Arvostelussa Mechstermination Force

Mechanniittäjän päiväkirjat

Sanotaan olennainen suoraan: Jättirobotit eli mechat ovat sairaan siistejä. Sille on oma syynsä, miksi suosituissa sarjoissa ja elokuvissa juuri kerrostalojen korkuiset mekaaniset painajaiset kurmottavat ihmiskuntaa lasersilmineen ja rakettinyrkkeineen. Jokaisen itseään kunnioittavan ilkeän tiedeneron unelmana on rakentaa jättirobotti, jolla valloittaa maailmaa päivät pitkät. Mechstermination Force on Hörberg Productionsin uutuuspeli, joka sijoittuu studion aiemmin julkaiseman Gunman Cliven universumiin. Tällä kertaa ei kuitenkaan lierihattu liehuen jahdata lainsuojattomia vaan valtavia kromikolosseja. Onko maailman pelastaminen vaivan arvoista, vai onko mielekkäämpää jäädä tuleen makaamaan ja antaa robottien nousta valtaan?

Eletään vuotta 2024. Kyseisen vuoden tammikuussa MegaMechat hyökkäsivät ihmiskunnan kimppuun ja aiheuttivat massiivista tuhoa ympäri Maapalloa. Pelaaja valitsee yhden neljästä erikoisjoukkojen sotilaasta ja lähtee hernepyssyn sekä moukarin kanssa pelastamaan ihmiskuntaa tuhon partaalta. Tarinapuolella juuri tämän pidemmälle ei sitten päästäkään, mutta tämänkaltaisessa pelissä se ei juurikaan haittaa: epäselväkin tekosyy on tarpeeksi hyvä oikeuttamaan mechankaatajaiset, ja hahmot ovat kaikessa kliseisyydessään sopivia toimintapelin tähdiksi.

Pelin ideana on ”mechsterminoida” eli tuhota kaikki 14 ihmiskunnan kimppuun hyökännyttä tuomiopäivän konetta. Tehtävät avautuvat pienissä ryhmissä, joten pelaajalla on hieman vaikutusvaltaa siihen, missä järjestyksessä robottien kimppuun käy. Käytössä on aluksi vain yksinkertainen sädepyssy, mutta myöhemmin on mahdollista avata muun muassa liekinheitin ja laserlisäosa. Myös peruskykyjä parannellaan matkan varrella, ja erityisesti rautapintoihin tarttuvia magneettihanskoja käytetään tiuhaan tahtiin. Sihtaaminen ja liikkuminen hoidetaan vasemmalla tatilla, ja olkanäppäimiä käyttämällä on mahdollista pysäyttää hahmo tarkempaa tähtäystä varten. Yhdellä tikulla liikkuminen tuntuu hieman kankealta, ja hahmoa on hankala kääntää ilmassa, mutta muuten mechojen niittaus sujuu ilman suurempia ongelmia. Vaikka Mechstermination Forcessa on Mega Man ‑viittauksia, ei peli edusta vähäisten tasohyppelyosuuksien johdosta kuitenkaan suoranaisesti samaa lajityyppiä.

Jättiläisrobotit on suunniteltu luovasti ja hauskasti osuvaa nimeämistä unohtamatta. Perinteisten humanoidien lisäksi mukaan mahtuvat esimerkiksi kammottava robottietana ja käärmepäinen pääkallo. Kolossien heikot kohdat on merkitty selkeästi perinteiseen tyyliin: punainen lasikupu vaatii moukarointia lähietäisyydeltä, kun taas oranssit valot sammuvat myös kauempaa pyssyjen avulla. Heikot kohdat paljastetaan yleensä poistamalla niitä peittävä suojaus tai tulittamalla tiellä olevaa raajaa, kunnes se liikkuu hetkeksi pois tieltä. Jokaisessa isossa kohtaamisessa on useita eri vaiheita, joiden aikana mechojen hyökkäyskuviot muuttuvat, ja varsinkin loppua kohden pomotaistelut muuttuvat melkoisiksi luotihelveteiksi. Muodonmuutoksia ja telakoitumisiakaan ei unohdeta, ja jättimechan sisuskaluja pitkin kiipeäminen on todella lystiä puuhaa.

Pelin paahtaa läpi muutamassa tunnissa, ja uudelleenpeluuarvoa on varsin niukasti. Kaikki kentät voi pelata uudelleen milloin vain, ja peli pitää kirjaa läpäisyajoista kolmen tähden asteikolla. Lisätähden saa myös päihittämällä jättirobotin ottamatta lainkaan vahinkoa. Koko pelin voi myös pelata läpi kaverin kanssa samalta ruudulta, mikä onkin ehkä paras tapa kokea reilun kympin hintainen seikkailu. Ennätyksissä on myös oman sarakkeensa yhden ja kahden pelaajan ajoille, mutta parhaisiin aikoihin vaaditaan lähes yli-inhimillistä nopeutta ja virheettömyyttä.

Teknisesti Mechstermination Force pyörii oikein nätisti sekä käsikonsoli- että tv-tilassa. Ääniraita on monipuolinen ja svengaava, vaikka se onkin 13 kappaleen pituinen. Gunman Clivestä tuttu puuväripiirrostyyli on vaihtunut perinteisempään 3D-grafiikkaan, ja muutos on sujunut ongelmitta. Bertil Hörbergin uutukaisella on samaa charmia kuin aiemmilla tuotoksilla, ja tarkkasilmäiset saattavat bongata kenttien taustoilta esimerkiksi Cliven seikkailujen mainoksia.

Yhteenveto

Mechstermination Force on oivallinen pomotaistelupainotteinen 2D-räiskintä ja jälleen hieno osoitus Bertil Hörbergin pienen tiimin taidoista. Suurien mechamörköjen kaataminen on viihdyttävää hieman tönköistä kontrolleista huolimatta, ja saman sohvan moninpeli on iso plussa. Lyhyen kestonsa jälkeen sisältöä on lähinnä arcade-tyylisessä tulosten parantamisessa, mutta julkaisua edeltäneen testisession aikaan online-tulostaulut loistivat vielä poissaolollaan. MegaMechojen kaatamiseen uppoutuu hienon soundtrackin kautta, ja juoni hahmoineen on sopivan juustoinen kuorruttamaan pelin tematiikan. Gunman Clive HD:n omistajat voivat avata vielä tutun bonushahmon Mechstermination Forcen puolella.

Hyvää:
– Mechoja, jotka kaatuvat näyttävästi
– Juustoista ja monipuolista toimintaa
– Moninpeli

Huonoa:
– Kontrollit rajoittavat kikkailua
– Uudelleenpeluuarvoa vain vähän