Arvostelussa Unicorn Overlord

Yksi sarvi, useita hallittavia joukkoja

Nintendon ystäville on varmasti tullut viime vuosina tutuksi termi taktiikkaroolipeli. Ensin Final Fantasy Tacticsin ja sittemmin Fire Emblemin myötä länsimaissakin suosioon noussut haastava peligenre elää nykyisin uutta renessanssiaan. Uusia genreä edustavia pelejä ilmestyy Switchille harva se kuukausi, ja harvinaisen suuri prosentti julkaisuista on vielä hurmannut laadullisesti. Triangle Strategy, lukuisat Fire Emblemit tai vaikkapa Tactics Ogre: Reborn ovat kukin genrensä kirkkainta priimaa ja ehdottomasti pelaamisen arvoisia tekeleitä, jos haluaa kutitella aivonystyröitään numeromanageroinnin parissa fantasiadraaman keskellä. On kuitenkin olemassa myös samalta kuulostava strategiaroolipelien kategoria.

Unicorn Overlord on hitaasti mutta varmasti pelejä valmistavan Vanillawaren uusin tuotos. Pitkien tuotantoprosessien ohella japanilaisfirma on tunnettu myös verkkokalvoja hellivistä käsinpiirretyistä grafiikoistaan, joista onkin tullut vuosien myötä eräänlainen studion käyntikortti. Toimintapainotteiset roolipelit Odin’s Sphere ja Muramasa: Demon Blade loivat Vanillawaren kulttimaineelle erinomaisen pohjan, mutta Unicorn Overlord on pelitalon ensimmäinen kokeilu fantasiastrategioiden saralla.

Strategia- ja taktiikkaroolipelit erottaa toisistaan parhaiten siitä, että vain ensimmäiseksi mainittu on reaaliaikainen. TRPG:n puolella seuraavia ja miksei tuleviakin siirtoja saa miettiä shakkiottelun tavoin ruudukkopohjaisella pelikentällä. SRPG sen sijaan rullaa jatkuvasti eteenpäin, eikä hahmojen alla näy kovinkaan usein minkäänlaisia neliöitä tai heksakuvioita. Genren tunnetuin nimike on 90-luvun puolivälissä N64:llä kulttimaineeseen noussut nimihirviö Ogre Battle 64: Person of Lordly Caliber, joka näki PAL-alueella julkaisunsa vasta vuonna 2010 Wiin Virtual Consolen puolella.

Taktiikkaroolipeleissä pelaaja myös antaa käskyt taistelukentällä kerrallaan vain yhdelle hahmolle, jolla on omat kykynsä ja varustuksensa, kun puolestaan strategiaroolipeleissä käskytettävänä on kokonainen pieni komppania omine osaamisalueineen ja kykyineen. Joku voisi luulla, että kuuden erilaisen sankarin käskyttäminen taisteluun olisi hidasta ja kömpelöä, mutta Unicorn Overlordissa jokaisen hahmon liikkeet ovat tiedossa jo ennen taistelun aloittamista. Hahmot nököttävät taistelukentällä omilla paikoillaan kahdessa kolmen hengen rivissä, ja näille ennakkoon asetetut komennot voivat olla vaikkapa tyyliin: ”takarivin jousimies ampuu aina vastustajan eturiviin, prioriteettinaan lentävät yksiköt”.

Ensiksi saattaa tuntua siltä, että peli käytännössä pelaa itse itseään, jolloin pelaajalle jää loppupeleissä todella vähän varsinaista päätäntävaltaa, mutta tämä ei suinkaan ole asian laita. Iso osa ajasta Unicorn Overlordissakin vietetään valikoissa pyöriessä. Pelkästään yhden sotilaan valmisteleminen taistelukuntoon varusteita, kykyjä ja komentoja myöten ei riitä, koska ominaisuuksien pitäisi toimia vielä synkassa ryhmän muiden jäsenten kanssa. Tämä säätäminen on Unicorn Overlordin ehdoton suola, ja pelin parhaat hetket sattuvat tehtävissä, joissa pelaaja ottaa vastaan ensin tappioita tappion perään, kunnes vain yhden tai kahden erilaisen hahmon ryhmässä vaihtaminen muuttaakin voimasuhteita täysin, ja seikkailu jatkukoot.

Seikkailusta kun päästiin puhumaan, niin sekin on Unicorn Overlordissa huippuluokkaa. Tarina itsessään on erittäin kliseinen kertomus pikkupoikana turvaan maanpakoon saatetusta kuninkaallisesta, joka alkaa havitella takaisin ryöstettyä valtaistuintaan aikuistuneen ja alati kasvavan kaveriporukkansa kanssa. Tarinankaari on siis enemmänkin kornia kuin uniikkia, mutta pelimaailman lore ja sivuhahmot erilaisine rotuineen ja yhteiskuntastatuksineen ovat todellista A-luokkaa. Ei ole tavatonta unohtua lukemaan minuuteiksi pelimaailman taustoista sen jälkeen, kun jonkun vastikään remmiin liittyneen hahmon infosivun on kerran avannut.

Taisteluiden ulkopuolella tekemistä on mukavasti muuallakin kuin valikoissa. Tavoite on vapauttaa veriperinnön kautta pääsankarille kuuluva valtakunta pahan vallasta, eikä tämä onnistu kuin valtaamalla takaisin alueita yksi kerrallaan. Pelin massiivinen kartta-alue koostuu monista erilaisista lääneistä, joita kansoittavat monenlaiset asukkaat haltioista aavikkobarbaarien kautta lohikäärmeiden maasta ponnistaviin kaivoskyläläisiin asti. Alueilla on sivutekemistä esimerkiksi kaupunkien ja kylien uudelleenrakennuksen merkeissä, erilaisten haastetehtävien parissa ja aarteenetsinnän tiimoilta. Sivutekemisestä palkitaan usein huomattavasti pelin kaupoista löytyviä tavaroita paremmilla välineillä, joten välillä on enemmän kuin suotavaa samoilla pitkin pelimaailmaa jatkuvan taistelemisen sijaan.

Kuten jo Vanillawaren logon näkemisen perusteella voi olettaa, on Unicorn Overlord erittäin komeaa katseltavaa ja kuunneltavaa. Taisteluiden ulkopuolella nähtävä pelimaailma on kauniin vesivärimäinen, kun taas taisteluissa ja dialogilla höystetyissä ”välianimaatioissa” loistavat upeasti piirretyt ja animoidut hahmospritet. Värien ja varjojen käyttö on juuri sitä upeutta, jota Vanillawarelta on lupa odottaa. Musiikkipuolella kuullaan keskiaikafantasioille ominaista jylhää orkesteripauhua, joka kuulostaa toki hienolta, mutta sisältää harmittavan vähän todellisia positiivisia korvamatoja, mitä voidaan pitää erinomaisen pelin ainoana vähänkään mainitsemisen arvoisena miinuksena. Tunnelma ei latistu Switchin käsikonsolitilassakaan pelatessa, ainoastaan tekstien fonttikoko muuttuu sen verran pieneksi, että valikkoviidakossa navigoidessa täytyy välillä siristää silmiä. Unicorn Overlordia ei kannata myöskään pelätä, vaikka genre ei olisi mitenkään tuttu entuudestaan. Vaikeustasovaihtoehtoja on hyvä määrä, ja ne tyydyttävät niin kokeneimpien sotakenraalien, kuin myös pelkästään pitkähköstä tarinasta innostuneiden noviisien pelihalut.

Yhteenveto

Vanillaware on taas kerran osunut kultasuoneen, sillä Unicorn Overlord on kaikin puolin todella onnistunut videopeli, ja mitä mainioin tapa tutustua moderneihin strategiaroolipeleihin. Se tarjoaa kutkuttavan tiukan haasteen hienossa ja mielenkiintoisessa pelimaailmassa. Vaikka genren pelejä ei ilmestykään ihan joka kuukausi, ei kannata sen antaa häiritä. Ostopäätöksen tekemisessä auttaa myös erittäin sisältörikas demo, joka on ladattavissa ilmaiseksi Switchin eShopista.

Hyvää:
– Audiovisuaalisesti A-luokkaa, kestäen vertailun myös muihin konsoliversioihin
– Haastetta moneen eri makuun
– Kiinnostava pelimaailma, johon tekee mieli uppoutua

Huonoa:
– Kunnon bangerit puuttuvat musiikkipuolelta