, sillä eri pelien hahmoilla on paljon puuhattavaa. Päätarinan ohella on mahdollista ottaa vastaan pienempiä tehtäviä, joissa framilla on usein pienempi joukko sankareita, joita yhdistää jokin asia. Ryhmien vitsiniekat, kovikset ja muskelimasat minglailevat hienosti keskenään, ja arkkityyppejä havaitsee paljon helpommin kuin yleensä. Tehtävistä saa palkinnoksi monenlaisia hyödyllisiä esineitä, joista tärkeimpiä ovat Unison-hyökkäykset mahdollistavat Power of Bonds ‑esineet. Unison-hyökkäys voi aktivoitua vihollisen heikkoon kohtaan osumisen jälkeen, ja tuloksena on näyttävä ja voimakas liike, joka mahdollistaa usein All-Out-hyökkäyksen käyttämisen. Pakollisen fanipalvelun pelimekaaninen toimivuus on todella toimivaa, ja omien suosikkien kehittäminen on todella hauskaa.

Audiovisuaalisesti peli on taattua Persona-laatua. Mukana on valikoima laadukasta musiikkia sarjan viimeisimmistä osista, ja lisää voi ladata heti ilmaisen lisäsisällön muodossa. Chibi-hahmoiksi muokatut sankarit ovat yhä omia persoonallisia yksilöitään, ja taidetyyli sopii 3DS-muotoon mainiosti. Erilaisia elokuvia edustavat luolastot ovat tyylillisesti erilaisia ja kauniita 3DS:n standardeilla. 3D-tukea pelistä ei löydy, mutta nykyään se on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Yhteenveto

Persona Q2: New Cinema Labyrinth on loistava peli, joka fuusioi kaksi hyvää pelisarjaa yhteen onnistuneesti. Persona-sarjan ja erityisesti viidennen osan faneille peli tarjoaa laajan, noin 40–50-tuntisen rooliseikkailun laajalla fanipalvelulla ja Etrian Odyssey ‑mekaniikoilla. Muutoin yhtenäisestä kokonaisuudesta pomppaa esille JRPG-kliseitä vilisevä loppu, jonka olisi saanut jättää väliin. Laadukasta kokonaisuutta voivat pelata myös Persona-ummikot, vaikka iso osa tuttujen hahmojen välisestä dialogista jäänee vähemmälle huomiolle. Jos Persona Q2 jää 3DS:n viimeiseksi isoksi peliksi, saa konsolin elinkaari kunniakkaan lopun.

Hyvää:
– Tiukka pelattavuus
– Loistavaa fanipalvelua
– Musiikki

Huonoa:
– Kliseinen JRPG-lopetus