Arvostelussa Runbow

Värillä on väliä

Nintendo on aina ollut tunnettu värikkäistä saman sohvan moninpeleistä, joista Mario Kartit, Smash Brosit sekä Mario Partyt ovat lähes pakollisia ostoksia konsolille kuin konsolille. Partypeleillä taaloja yrittää takoa moni muukin yhtiö, joista yksi on Headup-julkaisijan voimin paluun Nintendo-alustalle tekevä kanadalainen 13 AM Games. Onko alun perin Wii U:lla ihastuttaneelle Runbow-mäiskintäloikinnalle tilaa Switch-markkinoilla?

Runbow on erittäin nopeasti opittava peli. Pelaajat loikkivat lyhyehköissä kentissä tavoitteenaan pelimuodosta riippuen saavuttaa ensimmäisenä kentän lopussa odottava pokaali, pysyä yksin kruunun ääressä tai mätkiä toiset pelaajat tieltä kuolemaansa. Idea ei sinänsä ole uusi, mutta Runbow’n värikäs ja muuttuva maailma tuo pelaamiseen oman mausteensa. Kentän taustalla on iso rooli, sillä taustavärin vaihtuessa samaa väriä olevat tasot ja esteet lakkaavat olemasta vähäksi aikaa. Tämä uniikki mekaniikka avaa oven huikeille kikkailuille, aiheuttaa yllättäviä joukkokuolemia ja pakottaa pelaajia pysymään liikkeessä jalansijan haihtuessa ilmaan hahmon alta. Latausruutujen pääkallo naljailee kehottaen pelaajia ”voittamaan paremmin” ja muistuttamalla helppojen tasojen olemassaolosta.

Pelimuotoja on sangen laajasti: perinteisten juoksukisojen, areenakamppailujen ja kukkulan kuninkuudesta kilvoittelun lisäksi mukana on myös monipuolisia tavoitteita tarjoava yksinpelikampanja ja tasoloikkataitureita haastava Bowhemoth-tila. Kaikkia tiloja voi pelata kaverin kanssa, mutta 97 kentän seikkailutila ja piinaava Bowhemoth tarjoavat yksinäiselle sudellekin tekemistä useiksi tunneiksi rikottavien ennätysaikojen ja kerättävien mitalien muodossa. Runbow on kuitenkin parhaimmillaan kaoottisena hupina samalta sohvalta pelattuna. Switch-versio tukee toki myös nettipeliä, mutta kokemukseen kuuluu räkänauraminen kaverille täpärän voiton jälkeen.

Pelaamisen myötä aukeaa taidekuvia, saavutuksia sekä uusia pelattavia hahmoja, joita onkin pelissä aika liuta. Pelin omille Val- ja Hue-avatareille saa uusia asuja luurangoista poliiseihin, mutta tupa on myös täynnä vierailevia indietähtiä Shovel Knightista Gunvoltiin ja Mutant Muddsin Maxista Xeodrifteriin. Tämä on se peli, jossa Shantae voi ottaa mittaa Guacameleen Juanista, SteamWorld Digin Rustysta ja bit.tripin Commander Videosta. Alkuperäisiä hahmomalleja on pelkistetty hieman Runbow-tyyliin paremmin sopiviksi.

Pelin digitaaliseen versioon on tarjolla ladattavaa lisäsisältöä uusien asujen sekä toisen yksinpelikampanjan myötä. Myöhemmin julkaistava fyysinen Deluxe-painos tarjoaa koko paketin yhdellä kasetilla, mutta pelissä riittää jo nyt runsaasti hupia peli-iltojen ratoksi. Tekninen toteutus on muuten hyvä, mutta peli jäätyi kolmesti putkeen tarinatilan viimeisen kentän jälkeen ennen lopputekstejä, mikä aiheutti lievää ärsytyskäyrän nousua. Muuta häikkää ei onneksi ollut, musiikki svengaa ja peli toimii moitteettomasti niin käsikonsolitilassa kuin isolla ruudullakin.

Yhteenveto

Runbow saapui Switchille oikeaan aikaan valmistamaan pelaajia Nintendon loppuvuoden karnevaaleihin. Indiehahmojen tähdittämä moninpeli tarjoaa huikeaa toimintaa jopa yhdeksälle pelaajalle yhtä aikaa. Kiitos Joy-Conien ja GameCube-adapterituen ohjaimia voi jopa löytyä yhdestä taloudesta tarpeeksi. Muita konsoliversiota kokeilleille Switchin Runbow ei tarjoa mitään erikoista uutta. DLC:n olisi voinut sisällyttää ehkä suoraan myös latausversioon muutaman euron kustannuksella.

Hyvää:
– Kekseliäs värinvaihtomekaniikka
– Tutut indiehahmot
– Moninpuoliset pelitilat

Huonoa:
– Jäätymisongelmat
– Tuttua huttua vanhoille pelaajille