Arvostelussa Triangle Strategy

Suolaa haavoihin

Square Enix on valjastanut Nintendo Switchin uusien ja kokeellisten roolipelisarjojen alustakseen. Tuoreen Triangle Strategyn ruorissa häärii muun muassa Octopath Travelerin ja Bravely Default 2:n tuottanut Tomoya Asano, mutta kehittäjätiimiksi on vaihtunut lähinnä junasimulaattoreista ja B-luokan animepeleistä tunnettu Artdink. Musiikkipuolelle apuun on rekrytoitu taas muun muassa Full Metal Alchemistiin kappaleita säveltänyt Akira Senju. Muuten animea on Triangle Strategyssä vain vähän, sillä peli hyödyntää Octopath Travelerin tunnetuksi tekemää HD 2D -teknologiaa. Keskiaikaisen valtaistuinpelin käänteet kuvataan yläkuvakulmasta ja animoiduilla pikselihahmoilla.

Norzelian alueella sijaitsee kolme hyvin erilaista maata: vehreä vilja-aitta Glenbrook, kylmä kaivosmahti Aesfrost ja maustekauppaa kontrolloiva Hyzante. Valtioilla on sotaisa menneisyys, eivätkä 30 vuoden takaisen suola- ja rautasodan jättämät arvet ole parantuneet toivotulla tavalla. Glenbrook on kolmikon diplomaattisin osapuoli, mutta vahvat rajanaapurit tavoittelevat suurvalta-asemaa ja alueen luonnonvarojen herruutta. Tavallinen kansa kärsii kaikkialla köyhyydestä, korruptio rehottaa ja virkamiehet tekevät töitä lähinnä omien etujensa puolesta, joten ilmapiiri on otollinen uudelle suursodalle.

Rauhanomaisen Glenbrookin kuningaskunnan alaisuuteen kuuluu Wolffortin lääni, jonka rakastettu sotapäällikkö Symon Wolffort kärsii sydämen vajaatoiminnasta. Sairaan isänsä paikalle lordiksi nousee vasta parikymppinen Serenoa, joka on myös Triangle Strategyn päähenkilö. Jon Snow’n siloposkisempi versio on aikeissa naida Aesfrostin aatelistoon kuuluvan ottoprinsessa Frederican parantaakseen Glenbrookin ja Aesfrostin välisiä suhteita, mutta häähumu ei ehdi kunnolla edes nousta ilmaan, kun maiden välille syttyy yllättäen uusi konflikti. Merkittävä raaka-ainelöytö rajakaivoksella ajaa Aesfrostin uuden rautaherttuan lavastamaan Glenbrookin syylliseksi poliitikon murhaan, mikä riittää samalla syyksi kaivoksen valtaamiseen ja liikekannallepanon käynnistämiseen. Serenoan tehtävänä on aluksi vain Wolffortin linnoituksen ja kylän puolustaminen, mutta sodan laajentuessa ovelaa taktikkoa aletaan repiä eri ilmansuuntiin. Oikean suunnan valinta on täysin pelaajan käsissä.

Tarinaan enemmän tai vähemmän vaikuttavien päätösten tekemiseen kuluu jopa enemmän aikaa kuin taistelukentillä sotimiseen. Kriittisimmät valinnat suoritetaan Wolffortin sotakomiteassa, johon kuuluu yhteensä kahdeksan jäsentä. Keskustelua ohjaavat pääasiassa Aesfrostin Frederica, Glenbrookin prinssi Roland sekä Wolffortin vanha neuvonantaja Benedict. Naapurivaltioiden johtajien tapaan myös Glenbrookin puolustajilla on omat visionsa Norzelian tulevaisuudesta. Federica on huono-osaisten puolesta puhuva humanisti, Rolandille lojaalius on kaikki kaikessa ja inhorealisti Benedict tarjoaa omasta mielestään loogisinta ratkaisua. Pelissä kolmea filosofiaa kutsutaan vapaudeksi, moraaliksi ja hyödyllisyydeksi.

Tyypillisessä kokouksessa päätetään esimerkiksi sotilaallisesta liittoutumisesta tai ukaasiin vastaamisesta kahden tai kolmen vaihtoehdon välillä. Pelaaja pääsee äänestämään puheenjohtajana ainoastaan tasatilanteessa, mutta voi kuitenkin lobata avoimesti yhden ehdotuksen puolesta. Komiteaan kuuluvat liikkuvat äänestäjät voivat muuttaa mieltään pelaajan vastausten perusteella. Hovin pitkäaikaiset jäsenet arvostavat enemmän tunteisiin ja perinteisiin vetoamista, sivistyneempien hahmojen kuunnellessa mieluummin strategisia järkisyitä. Suostuttelu maistuu aluksi ikävällä tavalla sosiaaliselta manipuloinnilta, koska taktiikkaa on muutettava hieman keskustelukumppanista riippuen. Hahmot kuitenkin nielevät enemmistön päätöksen mukisematta, eikä vahingossa väärään suuntaan kallistuva vaakakuppikaan johda automaattisesti huonoon loppuun. Viimeinen suuri äänestys nostaa tosin ilmaan kysymysmerkkejä, sillä osa hahmoista alkaa käyttäytyä vastoin useita tunteja pohjustettuja persooniaan.

Omia argumentteja on mahdollista terästää haastattelemalla äänestyspäivänä Norzelian kansalaisia ja keräämällä johtolankoja lähiympäristöstä. Paikallinen korukauppias voi kertoa esimerkiksi mehevän juorun, joka voi riittää tietyn hahmon pään kääntämiseksi. Ratkaisevat todisteet ja taisteluissa auttavat esineet voivat jäädä myös kokonaan löytämättä, mikäli kamera osoittaa väärään suuntaan tai asioita ei tee oikeassa järjestyksessä. Huolimattomat salapoliisit eivät siis näe kaikkia dialogivaihtoehtoja.

Ja dialogiahan pelissä riittää. Ennen ensimmäistä taisteluakin on kuunneltava melkein tunnin edestä alkuhöpinöitä, eikä intro jää ainoaksi ylipitkäksi tarinakappaleeksi. Pelissä on toki nappula tekstin pikakelaamiselle ja välinäytöksen ohittamiselle, mutta vika ei ole juonenkäänteiden kiinnostavuudessa, vaan kerronnan hitaudessa ja tasapaksulla äänellä puhuvissa hahmoissa. Sota ei tietenkään naurata ketään, mutta elämän traagisuuskaan ei oikein välity pikseleistä ja ääninäyttelijöiden kautta. Tämä on sääli, sillä käsikirjoittajat eivät ole pelänneet edes uskonnonvapauden ja rasismin kaltaisten aiheiden sivuamista.

Vuoropohjaisiin taisteluihin valitaan aina kymmenkunta sotilasta reservistä. Vaikka armeijaan on mahdollista rekrytoida esimerkiksi useampi jousiampuja, noita tai parantaja, on jokainen hahmo vuorojen kuluessa latautuvilta erikoiskyvyiltään uniikki. Esimerkiksi jousipyssyn käyttäjät jakautuvat lentäjä-ässään, tarkka-ampujaan ja karhunraudoilla leikkivään metsämieheen. Juuri eroavaisuuksista johtuen tietyt taistelijat ovat hyödyllisempiä kuin toiset. Tosin kyvykkäimmät soturit liittyvät joukkoon vasta sitten, kun Serenoa on tehnyt tarpeeksi tietynlaisia arvovalintoja. Tarinahaaroilla on myös omat yksinoikeushahmonsa, joten kannustimia New Game+:n aloittamiseen riittää. Itse en esimerkiksi tavannut ensimmäisen kentän iloista rosvojoukkoa toista kertaa, vaikka lopputekstien kuvagallerian mukaan hahmoilla voi olla paljon suurempikin rooli pelissä. Hahmoluokkia voi myös päivittää arvokkailla medaljongeilla tasolla 10 ja 20.

Nopeimmat yksiköt liikkuvat ruudukolla ensin. Koin itse toimivaksi strategiaksi parantajien ja buffaajien nopeuteen panostamisen, jotta myöhemmin liikkuvat mörssärit voivat hyökätä täydellä teholla. Voima kasvaa myös iskemällä vastustajan selkään tai kontrolloimalla korkeita pisteitä, kuten kattoja tai mastoja. Vallitsevalla säällä ja luonnonvoimillakin on myös merkitystä, joskaan ei niin suurta kuin tutoriaaliviesteissä hehkutetaan. Eniten riesaa aiheuttaa liikkumista hidastava jää. Sähköloitsu osuu kaikkiin vedessä seisoviin vihollisiin ja metsäpalo voi levitä kovassa tuulessa. Joissain kentissä käytetään kertaluontoisesti muun muassa kaivoskärryjä ja erilaisia ansoja, joten ainakaan taisteluiden samankaltaisuudesta peliä ei voi syyttää.

Vaikeustasoja on peräti neljä, joista helpointa suositellaan pelkästään tarinasta kiinnostuneille. Normal-vaikeusaste on Final Fantasy Tacticsia ja Fire Emblemeitä pelanneille sopivan tasapainoinen vaihtoehto, joka on vaikea läpäistä näkemättä Game Over -ruutua muutamaa kertaa. Kerätyt kokemuspisteet säilyvät kuolleillakin hahmoilla, joten taisteluita ei kannata aloittaa alusta heti ensimmäisen vastoinkäymisen koittaessa. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen Wolffortin sankarit ovat jo samalla tasolla vihollisten kanssa. Kokemusta ja taskurahaa voi kerätä myös pääkampanjan taistelutantereita kierrättävissä harjoitusmatseissa, joissa puolustavat ja hyökkäävät osapuolet vaihtavat paikkoja.

Yhteenveto

Triangle Strategy on harvinaisen tyhmästä nimestään huolimatta yksi Switchin monipuolisimmista strategiapeleistä. Vaikka sotatantereella lausutaankin välillä loitsuja, on tunnelma muuten yllättävän maanläheinen vakavamielisyydestä johtuen. Pelaajalla on paljon vaikutusvaltaa tapahtumien kulkuun, mutta pieni juonen tiivistäminen ei olisi ollut pahitteeksi, jotta lörpöttelyyn ja taisteluihin käytetty aika olisi paremmin tasapainossa. Uusi Final Fantasy Tactics HD 2D -tekniikalla alkoi muuten kummasti kiinnostamaan…

Hyvää:
– Valinnoilla on merkitystä
– Riskialttiita aiheita ei pelätä
– Jokaisella hahmolla on omia erikoisliikkeitä
– Musiikki

Huonoa:
– Paljon puhetta, liian vähän toimintaa
– Tasapaksut henkilöhahmot

Vakavamielinen valtaistuinpeli haastaa käyttämään aivoja.

Kiitokset Bergsalalle arvostelukappaleesta.

Triangle Strategy
Alusta:
Switch
Ilmestynyt: 4.3.2022
Kehittäjä: Artdink, Square Enix
Julkaisija: Nintendo