Fintendon toimituksen vuoden Switch-pelit (2023)

Pelivuosi 2023 oli erittäin kovatasoinen. Nintendo Switchillä suurimmat parrasvalot varasti odotetusti The Legend of Zelda: Tears of the Kingdom, mutta julkaistiin konsolille muitakin mieleenpainuvia ja toisaalta myös monelta ohi menneitä pelejä, jotka ansaitsevat kehuja. Fintendon toimitus esittelee tässä artikkelissa vuoden hauskimpia pelihetkiä tarjonneet Switch-julkaisut. Viime vuoden listaan voit tutustua täällä.

Vuoden paras kotimainen peli: Gravity Circuit

Alan Wake 2 on loistava jatko-osa, joka nostaa Remedyn pelisarjan ensimmäisen osan nauttimasta kulttistatuksesta maailmanmaineeseen. Se ei kuitenkaan ole vuoden paras kotimainen peli. Cities Skylines 2 on jatkoa kaikkien aikojen myydyimmälle kotimaiselle ei-mobiilipelille, ja kasvukivuistaan huolimatta se on täynnä erittäin suurta hittipotentiaalia. Mutta sekään ei ole vuoden paras kotimainen peli.

Vuoden paras siniristilipun alla tehty videopeli on oululaislähtöinen ja retrohtava Gravity Circuit. Kuten moni muukin vanhat ajat hyvällä tavalla mieleen tuova suomipeli, on Gravity Circuit yhden tekijän rakkaudentunnustus menneille ajoille, tässä tapauksessa legendaariselle Mega Man X -pelisarjalle. Pelaajan ohjastama kyborgisankari tasoloikkaräiskyttelee läpi kahdeksan kentän, voittaa kenttien lopussa odottavien pomorobottien kyvyt itselleen, ja jatkaa siitä aina kohti huippuvaikeita viimeisiä kenttiä ja maailman pelastamista. Liikkuminen on kuin suoraan Capcomin 90-luvun alkupuoliskon hittisarjasta, musiikit antavat rytmiä huippuluokan 16-bittiselle toiminnalle ja kaikki toimii kuin unelma. Jos Mega Man X on lähellä aorttaa, pelaa Gravity Circuitia. Jos hyvät videopelit puolestaan ovat sitä sydäntä lähellä, pelaa siinäkin tapauksessa Gravity Circuitia.

Miikka Lehtonen

Vuoden unohdetuin: Advance Wars 1+2: Re-Boot Camp

Game Boy Advancella ja Nintendo DS:llä suurta arvostusta nauttinut Advance Wars -strategiapelisarja herätettiin horroksesta noin 15 vuotta edellisen osan julkaisun jälkeen, ja vieläpä kaksi sarjan kehutuinta peliä sisältävän remaken muodossa. Johtui se sitten julkaisun viivästymisestä, 3D-hahmomallien lelumaisuudesta tai kenties muista julkaisuikkunan peleistä, yksinkertainen totuus on, että ketään ei enää kiinnostanut pätkääkään. Re-Boot Camp ilmestyi kuin tyhjästä ja katosi sitäkin nopeammin pelaajien mielestä. Vaikka WayForwardin uusioversiossa ei ollut mitään isoja ongelmia, jopa isoimmat Advance Wars -sisällöntuottajat internetissä unohtivat pelin noin pari viikkoa julkaisun jälkeen.

Tässä kohtaa on vaikea nähdä, että sarja saisi enää koskaan minkäänlaista jatkoa, mikä on harmi ottaen huomioon Switch-pelin korkean laadun. Omalta kaverilistaltani löytyi vain muutama peliä pelannut, mutta kaikilla oli kertynyt yli 50 pelituntia täyteen, mikä on harvinaista nähdä. Laadukkaan ja sisältörikkaan strategian ystävien ei kannata ohittaa tätä pakettia.

Vuoden toivonkipinä: Mario + Rabbids: Sparks of Hope – Rayman in the Phantom Show

Raymanin faneilla ei ole ollut helppoa lähivuosina. Viimeisin 3D-tasoloikka eli Rayman 3: Hoodlum Havoc julkaistiin GameCube-sukupolven konsoleille vuonna 2003. Vaikka raajaton sankarimme onkin saanut kaksi arvostettua 2D-tasohyppelyosaa tämän jälkeen, on näistäkin kulunut tässä kohtaa jo yli 10 vuotta. Uusimman Mario + Rabbidsin viimeinen ja erinomainen DLC antoi kuitenkin ”Reiskan” pitkäaikaisille faneille toivoa, sillä se ei ole pelkästään täynnä viittauksia ja rakkautta vanhoja pelejä kohtaan. Mikäli kaiken läpäisee sataprosenttisesti, voi avata kehittäjien kirjeen, jossa avoimesti osoitetaan studion sisäistä intohimoa tuoda sankari aidosti takaisin. Kenties vielä joku päivä Ubisoft antaa tiimille mahdollisuuden luoda aidon Rayman 4:n.

Mikäli pääpeli ja sen Minions-tason jänishuumori ei kiinnosta, voi DLC:n pariin hypätä myös suoraan ilman aiempaa kokemusta. Tällöin suosittelen hankkimaan usein alennuksessa myytävän Sparks of Hopen Gold Editionin, jossa tämä mainio lisätarina tulee mukana.

Toni Soininen

Vuoden ”viimein se on valmis”: Detective Pikachu Returns

Detective Pikachun jatko-osasta tai paluusta liikkui vuosikaudet pelkkiä huhuja ja epämääräisiä lupauksia. Kohtalaisen menestyneen live action -elokuvan hohto ehti jo hiipua, mutta tänä vuonna Tim Goodmanin ja etsivä-Pikachun saaga saatiin lopulta päätökseensä, mikä on itsessään hieman isompi saavutus kuin pelin laadulliset ansiot. Metroid Prime 4 sen sijaan antaa edelleen odotuttaa itseään, mutta Hollow Knight: Silksong tulee varmasti ensi vuonna!

Vuoden rata: Mario Kart 8 Deluxe DLC

Mario Kart 8 Deluxen Booster Course Pack on viimein saanut viimeiset ratansa, joihin sisältyi niin uusia luomuksia, mobiilipeli Tourista napattuja kaupunkiratoja kuin uudelleen suunniteltuja klassikkoratoja. Vanha lempikenttäni Koopa Cape ei tunnu lainkaan niin hyvältä kuin ennen, mutta viimeisen DLC:n myötä Wiin Rainbow Road on löytänyt uuden paikan sydämessäni. Tiukat kurvit, loistava musiikki ja näyttävä ulkoasu jättävät vahvat jäljet, ja nyt pelissä on todella tiukka kattaus kenttiä, joiden parissa kelpaa odotella uutisia jossain tulevaisuudessa siintävästä Mario Kart 9:stä. Tai 10:stä, mikäli Nintendo päättää laskea mobiilipelin itsenäiseksi osakseen.

Vuoden ”melkein indiepeli mutta ei kuitenkaan”: Dave the Diver

Moni The Game Awardseja seurannut yllättyi, kun Dave the Diver paljastui Best Indie Game -kategorian ehdokkaaksi. Hämmennystä ei kuitenkaan herättänyt pelin laatu, vaan se, että kehittäjätiiminä toimiva Mintrocket on oikeasti MapleStorystä ja monesta Aasiassa suositusta pelistä tunnetun Nexonin alla toimiva studio. Multimiljardiluokassa painivaa Nexonia ei voi millään tasolla kutsua indieksi, ja keskustelu indiepelin määritelmästä onkin ollut isosti pinnalla ”salaisuuden” paljastumisen jälkeen. Peli itsessään on kaikin puolin mainio alustasta riippumatta, mutta ei aivan Indiehelmi™.

Veeti Kainulainen

Vuoden oikea indiepeli: Sea of Stars

Kanadan Quebecissä pitää majaansa hiljalleen kasvava Sabotage Studio, joka debytoi vahvasti muutama vuosi sitten Switchillekin ilmestyneellä The Messenger -toimintapelillä. Tänä vuonna oli vuoro lunastaa lupaukset samaan universumiin sijoittuvan Sea of Starsin Kickstarter-rahoittajille. Siirtymä 2D-roolipelien pariin ei tuottanut studiolle vaikeuksia, ja retrovaikutteistaan huolimatta Sea of Stars tuntuu ja näyttää modernilta roolipeliltä. Maanläheinen lähestymistapa tarinaan ja hieman zeldamaisten luolastojen ympäristöpulmiin keskittyminen saavat pienen ja tehokkaan tiimin pelin erottumaan edukseen huomattavasti suuremman budjetin Octopath Traveler II:sta ja Super Mario RPG:stä.

Switchin indievuosi 2023 oli muutenkin loistava. Mikäli roolipelit aiheuttavat ihottumaa, kannattaa eShopin toivelistalle lisätä Blasphemous 2, Wargroove 2, Vampire Survivors, Dredge tai vaikkapa Cocoon…

Vuoden someilmiö: Suika Game

Yli 4 miljoonan kappaleen myynteihin yltäminen on kunnioitettava saavutus monelle isonkin julkaisijan pelille. Tänä vuonna siinä onnistui Switchillä myös tuntemattoman Aladdin X:n kengännauhabudjetilla tehty indiepeli Suika Game (Watermelon Game). Vain 3 euroa maksava pulmapeli nousi yllätyssuosioon japanilaisten striimaajien ja muiden somettajien voimalla, ja ilmiö levisi maailmanlaajuisen julkaisun myötä laajemmallekin. Suika Gamen idea ei ole uusi, mutta sen salaisuus on pelaamisen helppous: toisiinsa yhdistyvien hedelmien pudottaminen onnistuu yhtä nappia painamalla ja välillä tähtäintä vasemmalle tai oikealle siirtämällä. Tätä äitisikin osaisi pelata! Peli sisältää tasan yhden kentän ja maksimipisteiden jahtaamiseen keskittyvän pelitilan, mutta eipä Tetriksenkään maailmanvalloitukseen vaadittu yhtään enempää.

Vuoden ”pyörän keksiminen uudelleen”: F-Zero 99

Vaikka F-Zero on pysytellyt jotenkuten pinnalla Captain Falconin kuuluessa Super Smash Bros. -hahmojen vakiokaartiin, ei täysin uusia hurjastelusarjan pelejä olla nähty kokonaiseen kahteen konsolisukupolveen. Haastatteluista irronneiden tiedonmurusten perusteella Nintendolla ei ole oikein rohkeutta tuoda edellisellä kerralla myynnillisesti flopannutta sarjaa takaisin, eikä myöskään tarpeeksi hyviä ideoita uudistuksia varten.

Takavasemmalta tullut ja ilmaiseksi pelattava F-Zero 99 on parasta, mitä pelisarjalle on tapahtunut 20 vuoteen. Kyseessä ei ole vieläkään täysin uusi F-Zero-peli, vaan se perustuu sisällöllisesti SNES:lle julkaistuun ensimmäiseen osaan. Pelimoottori, riippuvuus nettiyhteydestä ja ladattava oikotiesysteemi ovat kuitenkin uusia asioita F-Zerolle. Uudelle pelimoottorille on myös tarvetta, sillä radalla ei kiidä enää kourallista tai aiemmin maksimina pidettyä 30 autoa, vaan yhtä vaille 100. Kaikki kuskit eivät kuitenkaan näe välttämättä ruutulippua, sillä F-Zeron sääntöjen mukaan turbon käyttäminen vähentää samaan aikaan kaaran kestävyyspalkkia, ja muiden kuskien lanaamiseen seiniä päin pikemminkin kannustetaan. Kyseessä on siis kilpa-autopelien kaikkien aikojen battle royale, joka vielä toimii ilman nykimisiä kaikesta vilinästä huolimatta.

Kuka olisikaan arvannut, ettei F-Zero kaivannut oikeasti nettipelin lisäämistä kummempaa pyörän uudelleen keksimistä? (No, ehkä kaikki paitsi Nintendo…) Toivottavasti Japanissa innostutaan laajentamaan loistavasti toimivaa ideaa seuraavaa täysin uutta osaa varten.

Vuoden tekninen toteutus: Metroid Prime Remastered

Jos on pohdittava hetki vuoden puhtaasti laadukkaimmin toteutettua Switch-peliä, saattaa keskustelusta unohtua alkuvuodesta ilmestynyt Metroid Prime Remastered. Retro Studiosin GameCube-klassikon pelillinen laatu tiedettiin jo ennestään, mutta HD-versiota varten tehdyt graafiset päivitykset lyövät laudalta oikeastaan kaikki muut vuoden aikana ilmestyneet Switch-pelit muista uusioversioista Nintendon täysin uusiin yksinoikeuspeleihin. Vaikka ympäristöt ja hahmot esiintyvät täysin alkuperäisessä skaalassaan, tekevät terävämmät tekstuurit, parannellut valoefektit, hienosäädetyt animaatiot ja tietysti liikkeentunnistusta hyödyntävät vaihtoehtoiset ohjaustavat ihmeitä. Peli hyötyy myös suuresti nopeammista huoneiden välisistä lataustauoista.

Kehuja täytyy jakaa pelkän Retron ja Nintendon sijaan myös suurelle joukolle alihankkijoita, joista nostettakoon erikseen esille muun muassa Overwatchin ja Diablo 3:n taidokkaasti Switchillä pyörimään saanut Iron Galaxy Studio. Mahtaako Metroid Prime 4 näyttää vielä paremmalta?

Vuoden Kelju K. Kojootti -hetki: The Legend of Zelda: Tears of the Kingdom

Käsi ylös, kuka yritti lähettää Korok-kansalaisen kotikutoisella raketilla Kuuhun?

Ville Polvela