Arvostelussa Super Mario 3D World + Bowser’s Fury

Yhdeksän elämää

Uuden kolmiulotteisen Mario-pelin toimittaminen kauppoihin on takuuvarma keino kääntää Nintendo-konsolin myyntimäärät nousuun. Itse en kuitenkaan kuulunut 5,8 miljoonan Super Mario 3D Worldin Wii U -version ostajan joukkoon, vaikka konsolin kyllä omistinkin. 5,8 miljoonalla saa lunastettua floppikonsolin toiseksi myydyimmän pelin tittelin, mutta on lukumäärä suuren budjetin Mario-pelien pylväsdiagrammissa pienimmästä päästä. Vaikka pelin nimessä on kirjainyhdistelmä 3D, ei väheksyttyä Mario-loikintaa lasketa pelaajapiireissä samaan valiojoukkoon Super Mario 3D All-Starsin pelien ja Super Mario Odysseyn kanssa. Mutta ehkä pelaajien mieli muuttuu, kun 3D Worldin kylkeen lisätään hyvin odysseymäinen Bowser’s Fury -lisäosa.

Super Mario 3D World noudattaa vanhaa Shigeru Miyamoton viisautta, jonka mukaan ensimmäinen kenttä on tasoloikkapelin tärkein. World 1-1 eli Super Bell Hill on hyvä läpileikkaus 3D Worldin yleisestä tyylistä. 3D Worldin kentät eivät ole avoimia hiekkalaatikkoja, vaan niillä on alku ja lipputangolla merkattu loppu. Etenkin ulkoilmakentät ovat lyhimmillään yhtä pikaisia rykäisyjä kuin täysin kaksiulotteisten Mario-veljien vastaavat, mutta kiirehtiminen on väärä tapa pelata peliä ensimmäistä kertaa. Jokainen tasoloikintakenttä sisältää kolme enemmän tai vähemmän piilotettua tähteä, joista todennäköisesti ainakin yhteen törmää etsimättäkin. Ylimääräisiä tähtiä voi ansaita myös kartan minihaasteita ja mysteeritaloja läpäisemällä. Jos kentät vain juoksee läpi, tyssää matka jo ykkösmaailman linnan kohdalla, jonka portti aukeaa 10 vihreää tähteä keränneelle loikkamestarille. Lopputekstien näkemiseen vaaditaan taas vähintään 170 tähteä. Jostain syystä linnakkeiden luokse ei voi kuitenkaan oikaista tähdet taskussa, vaan jokaisella maailmalla on myös omat pakolliset tasonsa.

Heti ensimmäisessä kentässä esitellään kissapuku, jonka voimin Mario ja ystävät voivat kiipeillä jopa pystysuoria seiniä pitkin. Kyseinen power-up mahdollistaa kekseliäät oikoreitit, minkä lisäksi se on erittäin hyödyllinen vaikeimmin kätkettyjen vihreiden tähtien ja leimasimien etsinnässä. Wii U:lla leimoja pystyi liittämään Miiverse-postauksiin, mutta kuollut ja kuopattu palvelu on korvattu Switchillä valokuvaustilalla. Kissa-asun ohella muita tärkeitä, mutta pienemmässä roolissa olevia esineitä ovat Marion kloonaava kopiokirsikka, propellipalikka, keltainen jättisieni sekä tietysti klassinen tulikukka ja pesukarhupuku.

Kameraa ei voi kontrolloida vapaasti, mutta kuvakulmia voi olla kentästä riippuen useita. Mario, Luigi, Peach ja Toad voivat pyöriä ympyrää ja juosta mihin ilmansuuntaan tahansa, mutta seinä tai pudotus tulee äkkiä vastaan. Vahinkohyppyjä kuiluihin ja lipputangon ohi voi sattua ainakin aluksi, sillä kamera vetäytyy välillä liian kauaksi etenkin neljän hahmon vipeltäessä pitkin Sienivaltakunnan polkuja myös samaan aikaan. Koko pelin voi pelata läpi neljän pelaajan co-oppina, mutta kilpailullinenkin lähestymistapa on mahdollinen, sillä pelaajat listataan paremmuusjärjestykseen kerättyjen pisteiden mukaan jokaisen kentän päätteeksi.

Hahmoilla on pieniä eroavaisuuksia Super Mario Bros. 2 -tyyliin, eli Luigi hyppää korkeimmalle, prinsessa osaa leijua ja Toad on nopein kintuistaan. Switch-versiossa kaikki hahmot juoksevat itse asiassa muutaman prosentin nopeammin kuin Wii U:lla, mikä ilahduttanee speedrun-väkeä. Switch-versiossa uutta on nettipelituki, mutta verkkomoninpeli onnistuu ainoastaan kaveriluetteloon kuuluvien ihmisten kanssa. Lisäksi pelitilanne tallentuu pysyvästi ainoastaan session isännälle. Itselläni esiintyi suomalaisten pelaajien kesken pientä näppäinviivettä, mutta muuten moninpeli luonnistui ilman ongelmia. Netissä tosin kiertää klippejä lagisemmistakin pelihetkistä.

Super Mario 3D Worldin vahvuus on yllätyksellisyys, vaikka peli näyttääkin oikeastaan siltä, miltä 2D-Marioiden kenttien kuvittelisi näyttävän kolmannessa ulottuvuudessa. Jää- ja aavikkomaailmat eivät sisällä tällä kertaa ainoastaan lumi- ja hiekkatasoja, vaan pakkaa sekoittavat esimerkiksi Bowserin bilejuna, Super Mario Kart -teemainen turborata ja zeldamainen pienoistemppeli, jossa kuvakulma siirtyy ylös. Myös pomojen joukossa nähdään täysin uusia naamoja kulahtaneiden Koopalingisen ja Boo-kuninkaiden sijaan. Uutta ja ihmeellistä ei kuitenkaan riitä tarjottavaksi aivan loppuun asti, sillä viimeisissä maailmoissa kierrätetään jonkin verran kertaalleen nähtyä sisältöä vaikeampana versiona.

Super Mario 3D World esittelee myös Toad-kapteenin perspektiiveillä kikkailevat pulmakuutiot, joiden pohjalta luotiin myöhemmin kokonainen Captain Toad: Treasure Tracker -peli. 3D Worldissa kapteenin kentät läpäistään rauhallisesti eteenpäin kävelemällä, mutta kameran kääntelyn ohella ruutua on myös tökittävä liikeohjausta tottelevalla kursorilla tai Switchin kosketusnäyttöä hyödyntäen. Olisin itse toivonut myös mahdollisuutta ohjata kursoria pelkillä analogitateilla, sillä muilla kuin Nintendon valmistamilla ohjaimilla pelattaessa tietyt kentät pakottavat nostamaan Switchin ylös telakasta. Liikeohjainkikkailua harrastetaan jonkin verran myös pääpelin ja Bowser’s Furyn puolella.

Bowser’s Fury on täysin erillinen kampanjansa, jonka voi aloittaa milloin tahansa pelin päävalikosta. Siinä Mario ja Bowser Jr. liittäytyvät yhteen, koska godzillamaisiin mittoihin kasvanut isäpappa-Bowser on täysin kontrolloimaton. Ykköspelaaja ohjastaa Marioa, joka liikkuu samalla tavalla kuin 3D Worldin puolella, mutta kamera on vapaasti ohjattava. Jos jotain jäin Marion liikearsenaaliin vielä kaipaamaan, niin triplahyppyä. Perässä klovnikopterilla pörräävä Bowser Jr. on joko kakkospelaajan tai tekoälyn kontrolloima apupoika, joka voi tutkia merkattuja seiniä ja mäiskiä vihollisia.

Juniorista ei ole suurta apua, mutta toisaalta fiksumpi moninpelitoveri ei sovellu Bowser’s Furyn formaattiin. Bowser’s Fury muistuttaa rakenteellisesti enemmän Mario Odysseyta kuin 3D Worldia, sillä kampanja sisältää vain yhden saaristomaisen leikkikentän, joka laajenee sitä mukaan, mitä enemmän Mariolla on hallussa kissa-aurinkoja. Auringot toimittavat pelissä käytännössä yksi yhteen Odysseyn kerättävien kuunsirppien virkaa – jopa auringon kuvauksen fontti ja Marion juhlinta-animaatio ovat suoraan Odysseysta napattuja. Bowser’s Furyn Mario ei kuitenkaan kaappaa vihollisia lippalakillaan, vaan turvautuu kysymysmerkkilaatikoiden sisältöön. Ylimääräiset esineet siirtyvät varastoon, josta niitä voi napsia milloin tahansa.

Kerättäviä aurinkoja on yhteensä 100 kappaletta, mutta Bowserin nujertamiseen riittää puolet tästä. Jätti-Bowser on erittäin aktiivinen pahis, joka saapuu aiheuttamaan kaaosta kuuden minuutin välein. Koopien kuningas tosin myös häipyy takaisin taka-alalle yhden auringon keräämisen jälkeen. Bowserin vierailu kannattaa käyttää myös hyödyksi, sillä osa auringoista on piilotettu kivimuurien taakse, jotka sortuvat vain Bowserin iskujen voimalla. Bowserin voi kutsua paikalle myös koskemalla jättimäistä kissakelloa, jolloin Mariokin pääsee maistamaan elämää kerrostalon kokoisena kollina. Bowser’s Furyn läpäisee muutamassa tunnissa, mutta tiivis ja lataustauoton paketti on niin täynnä toimintaa, että tässä saattaa olla oivat perusteet seuraavaan kolmiulotteiseen Mario-peliin.

Yhteenveto

Super Mario 3D World ei ole suoranaisesti mikään tasoloikkagenren suuri uudistaja, mutta on ilahduttavaa nähdä välillä kolmiulotteisiakin moninpeliloikintoja. Nopeatempoisempi ja nettipelillä päivitetty peli ansaitsee ehdottomasti uuden mahdollisuuden Nintendo Switchillä. Erinomainen Bowser’s Fury -bonusepisodi vaikuttaa taas Super Mario Odysseyhyn suunnitellulta lisäsisällöltä, joka päätettiin tehdä 3D Worldin pelimekaniikkoja noudattaen. Hoidettaisiinpa kaikki Wii U -porttaukset vastaavalla intohimolla…

Hyvää:
– Mukavan värikäs
– Uudet pomoviholliset
– Sataprosenttisesta läpäisystä saatavat palkinnot
– Bowser’s Fury

Huonoa:
– Liikeohjauksen pakottaminen
– Välillä perspektiivi hämmentää