retropälli
Jäsen
- 8.5.2017
- 134
Tiukka suoritus! Hatunnostot sinne. Varsinkin dracula x:n stringidracula ajaa tyynenkin ihmisen seinähulluksi. Olivatko maineensa veroisia?
Kolme peliä kuussa
- Viestiketjun aloittaja Andyliini
- Aloituspäivämäärä
Tervetuloa Fintendoon!
Fintendo on suomalaisten Nintendo-pelaajien keskustelupaikka.
Tiukka suoritus! Hatunnostot sinne. Varsinkin dracula x:n stringidracula ajaa tyynenkin ihmisen seinähulluksi. Olivatko maineensa veroisia?
Myy100
Jäsen
- 1.5.2017
- 376
Noh, oli ne ihan hyviä pelejä, vaikea laittaa parhausjärjestykseen, tosin ne GB-pelit oli huonoimpia. Itse pidin eniten IV:stä. Ja käytin restore pointseja aina kun hävisin tai otin liikaa damagea, en olisi muuten päässyt yhtäkään peliä läpi kun ei kärsivällisyys riitä pelaamaan kenttiä uudelleen. Sen verran vaikeita pelejä ovat.
retropälli
Jäsen
- 8.5.2017
- 134
Parin kuukauden pelitauon jälkeen läpäisin toukokuun viimeisellä viikolla kaksi peliä jotka olivat
Ninja gaiden 2 nes lähes yhtä hyvä kuin edeltäjänsä, mutta musiikki ei iskenyt samalla tavalla. Uudet powerupit ja stage hazardit toivat peliin uutta puhtia, mutta hidastivat menoa jonkun verran. Loppubossi tuotti hankaluuksia jälleen kerran ja häviön jälkeen palasikin pari kenttää taaksepäin. Matka ei tosin ollut yhtä rasittava kuin 1:ssä. Kauhulla odotan sitä päivää kun 3: sta alan pelaamaan. Siinä kun on rajattu määrä elämiä...
Parodius snes on nimensä mukaisesti parodia gradius sarjasta ( avaruus shootteri). Varsin mielenkiintoinen kokemus visuaalista puolta ajatellen. Vaikeustaso oli tasapainotettu huonosti. Checkpointteja oli paljon ja elämiä loputtomasti, mutta ottaessa yhden osuman kuolet ja menetät kaikki power upit. Tämä on yleistä shoottereissa, mutta aluksen aloitus liikkumisnopeus on HIIIIIIIDAAAAAAS, joka tarkoitti sitä että kuollessasi väärässä kohdassa eteneminen muuttui lähes mahdottomaksi vihollismassojen ja hitautesi takia ja nopeus power uppia ei aina ollut saatavilla. Toisin sanoen peli rullasi mukavasti siihen asti kunnes teit yhden virheen jonka jälkeen jumituit paikallesi kunnes ihmeen kaupalla pääsit jatkamaan matkaa vain kuollaksesi uudelleen hetkeä myöhemmin. Kaippa se oli ihan ok peli loppujen lopuksi.
Ninja gaiden 2 nes lähes yhtä hyvä kuin edeltäjänsä, mutta musiikki ei iskenyt samalla tavalla. Uudet powerupit ja stage hazardit toivat peliin uutta puhtia, mutta hidastivat menoa jonkun verran. Loppubossi tuotti hankaluuksia jälleen kerran ja häviön jälkeen palasikin pari kenttää taaksepäin. Matka ei tosin ollut yhtä rasittava kuin 1:ssä. Kauhulla odotan sitä päivää kun 3: sta alan pelaamaan. Siinä kun on rajattu määrä elämiä...
Parodius snes on nimensä mukaisesti parodia gradius sarjasta ( avaruus shootteri). Varsin mielenkiintoinen kokemus visuaalista puolta ajatellen. Vaikeustaso oli tasapainotettu huonosti. Checkpointteja oli paljon ja elämiä loputtomasti, mutta ottaessa yhden osuman kuolet ja menetät kaikki power upit. Tämä on yleistä shoottereissa, mutta aluksen aloitus liikkumisnopeus on HIIIIIIIDAAAAAAS, joka tarkoitti sitä että kuollessasi väärässä kohdassa eteneminen muuttui lähes mahdottomaksi vihollismassojen ja hitautesi takia ja nopeus power uppia ei aina ollut saatavilla. Toisin sanoen peli rullasi mukavasti siihen asti kunnes teit yhden virheen jonka jälkeen jumituit paikallesi kunnes ihmeen kaupalla pääsit jatkamaan matkaa vain kuollaksesi uudelleen hetkeä myöhemmin. Kaippa se oli ihan ok peli loppujen lopuksi.
Kuu vierähti, mitäkö pelasin?
Edellisessä päivityksessä mainitut Spider-Man ja VA-11 Hall-A menivät toki läpi, ja niiden lisäksi läpäisyjonosta löytyivät Kingdom Hearts Re:Coded sekä Another Code: Two Memories. Ensimmäinen on omalaatuinen Kh-peli ja sarjansa heikoin osa. Mobiilipelin alkunsa saanut peli tarjoaa kuitenkin hyvän pelikokemuksen vaihtelevine pelimekaniikkoineen. Another Code taas on yksi DS:n pienemmälle huomiolle jääneistä teoksista, jossa ohjataan Ashley-tyttöä tämän matkalla kohti kuolleeksi luultua isää. Pulmapelin ja visual novellin risteytys tarjosi hienon ja tiiviin pelikokemuksen, ja peli on ansainnut Hidden Gem -tittelinsä.
Tälle kuulle on paljon kaikenlaista pelattavaa, joten jätän tavoitteet asettamatta ja toivon, että läpäisen kolme peliä parin viikon sisään.
Edellisessä päivityksessä mainitut Spider-Man ja VA-11 Hall-A menivät toki läpi, ja niiden lisäksi läpäisyjonosta löytyivät Kingdom Hearts Re:Coded sekä Another Code: Two Memories. Ensimmäinen on omalaatuinen Kh-peli ja sarjansa heikoin osa. Mobiilipelin alkunsa saanut peli tarjoaa kuitenkin hyvän pelikokemuksen vaihtelevine pelimekaniikkoineen. Another Code taas on yksi DS:n pienemmälle huomiolle jääneistä teoksista, jossa ohjataan Ashley-tyttöä tämän matkalla kohti kuolleeksi luultua isää. Pulmapelin ja visual novellin risteytys tarjosi hienon ja tiiviin pelikokemuksen, ja peli on ansainnut Hidden Gem -tittelinsä.
Tälle kuulle on paljon kaikenlaista pelattavaa, joten jätän tavoitteet asettamatta ja toivon, että läpäisen kolme peliä parin viikon sisään.
Olen nyt pelannut kolme uutta peliä loppuun tänä vuonna. Owlboy, Slay the Spire ja Bloodstained: Curse of the Moon.
Spire on roguelikenä ehkä kyseenalainen lisäys, koska sehän päättyy oikeasti vasta sitten kun kyllästyn siihen, ja sitä tuskin tapahtuu ihan heti.
Spire on roguelikenä ehkä kyseenalainen lisäys, koska sehän päättyy oikeasti vasta sitten kun kyllästyn siihen, ja sitä tuskin tapahtuu ihan heti.
Myy100
Jäsen
- 1.5.2017
- 376
2019
Toukokuun aikana tuli läpäistyä seuraavat pelit:
Kid Dracula
Castlevania
C̵a̵s̵t̵l̵e̵v̵a̵n̵i̵a̵ ̵I̵I̵ ̵S̵i̵m̵o̵n̵'̵s̵ ̵Q̵u̵e̵s̵t̵ (jouduin lopettamaan pelin puoleen väliin softlockin takia enkä enää jaksanut aloittaa alusta)
Castlevania III Dracula's Curse
Super Castlevania IV
Castlevania The Adventure
Castlevania II Belmont's Revenge
Castlevania Bloodlines
Castlevania Dracula X
Kesäkuun aikana tuli läpäistyä seuraavat pelit:
Castlevania: Circle of the Moon
Castlevania: Harmony of Dissonance
Castlevania: Aria of Sorrow
Castlevania: Portrait of Ruin
Castlevania: Legacy of Darkness
Castlevania Legends
Contra
Super Contra
Super Mario Maker 2 (Story Mode läpäisty 100%. Muutama kenttä on tosin vielä pelaamatta.)
Heinäkuun aikana tuli läpäistyä seuraavat pelit:
Bloodstained: Ritual of the Night
Bloodstained: Curse of the Moon
Shovel Knight: Treasure Trove
Elokuun aikana tuli läpäistyä seuraavat pelit:
Fire Emblem: Three Houses (Kaikki neljä reittiä läpäisty 125 tunnnissa.)
Syyskuun aikana tuli läpäistyä seuraavat pelit:
Untitled Goose Game (päätarina läpi)
The Legend of Zelda: Link's Awakening (Switch-versio)
Lokakuun aikana tuli läpäistyä seuraavat pelit:
The Legend of Zelda: Oracle of Ages
The Legend of Zelda: Oracle of Seasons
Kirby's Dream Land 2
Marraskuun aikana tuli läpäistyä seuraavat pelit:
Pokemon Sword
Joulukuun aikana tuli läpäistyä seuraavat pelit:
Mega Man Star Force 3: Black Ace
Castlevania: Dawn of Sorrow (bad ending)
Toukokuun aikana tuli läpäistyä seuraavat pelit:
Kid Dracula
Castlevania
C̵a̵s̵t̵l̵e̵v̵a̵n̵i̵a̵ ̵I̵I̵ ̵S̵i̵m̵o̵n̵'̵s̵ ̵Q̵u̵e̵s̵t̵ (jouduin lopettamaan pelin puoleen väliin softlockin takia enkä enää jaksanut aloittaa alusta)
Castlevania III Dracula's Curse
Super Castlevania IV
Castlevania The Adventure
Castlevania II Belmont's Revenge
Castlevania Bloodlines
Castlevania Dracula X
Kesäkuun aikana tuli läpäistyä seuraavat pelit:
Castlevania: Circle of the Moon
Castlevania: Harmony of Dissonance
Castlevania: Aria of Sorrow
Castlevania: Portrait of Ruin
Castlevania: Legacy of Darkness
Castlevania Legends
Contra
Super Contra
Super Mario Maker 2 (Story Mode läpäisty 100%. Muutama kenttä on tosin vielä pelaamatta.)
Heinäkuun aikana tuli läpäistyä seuraavat pelit:
Bloodstained: Ritual of the Night
Bloodstained: Curse of the Moon
Shovel Knight: Treasure Trove
Elokuun aikana tuli läpäistyä seuraavat pelit:
Fire Emblem: Three Houses (Kaikki neljä reittiä läpäisty 125 tunnnissa.)
Syyskuun aikana tuli läpäistyä seuraavat pelit:
Untitled Goose Game (päätarina läpi)
The Legend of Zelda: Link's Awakening (Switch-versio)
Lokakuun aikana tuli läpäistyä seuraavat pelit:
The Legend of Zelda: Oracle of Ages
The Legend of Zelda: Oracle of Seasons
Kirby's Dream Land 2
Marraskuun aikana tuli läpäistyä seuraavat pelit:
Pokemon Sword
Joulukuun aikana tuli läpäistyä seuraavat pelit:
Mega Man Star Force 3: Black Ace
Castlevania: Dawn of Sorrow (bad ending)
Viimeksi muokattu:
retropälli
Jäsen
- 8.5.2017
- 134
Kesäkuussa läpäisin seuraavat pelit
Overcooked oli ihan hauskaa ajantappoa kaverin kanssa. Erityistä plussaa jokseenkin koomisista kokeista,
pyörätuolissa oleva pesukarhu oli keittiön ehdoton master chef
crash nitrofueled oli loistavan näköinen tuntuinen ps4 :lla kun höyläsimme sen kaverin kanssa läpi. Komodo Khan viiksineen oli kestosuosikki samurai pingviinin ohella. Ohjaus oli tiukinta ja parasta mitä ajopelissä tullut vastaan. Haastetta piisasi vaikeammalla asteella. Erinomainen peli ei muuta ku hankintaan jos jollain ei vielä oo.
Yoshi's new islandin pelaaminen kävi työstä. Turhaan odotin että peli olisi parantunut loppua kohden. Musiikki oli välillä melkoista raiskausta korville. Huom!Ovatko woolly- ja crafted world yhtä kuraa?
Fire emblem thracia 776 tuli koettua ensi kertaa kun fanien tekemä hyvä käännös tuli vihdoin valmiiksi. Peli esitteli uusia pelimekanismejä joita ei muissa sarjan osissa olekkaan, mikä toi mukavaa vaihtelua Fe veteraanille. Hahmot taas olivat tyypiltään/ luonteeltaan ikäänkuin tuttuja jo sarjan muista peleistä(eli kierrätettyjä ideoita). Gaiden chaptereita oli paljon ja peli ei turhaan pitänyt kädestä kiinni. Kantapään kautta joutui monta asiaa oppimaan, minkä takia peliä oppii todennäköisesti arvostamaan usean läpipeluun jälkeen enemmän. Mapit oli hyvin suunniteltu, sarjan parasta antia. Suosittelen kokeilemaan, mutta save statien kanssa sillä vihollisten lisäjoukot saavat liikkua samantien ja pahimmassa tapauksessa ne ilmestyvät randomiin paikkoihin eli toisin sanoen sinne missä healerisi on yksin "turvassa".
Overcooked oli ihan hauskaa ajantappoa kaverin kanssa. Erityistä plussaa jokseenkin koomisista kokeista,
pyörätuolissa oleva pesukarhu oli keittiön ehdoton master chef
crash nitrofueled oli loistavan näköinen tuntuinen ps4 :lla kun höyläsimme sen kaverin kanssa läpi. Komodo Khan viiksineen oli kestosuosikki samurai pingviinin ohella. Ohjaus oli tiukinta ja parasta mitä ajopelissä tullut vastaan. Haastetta piisasi vaikeammalla asteella. Erinomainen peli ei muuta ku hankintaan jos jollain ei vielä oo.
Yoshi's new islandin pelaaminen kävi työstä. Turhaan odotin että peli olisi parantunut loppua kohden. Musiikki oli välillä melkoista raiskausta korville. Huom!Ovatko woolly- ja crafted world yhtä kuraa?
Fire emblem thracia 776 tuli koettua ensi kertaa kun fanien tekemä hyvä käännös tuli vihdoin valmiiksi. Peli esitteli uusia pelimekanismejä joita ei muissa sarjan osissa olekkaan, mikä toi mukavaa vaihtelua Fe veteraanille. Hahmot taas olivat tyypiltään/ luonteeltaan ikäänkuin tuttuja jo sarjan muista peleistä(eli kierrätettyjä ideoita). Gaiden chaptereita oli paljon ja peli ei turhaan pitänyt kädestä kiinni. Kantapään kautta joutui monta asiaa oppimaan, minkä takia peliä oppii todennäköisesti arvostamaan usean läpipeluun jälkeen enemmän. Mapit oli hyvin suunniteltu, sarjan parasta antia. Suosittelen kokeilemaan, mutta save statien kanssa sillä vihollisten lisäjoukot saavat liikkua samantien ja pahimmassa tapauksessa ne ilmestyvät randomiin paikkoihin eli toisin sanoen sinne missä healerisi on yksin "turvassa".
- 12.4.2017
- 23
- Staff
- #109
No nyt kävi kutsu ottaa itseäni niskasta kiinni ja lopettaa lurkkaaminen.
Pidän Yoshi's Islandia yhtenä suosikkipeleistäni mutta sarjan pelien laatu on ollut vähän niin ja näin sen jälkeen ja New Islandin myötä aloinkin uskoa että mitään Islandin veroista ei varmaan tulla enää sarjassa julkaisemaan. Woolly World tulee kuitenkin itseasiassa hyvinkin lähelle laadullaan ja on Islandin kanssa kevyesti sarjan parhaita osia. Kun nyt mainitsit New Islandin soundtrackin niin esimerkiksi Woolly Worldin OST on todella laatutavaraa ja kattaa 60+ kappaletta. Pelin muutkin osa-alueet vastaa aikalailla musiikin laatua ja tarjoaa kokonaisuudessaan kyllä laadukkaan pelikokemuksen.
...Sääli että Crafted World ei oikein jatkanut samaa linjaa Woolly Worldin kanssa ja on pelinä aika keskivertokehno. Pelattavuus tulee kyllä aiemmasta osasta ja tasosuunnittelussa ei ole sinänsä paljoakaan vikaa, mutta esimerkiksi pelin taustamusiikki on lähes kokonaan vain yksi kappale lievästi remixattuna kentän teemaan sopien, eikä alkuperäinenkään melodia ole erityisen hyvä. Ja vaikka musiikki jääkin pelin heikoimmaksi osaksi, ei peli itselleni ainakaan oikein tarjonnut mitään mikä olisi hyvittänyt sen hintaa tai edes puolta siitä.
Ah ja voi, kesäkuu oli kerrassaan kehno pelikuukausi läpäistyjen pelien kannalta! Ainoaksi läpäisyksi jäi Timespinner, jost lisää täältä.
Tässä kuussa läpäisin Persona Q2: New Cinema Labyrinthin, josta kirjoitin myös arvostelun. Tässä kuussa pitäisi mennä läpi myös @Irmeli poika kanssa A Way Out, tuo ainoastaan kaksinpelattavissa oleva PS4-taidonnäyte. Tarkoitus olisi läpäistä myös CTR: Nitro-Fueledin tarinatila, eli heinäkuu näyttääkin jo paljon paremmalta.
Tässä kuussa läpäisin Persona Q2: New Cinema Labyrinthin, josta kirjoitin myös arvostelun. Tässä kuussa pitäisi mennä läpi myös @Irmeli poika kanssa A Way Out, tuo ainoastaan kaksinpelattavissa oleva PS4-taidonnäyte. Tarkoitus olisi läpäistä myös CTR: Nitro-Fueledin tarinatila, eli heinäkuu näyttääkin jo paljon paremmalta.
Viime kuussa tavoitteet täyttyivät! Persona Q2:n lisäksi pelattiin @Irmeli poika kanssa läpi A Way Out, joka oli ihan mallikas teos co-oppina. Kentissä oli paljolti tekemistä, ja lopun juonenkäänteet oli yllättäviä ja toimivia, mutta valinnoilla ei tunnu olevan merkitystä. Muutamat asiat jäävät epäselviksi, mutta tähän kannattaa tutustua hyvän kaverin kanssa. CTR Nitro-Fueledin tarinatila oli ihan kiva tapa tutustua ratoihin ja opetella ajamaan, ja peli on muutenkin mukavaa vaihtelua Mariokarttiin, vaikkakin 8 Deluxe on edelleen konsolin kovin ajopeli.
Tästä kuusta iso osa mennee Fire Emblem: Three Housesin parissa. Siinä sivussa jatketaan Irmelin kanssa yhteispelailua Life is Strange: Before the Stormilla ja loppukesän pelailuina kasvatetaan peliyleissivistystä Super Mario Advance kakkosen eli Super Mario Worldin muodossa.
Tästä kuusta iso osa mennee Fire Emblem: Three Housesin parissa. Siinä sivussa jatketaan Irmelin kanssa yhteispelailua Life is Strange: Before the Stormilla ja loppukesän pelailuina kasvatetaan peliyleissivistystä Super Mario Advance kakkosen eli Super Mario Worldin muodossa.
- Viestiketjun aloittaja
- #112
Aikaa meni pelaamiseen paljon enemmän kuin kuvittelin, enkä päässyt heinäkuussa läpi kuin Bloodstainedin. Final Fantasy IX eteni kivasti, mutta ei läpi asti. Sen aion ainakin pelata läpi elokuun aikana. Muitakin pelejä on pilvin pimein hyllyssä ja tulossa.
retropälli
Jäsen
- 8.5.2017
- 134
Heinkuussa läpäisin seuraavat pelit
super princess peach oli huoletonta ajantappoa. Loppuvastuksen lukitseminen 100% läpäisyn taakse on puukonisku kylkeen nuoremille pelaajille. Itseäni se ei haitannnut koska löysin lähes kaiken kentän kertaläpäisyllä
mutant mudds 1 toinen ajantappo peli joka tarjosi sopivasti viihdettä euron alennus hintaan nähden
banjo kazooie ei ole kestänyt ajanhammasta yhtä hyvin kuin mario 64. Rehellisesti sanottuna en ymmärrä pelin mainetta
bloodstained ritual of the night tuli koettua nintendo switchillä. Ei tämä versio niin kauhea ollut etteikö sitä olisi voinut pelata, mutta ajottaiset hidastumiset, glitchit, input lag yms koettelivat hermoja etenkin pomotaisteluissa. Aika mjeeh kokemus
tässä kuussa keskityn Three houses:iin
super princess peach oli huoletonta ajantappoa. Loppuvastuksen lukitseminen 100% läpäisyn taakse on puukonisku kylkeen nuoremille pelaajille. Itseäni se ei haitannnut koska löysin lähes kaiken kentän kertaläpäisyllä
mutant mudds 1 toinen ajantappo peli joka tarjosi sopivasti viihdettä euron alennus hintaan nähden
banjo kazooie ei ole kestänyt ajanhammasta yhtä hyvin kuin mario 64. Rehellisesti sanottuna en ymmärrä pelin mainetta
bloodstained ritual of the night tuli koettua nintendo switchillä. Ei tämä versio niin kauhea ollut etteikö sitä olisi voinut pelata, mutta ajottaiset hidastumiset, glitchit, input lag yms koettelivat hermoja etenkin pomotaisteluissa. Aika mjeeh kokemus
tässä kuussa keskityn Three houses:iin
Kuu on jälleen vaihtunut, ja on aika katsoa menneen kuun pelaamisia. Tavoitteista selvittiin aika hyvin, vaikka Three Houses ei mennytkään läpi. Super Mario Advance 2: Super Mario World oli oikein mielekäs peli, ja iästään huolikatta freesi ja hieno osoitus siitä, miten peli on samalla simppeli ja monimutkainen. Life is Strange: Before the Storm oli ihan kiva peli kaverin kanssa pelattuna, mutta ensimmäisen pelin tunnelmasta ja juonellisista ansioista jäätiin jälkeen aika selvästi. Lomareissulta napattu Picross 3D: Round 2 koukutti jälleen, ja lopputekstit lävähtivät ruudulle aika nopeasti. Kolmas ulottuvuus monipuolistaa pulmia ja kahdella värillä maalailu tuo pulmiin lisää haastetta. Uudenkarhea PS Vita pääsi käyttöön, kun Gravity Rush singahti läpi. Vitan ominaisuudet ovat hyötykäytössä, ja painovoimasingahtelu kisoineen on hauskaa, mutta juoni ei ole kummoinen, ja taistelu oli aika tylsää varsinkin ilmassa. Pari arvostelupeliä meni myös läpi, mutta niistä voinee lukea tarkemmin kohtapuoleen blogin puolella
Tässä kuussa pitäisi läpäistä ainakin Kirby: Planet Robobot sekä arvostelupelejä, joista on vielä embargot päällä. Niistä lisää ennen kuun vaihdetta!
Tässä kuussa pitäisi läpäistä ainakin Kirby: Planet Robobot sekä arvostelupelejä, joista on vielä embargot päällä. Niistä lisää ennen kuun vaihdetta!
retropälli
Jäsen
- 8.5.2017
- 134
Three houses jäi pahasti kesken, kun ei oikein innostus riittännyt.
Addams family tuli kuitenkin läpäistyä super Nintendolla. Ihan ok tekele Oceanin peliksi, mutta ohjaus oli jäällä luistelua koko ajan.
Addams family tuli kuitenkin läpäistyä super Nintendolla. Ihan ok tekele Oceanin peliksi, mutta ohjaus oli jäällä luistelua koko ajan.
Viime kuu oli sangen hyvä pelaamisien kannalta. Arvostelurintamalla pelailin läpi koko Spyro-trilogian ja Whipseey and the Lost Atlaksen, joista lisää linkkien takana. Whipseey oli aika kehno tuotos, mutta Spyrot olivat oikein kivoja pelejä, jotka tuntuivat monella tapaa täysin nykyaikaisilta (vaikka parissa kohtaa PS1-juuret paistoivat läpi).
Sain Zero Escape -saagan päätökseen Zero Time Dilemman myötä, ja olen hyvin hämmentynyt. ZTD ei vastaa kaikkiin kysymyksiin ja sido lankoja yhteen, mitä sen piti tehdä, vaan avasi uusia kysymyksiä ja toimi monella tapaa todella tökerösti. Isot plot twistit eivät räjäyttäneet pankkia, ja vanhat hahmot tuntuivat ennen kaikkea taakalta tarinalle, ja tulokkaiden taso vaihteli Miran surkeudesta Carloksen hienouteen. Tarinan heikkous harmittaa, sillä pelin fragment-rakenne oli yllättävän toimiva, ja pakohuoneet ja valintapelit olivat päteviä. Välivideot ovat muuten tosi rumia
Kokonaisuutena käteen jää peliliisesti toimiva ja tarinallisesti ontuva teos, joka jäänee sarjan viimeiseksi peliksi.
Käsikonsolipuolella voittajansa kohtasivat Jake Hunter: Detective Chronicles ja Rhythm Paradise DS:llä sekä Uncharted: Golden Abyss Vitalla. Hunterin etsivätarinat oli Ace Attorneyn kaltainen rikostenselvittelypeli ilman oikeussalidraamaa, mikä laskee jo itsessään hieman viihdearvoa. Peli on muutenkin todella kankea, eikä se erotu muutenkaan kauheasti edukseen. Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Rytmiparatiisi on oikein mukava rytmipelikimara, jossa ajaudutaan mitä mystisimpiin tilanteisiin taikokilpailuista militaristiankkojen kertausharjoituksiin ja Moai-laulusta rakkausjuomien keittelyyn. Fiilistä ja tykittelyä riittää vaikka millä mitalla, ja peliä pelatessa pääsee aina hyvälle mielelle.
Uncharted taipui yllättävän hyvin käsikonsolimuotoon. Uudet hahmot toimivat hyvin itsenäisempänä toimivassa pelissä, eikä tarina lähde aivan samanlaisiin sfääreihin sarjan alkupään pelien tavoin. Tuliefektejä lukuunottamatta Nathanin seikkailut näyttävä nätiltä käsikonsolipeliksi, eikä pelattavuudesta ole karsittu. Vitan kaikkia ominaisuuksia takakosketuspaneelista gyroskooppiin hyödynnetään, vaikkakin köysikiipeily takapaneelilla ja hiilikopioiden tekeminen ovatkin vähemmän onnistuneita kuin gyroskooppi tähtäyksessä ja kameran käytössä. Golden Abyss on ehdottomasti parempia Uncharted-pelejä ja Vitan must play -osastoa (vaikka se pieni onkin).
Tässä kuussa tavoitteisiin lukeutuvat ainakin Kirby: Planet Robobot sekä Telltalen Batman: Enemy Within eilen illalla läpäistyn Uncharted 4: A Thief's Endin lisäksi.
Sain Zero Escape -saagan päätökseen Zero Time Dilemman myötä, ja olen hyvin hämmentynyt. ZTD ei vastaa kaikkiin kysymyksiin ja sido lankoja yhteen, mitä sen piti tehdä, vaan avasi uusia kysymyksiä ja toimi monella tapaa todella tökerösti. Isot plot twistit eivät räjäyttäneet pankkia, ja vanhat hahmot tuntuivat ennen kaikkea taakalta tarinalle, ja tulokkaiden taso vaihteli Miran surkeudesta Carloksen hienouteen. Tarinan heikkous harmittaa, sillä pelin fragment-rakenne oli yllättävän toimiva, ja pakohuoneet ja valintapelit olivat päteviä. Välivideot ovat muuten tosi rumia
Kokonaisuutena käteen jää peliliisesti toimiva ja tarinallisesti ontuva teos, joka jäänee sarjan viimeiseksi peliksi.Käsikonsolipuolella voittajansa kohtasivat Jake Hunter: Detective Chronicles ja Rhythm Paradise DS:llä sekä Uncharted: Golden Abyss Vitalla. Hunterin etsivätarinat oli Ace Attorneyn kaltainen rikostenselvittelypeli ilman oikeussalidraamaa, mikä laskee jo itsessään hieman viihdearvoa. Peli on muutenkin todella kankea, eikä se erotu muutenkaan kauheasti edukseen. Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Rytmiparatiisi on oikein mukava rytmipelikimara, jossa ajaudutaan mitä mystisimpiin tilanteisiin taikokilpailuista militaristiankkojen kertausharjoituksiin ja Moai-laulusta rakkausjuomien keittelyyn. Fiilistä ja tykittelyä riittää vaikka millä mitalla, ja peliä pelatessa pääsee aina hyvälle mielelle.
Uncharted taipui yllättävän hyvin käsikonsolimuotoon. Uudet hahmot toimivat hyvin itsenäisempänä toimivassa pelissä, eikä tarina lähde aivan samanlaisiin sfääreihin sarjan alkupään pelien tavoin. Tuliefektejä lukuunottamatta Nathanin seikkailut näyttävä nätiltä käsikonsolipeliksi, eikä pelattavuudesta ole karsittu. Vitan kaikkia ominaisuuksia takakosketuspaneelista gyroskooppiin hyödynnetään, vaikkakin köysikiipeily takapaneelilla ja hiilikopioiden tekeminen ovatkin vähemmän onnistuneita kuin gyroskooppi tähtäyksessä ja kameran käytössä. Golden Abyss on ehdottomasti parempia Uncharted-pelejä ja Vitan must play -osastoa (vaikka se pieni onkin).
Tässä kuussa tavoitteisiin lukeutuvat ainakin Kirby: Planet Robobot sekä Telltalen Batman: Enemy Within eilen illalla läpäistyn Uncharted 4: A Thief's Endin lisäksi.
- 30.4.2017
- 646
Voisi kai pitkästä aikaa kirjoitella tähänkin ketjuun omista projekteista. Syyskuu oli oikein mainio pelikuukausi, useammastakin syystä.
Kuukauden aikana läpäistyjä pelejä kertyi vain kaksi, Creature in the Well ja Blasphemous (joista molemmista löytyy myös arvostelut Fintendon blogissa, wink wink). Lämpimän suosituksen ansaitsevia pelejä molemmat! Creature in the Well on todella nättiä flipperihenkistä toimintaa ja sokkeloiden koluamista, siinä missä Blasphemous on hyvin Dark Souls -henkinen metroidvania.
Näiden kahden pelin lisäksi syyskuussa tapahtui jotain odotettua, nimittäin Celesten Farewell-lisäosan julkaisu. Lisäri oli odotettua pidempi, ja sisälsi rutkasti haastetta. Kuolemia kertyi kolminumeroinen määrä, mutta sain kuin sainkin kappaleen päätettyä kunnialla. Hieno päätös mahtavalle pelille, joten lisärin varjolla päivitin myös Celesten arviota. Peli on ehdottomasti jokaiset viisi tähteä ansainnut!
Loppukuusta tuli myös aloiteltua The Legend of Zelda: Link's Awakeningin Switch-versiota. Link's Awakening DX on yksi omista suosikki-Zeldoistani, joten klassikon tuonti nykypäivään oli tervetullut uutinen. Remake vaikuttaa kiitettävän uskolliselta alkuperäiselle tuotteelle, vaikka olisinkin pystynyt elämään muulla kuin kahdeksansuuntaisella ohjauksella. Hieno graafinen tyyli ja upea musiikkiraita ovat kirsikoita muutenkin maistuvan kakun päällä.
Kuukauden aikana läpäistyjä pelejä kertyi vain kaksi, Creature in the Well ja Blasphemous (joista molemmista löytyy myös arvostelut Fintendon blogissa, wink wink). Lämpimän suosituksen ansaitsevia pelejä molemmat! Creature in the Well on todella nättiä flipperihenkistä toimintaa ja sokkeloiden koluamista, siinä missä Blasphemous on hyvin Dark Souls -henkinen metroidvania.
Näiden kahden pelin lisäksi syyskuussa tapahtui jotain odotettua, nimittäin Celesten Farewell-lisäosan julkaisu. Lisäri oli odotettua pidempi, ja sisälsi rutkasti haastetta. Kuolemia kertyi kolminumeroinen määrä, mutta sain kuin sainkin kappaleen päätettyä kunnialla. Hieno päätös mahtavalle pelille, joten lisärin varjolla päivitin myös Celesten arviota. Peli on ehdottomasti jokaiset viisi tähteä ansainnut!
Loppukuusta tuli myös aloiteltua The Legend of Zelda: Link's Awakeningin Switch-versiota. Link's Awakening DX on yksi omista suosikki-Zeldoistani, joten klassikon tuonti nykypäivään oli tervetullut uutinen. Remake vaikuttaa kiitettävän uskolliselta alkuperäiselle tuotteelle, vaikka olisinkin pystynyt elämään muulla kuin kahdeksansuuntaisella ohjauksella. Hieno graafinen tyyli ja upea musiikkiraita ovat kirsikoita muutenkin maistuvan kakun päällä.
Fire Emblem Three Houses on nyt ollut projektina karkeasti kolme kuukautta, ja olen kai vähän päälle puolessavälissä. 3kk tavoitteessa ei ihan pysytty, mutta ehkä tämän jouluksi läpäisee.
Ups, tämä ei ollutkaan "yksi peli kolmessa kuukaudessa" -ketju. Sori!
Ups, tämä ei ollutkaan "yksi peli kolmessa kuukaudessa" -ketju. Sori!
retropälli
Jäsen
- 8.5.2017
- 134
Syyskuussa ei tullut pelattua oikein mitään mutta lokakuussa läpäisin seuraavat pelit
Avengers war of the gems super nintendolle oli ihan hauska beat 'em up peli. Juoni oli kutakuinkin sama kuin marvelin leffoissa eli thanos hamuaa ikuisuuskivien perään, toteutus hieman erilainen. Thanos tuntui loppubossina mahdottomalta mutta tippui lopulta hämiksen hyppypotkutaktiikan ansiosta.
contra 3 tuli pelattua normaalilla läpi ilman huijauksia. Hankala mutta koukuttava peli. Vaikka en oikeaa loppua pelissä saanut oli läpäisy aika saavutus.
super ghouls 'n ghost meni samalla kaavalla kuin contran läpäisy eli niin sanottu toinen kierros jäi puolitiehen. Tönkköön ohjaukseen totuttua peli vaikutti jo ihan nautintokelpoiselta.
Mario luigi Partners in time oli tähän mennessä heikoin sarjan osa ( orkkis ja inside story läpäisty aiemmin), mutta lopulta kelpo ajantappoa. Loppubossi oli yllättävän hankala ja melkoinen maraton n45 min, mutta vihollisia vältellessä ei leveleitä kertynyt joten osasyy haasteessa löytyy peilistä.
Zelda links awekening tuli koettua ensikertaa switch version myötä. Graafinen ja musiikillinen suuntaus lapsiystävällisemmäksi ei häirinnytkään lopulta toisin kuin trailerin ilmestyessä. Maratonin omaisesti pelasimme kaverin kanssa tämän lähes yhdeltä istumalta läpi ja puutumista peliin ei tullut. Hinta pelissä on suolainen verrattuna sisältöön.
Avengers war of the gems super nintendolle oli ihan hauska beat 'em up peli. Juoni oli kutakuinkin sama kuin marvelin leffoissa eli thanos hamuaa ikuisuuskivien perään, toteutus hieman erilainen. Thanos tuntui loppubossina mahdottomalta mutta tippui lopulta hämiksen hyppypotkutaktiikan ansiosta.
contra 3 tuli pelattua normaalilla läpi ilman huijauksia. Hankala mutta koukuttava peli. Vaikka en oikeaa loppua pelissä saanut oli läpäisy aika saavutus.
super ghouls 'n ghost meni samalla kaavalla kuin contran läpäisy eli niin sanottu toinen kierros jäi puolitiehen. Tönkköön ohjaukseen totuttua peli vaikutti jo ihan nautintokelpoiselta.
Mario luigi Partners in time oli tähän mennessä heikoin sarjan osa ( orkkis ja inside story läpäisty aiemmin), mutta lopulta kelpo ajantappoa. Loppubossi oli yllättävän hankala ja melkoinen maraton n45 min, mutta vihollisia vältellessä ei leveleitä kertynyt joten osasyy haasteessa löytyy peilistä.
Zelda links awekening tuli koettua ensikertaa switch version myötä. Graafinen ja musiikillinen suuntaus lapsiystävällisemmäksi ei häirinnytkään lopulta toisin kuin trailerin ilmestyessä. Maratonin omaisesti pelasimme kaverin kanssa tämän lähes yhdeltä istumalta läpi ja puutumista peliin ei tullut. Hinta pelissä on suolainen verrattuna sisältöön.
Kuukausi on jälleen vierähtänyt, mitäkö pelasin? Paljon kaikenlaista.
Uncharted 4: A Thief’s End on hyvä lopetus Naughty Dogin sarjalle. Varkaan loppu käsittelee Natea ihmisenä, syventäneet taustatarinaa ja suhteita muihin henkilöhahmoihin. Ihmisläheisyys tekee tarinalle hyvää, ja yliluonnollisuus loistaa poissaolollaan. Raudanvaihdos teki hyvää myös grafiikoille, mutta Among Thieves on mielestäni edelleen sarjan paras osa. Vielä Lost Legacy, niin olisi sarja purkissa...
Kirby: Planet Robobot oli jälleen kerran tuttua Kirbyä: kevyttä, kekseliästä ja hauskaa. Mecha-armorit tuovat peliin uudenlaista vaihtelua, ja yksityiskohtaisuus tekee maailmasta immersiivisemmän kyberimplantteineen ja konepuineen. Kevyt, ammattimaisesti toteutettu tasoloikka maistuu aina, ja tämä oli kokemastani Kirby-peleistä paras.
Batman: Enemy Within eli Telltalen Batman-saagan toinen kausi oli mielenkiintoinen kokemus. Edellisellä kaudella kiusoiteltu John Doe nousee tarinassa jopa toiseksi päähahmoksi, ja pelaaja pääsee seuraamaan Jokerin syntyä ja jopa vaikuttamaan siihen, millainen Jokeri pelin lopussa odottaa. Tekninen toteutus ontui todella pahasti PC-versiossa, mutta tarinallinen toteutus oli kohtuullisen toimiva. Kaksikautinen Batman-saaga päättyi ainakin omilla valinnoillani lopputulokseen, jonka saatan allekirjoittaa hyvillä mielin.
Paluu The Legend of Zelda: Spirit Tracksin pariin pelin loppumetreille poiki pelin läpäisyn. Raiteilla liikkuminen oli hieman rajoittavaa, eikä kosketusnäyttökontrolleihin meinaa tottua varsinkaan Phantomeiden kanssa, mutta on tämä ihan kiva peli. Lopun Henkitorni-osuus meinasi syödä peli-innon, ja loppuvastuksen vaiheet olivat lievästi nihkeitä, mutta peli korjailee puutteistaan hyvällä ääniraidalla sekä haamu-Zeldalla, joka toimii hyvänä kumppanina läpi raideseikkailuiden.
Loppubossia vaille läpi oli myös Pokémon Mystery Dungeon: Explorers of Darkness, joka meni läpi pienellä grindillä ja Reviver Seedien avulla. Explorers-pelit ovat Mystery Dungeon -sarjan parhaat pelit, ja niistä kannattaa kokea nimenomaan laajin Sky-versio.
Tässä kuussa tulilla on ainakin arvostelupelattavaa, jonka lisäksi pyrin kahlaamaan Luigi’s Mansion 3:n läpi.
Uncharted 4: A Thief’s End on hyvä lopetus Naughty Dogin sarjalle. Varkaan loppu käsittelee Natea ihmisenä, syventäneet taustatarinaa ja suhteita muihin henkilöhahmoihin. Ihmisläheisyys tekee tarinalle hyvää, ja yliluonnollisuus loistaa poissaolollaan. Raudanvaihdos teki hyvää myös grafiikoille, mutta Among Thieves on mielestäni edelleen sarjan paras osa. Vielä Lost Legacy, niin olisi sarja purkissa...
Kirby: Planet Robobot oli jälleen kerran tuttua Kirbyä: kevyttä, kekseliästä ja hauskaa. Mecha-armorit tuovat peliin uudenlaista vaihtelua, ja yksityiskohtaisuus tekee maailmasta immersiivisemmän kyberimplantteineen ja konepuineen. Kevyt, ammattimaisesti toteutettu tasoloikka maistuu aina, ja tämä oli kokemastani Kirby-peleistä paras.
Batman: Enemy Within eli Telltalen Batman-saagan toinen kausi oli mielenkiintoinen kokemus. Edellisellä kaudella kiusoiteltu John Doe nousee tarinassa jopa toiseksi päähahmoksi, ja pelaaja pääsee seuraamaan Jokerin syntyä ja jopa vaikuttamaan siihen, millainen Jokeri pelin lopussa odottaa. Tekninen toteutus ontui todella pahasti PC-versiossa, mutta tarinallinen toteutus oli kohtuullisen toimiva. Kaksikautinen Batman-saaga päättyi ainakin omilla valinnoillani lopputulokseen, jonka saatan allekirjoittaa hyvillä mielin.
Paluu The Legend of Zelda: Spirit Tracksin pariin pelin loppumetreille poiki pelin läpäisyn. Raiteilla liikkuminen oli hieman rajoittavaa, eikä kosketusnäyttökontrolleihin meinaa tottua varsinkaan Phantomeiden kanssa, mutta on tämä ihan kiva peli. Lopun Henkitorni-osuus meinasi syödä peli-innon, ja loppuvastuksen vaiheet olivat lievästi nihkeitä, mutta peli korjailee puutteistaan hyvällä ääniraidalla sekä haamu-Zeldalla, joka toimii hyvänä kumppanina läpi raideseikkailuiden.
Loppubossia vaille läpi oli myös Pokémon Mystery Dungeon: Explorers of Darkness, joka meni läpi pienellä grindillä ja Reviver Seedien avulla. Explorers-pelit ovat Mystery Dungeon -sarjan parhaat pelit, ja niistä kannattaa kokea nimenomaan laajin Sky-versio.
Tässä kuussa tulilla on ainakin arvostelupelattavaa, jonka lisäksi pyrin kahlaamaan Luigi’s Mansion 3:n läpi.