Fintendon toimituksen vuoden Switch-pelit (2021)

On jälleen aika nostaa esiin tämän vuoden kiinnostavimpia Switch-tapauksia, joita ei kaikkia välttämättä ehditty käsittelemään sivustolla. Toimitus ei jaa vuoden absoluuttisesti parhaimman pelin palkintoa, vaan keskittyy yksinkertaisesti konsolin vuoden valopilkkuihin ja yllättäviin uutisiin. Viime vuoden listaan voit tutustua täällä.

Vuoden ”Luojan kiitos tämä peli tuli länteen”: The Great Ace Attorney Chronicles

Ryunosuke Naruhodon seikkailut 3DS:llä saivat suurta kehua osakseen, mutta ne jäivät valitettavasti vain japanilaisten huviksi, kunnes herran vuonna 2021 pelit saatiin viimein meren taa isolle ruudulle. Odotus on kaiken sen hypen väärti, mutta tässä on yksi iso ongelma: nyt odotetaan Ace Attorney Investigations 2:n lokalisaatiota. Capcom, tiedätte kyllä, että tarvitsemme sen.

Vuoden helpotuksen huokaus: NEO: The World Ends With You

Voiko maailmanloppu koittaa kahdesti? Olin ikionnellinen kuullessani Square Enixin suunnittelevan jatkoa lempipelilleni. Sitten näin trailereita ja aloin pelätä julkaisua. Lähempänä kesäkuuta lämpenin jälleen Shibuyaan palaamiselle, ja lopulta metsästin käsiini Oulun viimeisen fyysisen kopion julkaisupäivänä. NEO: The World Ends With You ei ole yhtä kova jrpg kuin Nintendo DS:n alkuperäinen ”TWEWY”, mutta se on silti mainio videopeli, jota suosittelen avoimesti.

Vuoden indiehelmi: Unpacking

Muuttolaatikoiden purkamisesta kertova pulmapeli nojaa yksityiskohtaiseen pikseligrafiikkaan, sanattomaan tarinankerrontaan ja tuhansiin tavaroiden laskemisesta syntyviin ääniefekteihin. Muutaman tunnin pituinen peli herätti minussa monenlaisia tunteita, ja se on yksi vuoden kovimmista pelikokemuksista.

Veeti Kainulainen

Vuoden väärinkäsitys: Bowser’s Fury

Vuoden 2021 suurin väärinkäsitys ajoittui alkuvuoteen, Super Mario 3D World + Bowser’s Fury -pakettipelin julkaisun jälkeen. Twitteristä lähti liikkeelle huhu, jonka mukaan Japanissa lisäosan jättimäisen Fury Bowser -pääpahiksen nimi olisi God-Slayer Bowser, vapaasti suomennettuna siis jumalantappaja-Bowser. Tämän perusteella Nintendon länsimaisten osaston nimeämistapaa pidettiin sensuurina ”vapaampaan” Japanin osastoon nähden. Todellisuudessa hahmon nimi on idässäkin hyvin samanlainen, eli Fury Koopa. Ainoastaan siis hahmon erisnimi on vaihdettu, koska Japanissa Marion arkkivihollista ei ole koskaan tunnettu nimellä Bowser.

Antti Nikkilä

Vuoden uudelleenlämmittely: Mario Party Superstars

Vuosi 2021 oli remakejen, päivitettyjen versioiden ja uudelleenjulkaisujen vuosi myös Nintendo Switchillä. Kyseenalaisimmat otsikot synnytti ”definitiivinen” Grand Theft Auto: The Trilogy, mutta ei helppoa ollut Segallakaan.  Sonic Colors: Ultimatessa ultimaattista oli lähinnä bugien määrä, Super Monkey Ball: Banana Mania oli värikäs, mutta ei yhtä hauska kuin alkuperäinen peli, ja jostain syystä kauppoihin ilmestyi myös väkisin väännetty Alex Kidd in Miracle World DX. Tykätäänkö Alex Kiddistä oikeasti Segan toimiston ulkopuolella? Myös Nintendo innostui julkaisemaan The Legend of Zelda: Skyward Swordin HD:n, Pokémon-remaket sekä kaksi NES:n Famicom Detective Club -kulttipelien modernisoitua versiota. Hauskimmat hetket kaikista uudelleenlämmittelyistä tarjosi kuitenkin ehkä hieman yllättäen Mario Party Superstars, joka tuo takaisin klassisen Mario Party -formaatin viidellä Nintendo 64 -pelilaudalla ja sadalla suosikkiminipelillä. Tätä kelpaa pelailla netissä (!) kavereiden kanssa vaikkapa uudella Switch-yhteensopivalla N64-ohjaimella.

Ville Polvela

Vuoden paras 2D-tasoloikkapeli: Kaze and the Wild Masks

Tästä pelistä ei valitettavasti kuule puhuttavan lainkaan. Kaze on yksinkertainen indietasoloikkapeli, joka on ottanut jättimäisiä vaikutteita SNES:n Donkey Kong Country -trilogiasta. Pelillisesti brasilialainen maskottiloikinta on enemmän DKC4 kuin Nintendon julkaisema Returns-osa oli ilmestyessään.

Kaze and the Wild Masks on suunnittelufilosofialtaan hyvin raremainen. Pelin pikselitaide näyttää asialliselta ja musiikitkin ovat erinomaiset. Samoja ideaoita ei oikein toisteta kahdesti, vaan jokainen kenttä on jollain tavalla uniikki, mutta sopivan haastava. Kenties jotkut näkevät tyylin liiankin törkeänä donkkarikopiointina, mutta itse koen sen kunnianosoituksena rakastetulle pelisarjalle, jollaista varmasti monet kaltaiseni DK-fanit ovat halunneet pelata jo vuosikausia. Kaze ei ole pelkkä kopio, vaan rakkaudella ja vuosien työllä tehty laatuteos. Itselleni se on ehdottomasti vuoden kovin tasoloikinta. Julkaisuhetkellään peli sai toki paljon kehuja eri arvostelijoilta, mutta tässä vaiheessa vuotta se tuntuu jo täysin unohdetulta helmeltä.

Mikä olisi parempi tapa juhlia Donkey Kong Decemberiä kuin pelata käytännössä uutta osaa samassa sarjassa? Karvaisella päähenkilöllä on vain pidemmät korvat…

Toni Soininen

Vuoden japanilaisin kauhupeli: Project Zero: Maiden of Black Water

Lokakuun lopussa julkaistu Wii U -porttaus Project Zero: Maiden of Black Water ei ollut aivan täydellinen genrensä edustaja, mutta japanilaisuudestaan se ansaitsee täydet viisi tähteä. Teoksesta löytyy kaikki elementit, joita japanilaiselta kauhupeliltä saattaa toivoa. Siinä juostaan henkihieverissä karkuun kostonhimoiselta naiskummitukselta, tappavan kauniita hiuskiekuroita luikertelee pelaajan kimppuun joka tuutista, eikä sankarittarien niukkaakin niukempi vaatetus jätä paljoa arvelujen varaan. Kaiken kukkuraksi teos sijoittuu nousevan auringon maahan ja on japanilaisen studion kehittämä! Temppeleiltä tai ikuisesti pystyssä seisovilta kirkkaanpunaisilta Torii-porteilta ei siis voi välttyä.

Senja Littman

Vuoden typerin pääpahiksen nimi: Metroid Dread

Metroid Dread on kaikin puolin upea peli. Maailman sulavimmat ja tyydyttävimmät kontrollit yhdistettynä huippuluokan palkitsevaan pelattavuuteen upeassa pelimaailmassa, ja kaikki tämä vielä 35-vuotisen saagan päättävän tarinan kanssa. Peli on täynnä tunnelmaa ja eeppisen lopetuksen tuntua, ainakin siihen asti kunnes pelin päävihollisen nimi paljastuu pelaajalle. Chozo-goljatti, joka näyttää korpilta ja jolla on nokka… Eli siis Raven Beak. Miksi ei vaikka Bird Man tai Bird Bad Guy? Raven Beak kuulostaa siltä, että ideatiimiltä loppui aika tai inspiraatio täysin kesken, jolloin nimeksi on täytynyt antaa se, mitä kuvassa näkyy. Tai ehkä Espanjassa kanavoitiin Shigeru Miyamoton tapaa nimetä Donkey Kong? Valittaminen on siinä mielessä vähän hölmöä, sillä yksi sarjan tärkeimmistä hahmoista tunnetaan nimellä Mother Brain, mikä on OK kaikille. Arvatkaapa tämän pahiksen ominaispiirteet.

Vuoden väistöliike: Advance Wars 1+2: Re-Boot Camp

Nintendo on jo pitkään toitottanut sen perään, että julkistetut pelit lyödään julkaisuaikataulullisesti päivämäärän kera lukkoon vasta sitten kun peli on ns. kullassa, tai ainakin viittä vaille. Kesän E3-tapahtumassa julkistettu Advance Wars 1+2: Re-Boot Camp sai osakseen jo ihan joulukuun alkuun sijoittuvan julkaisuajankohdan, mutta tällä kertaa ilmoitettu päivämäärä ei pitänyt kauaa. Oliko Nintendolla, tai tässä tapauksessa Wayforwardilla, ihan oikeita tuotannollisia ongelmia vai siirtyivätkö tinasotilaat suosiolla ensi keväälle Halon tieltä? On kuitenkin jännittävää nähdä klassikkosarjan yrittävän paluuta rebootin merkeissä.

Vuoden päätös: Super Smash Bros. Ultimate

Tänä vuonna saatiin vihdoin ja viimein päätökseen myös yksi Switch-ajan suurimmista markkinointitempauksista, nimittäin Super Smash Bros. Ultimaten DLC-sisältö. Vuoden 2018 joulukuussa julkaistun megapelin tasaisen tappavaan tahtiin paljastetut DLC-taistelijat muine pienine päivityksineen rikkoivat jatkuvasti Internetin niin hypen kuin paljastusten jälkeen tapahtuneiden nettimeemienkin voimalla. Nyt kuitenkin tuo kaikki on ohi, kun pelin viimeinen ja ehkä kaikkein odotetuin hahmojulkistus tapahtui Kingdom Heartsin Soran myötä. Tuntuvatko Nintendo Directit jatkossa vähemmän odotetuilta niin kauan kun uusia Smash-julkistuksia ei ole luvassa? Kaikki kunnia videopelihistorian suurimmalle cross-overille. Tullaanko vastaavaa enää koskaan näkemään?

Miikka Lehtonen