Arvostelussa F.I.S.T: Forged In Shadow Torch

Jäniksen vuosi

Aina välillä Switchille julkaistaan pelejä, joiden en olisi koskaan uskonut pyörivän koko konsolilla. Oli kyse sitten Doomista, RedOutista tai The Witcheristä, on aina vaikuttavaa nähdä, mihin mobiilirauta venyy kun sitä hyödynnetään äärimmilleen. Aikaisemmin PlayStationeille ja Windows-tietokoneille kiinalaisen kehittäjän julkaisema F.I.S.T: Forged In Shadow Torch on tuorein lisäys tähän joukkoon. Unreal Engine 4:n voimin rakennettu dieselpunk-maailma on Switchilläkin vaikuttava näky, vaikka joitain kompromisseja on jouduttu tekemään.

F.I.S.T:ssä seurataan Rayton-nimistä jänistä, joka on jäänyt eläkkeelle käytyään ensin uuvuttavaa sotaa Iron Dogs -legioonaa vastaan. Iron Dogsiin kuuluvat eläimen ja koneen sekoitukset näkevät oman lajinsa evoluution tulevaisuutena, ja yrittävät siksi käännyttää eläinystävien kansoittaman Torch Cityn asukkaat osittain koneiksi. Kun Raytonin vanha toveri Urso-karhu jää rautakoirien vangiksi, päättää veteraanijänis listiä metalliset karvaturrit lopullisesti. Metsäneläimien tähdittämä tarina ei suinkaan ole iloista leikkiä puolen hehtaarin metsässä, mikä ei tosin edes yllätä Final Fantasy VII:n Midgaria muistuttavan maailman ollessa synkkä ja retrofuturistisen viehättävä ensisekunneista alkaen. Käsikirjoitus on ajoittain hieman kliseisen oloista, mutta dialogi on pääsääntöisesti ihan hyvin ääninäyteltyä, vaikka käheä-ääninen Rayton kuulostaa lähinnä Nicolas Cagen halpakeikalta B-luokan draamasarjassa. Synkistelystä huolimatta peli ei onneksi ota itseään koskaan liian vakavasti.

Torch City on laaja ja yhtenäinen maailma, jonka sokkeloissa riittää tutkittavaa. F.I.S.T on monien muiden pelien tavoin ottanut genrekseen trendikkään (joskin nykyään ehkä liiankin yleisen) metroidvanian. Maisemat vaihtelevat kaupungin pikkukaduista tarkasti suojeltuihin linnakkeisiin, ja saastaisista viemäreistä kaupungin laitamailla sijaitsevaan vastarinnan leiriin. Salaisuuksia on ripoteltu kaikkialle rikki menevien ilmastointikanavien tai seinien muodossa, ja itse maailmakin on kiitettävän avoin. Vaikka kartalla näkyvä päämäärä on lähes aina selvillä, pääsee sinne usein montaa eri reittiä. Eksymisen vaaraa ei kuitenkaan ole, koska eri alueet ovat riittävän yksilöllisiä.

Nimestäkin voi jo kenties päätellä, että nyrkkitappelut ovat F.I.S.T:ssä isossa roolissa. Rayton on varustettu valtavalla metallikädellä, joka tekee rautakoirista nopeasti romua. Taistelut eivät onneksi ole pelkkää aivotonta nappien hakkaamista, sillä pelissä on verrattain syvällinen kombojärjestelmä. Kevyiden ja raskaiden iskujen ohella iskuja voi ketjuttaa yhteen, ja uusia yhdistelmiä saa avattua vielä lisää myöhemmin. Kuten metroidvanialta voi odottaa, avautuu seikkailun edetessä monenlaisia liikkumista helpottavia varusteita, kuten jättiläismäinen pora, jolla hoituu niin tietynlaisten ovien avaaminen, ilmassa liitäminen kuin vihollisten listiminenkin. Monet varusteet ovat poran tavoin monikäyttöisiä ja auttavat niin maailman tutkimisessa kuin taisteluissakin.

F.I.S.T löytää hyvän tasapainon toiminnallisten kohtauksien ja tutkimisen välillä. Monet viholliset voi halutessaan ohittaa, mutta välillä esteeksi tulee eräänlaisia areenoita, joissa pitää voittaa kaikki vastustajat matkan jatkamiseksi. Pomovastustajat ovat ehdottomasti taistelua parhaimmillaan, sillä on paljon helpompaa keskittyä yhteen voimakkaaseen viholliseen kuin viiteen pikkusinttiin, joista osa iskee miekoillaan ja toiset ampuvat salakavalasti kaukaa snipereillaan. Pomoja ja minipomoja tulee vastaan säännöllisesti, vaihdellen isoista eläinroboteista ja vedenalaisista käärmeistä tankkeihin. F.I.S.T on melko haastava peli, joten moni pomotaistelu voi vaatia useamman yrityksen. Jokainen haaste tuntuu kuitenkin reilulta, sillä sopivan kombon löytäminen ja liikeratojen oppiminen auttaa tilanteessa kuin tilanteessa. Jos haaste tuntuu liialliselta, on mukana myös helpompi vaikeustaso, johon voi vaihtaa koska vain.

F.I.S.T:stä mielenkiintoisen tapauksen sen vaikuttava skaala ja näyttävä ulkoasu. Torch City on upean näköinen paikka, joka ei tule kokonaan tutuksi ihan hetkessä. F.I.S.T haastaa kokoluokassaan monet muut laajat metroidvaniat mukaan lukien Nintendon oman Metroid Dreadin, mutta aivan Hollow Knightin mittoihin sotivien eläinten maailma ei veny. Pelin läpäisyyn menee helposti yli 10 tuntia, mutta tähän voi lisätä vielä muutaman tunnin päälle, jos haluaa etsiä kaikki ylimääräiset kerättävät esineet.

Yksityiskohtaiset alueet ja näyttävästi valaistut miljööt eivät tule ilman kompromisseja. Näistä merkittävimpänä esiin nousee latausruuduissa vietetty aika. Uuden sukupolven konsoliversioissa lataustaukoja ei käytännössä ole, mutta Switch joutuu säännöllisesti latailemaan jopa minuutin verran kun siirtyy alueelta toiselle. Latausruutu ei onneksi iske vastaan jokaisen huoneen välissä, mutta muutamaan otteeseen laajemmalta alueelta toiselle ja vielä nopeasti kolmannelle siirtyessä odottelu alkaa pänniä. Ei peli ole teknisesti muutenkaan täysin ongelmaton. Resoluution tarkkuutta on laskettu runsaasti muista konsoliversiosta, ja etenkin lähempää kuvattuna eläinasukkaiden turkit ovat pelkkää suttuista kohinaa. Ruudunpäivitys ei aina myöskään pysy toiminnan perässä, mutta nämä ongelmat häiritsevät vain harvoin. Peliä on pääsääntöisesti nautinnollista pelata.

Yhteenveto

F.I.S.T: Forged In Shadow Torch on yksi viime vuosien kunnianhimoisimmista metroidvanioista, mistä ehkä kertoo se, että laajaa ja näyttävää maailmaa tutkiessaan tekee ajattelemattaan vertauksia Nintendon ja MercurySteamin yhteistyönä tekemään Metroid Dreadiin, joka ilmestyi alun perin kuukausi F.IS.T:n PlayStation-versioiden jälkeen. Vaikka kuvanlaadussa, ruudunpäivityksessä ja latausajoissa F.I.S.T kärsiikin alustansa rajoitteista, on lopputulos silti todella vaikuttava. Mikä tärkeintä, itse pelattavuus on kunnossa taistelujärjestelmää myöten. Kaikki genreltä odottamani ydinelementit on hoidettu ensiluokkaisesti, joten peli nousee omissa kirjoissani yhdeksi vuoden parhaista peleistä. Tätä nyrkkitappelua ei kannata ohittaa.

Hyvää:
– Vaikuttavan laaja ja näyttävä maailma
– Taistelujärjestelmä
– Kookas seikkailu ei jätä nälkäiseksi

Huonoa:
– Pitkät latausajat
– Ruudunpäivitys tökkii välillä