Kolme peliä kuussa

No on tässä taas kaikenlaista tullut pelattua parin viimeisen kuukauden aikana ja kai tässä voisi jotain nostaa pinnalle.



Jos alkuperäinen Quake on lähellä sydäntä niin tässä on peli kohdallaan. Toisin kun monien muiden retrostelujen kohdalla, ei duskin kanssa ratsasteta pelkällä nostalgialla vaan Duskilla on selvä oma identiteetti. Tekijöillä on ollut luovuutta monenlaisiin visuaalisiin jippoihinkin, jotka monesti yllättävät ja huvituttavat. Ensimmäinen episodi on tunnelmaltaan paras, mutta ei ne muutkaan episodit huonoja ole (paitsi vikassa on yksi umpi surkea kikkailu kenttä)





Erittäin simppeli, mutta mukava retrostelu falcomilta vuodelta 2005. Pelaaminen on tosiaan suunnilleen pelkkää hiren napin klikkailua, mutta jokin tässä omalla kohdalla vaan klikkasi. Valitettavasti vikan luolan piti tässä lyhyessä seikkailussa olla ihan järkyttävän pitkä sokkelo, joka onnistui kyllä jättämään huonon maun suuhun. Ei kummiskaan niin pahaa, että koko peli olisi myrkyttynyt.

EDIT: Kannattaa muuten huomioda, että tämä peli ei toimi valitettavasti moderneilla tietokoneilla ongelmitta. Peli hidasteli pahasti omalla koneella ja jouduin asentamaan fanien tekemän ohjelman, jolla yhteensopivuutta parannettiin.

http://dege.freeweb.hu/dgVoodoo2/




Samalta tiimiltä kuin Way Of The Samurai sarja (joista olen kyllä vain yhtä pikkaisen kokeillut) mutta action pohjaisempi. Budjetti linjalla mennään ja vaikka pelissä on vain 16:sta tasoa niin samoja kenttiä kierrätetään reilumman puoleisesti. Pidin tästä silti, koska yksinkertainne, mutta nopea hack and slash meininki on oma juttuni. Kamera tässä pelissä kyllä sekoilee ja hahmo välillä ärsyttävästi jää jumiin asioihin. Isoimman osan pelistä tämä ei ole ongelma, mutta viimeinen pomo aiheutti kyllä kurkun kipeytymistä, koska V-käyrä meni aikalailla tappiin asti. Pelihän yrittää tavoitella sitä "seko boltsi Japani" menoa, mutta valitettavasti ei kyllä sillä saralla onnistu. Samurai Western on kuitenkin vioistaan huolimatta mukava pientä mättöä.

 

Kylläpäs tämänkin päivityksen kanssa meni kauan, loma tuntuu jo tukevasti.

Toukokuussa pukkasin pihalle kaksi arvostelua, testissä oli niin uutukainen New Pokémon Snap kuin retroinen Shantae. Mielipiteeni löydät klikkaamalla pelin nimeä. Muissa kuvioissa nautittiin PS4-peleistä uuden sukupolven raudalla. Play at Home -kampanjassa ilmaiseksi jaettu Ratchet & Clank sai samalla PS5-päivityksen, jonka myötä ruudunpäivitys nousi kuuteenkymmeneen ja kyllähän ero on iso. Ehdin aloittaa pelaamisen vanhalla raudalla, ja päivityksen jälkeen paluu vanhaan tuntuu melko suurelta. Rift Apartin odotus kasvaa, vaikkakin sen pariin pääsee vasta elokuun puolella kesämuuton takia. Toinen päivitetty versio oli Marvel’s Avengers, joka oli melko mitäänsanomaton tapaus. Kolmannen persoonan Destiny-klooni hack’n’slash -pelattavuudella ei oikein napannut, mutta taistelin tarinatilan läpi. Liipaisinvastusta käytettiin mainiosti, mutta eipä tuosta kauheasti käteen jää. Iso miinus myös sille, että rooleissa kuultiin jälleen Troy Bakeria ja Nolan Northia, välillä muitakin alalle, kiitos. Kuun viimeisin läpäisy on Turnip Boy Commits Tax Evasion, jonka sain tyttöystävältäni synttärilahjaksi. Kevyen Zelda-kloonin läpikoluaminen oli nopea urakka, mutta pelattavuus toimii, ja huumori on loistavaa. Loppua kohden teemat kääntyvät yllättävän synkiksi, mutta se toimii hyvänä tasapainona kevyemmälle alulle.


Tässä kuussa tavoitteena on peitota It Takes Two, The Legendary Starfy sekä World’s End Club.

 

Viimeisen puolen vuoden aikana on tullut läpäistyä seuraavat pelit

Zelda 1 Nuorempana monesti tätä yritin, muttei koskaan napannut. Peli oli liian kryptinen ja joka seinä olisi täytynyt pommittaa auki. Kokemuksen ja internetin avustuksella peli meni nyt nopeasti läpi ja aukko sivistyksessä on paikattu.

Demon souls Oli (ps3 versionakin) positiivinen yllätys, sillä kuvittelin pelin mekaanikoiden yms olevan täysin hakusessa, pelin ollessa souls-sarjan ensimmäinen.

Dark souls2 On selvästi pelisarjan heikoin osa, mutta silti kelpo ajantappoa

Tombi:a/Tomba:a veljeni usein pelasi pääsemättä puusta pitkään lukuisista yrityksistä huolimatta. Nostalgian takaa paljastuikin keskiverto toiminta- tasoloikka säälittävillä pomotaisteluilla.

Mega man x4:ää sanotaan sarjan helpoimmaksi peliksi, mikä pitää paikkansa kenttien kohdalla, mutta useat pomotaistelut antoivat zerolla pelattaessa enemmän haastetta kuin koskaan aiemmin. Liekö vika pelaajassa?

Read dead redemption oli kaikista kehuistaan huolimatta hyvin keskinkertainen kokemus, jonka jaksoi pelata loppuun ainoastaan ääninäyttelyn ja tarinan takia

 

Jopas nyt taas. Kesäkuu on takana.

Kolmeen läpäisyyn päästiin, mutta tavoitepeleistä vain World’s End Club meni läpi. Omat mietteeni Zero Escapen ja Danganronpan puuhamiesten uudesta pelistä löydätte blogista ensi viikolla, joten säästän sanani sinne. Toisena läpäisynä tahkoin Puyo Puyo Tetriksen tarinatilan loppuun erään kaverini innoittamana. Paljoa sitä ei ollut jäljellä, mutta tarina sai päätöksensä. Osaisinpa Tetristä ja Puyo Puyoa hieman paremmin. Switchin kesäaleista mukaan tarttui myös Indiehelmi™️ Donut County, joka kaatui yhdeltä istumalta. Katamari Damacy-vibat ovat vahvoja, sillä pelissä ohjataan reikää, joka kasvaa isommaksi, kun siihen tippuu asioita. Pulmapeli toimii oikein mainiosti, ja absurihko, huumoripitoinen juoni tukee peliä mainiosti. Suosittelen!

Heinäkuulle en uskalla luvata oikein mitään, sillä kesätyöt syövät yllättävän paljon aikaa. Kuun lopussa ilmestyy samana päivänä kaksi vuoden odotetuimmat nimikettä: NEO: The World Ends with You ja The Great Ace Attorney Chronicles, eli hukun pelattavaan kuun lopussa. Sitä ennen voisin yrittää läpäistä Switchin The World Ends with You: Final Remixin ja pelailla sivussa Bravely Defaultia.

 

Kesäkuussa antoi kesäloma aikaa pelata, ja läpäistyä tuli kaksi peliä ja yksi DLC-paketti.

Ensimmäisenä Phantasy Star IV. Tämä on ollut jo pitempään pelilistalla, ja nyt lopultakin sain aikaiseksi tämän pelata. Tämä olikin positiivinen yllätys, sillä tekijät olivat selvästi oppineet kahden aikaisemmin pelin vioista ja hioneet niistä varsin mielekkään roolipelipaketin. Ongelmaton ei tämäkään ollut, ja silloin tällöin piti vilkaista hieman oppaista apua kryptisimpien kohtien selvittämiseen. Muutoin varsin muikeaa pelattavaa.

Toisena selvityksenä tuli pelattua Famicom Detective Club: The Missing Heir. Pitihän tämäkin päästä testaamaan, kun lopultakin tämä kaksikko saatiin länsimaissa putkesta ulos. Tämähän on oikeastaan vain audiovisuaalinen päivitys, sillä pelin eteneminen on hyvin samanlaista kuin NES-aikoina. Siksi tietyt kysymykset pitää esittää tietyille henkilöille tietyssä järjestyksessä, jotta peli antaa edetä seuraavaan kohtaukseen. Vaikka pelaajalle se olisikin ollut jo pitempään selvää. Itse tarina oli onnistunut murhamysteeri, joskin arvasin loppuratkaisun jo ennen kuin se tapahtui. Ja minä en koskaan arvaa loppuratkaisua elokuvia katsoessani.

Seuraavat menevätkin sitten hieman aiheen ohi, koska pelasin Metroid Dreadin julkistushuuruissa läpi Metroid: Zero Missionin. Se on edelleen sarjansa parasta antia, eikä ole alustastaan huolimatta päässyt vanhentumaan. Toisena miniprojektina väänsin läpi Hyrule Warriors: Age of Calamityn ensimmäinen DLC-paketin. Se olisi ollut paikallaan pelata läpi itse pääpelin kyljessä. Nyt kun pelasin sen jälkikäteen, oli paketti todella grindaustäytteinen.

 

Noh, heinäkuu on ohi. Menikö putkeen? Ei oikeastaan. Kävi ilmi, että töissäkäyminen voi vähentää pelituntien määrää merkittävästi. Pelejä meni läpi vain kaksi, enkä ehtinyt koskeakaan TWEWYn Switch-versioon. Arvostelupuolella pelailin, yllätys yllätys, Picrossia. Pictooin arvostelu löytyykin täältä. Pikapuoliin julkaistava Super Monkey Ball -kokoelma herätti kiinnostuksen pelisarjaa kohtaan, joten lainasin kirjastolta Super Monkey Ball: Banana Blitz HD:n, ja voi pojat. Näin kovaa kyrpiintymistä en ole hetkeen kokenut pelin kanssa. Olen kuullut paljon pelin maineesta melko huonona pelinä, mutta v-käyrä kääntyi jyrkkään nousuun viimeistään viitosmaailman kohdalla, kun kenttäsuunnittelu tuntui luottavan lähinnä pelaajan kampittamiseen kapeilla reunattomilla käytävillä, todella ikävillä hypyillä ja monilla muilla ratkaisuilla, joiden tarkoituksena on lähinnä tiputtaa pelaaja rotkoon. Asiaa ei auta kameran ohjaamisen puute eikä todella nopeasti kiihtyvä liike, joka sai minutkin vaihtamaan muutamiin kenttiin hitaimman mörssäriapinan läpäisymahdollisuuden saamiseksi. Ehkä ne muut on parempia pelejä?

Elokuussa tykitellään NEO: The World Ends With You läpi! Pari päivää sitten tuli myös läpäistyä mainio Co-op-seikkailu It Takes Two. Kolmas tavoite jääköön asettamatta, katellaan miten tässä käy.

 

Hikinen oli heinäkuu, mutta pelattuakin tuli.

Famicom Detective Club: The Girl Who Stands Behind
Duologian parempi puolisko. Sisältää useita parannuksia edelliseen osaan nähden, ja tarinakin on kiinnostavampi. Ilmeisesti kummitusjutut toimivat minuun paremmin kuin perinteiset murhamysteerit.

Hollow Knight
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Kaikkien kehujen saattelemana piti tämäkin kokea ja kyllähän se hyvä peli oli. Kunhan ensin tottui ohjauksen hiuksenhienoon lagiin ja muihin itselleni uusiin kommervenkkeihin. Ei tästä Castlevanian tappajaa tullut, mutta en valitakaan.

Ys IX: Monstrum Nox
Falcomin uutukainen kävi läpi seulan, ja siitä syntyi tällainen arvostelu

Elokuussa pyrin pääsemään läpi No More Heroesin osat 1 ja 2, sekä Skyward Swordin HD-käännöksen.

 

2022


Tammikuun aikana tuli läpäistyä seuraavat pelit:

Kirby: Triple Deluxe
Kirby's Epic Yarn
Kirby: Nightmare in Dream Land
Donkey Kong Country: Tropical Freeze
Donkey Kong Land 3
Wario Land: Super Mario Land 3
Senran Kagura Burst Re:Newal
Neptunia x Senran Kagura: Ninja Wars
Portal
Portal 2
Earthbound
Moonbound


Helmikuun aikana tuli läpäistyä seuraavat pelit:

Wario Land 2
Wario Land 3 (hyvä peli oli. Jos olisin tiennyt että on Metroidvania niin olisin pelannut jo ajat sitten)
Mother 3


Huhtikuun aikana tuli läpäistyä seuraavat pelit:

Persona Q: Shadow of the Labyrinth

 

Eipä ole itsekään mitään jaksanut foorumeille kirjoitella, niin syyllinen olen itsekin foorumin kuolemaan, mutta harmillistahan tämä on, että näin on päässyt käymään. Turhaahan tänne on enää tässä vaiheessa mitään kirjoittaa, mutta kirjoitanpa silti.

Viime vuoden lopulla tuumailin sellaista, että tästä vuodesta tehtäisiin switchi vuosi, koska se 2021 meni niin vahvasti PC pelailun merkeissä ja eipä tainnut tulla 2020 aikanakaan niin hirvesti switchillä pelattua. No switch vuoden aloitus venähti alhaisten energiatasojen takia, mutta tämän kuun alussa sainkin sitten homman käyntiin ja lähdin suoraan revittelemään. Pokemon Arceuksessa olen jo ihan loppumetreillä ja kunhan se on taputeltu, niin kuusi läpäistyä peliä on kuukauden aikana tullut kasaan (huh,huh) Tarkoitushan on siis pelata mahdollisimman monta läjään kasaantunutta peliä, mutta myöskin pelata uusimmat isot nimikkeet myös. Mainitaan nyt sitten joitain näistä pelaamistani peleistä.

Aloitetaan siitä Arceuksesta, vaikka se ei ihan kokonaan ole läpäisty. Ihan alkuun voin sanoa, että Pokemon sarja on ollut todella kulahtanut jo pitkän aikaa (viimeinen parempi osa taisi olla B&2) ja en uskonut, että sarjan pariin enää palaisikaan, mutta Arceus keräsi sen verran kehuja, että päätin lopulta antaa sille tilaisuuden.

Ja kyllähän se kieltämättä uskoa vähän sarjaan on palauttanut. En ala sen kummemmin pelistä sössöttämään, mutta lisääntynyt vapaus ja taistelujen vähentäminen kummasti piristivät menoa. Suuntaus on selvästi oikeaan, mutta samaan aikaan harmittelen sitä, miten hutaistu maailma on, koska jos vaan nähtäisiin se vaiva ja tehtäisiin ihan kunnollinen elävä pokemon maailma, niin meillä olisi jotain todella hienoa käsissämme. Toki muitakin uudistuksia kaivattaisiin, kuten sen RNG:n poistaminen pokemonien nappaamisesta. Joku uusi systeemi tekisi hyvää, koska silloin verenpaine kohoaa, kun pokemon ei millään suostu jäädä palloon. Tämä ei tuo mitään jännitystä peliin vaan aiheuttaa ihan turhaa raivoamista. Kehityksessä voitaisiin olla siinäkin mielessä mukana, että animaatioita ja hitaita tekstejä voisi halutessaan nopeuttaa. Taistelut eivät varsinaisesti hitaita ole, mutta parantamista olisi vielä.

Anyways. Olen kuitenkin pelistä pitänyt ihan riittävästi ja vaikka pelissä onkin todella surkean näköistä grafiikkaa, niin yleisesti ottaen peli ei kuitenkaan omaan silmään huonolta näyttänyt (en ole grafiikoiden perään) Alueiden yleisilme on kummiskin hyvä. Tästä on hyvä jatkaa.

Sitten voisi mainita tämän switchin Wariowaren. Minulla on hyvin vähän kosketusta tähän sarjaan, mutta ilmeisesti useampia sarjan pelanneiden suustakin on sanottu, että tässä osassa huumori ei ole kohdallaan ja minustakin peli tuntui yllättävän kuivalta tässä suhteessa. Jätti osa mikropeleistä tuntui pelaamisenkin suhteen aivan yhdentekevältä ja ainoastaan tarina moodin ihan lopussa alkoi tulla jotain piristystä pelaamiseen. Hahmoja olisi selvästi pitänyt olla vähemmän, koska suurin osa tuntuu vaan tympeiltä klooneilta. Pelissä on sisältöäkin aivan liian vähän, jos ottaa huomioon, että tästä on täyttä tai ainakin melkein täyttä hintaa juljettu pyytämään. Sellaisena 15-20e pelinä tämä kyllä menee, mutta enemmän alkaa olla jo liikaa tästä. Ei näin.

Sitten lopuksi pari sanaa, vaikka Disgaea 6:sta. Valitettavasti joutuu toteamaan, että tämä sarja taisi ampua itseään jalkaan tällä kertaa kuolettavasti. Monia sarjan rasittavia grindaus juttuja on helpotettu useammalla erinomaisella lisäyksellä ja tämä on hyvä, mutta missä on menty metsään, on lisäämällä auto battle peliin. Käytännössähän tämä tarkoitti tämän pelin kohdalla sitä, että et joudu melkein ikinä tarinan aikana itse ohjaamaan hahmoja, koska auto battle toiminto on toteutettu sen verran hyvin kummiskin, että tekoäly hoitaa homman kotiin ilman ongelmaa melkein aina. Tämä käytännössä muuttaa Disgaean tiimin managerointi peliksi, koska miksi nähdä vaivaa, jos voittaa voi painamalla yhtä nappia? Houkutus toiminnon käyttämiseen on aivan liian suuri ja en uskalla, että moni pystyy sitä vastustamaan.

Tästä huolimatta kuitenkin pidin pelistä ja en oikeastaan osaa varsinaisesti sanoa miksi. Tarina, hahmot ja huumori on itselle ollut aina se NIS pelien suola ja ehkä tykkäsin, että sain nauttia näistä puolista ilman vaivaa, mutta ehkä en olisi silti halunnut sarjan päätyvän tällaiseen pisteeseen kuitenkaan. Seuraava osa olisi melkein ihan sama vain katsoa let’s playna, koska pelaajalta ei enää paljoa vaivaa vaadita.

Ja siinäpä kaikki tällä kertaa. Nähtäväksi jää, että onko tämä foorumin viimeinen viesti vai ei. Häshtäg “pelastakaa foorumi” Tässähän alkaa tulla ihan ikävä Wilburin viestejä :D

 

Tällä hetkellä otan tarvittavan verran taukoa #yearoftheswitchistä, mutta aktiivisuus switch pelaamisen parissa pysyi erinomaisella tasolla tässä välissä. Nostetaan siis pari peliä taas ylös.

Rune Factory 5

RF5 hankkiminen arvelutti pidemmän aikaa, koska ensimmäisessä trailerissa pelin suorituskyky nosti kulmakarvoja ja eipä julkaisun lähellä palaute ollut mitään kovin lohduttavaa. Päätin kuitenkin lopulta antaa tukeni pelille ja karun alun jälkeen pelin tökkimiset eivät enää edes oikeastaan rekisteröityneet. En välttämättä switch versiota suosittelisi niille, jotka odottavat pelin pyörivän sulavasti, mutta vähemmän herkkien ei välttämättä tarvitse PC tai muuta versiota odottaa.

Anyways. Sanoisin että nautin kyllä ajastani pelin parissa, mutta koin lopulta, että tässä on enemmänkin hyvä pohja seuraavalle osalle. Nelosta pelasin huomattavasti vähemmän, joten en tiedä miten pitkällä juoksulla siinä osassa oli, mutta viitosessa se farmaaminen tuntui enemmän sellaiselta, että sitä tehdään ihan farmaamisen ilosta eikä siksi, että se oikeasti hyödyttäisi pelaajaa, koska rahalla ei saa kaupoista kuin turhaa tavaraa cittarin hinnoilla.

Aseita ja muita saa craftattua hyvin ilman kuokkaa tarttumista ja tässä puolessa on siksi epäonnistuttu. Peli olisi vaatinut enemmän integraatiota näiden kahden kanssa ja siksi farmaaminen oli enemmän sellainen pikku juttu, jolla tapettiin pelin sisäisiä tunteja kuin asia johon halusin paneutua.

Luolastot taas kärsivät poikkeuksellista ongelmasta JRPG pelien parissa, koska NE OVAT LIIAN LYHYITÄ. Tämä voi kuulostaa aivan uskomattomalta, mutta joskus elämä vaan yllättää. Luolat ovat suunnilleen 2 tasoa + bossi ja ne tasotkin ovat melko lyhyehköjä ja hidastelemallakin 90 % luolista on koluttu jossain 20 minuutissa. Luolien lyhyen keston, kun sitten yhdistää siihen miten vaivalloista parempien aseiden/esineiden hankkiminen myöhemmin on, niin ei hyvää soppaa tule. Pelin ainoa pitkä luola on post gamessa, mutta sitä en lähtenyt edes koluamaan, koska valitettavasti RH5 ajatus haasteesta on heittää todella halpamaisia one shottaavia vihuja kehään. Kyseiset viholliset olisivat tuhonneet pelin aivan täysin, ellei tässä suhteessa olisi sentään hyödytty niistä lyhyistä tasoista.

Mitä sitten kyläläisten sosialisoimiseen tulee, niin itselle hahmot jäivät melko etäisiksi. Ainoastaan myöhemmin kylään muuttanut succubus Ludmila hurmasi itseni täysin. Ei muut kyläläiset jää kuivaksi, mutta enemmän asiointia kyläläisten kanssa olisi voinut olla.

Mutta joo. Rune Factory 5 kuitenkin tekee paljon parannuksia edelliseen osaan nähden ja vioistaan huolimatta se oli ihan hyvä kokemus, mutta toivon kyllä tasaisempaa pakettia mahdolliselta kuudennelta osalta.

Triangle Strategy

TS ei myöskään tajuntaa varsinaisesti räjäyttänyt ja pelin valintojen teko systeemi hehkutettiin ihan liikaa, mutta harvinaista herkkua tarjolla on tactic RPG pelien ystäville.

TRPG’t helposti astuvat siihen kuoppaan, että niiden vaikeustaso on todella epätasainen ja haastetta yleensä tulee mitä halpamaisin keinoin. TS kuitenkin yllätti erittäin positiivisesti tässä suhteessa, koska peli ei päästä pelaaja kuin koiraa veräjästä, mutta ei myöskään sorru halpamaisuuksiin kuin korkeintaan “viimeisessä kentässä” (mikä antoi itselle sellaisen vaikutelman, että vaihdoin vaikeustason suoraan easyyn siinä)

Muutakin positiivista oli se, että utility ja support hahmotkin olivat oikeasti hyödyllisiä ja peli ei mennyt siihen, että eniten lämää tekevät putsaavat pöydän yksinään.

Tarina kuitenkaan ei ollut ihan pelillisen puolen tasalla ja oli enemmänkin sellainen asiansa ajava kuin mikään kirsikka kakun päällä. Toivoisin että tämän tyyppisissä tarinoissa panostettaisiin vähän enemmän sinne realismiin eikä esim. armeijat vaan marssisi ympäri maita ja mantuja päivässä (ja huomaamatta) Tämä saa pelin maailman tuntumaan aivan uskomattoman pieneltä.

Mutta joo. TS ei ehkä ole Three Houses, mutta papukaijamerkin arvoinen suoritus kyllä.

Kirby And The Forgotten Land

Ensin suhtauduin pelin julkaisuun tylyllä olankohautuksella, koska aikaisemmat kokemukseni Kirby pelistä eivät ole olleet marenkisia, mutta peli saikin niin hyvän vastaanoton, että päätin sittenkin sen pariin pompata.

Ja tällaiseksi kevyeksi 3D hypiskelyksi Forgotten Land oli ihan kiva. En usko, että Forgotten Landia muistetaan minään klassikkona vuosien päästä, mutta eipä sen sellainen tarvitsekaan olla. Haastetta pelin pääpelissä ei ole (paitsi viimeisessä pomossa) mutta ei kannata pelätä, että tämä olisi niitä pelejä, jotka pelaavat käytännössä itse itsensä, kuten se aikaisempi switchin kamala Kirby peli.

Forgotten Land on enemmänkin sellaista kevyttä puuhastelua ja sellaisena se säilyy mielekkäänä alusta loppuun lyhyen kestonsa ajan. Peli tosiaan ei pitkä ole ja sen voi läpäistä varmaan jo jossain viidessä tunnissa, mutta itselle pelin kesto tuntui juuri sopivalta. Lopussa kuitenkin aukeaa, jotain haaste versioita vanhoista kentistä ja kyllä sitä etsittävää ja kerättävääkin on, niin niistä irtoaa tunti jos toinenkin lisää tällaisista asioista välittäville.

Miellyttävä suupala menun seuraavan itemin välissä.

Siinäpä riittävästi tältä erää.

 

Toukokuussa pelatut pelit:

Kirby & Forgotten Land
Odotin pelistä Mario Odysseyn kaltaista peliä, mutta olikin ihan muuta. Olihan tämä hauskaa tasohyppelyä. Tähän läpäisyyn meni alle 10h siitä huolimatta että sain jotkut kentät 100% läpäistyä. Läpäisyn jälkeen ajattelin jättää pelaamatta muut kentät, että säästän ne sitten myöhemmäksi.

Luigi's Mansion 3
Hieman sama kun muut osat, vaikken ole pelannut kumpaakaan. Paljon tutkittavaa ja pulmien ratkonta yleistyvät tässä pelissä.

Captain Toad: Treasure Tracker
WIi U versio pelattu joskus ja pari kertaan Switchillä, joten ei tässä mitään sanomista.

Muita pelejä olen pelannut Toukokuun puolella, mutta pelaaminen jäi kesken niin niitä en lisännyt.