Fintendon toimituksen vuoden pelit

Emme ole perinteisesti valinneet Fintendon toimituksen kesken vuoden pelejä, mutta näin poikkeuksellinen vuosi vaatii poikkeuksellisia toimia. Absoluuttista Game of the Yearia emme valinneet tälläkään kertaa, vaan päätimme nostaa eri kategorioiden avulla esille vähemmälle huomiolle jääneitä ja mahdollisesti arvosteluseulan ohi menneitä Nintendo Switch -suosikkejamme. Ja hyviä pelejähän Switchille ilmestyi lähes joka viikko.

Vuoden murhamysteeri: Paradise Killer

Kaizen Gameworksin esikoinen, värikäs Paradise Killer vie ehdottomasti vuoden hämmentävimmän murhamysteerin palkinnon. Pelin alkuasetelma vaikuttaa vielä ihan normaalilta: Paratiisissa on tapahtunut verinen murha, ja pelaajan tehtäväksi lankeaa tietysti julman rikoksen ratkaiseminen. Pian kaikki muuttuu kuitenkin todella omituiseksi. Soppaan heitetään mukaan kuolleita alien-jumalia, demoneja, kirjava kaarti varsin persoonallisia hahmoja sekä kasoittain sekopäistä dialogia. Pelatessani Paradise Killeriä olin suurimman osan ajasta pihalla kuin lumiukko, mutta teos onnistui kietomaan minut pikkusormensa ympärille erittäin tiukasti. Minun oli hirveän vaikea lopettaa pelisessioitani, sillä halusin aina vain tutkia lisää ja lisää avointa, kreisiä maailmaa. Paradise Killer on palkintonsa ansainnut.

Senja Littman

Vuoden ajopeli: Hotshot Racing

Switchille löytyy pelejä laidasta laitaan, mutta ajopelejä saisi olla omaan makuuni enemmänkin. Hotshot Racing paikkaa erityisesti arcade-henkisten ajopelien puutetta, sillä se ammentaa muun muassa sellaisista klassikoista kuin Ridge Racer ja Virtua Racing. Matalapolygoninen grafiikka tuo menneisyyden kolikkopelihallit suoraan olohuoneeseesi. Hotshot Racing loistaa erityisesti loistavan ajotuntumansa ansiosta. Driftaus on tarkkuutta vaativaa puuhaa, josta palkitaan täytteellä boostimittariin. Ratoja on valittavissa kohtuullinen määrä, ja pelitiloissakin on tarjolla vaihtelua etenkin päivityksien jälkeen. Mikä tärkeintä, pelissä on nettipelin ohella myös paikallinen moninpeli samalta ruudulta jopa neljälle pelaajalle. Tätä parempaa kaahailua saa hakea.

Ville Kovanen

Vuoden trendi: metroidvania

Jos muutama vuosi sitten pohdittiin, ovatko metroidvaniat kuolleet sukupuuttoon metsästettyjen 2D-Metroidien mukana, niin nyt uusia indieyrittäjiä ilmestyy melkein joka viikko. Etenkin tieteispainotteisia seikkailuja ilmestyy niin tiheään tahtiin, että peliarvostelutkin alkavat muistuttaa copypastea. Täyden bingon saadakseen markkinointimateriaalissa täytyy lukea myös Kickstarter, vuosien kehityslimbo, satunnaisgeneroidut kartat ja uutena tulokkaana kahden markan kyberpunk, josta voidaan syyttää Cyberpunk 2077:n hypetystrailereita. Miksi ostaa 10 eri peliä, kun tämän vuoden julkaisuista esimerkiksi Dex ja Black Future ’88 rastittavat lähes kaikki ruudut.

Ville Polvela

Vuoden “et varmasti muista että tämä ilmestyi” -peli: Tokyo Mirage Sessions #FE Encore

Mikä oli Nintendon tämän kalenterivuoden ensimmäinen 1st party -julkaisu? Se ei ollut suinkaan Animal Crossing, vaan Wii U -porttaus minimaaliseen kulttisuosioon nousseesta jrpg:stä. Sulavasti kielen päällä soljuva Tokyo Mirage Sessions #FE Encore tuli ja lähti nopeammin kuin edellisen sukupolven floppikonsolille ilmestynyt alkuperäisversio, eikä edes Three Housesin ja Heroesin myötä suosionsa aallonharjalla ratsastava Fire Emblem -yhteys onnistunut nostattamaan uutta innostusta peliä kohtaan. Pelasivatko fanaattisimmat Japani-fanit pelin jo Wii U:lla?

Vuoden eniten asioita avannut haastattelu

Kuka voikaan olla unohtamatta Admiral Bobberyä, Lady Bowia, Professor Koloradoa, ja lukuisia muita hienoja Paper Mario -sarjan sivuhahmoja? Viime pelit ovat menneet lähinnä Mario-universumin tavallisia tallaajia ihmetellessä, ja alussa mainitun trion kaltaisia hieman persoonallisempia versioita emme ole nähneet sarjan peleissä aikoihin. Tähän on myös ihan oikea syy, ja se syy on Nintendo itse. VGC-sivuston haastattelussa pitkän linjan Nintendo-nimi Kensuke Tanabe paljasti kiinnostavien tulokkaiden vähyyden johtuvan siitä, ettei Nintendo halua Intelligent Systemsin luovan enää uusia hahmoja, joiden perään fanit huutelevat vuosia pitkin sosiaalista mediaa ja internetiä, joten sivuhahmoissa pitäydytään tutussa ja turvallisessa.

Vuoden realistisimmat hedelmät: Pikmin 3 Deluxe

Pikmin 3 voitti tämän arvostetun kategorian sinä vuonna kun se ensimmäistä kertaa ilmestyi, ja tänä vuonna on Pikmin 3 Deluxen vuoro voittaa tämä himottu titteli. Jos jossain on kultasilmien ja grafiikkaintoilijoiden taivas, tarjoillaan siellä Metal Gear Solid 4:n munakkaita sekä Pikminin hedelmiä.

Vuoden kallein kissan aktiviteettilelu: Mario Kart Live – Home Circuit

Koska Mario Kart 8 Deluxe hätyyttelee viikosta toiseen parhaiten myyvien pelien top kymppiä, pelaava kansa ei ole saanut kunnollista (menehän pois siitä mobiilipelin ketale) karttipeliä moneen vuoteen. Tänä vuonna tilanne korjaantui Mario Kart Liven ilmestyttyä ihastuttamaan ja vihastuttamaan jokaista kodin sisustuksesta ja tavaroiden järjestelystä kiinnostunutta. “Peli” itsessään on hieman tylsähkö, mutta kissoille se on yksi hauskimmista leikkikaluista, joten jos iänikuiset lankakerät ja feikkihiiret kyllästyttävät, osta tämä ja nauti kyydistä.

Vuoden hirvein fraasi: “I caught a sea bass! No, wait- it’s at least a C+!”

Jos on Nintendo-pelaajana onnistunut tältä lauseelta jollain ilveellä välttymään, onnittelut siihen suuntaan.

Miikka Lehtonen

Vuoden sudoku: Dr. Kawashima’s Brain Training for Nintendo Switch

Vanha kunnon Dr. Kawashima’s Brain Training for Nintendo Switch on oikein mainiota aivojumppaa monipuolisine haasteineen, mutta minulle se on ennen kaikkea päivittäinen sudokupeli. Muita aktiviteetteja tuli toki hinkattua paljon ja saavutin maagisen 20 vuoden aivoiän, mutta sudokuja tuli tehtyä joka päivä ja välillä useampikin Kawashiman huomautteluista huolimatta. Saisiko tekemistä lisää dlc:llä?

Vuoden uudelleenjulkaisu: Pokémon Mystery Dungeon: Rescue Team DX

Ensimmäinen oma videopelini oli DS:n Pokémon Mystery Dungeon: Blue Rescue Team, ja olinkin todella innoissani, kun Pokémon Mystery Dungeon: Rescue Team DX julkistettiin Switchille. Paluu sarjan juurille tuntui freesiltä siitä huolimatta, että hankin ja pelasin GBA:n Red Rescue Teamin vähän ennen DX:n julkaisua. Uudelleenjulkaisu näyttää upealta ja tasapainottaa seikkailua niin, että pelaajan on helpompaa valita vaikeustasonsa. Mukana on myös monipuolisemmat movesetit ja kolmannesta sukupolvesta puuttunut jako spesiaaleihin ja fyysisiin hyökkäyksiin. Mitä sitten seuraavaksi? Lisää remakeja vai kenties uusi Mystery Dungeon?

Veeti Kainulainen

Vuoden paras peli, joka ei saisi voittaa yhtään mitään: KUUKIYOMI 2: Consider It More! – New Era

Tämä tuotos ja sen edeltäjä ovat täydellistä laaturoskaa. Nostin esille jatko-osan, joka on tismalleen sama peli kuin ensimmäinen, mutta uusituilla skenaarioilla. Kuukiyomissa ideana on kokea 100 erilaista sosiaalista tilannetta ja toimia sen mukaan, mikä olisi ns. hyvätapaista milloinkin. Se parodioi japanilaista kulttuuria ja täydellinen ymmärtäminen vaatii ajoittain ennakkotietämystä. Ohjaus toimii puhtaasti d-padilla ja yhdellä napilla. WarioWaren tapaan kohtaukset menevät sekunneissa ohi. Joskus pitää liikuttaa hahmoa, suorittaa toimi tai kenties olla painamatta mitään. Esimerkiksi sängyssä makaava pikkulapsi ei saa nousta ylös vuoteesta nähdessään joulupukin tulevan, sillä olisihan se äärettömän kiusallista pukille. Tilanteet ovat skriptattuja, eikä peli ei juurikaan välitä onnistuuko niissä vai ei. Yksi valittavista tiloista on jopa olla “niin epäkohtelias kuin mahdollista”. Kuukiyomi ei saisi voittaa mitään palkintoja, sillä se tuntuu viidessä minuutissa koodatulta ja sen läpäisy kestää puolisen tuntia, mutta tarpeeksi vinksahtaneessa mielentilassa sitä kannattaa harkita vaikkapa pizzan sijasta jokin perjantai-ilta.

Toni Soininen