Katsaus Switch-pelien DLC-sisältöön

Maksullisen lisäsisällön vuosi 2023

Moni Nintendo Switchille vuonna 2022 tai 2023 ilmestynyt peli sai kuluneen vuoden aikana uusia päivityksiä ja ladattavaa lisäsisältöä. Kokosimme tähän artikkeliin pika-arvostelut kaikista mielenkiintoisimmista DLC-sisältöpaketeista. Lisää pelattavaa ilmestyi niin suosittelujen roolipelisarjojen kuin Nintendon omien nettimoninpelienkin ystäville. Kaikki listatut pelit on myös arvosteltu aiemmin Fintendo-blogissa.

Mario Kart 8 Deluxe: Booster Course Pass

Hinta: 24,99€, ilmainen Switch Online Expansion Packissa

Alkukeväästä 2022 käynnistynyt Mario Kart 8 Deluxen lisäsisältökuljetus näki ruutulipun viimein joulun alla. Kausikortin tilaajat saavat pelattavaksi kahdeksan uutta kuskia ja peräti 48 uutta rataa, jotka ovat pääosin päivitettyjä ja graafisesti ehostettuja versioita vanhempien Mario Kart -pelien suosikkibaanoista. ”Ennennäkemättömät” radat ovat taas sellaisia, jotka ovat jo ilmestyneet tai tulevat ilmestymään myös Mario Kart Tour -mobiilipelissä.

Mobiilipeliä on siis kiittäminen osittain koko passin olemassaolosta sekä siitä, miltä kentät näyttävät ulkoisesti. DLC-radat eivät näytä aivan yhtä hyvältä kuin pääpelin omat kentät (poikkeuksena esim. 3DS Rainbow Road ja Squeaky Clean Sprint), mutta nopeimmat kuskit eivät huomaa ruohotekstuurien yksinkertaisuutta kovassa vauhdissa muutenkaan. Nintendon klassikkoratavalinnat ovat pääosin onnistuneita, mutta Daisy Cruiserin, Waluigi Pinballin ja Koopa Capen kaltaisten fanisuosikkien vastineeksi joukkoon on eksynyt muutama litteä SNES-rata liikaa, eivätkä Mario Kart Tourin samankaltaiset kaupunkiradat säväyttäneet enää parin ensimmäisen jälkeen.

Booster Course Pass on tavallaan yksi Nintendon historian kuluttajaystävällisimmin hinnoitelluista tuotteista, koska se on myös ilmainen kaikille Switch Online -nettipalvelun kalliimman Expansion Pack -version tilaajille. Kynnys kausikortin hankkimiseen on kuitenkin nurinkurisesti korkealla Mario Kartin satunnaispelaajille, koska uusiin ratoihin voi tutustua myös täysin ilmaiseksi muita pelaajia vastaan verkossa pelatessa. Kuka tahansa voi äänestää DLC-ratoja Global- ja Regional-kilpamuotojen äänestyksissä, jos ne vain sattuvat ehdolle. Yksityisissä kaverihuoneissa pelatessa taas riittää, kunhan yksi pelaajista omistaa kausipassin. Offline-tiloissa DLC-radat eivät ole pelattavissa ilman tilausta.

Xenoblade Chronicles 3: Expansion Pass

Hinta: 29,99€

Xenoblade Chronicles 3:n kausipassiin kuulunut lisäsisältö julkaistiin neljässä aallossa. Laadullisesti aallot eivät olleet tasavertaisia, sillä ensimmäinen niistä sisälsi vain uusia värivaihtoehtoja pelihahmoille ja hahmojen kehittämisessä auttavia tavaroita. Myöhemmissä osissa ilmestyneet uimapuvut ja referenssiasut eivät kuulu myöskään pelin hienoimpien tai erikoisimpien asusteiden joukkoon. Kakkos- ja kolmososassa julkaistiin uusi hahmoluokka ja rekrytoitava apulainen tehtävineen. Noin puolituntiset tehtäväketjut eivät liity mitenkään pelin varsinaiseen tarinaan, joten ne voi suorittaa myös ennen lopputekstien näkemistä. Jälkimmäisen osan rouva Masha on kakkosaallon robottimaista Inoa kiinnostavampi seuralainen niin pelillisesti kuin dialogiltaan.

Uusissa Challenge Battle- ja Archsage’s Gauntlet -pelitiloissa hakataan jonossa tuttuja vihollisia uudelleen ”ylimääräisen haasteen” nimissä. Roguelikemäisessä Gauntletissa on jonkin verran yritystä, sillä siinä tiimiä ja hahmoja rakennetaan hiljalleen valitsemalla yksi uusi kyky tai apulainen jokaisen taistelun jälkeen. Mutta kyllä minä mieluummin pelaan tekemättömiä sivutehtäviä kuin hakkaan samoja pomoja pari tuntia putkeen.

Viimeisenä ilmestynyt Future Redeemed -sivutarina sijoittuu ajallisesti noin 70 vuotta varsinaisen pelin tapahtumien jälkeen. Uusi päähenkilö on Matthew-niminen nuori mies, jonka edesmennyt isoisä on taas pääpelin sankareiden jälkeläinen. Papaltaan Matthew ehti oppia kung fun salat, joten miekkojen ohella ruudulla viuhuvat lähes yhtä usein myös nyrkit. Esi-isien Ouroboros-kykyjen salat ovat kuitenkin ehtineet unohtua vuosien varrella, joten niin Matthew kuin muutkaan pelattavat hahmot eivät kykene fyysisiin muodonmuutoksiin, vaikka voimat ovatkin muuten periytyneet. Hahmoluokkia ja ammatteja ei voi myöskään vaihtaa, joten osittain näistä syistä Future Redeemed tuntuu hieman pääpeliä nopeatempoisemmalta ja maanläheisemmältä, vaikka pelimekaniikat ja käyttöliittymä ovat muuten identtiset.

Pelattavan kuusikon keski-ikä on korkeampi kuin kolmosen tehotiimin, mikä on hyvä asia, sillä naiivia teinidraamaa on pääpelin puolella aivan riittävästi. Ykkös-Xenobladen rakastettu Shulk ja kakkosen Rex ovat mukana ikämiesrooleissa pelattavina hahmoina, mutta eivät varasta parrasvaloa jääräpäiseltä Matthew’lta. Muuten vajaat parikymmentä tuntia pelattavaa sisältävä kampanja ei ole aivan pääpelin tasolla. Kaikki pidemmät välinäytökset nähdään joko alkumetreillä tai lopussa, menneiden muistelua sisältävät pätkät ovat vaatimattomia diaesityksiä rakennuksista ja luonnonihmeistä, ja lopputaistelua edeltävä viimeinen alue vaikuttaa leikatulta tai supistetulta. Future Redeemed on parempi kuin ykkös-Xenobladen vastaava bonustarina, mutta koska yksikään kausipassin aalloista ei vastaa pääpelin laatua tuotantoarvollisesti, en voi suositella DLC:tä oikeastaan muille kuin kaikki osat pelanneille Xenoblade-faneille, jotka saavat eniten irti kehittäjien jäähyväisistä trilogialle.

Fire Emblem Engage: Expansion Pass

Hinta: 29,99€

Tammikuussa ilmestyneen Fire Emblem -pelin maksullinen lisäsisältö julkaistiin Xenobladen tavoin neljässä osassa, mutta nopeammalla tahdilla. Uudet aseet eivät hetkauta pelin tasapainoa suuntaan tai toiseen, mutta seitsemän uuden Emblem-sormuksen kyvyistä erityisesti Tikin antama lisäelämä, Three Houses -johtajien monipuoliset hyökkäysvaihtoehdot ja Veronican manaama lisäsotilas tulevat tarpeeseen Hard- tai Maddening-vaikeustasolla pelatessa. Jokaisella uudella sormuksen hengellä on oma teemakenttänsä muutamalla hahmon Fire Emblem -historiaan viittaavalla keskustelutuokiolla.

Viimeisenä osasena julkaistu Fell Xenologue on kuudesta kentästä koostuva sivutarina. Lisärin voi aloittaa pääpelin kuudennen kappaleen jälkeen, kun Somnielin tukikohdan taikakaivo alkaa hohtaa. Kaivo toimii porttina vaihtoehtoiseen ulottuvuuteen, jossa monien hahmojen luonteenpiirteet ovat päinvastaiset kuin pääpelissä. Kenttien pomoina toimivat tutut kruununprinssit ja -prinsessat ovat selvästi vallan- ja verenhimoisempia versioita itsestään, ja uusia automaattisesti rekrytoitavia sotaratsuja ovat Four Houndsin jäsenet. Täysin uusia kasvoja ovat viimeiset elossa olevat lohikäärmesisarukset Nel ja Nil, jotka haluavat pitää konfliktiherkän mantereen Emblem-sormukset (jotka samoja kuin DLC-tehtävissä) poissa vääristä käsistä. Tarinan uudet hyvikset ovat erittäin sympaattisia, mutta muuten Fell Xenologuen lyhyen juonen voi tiivistää yhteen kysymykseen: kenellä liittolaisista ei ole puhtaat jauhot pussissa?

Ylimääräiset paikat voi täyttää vapaasti pääpelin puolella aiemmin hankituilla sotilailla, mutta lisäosassa kaikkien hahmojen tasot tasapainotetaan, eikä kokemuspisteitä kerry lainkaan. Tämä on sekä hyvä että huono asia. Kampanjan kertaalleen läpäisseenä pelaajana pystyin käyttämään suoraan kaikkia ydintiimini jäseniä avattuine kykyineen ja kokeilemaan uudelleen muutamaa hylkäämääni yksilöä, mutta lukittujen tasojen, esineiden ja aseluokkien takia tietyt yksiköt ovat pysyvästi huonompia kuin toiset. Täysin hyödytön Nil ja vähän pätevämpi isosisko Nel vaativat pakollisina tiimiläisinä koko ajan suojelua, jotta tehtävä ei epäonnistu heti kättelyssä. Ylimääräisten yksiköiden kohtaloista ei tarvitse DLC:ssä välittää.

Rajoitukset tekevät Fell Xenologuen tehtävistä enemmän ”pulmapähkinöitä”, joissa ratkaisuja kannustetaan etsimään enemmän sormusvoimien avulla. Vaikeustasoltaan ja rakenteeltaan ne muistuttavat pääjuonen viimeisiä tasoja, mutta DLC-kenttien tapa lisätä vaikeutta vyöryttämällä jatkuvasti lisää vihollisia rintamalle on keinotekoinen ja ärsyttävä.

Pokémon Scarlet & Violet: The Hidden Treasure of Area Zero

Hinta: 34,99€

Jos Pokémon Scarlet & Violet aiheutti kaksijakoisia tuntemuksia, jatkuu sama linja The Hidden Treasure of Area Zero -laajennuksen kanssa, mutta hieman eri syistä. Pääpelissä pidin suuresti tarinan vakavimmista hetkistä ja liikkumisen vapaudesta Paldeassa, mutta karmeat ongelmat tökkivän ruudunpäivityksen, piirtoetäisyyden ja valojen kanssa tekivät kokemuksesta epämiellyttävän. Muutamasta korjauspäivityksestä huolimatta nämä ongelmat ovat edelleen läsnä. DLC:n uusien alueiden tekninen toteutus on aavistuksen parempaa, mutta lähinnä siksi, koska rakennuksia ja kauppoja täyteen ahdetut kaupungit puuttuvat kokonaan ykkösosan lomasaarelta ja kakkosen Blueberry-opiston ympäristöstä.

Uuden juonikuvion aloittava The Teal Mask on DLC:n reilusti heikompi puolikas. Pelaajan hahmo kutsutaan kolmen tuntemattoman sivustaseuraajan kanssa opintomatkalle Pohjois-Japanista löyhän inspiraationsa saaneelle Kitakami-saarelle. Koska Kitakamilla ei ole kunnollista pahisjengiä, salipäälliköitä tai edes yllättävän ympäristökatastrofin uhkaa, ei The Teal Maskilla ole oikeastaan muuta virkaa kuin kakkososassakin esiintyvän sisarusparin sekä tietysti muutaman uuden Pokémonin esitteleminen. Uusi legendaarinen eläintrio ja varastettuja naamareitaan kaipaava örkki ovat ihan sympaattisia otuksia, mutta niiden nappaamisen ja saaren kylttien valokuvaamisen ympärille rakennettu lyhyt tarina on tylsempi ja suoraviivaisempi kuin yksikään pääpelin tehtäväketjuista. Villit Pokémonit aloittavat noin tasolta 50, joten pääpelin tiimillä jatkava pelaaja ei joudu missään vaiheessa vaikeuksiin.

Kakkososa eli The Indigo Disk on täysin toista maata. Osittain merenalaisen Blueberry-akatemian ympärille rakennettu Teranium-mikrokosmos vaikuttaa tavallista saarta kiehtovammalta tapahtumapaikalta heti kättelyssä. Koululla on oma minikokoinen Pokémon-liigansa ja -mestarinsa, jonka haastaminen edellyttää eliittinelosten haasteista suoriutumista. Mestarissa ja yhdessä eliittioppilaista on pitkästä aikaa ripaus Pokémon Red & Blue -sukupolven Bluen (Gary Oak) ihastuttavan vihastuttavaa koppavuutta, joten pientä draamaakin on ilmassa. Teranium kätkee sisälleen myös jopa pääpeliä laajemman ja moninkertaisesti näyttävämmän luolastoverkoston. Taistelut käydään koulussa 2 vs. 2 -säännöin, mikä on erinomainen muutos. Joillain opiskelijoilla on jopa pariformaattia varten suunniteltuja Intimidate- ja Sunny Day -taktiikoita, joille olin välillä helisemässä maksimitasoa lähestyvällä (kehnolla) tiimillänikin. Olisipa pääpelissäkin ollut tällaista sisältöä!

DLC:t ovat ostettavissa digitaalisesti ainoastaan yhteispakettina 35 euron hintalapulla. Tämä on hieman liian ronski hintapyyntö ottaen huomioon ykkösosan kehnouden, tarinasisällön lyhyyden (noin viisi tuntia per osa) ja netissä pelattaviin Tera-raideihin liittymisen hitauden. Kaikkien uusien ja legendaaristen Pokémon-otusten nappaamisessa vierähtää muutama lisätunti, mutta ne löytänevät tiensä jossain vaiheessa myös tuleviin Pokémon-peleihin. Osana DLC:tä julkaistaan vielä yllätysepilogi tammikuussa 2024.

Ville Polvela

Dawn of the Monsters: Arcade + Character DLC Pack

Hinta: 6,99€

Uutta kukoistusta nauttivaan beat’em up -genreen hieman jättihirviömäistä otetta tuonut Dawn of the Monsters sai hieman yllättäen ison kasan DLC:tä. Ilmaiseksi lisättiin runsaasti uusia hahmoskinejä pelin perusmöröille, lisää autenttisuutta kaijumäiskintään tuova japaninkielinen dubbi, sekä myös muutama uusi vaikeustaso. Ehdottomasti hauskin ilmainen lisä on kuitenkin haastetila, jossa jättiläishirviöillä pääsee testaamaan taitojaan erilaisissa pienimuotoisissa erikoistehtävissä. Mukana on perinteistä X-määrän vastustajien kurmottamista ilman osumaa, mutta myös vihollisammusten tarkkuusheittoa, rakennusten tuhoamista ja kaikkea siltä väliltä.

Jos lompakosta löytyy vajaa kymppi ylimääräistä ja haluaa hieman lisävirtaa tähän yhteen viime vuoden hauskimmista genrensä edustajista, on ilmaisen sälän ohella tarjolla myös maksullinen paketti. Tämä maksullinen lisuri sisältää jo julkaisusta asti toivomani arcade-moodin, jota pelatessa ei tarvitse välittää tarinasta tai hahmojen kykyjen muokkailusta menon ollessa puhdasta beat’em up -mähinää, jossa liikutaan kenttä kentältä vasemmalta oikealle, kaikki mahdollinen vastaan tallusteleva matalaksi pistäen. Iso lisäys peliin on myös uusi pelattava hahmo, johon WayForwardilla on ammennettu inspiraatiota Power Rangersin tutuksi tekemästä Super Sentai -tyylilajista. Superrobotti osaa käyttää kolmea eri asetta, joten monipuolisuutta tässä uudessa tulokkaassa riittää muihin perusmörköihin verrattuna.

Miikka Lehtonen

TMNT: Dimension Shellshock

Hinta: 7,99€

Turtlesit ovat jälleen muodissa! Ihan kuin olisin sanonut tämän aiemminkin… Viime vuoden mainio Shredder’s Revenge laajeni lisäsisällön myötä, ja nyt 8 euron Dimension Shellshock vie pelaajat uusiin ulottuvuuksiin.

Pelin näkyvin lisä on uudet pelattavat hahmot: samuraijänis Usagi sekä Jalkaklaanin Karai. Uusien hahmojen ohjaaminen on yhtä sulavaa kuin perusjenginkin, eikä vaihtelu ole koskaan pahitteeksi. Erityisesti nopeasta Karaista tuli nopeasti yksi pelin lempihahmoistani. Uusien hahmojen lisäksi laajennus toi jokaiselle sankarille uusia väripaletteja, joista erityisesti Game Boy -estetiikka puree mainiosti nostalgiahermoon.

Pelillisesti isoin uudistus on Survival-tila. Silppuri on saanut käsiinsä ulottuvuuskristallit, joiden palasia pelaajan on metsästettävä ulottuvuuksien välillä loikkien. Pelitilassa keräillään kristallinpaloja haastehuoneesta toiseen kulkien vihollisaaltoja mättäen. Huoneen selvittämisen jälkeen tarjotaan aina kaksi palkintovaihtoehtoa, joista saa joko reilusti kristallipaloja tai väliaikaisen bonuksen. Näyttävin bonus on mahdollisuus hypätä pomovastustajan puikkoihin: Bebopin ja Rocksteadyn voima on omaa luokkaansa, mutta liikkuvuus varsin kankeaa. Silppuri taas on oikea tappokone nopeine ja voimakkaine liikkeineen. Kevyemmät bonuskyvyt vaihtelevat vaikeutuksista parannusesineisiin.

Vaihtoehtoulottuvuudet ovat näyttäviä pelialueita, vaikka kovin montaa erilaista taisteluhuonetta ei olekaan. 8-bittinen maailma ja mustavalkosarjiksia emuloiva Mirage-ulottuvuus erottuvat erityisesti edukseen, ja taustalla soi jälleen todella tiukka ääniraita. Kuoleman koittaessa pelaaja palaa lähtöruutuun, mutta kerätyt kristallit nostavat pelihahmon kykyjä ja avaavat uusia väripaletteja. Myöhemmin myös korkeammalta haastetasolta aloittaminen on mahdollista, jos pelaaja haluaa haastaa itseään.

Dimension Shellshock tuo useamman tunnin edestä lisää pelattavaa jo entisestään loistavaan beat’em upiin. Mitään mullistavaa lisuri ei tarjoa, mutta uusi sisältö oli ainakin itselleni oikein hyvä syy palata ninjakilppareiden leiriin.

Mario + Rabbids Sparks of Hope: Season Pass

Hinta: 29,99€, saatavilla myös yksitellen kolmessa osassa

Mario + Rabbids Sparks of Hope oli loistava jatko-osa Switchin julkaisuikkunan Kingdom Battlelle. Edeltäjästä on otettu mallia myös lisäsisällön suhteen, sillä Donkey Kong -aiheista lisuria muistellaan lämmöllä, ja nyt kolme isompaa pakettia ovat kaikkien saatavilla.

Tower of DOOOOOM eli kausipassin ensimmäinen osa oli jotain erilaista: nimittäin rogueliteä! Sittemmin vastaavanlaista lisäsisältöä on näkynyt tosin Xenoblade Chronicles 3:sta God of War Ragnarökiin… Tuomion tornissa kiivetään yhä ylemmäs rajatulla hahmovalikoimalla. Joka kerroksessa on valittava muutamasta erilaisesta taistelusta, joita suorittamalla avautuu uusia hahmoja, sparkeja ja esineitä. Kuolemasta putoaa tietenkin takaisin tornin pohjalle, eli pientä painetta on mukana. Roguelike-kampanja painottaa taistelua ja haastaa pelaajaa tekemään ratkaisuja myös oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Useisiin läpipeluukertoihin kannustetaan aseskineillä ja nousevalla vaikeustasolla, mutta turmion torni on silti sisällöllisesti vähäpätöisin osa kausipassia.

Alkuperäisen pelin loppupuolella huomattiin, että yksi pahisryhmittymä Spark Huntersin jäsenistä puuttuu, ja tämä palanen loksahtaakin kohdalleen Last Spark Hunter DLC:n myötä. Siinä viimeistä kipinämetsästäjää etsitään ennen viimeistä taistoa avautuvalta Melodic Gardens -nimiseltä lisäplaneetalta. Hahmonkehitystä päästään laajentamaan rikkomalla pelin tasokattoa, ja uusia vihollisia on mukana mukavasti. Mitään mullistavaa uutta Last Spark Hunter ei esittele, mutta lisää toimivaa pelattavaa on yleensä hyvän DLC:n merkki.

Odotin viimeistä sisältöpäivitystä innolla, sillä se tiesi Raymanin paluuta parrasvaloihin. Ubisoftin tasoloikkasankarin suhde Rabbidseihin on ollut haastava, ja tämä näkyy myös pelissä. Löydettyään itsensä mystiseltä tv-studiolta Raymanin on liittouduttava Rabbid Marion ja Rabbid Peachin kanssa tullakseen suuriksi elokuvatähdiksi. Kingdom Battlesta tuttu Phantom-oopperalaulukummitus on ongelmissa, sillä alhaisia katsojalukuja painaa entisestään alas pääpelistä tuttu Darkmess-ongelma, ja päähahmokolmikon tehtävänä onkin taistella tiensä Darkmessin läpi erilaisissa kuvauslokaatioissa.

Rayman eroaa muista pelattavista hahmoista kykyjensä ansiosta – sparkien sijaan sankari vaihtaa asua saaden raketti- tai pyörremyrskyvoimia, joiden lisäksi käsistään näppärä kaveri voi tarttua ilmassa leijuviin rinkuloihin pidentäen ilmalentoaan. Jänikset sen sijaan toimivat samalla tavalla kuin emopelissä, ja kolmikon tiivis yhteispeli tuo mieleen edellä mainitun Kingdom Battlen Donkey Kong -sivuosan. Phantom-haamu kantaa tarinaa kommentoinnillaan ja karismallaan, ja Rayman in the Phantom Show onkin trilogian parasta sisältöä.

Kokonaisuutena DLC-paketti on täysin toimiva ja hyvä: mitään ei keksitä uusiksi, mutta uusi sisältö sai minut palaamaan viime vuoden Vuoden peli -listojen kärkikahinoissa painineen toimintastrategian pariin hymyssä suin.

Veeti Kainulainen