Arvostelussa Metal Slug Tactics

Taktiikkapalaveri

Tunnetun pelibrändin vieminen yhtäkkiä täysin toisenlaiseen toimintaympäristöön on pelihistoriassa usein toistuva temppu, joka aiheuttaa ensisilmäyksellä heti kyseenalaistamista. Voiko tasohyppelyn mestarina tunnettu Mario muka istua yhtäkkiä kart-auton rattiin? Miksi ihmeessä robotteja räiskivän Mega Manin nimi koristaa vuoropohjaista korttipeliä? Shmup-klassikko R-Typen muuttaminen ruudukkotaktikoinniksi se vasta pyhäinhäväistykseltä kuulostaakin… Kaikki edellä mainitut sekoitukset ovat toimineet kuitenkin yllättävän hyvin, ja nyt tähän samaan kastiin voidaan lisätä jatkoksi run & gun -genren suurnimi Metal Slug. Miten pärjäävät metallietanat roguelike-pohjaisen taktiikkaroolipelailun ytimessä?

SNK-pelitalon legendaarinen ammuskelusarja on viettänyt konsolipuolella viime vuodet hiljaiseloa täysin uusien osien osalta. Tuoreimmat Metal Slug -pelit saivat alkunsa puhelintauhkana, ja niiden puolivillaiset konsolikäännöksetkin ovat tasan yhtä unohdettavia. Metal Slug Tacticsia voi kutsua hyvin mielin ensimmäiseksi uudeksi kotikonsoleita varten kehitetyksi sarjan peliksi melkein pariinkymmeneen vuoteen. Genrenä on kuitenkin hektisyydestään tunnetulle sarjalle vähemmän ominaiseen tapaan miettimistä ja harkintaa vaativa trpg.

Mitään XCOM– tai Mario + Rabbids -pelien kaltaista 3D-toimintaa ei kannata Metal Slug Tacticsilta odottaa, vaan katseet kannattaa suunnata pikemmin muutaman vuoden takaiseen indiehittiin, Into The Breachiin. Grafiikka on tismalleen sitä upeaa pikselitaidetta, mistä Metal Slug on tunnettu, kentät ovat erittäin pienikokoisia, eikä tarinassa edetä ihan kaikkein perinteisimmällä kaavalla. Kartoilla suoritetaan aina kolme valikoitua tehtävää, joiden läpäisemisestä palkitaan joko apuja sekä parannuksia myyvässä kaupassa toimivalla valuutalla, hahmojen kykyjä parantavilla kokemuspisteillä tai ammustäydennyksillä.

Kaikkien vihollisten tai merkittyjen maalien lahtaamisen lisäksi tavoitteena voi olla silkka selviytyminen tietyn vuoron loppuun tai kohteen saattaminen turva-alueelle, eli taktiikkaropejen peruskauraa. Kolmannen tehtävän suorittamisen jälkeen ruudulle lävähtää alueen pomotaistelu, joka voi kestää vähän muita operaatioita pidempään. Tappion koittaessa pelaaja joukkoineen palaa takaisin tukikohtaan, jossa voi muokkailla ja parannella kolmihenkistä taistelutiimiä uutta etenemisyritystä varten. Toisto tulee tässä tapauksessa tarpeeseen, sillä vain murto-osasta pelin sisäisistä jipoista pääsee perille ensimmäisellä yrittämällä.

Vaikka kentät ovat pienikokoisia, tarjoavat ne mahtavat puitteet oivalle taktikoinnille. Kentissä on korkeuseroja, suojia, joiden taakse piiloutua vihollistulelta, erilaisia ympäristöön liittyviä vaaroja sekä ansoja, jotka toimivat myös vihollisiin, unohtamatta tietenkään ikonisia Metal Slug -ajoneuvoja. Taisteleminen on ruudukkopohjaista, ja aseiden tappovoima tulee ilmi eri määrän ruutuja peittävillä tulituksilla. Konetuliaseilla ammutaan suorassa linjassa, kun taas heittimet ja kranaatit tekevät räjähdysvoimansa myötä vahinkoa myös useammalle kuin yhdelle ruudulle kerrallaan. Suurin avain menestykseen on kuitenkin synkkaamistoiminto, jonka avulla oikeanlaisesti tantereelle sijoitellut hahmot osaavat linkittää useamman iskun yhteen hyökkäysvuoroon. Fiilis on aina hyvä, kun kaikki ruudulla olevat hahmot pääsevät paukuttelemaan vuorotellen ison siivun pois viholliskörmyn elinvoimasta. Lisää pohdittavaa taisteluihin tuovat myös hahmokohtaiset erikoiskyvyt, kuten vaikkapa vihollisia turvallisen välimatkan päähän raahaava avaruusalus tai useampaan yksikön ympärillä olevaan ruudukkoon kerralla vahinkoa tekevä mäjäytys.

Tekniikkapuolella Metal Slug Tactics on kuin olisi laittanut suolaa elävän etanan päälle. Vaikka ulkoasu onkin retrohtavaa, tahmailee peli toden teolla silloin, kun ruudulla tapahtuu paljon asioita. Tilannetta ei helpota yhtään se, että pelissä on pakko selailla todella paljon erilaisia valikkoikkunoita, joiden sisällä navigoiminen tökkii samaan aikaan muun toiminnan kanssa. Onneksi peli kuitenkin pyörii sujuvasti suurimman osan ajasta, mutta hidastelut kyllä huomaa ja tuntee sitten kun ne tapahtuvat. Tacticsin audio-osasto edustaa kuitenkin vahvaa Metal Slug -laatua, kiitos Sonic Maniasta tutun Tee Lopesin tehtaileman musiikin. Peli vilisee tuttuja hahmoja ja viittauksia sarjan pääpeleihin, joten puolet hauskuudesta on kuunnella ja bongailla omin silmin referenssejä.

Yhteenveto

Metal Slug Tacticsia saatiin odottaa kauan, mutta se kyllä lunastaa lupaukset. Kaksiulotteinen räiskyttely on kääntynyt uusien tekijöiden käsissä mallikkaasti täysin eri genren edustajaksi, mutta Metal Slugin fiilis ja henki ovat läsnä. Ilman teknisiä ongelmia peli olisi likimain täydellinen paketti, mutta sotaan ei ole tietenkään pakko osallistua vain Nintendo-lipun alla. Pienine lapsuksineenkin Tactics on todellakin muutaman kympin väärti, etenkin jos Neo Geo ja vanhat Metal Slugit ovat lähellä sydäntä.

Hyvää:
– Koukuttavaa pelattavaa
– Sopivan palkitseva vaikeustaso
– Audiovisuaalisesti upea

Huonoa:
– Tekninen suorituskyky notkahtelee