Arvostelussa Digimon Story Time Stranger

Vastuuntunnotonta aikamatkailua

Fintendonkin raadissa kehuja saaneet Digimon Survive ja Digimon Story Cyber Sleuth veivät Digimon-tuoteperhettä videopelien saralla eteenpäin hyvin ailahtelevan tasoisen julkaisuhistorian jälkeen. Joskus menneisyyteen on syytä myös palata, mutta ei pelaamaan vanhoja Digimoneja, vaan korjaamaan modernin ajan ongelmia. Kyberetsiväpeleistä vastanneen Media.Visionin aikamatkaseikkailu Digimon Story Time Stranger ilmestyi Bandai Namcon avustuksella PC:lle ja tehokonsoleille jo viime vuonna, ja nyt se saapuu jälkijunassa myös molemmille Nintendo Switcheille.

Peli käynnistyy nykyaikaisen Tokion Shinjukusta, joka on eristetty kahdeksan vuotta aiemmin sattuneen selittämättömän räjähdyksen jälkeen. Paranormaaleja mysteereitä ratkovan ADAMAS-järjestön agentti Yuki lähetetään tutkimaan massiivisten muurien sisäpuolelle jäänyttä aluetta.

Rutiininomainen tehtävä monimutkaistuu nopeasti, kun esiripun takaa paljastuu postapokalyptinen maisema, jossa Digimonit kamppailevat keskenään. Yllätykset eivät tähän pääty, sillä paikallisen hallintorakennuksen katolla käytävän taistelun jälkeen paikalle ilmaantuu valtava vihamielinen robotti, joka ottaa yhteen portaalista materialisoituvan jättikouran kanssa, aiheuttaen koko alueen läpi pyyhkäisevän paineaallon.

Agentin loru ei kuitenkaan pääty tähän, sillä sankari päätyy aikaan ennen alkuperäistä räjähdystä. Moderniin aikaan jäänyt operaattori onnistuu saamaan Yukiin yhteyden kommunikaatiovälineen kautta, mutta uutiset eivät ole hyviä, sillä synkäksi muuttuneessa tulevaisuudessa eletään maailmanlopun kynnyksellä luonnonkatastrofien ja Digimonien ja ihmisten välille syttyneen sodan seurauksena. Aikamatka alkaa pian vaikuttaa onnelta onnettomuudessa, koska ehkä ihmiskuntaa uhkaava tragedia voidaan vielä välttää menneisyyttä muuttamalla.

Alun jännittävistä käänteistä huolimatta tarina lähtee kunnolla käyntiin vasta noin 20 pelitunnin jälkeen ja äityy lopulta tarpeettoman sekavaksi sotkuksi. Aikamatkailun suhteen ei edes pyritä luomaan uskottavaa jatkumoa, mutta eipä nuorisolle suunnattu Digimon ole muistuttanut koskaan kovaa scifiä muutenkaan. Helposti herkistyvälle tarjolla on kuitenkin aimoannos lauantaiaamun animevetistelyä, ja kyynelien virtaamista edesauttavat Danganronpa-sarjasta tunnetun Masafumi Takadan sävelmät.

Sankarin ympärille kootaan korkeintaan kuuden Digimonin tiimi. Pokémoneista poiketen digitaalisia taskuhirviöitä ei varsinaisesti pyydystetä itse, vaan niitä ”kopioidaan” keräämällä päihitetyiltä vastustajilta dataa. Kopion saa luotua minimimäärän kerryttämällä, mutta tuplasti informaatiota hankkimalla saa vahvemman jäljennöksen. Kaikki värivariantit mukaan huomioituna Time Strangerissa on yli 470 erilaista Digimonia.

Useilla hahmoilla on moneen eri suuntaan haarautuva kehityspolku, ja samaan viimeiseen muotoon voi päätyä täysin eri polkujen ja erilaisten lähtöotustenkin kautta. Darwin polttaa päreensä viimeistään siinä vaiheessa, kun paljastuu, että digitaaliset eliöt pystyvät myös palaamaan edelliseen kehitysvaiheeseen. Esimerkiksi kisulimainen Gatomon voi ottaa sfinksistä askeleen taaksepäin ja kehittyä sen sijaan enkeliksi.

Digimoneista on apua niin taisteluissa kuin niiden ulkopuolellakin, mutta esimerkiksi esteitä ei ole pakko rikkoa tietynlaisella Digimon-tyypillä. Tutkittavat alueet ovat pienistä sivupoluista huolimatta pitkälti lineaarisia, ja niitä myös kierrätetään enemmän tai vähemmän muunneltuna. Visuaaliselta tympääntymiseltä kuitenkin vältytään, kun pelaaja päästetään viimein digitaaliseen Illiadin ulottuvuuteen ja ihmismaailman tylsät viemärit jäävät taakse. Harmillisesti vierailut happoisissa ympäristöissä jäävät todella lyhyiksi ja loput luolastot ovat pitkälti tuttuja ja turvallisia jrpg-pelien arkkityyppejä, kuten tuli- ja- jääteemaisia kenttiä. Time Strangerissa on myös liuta sivutehtäviä, mutta ne ovat yleensä todella lyhyitä ja “juoksupoikamaisia”, eikä niitä tee mieli tehdä kuin ylimääräisten agenttipisteiden vuoksi.

Taisteluiden aikana ruudun oikeassa laidassa näkyy hyökkäysjärjestyksen määräävä aikajana, joka toimii lähinnä selkeyttävänä tekijänä, sillä esimerkiksi pomot saattavat lisätä itselleen uusia vuoroja tietyillä liikkeillä. Muuten Time Stranger noudattaa perinteistä jrpg-vuorojärjestelmää, jossa tiimin nopein Digimon toimii ensin. Kuusihenkisestä ryhmästä kolme toimii kentällä aktiivisena taistelijana ja loput istuvat reservissä. Hahmon vuorolla on mahdollista suorittaa yksi vaihto ja käyttää yksi esine hyökkäystä menettämättä.

Suureen osaan taisteluista osallistuu vauhdittavana tekijänä ja neljäntenä pyöränä myös Aegiomon, joka oppii pelin edetessä vaihtamaan olomuotoaan, jolloin myös sen kykyvalikoima muuttuu. Loput hirviöistä kulkevat aina mukana virtuaalisessa pankissa, ja kokoonpanoa voi muokata taistelujen välissä. Säilössä olevat Digimonit keräävät taisteluista täyden määrän kokemuspisteitä. Digihirviöt osaavat luonnollisesti kaikki perustemput eli hyökätä, puolustaa ja käyttää erikoisliikkeitä. Jokaisella on yksi tai useampi valmis aloitusliike, ja loput paikat voi täyttää tarkoitusta varten ostettavilla tai löydettävillä levyillä.

Digimonit jakautuvat seitsemään eri yleistyyppiin, mutta suurin osa niistä kuuluu joko virus-, lääke- tai datakategoriaan, jotka muodostavat yhdessä kivi, paperi ja sakset -kuvion. Tähän kannattaa kiinnittää huomiota, koska muuten pelkästään vihollisen elementaaliheikkouteen keskittyminen aiheuttaa huomattavasti vähemmän vahinkoa.

Hyökkääminen ja parantaminen kerryttää mittaria, jonka täyttyessä agentti pystyy käyttämään omaa erikoisliikettään, joita avataan tehtävistä saaduilla pisteillä. Nämä vaihtelevat suoran vahingon tekemisestä buffeihin. Kolmeen eri persoonallisuustyyppiin jakautuvasta kykypuusta voi näillä samoilla pisteillä avata myös pysyviä päivityksiä Digimoneille, kuten prosenttimääräisiä vahingon lisäyksiä tai tasonousuja vauhdittavia bonuksia. Persoonallisuustyyppiä voi hioa satunnaisten keskustelujen kautta tai sitten laittamalla digitoverit hikoilemaan tasku-ulottuvuudessa sijaitsevalla salilla, jossa kehitetään myös terveys- tai puolustuspisteiden kaltaisia ominaisuuksia. Prosessi kestää vartista tuntiin, mutta tuloksia saa tarvittaessa välittömästikin kukkaroa avaamalla.

Pomotaisteluja lukuun ottamatta Time Stranger on vähän turhan helppo oletusvaikeustasolla, ja tusinavastukset hoituvat helposti automaattitoiminnolla melkein koko pelin läpi. Asioita helpottaa entisestään Persona-pelien kaltainen mahdollisuus lyödä vihollisia jo ennakkoon taistelun ulkopuolella, jolloin heikommat niistä kaatuvat välittömästi. Vahvemmatkin vastustajat menettävät liikkeestä noin puolet terveydestään ja pelaaja saa aloitusvuoron. Yllätysiskun suorittaminen ei vaadi edes kummoista ajoitusta, sillä pelkkä liipaisimen painaminen kameran osoittaessa oikeaan suuntaan riittää.

Lisää helpotusta tuo mahdollisuus palauttaa taistelujen välillä elämä- ja SP-pisteet seisomalla hetken paikallaan. Toiminto on sinällään kätevä, mutta kiusaus turvautua voimaimpiin iskuihin on varsin matalalla, kun parhaat liikkeet ovat käytössä melkein aina.

Yhteenveto

Oletusvaikeustasolla pelatessa Digimon Story Time Stranger ei pääse ihan oikeuksiinsa, koska silloin tiimin suuremmalle optimoinnille tulee tarvetta vasta seikkailun loppupuolella. Uusien Digimonien haaliminen ja kehittäminen on kuitenkin mukavaa puuhastelua numerovilinän seuraamisesta innostuvan pelaajan mielestä. Grindaaminen ja lineaarisuus ei välttämättä kaikille ole mieleen, mutta rennonpuoleista jrpg-seikkailua kaipaavalle se ei ole huono asia. Peli rullaa hyvin 60 kuvaa sekunnissa Switch 2:n suorituskykytilassa, mutta 4K-asetusten kanssa pelatessa nykiminen on huomattavaa. Ykkös-Switchillä on tyydyttävä puolet pienempään ruudunpäivitysnopeuteen.

Hyvää:
– Vastustajan heikkous näkyy liikettä valitessa
– Valittavana sekä alkuperäinen ääniraita että laadukas englanninkielinen dubbaus
– Digimonien kehittäminen on koukuttavaa puuhaa
– Latausruutuja ei tarvitse pällistellä Switch 2:lla

Huonoa:
– Oletusvaikeustasolla vain pomot tarjoavat haastetta
– Lempihirviöitä ei voi merkitä ja kehityspolun tarkistaminen on vaivalloista
– Köhii melkoisesti graafisesti vaativammassa tilassa
– Pomotaistelut ovat turhan kaavamaisia