Kolme peliä kuussa

Keskustelu osiossa Yleinen peliaiheinen keskustelu, aloittajana Andyliini, 2.4.2018.

  1. retropälli

    retropälli Jäsen

    marraskuussa läpäisin vain yhden pelin
    tales of abyss vaikutti pieneltä tekniseltä ihmeeltä 3dsllä. Ennakkoluuluoisena kuvittelin että peli ei toimisi niin hyvin käsikonsolilla, mutta positiivisena yllätyksenä olinkin väärässä. Netin keskustelupalstoilla ylistyksistä huolimatta, tarina ei iskenyt minuun, en välittänyt pelin hahmoista, backtrackingiä tuntui olevan paljon enemmän samoihin kyliin ihan liikaa, pääpahis ei tuntunut mahtavalta tai suurelta uhalta, mieleeni ei jäänyt sekuntiakaan musiikkia 35 tunnin läpipeluusta ja ns. third act lässähti kuin pannukakku. Ei peli täysi farssi ole mutta se on kaukana symphonian ja vesperian loistosta
     
  2. Veizen

    Veizen Muusikonrenttu, Game Master Toimitus

    Vuoden viimeinen kuukausi alkaa, ja sen myötä viimeiset tavoitteet. Mutta mitä tapahtui marraskuussa?

    Läpäistyjen pelien listan kärjessä on Digimon Story Cyber Sleuth: Complete Edition, jonka arvostelin blogin puolella. Luirun Kartano 3 on valitettavasti paria kerrosta vaille valmis, mutta läpäisin kuitenkin Pokémon Shieldin ja Akateemisen Nintendon pelaamisen SM-kisojen väliajalla pelatun matsin myötä läpäisin Super Mario Partyn keräämällä kaikki jalokivet ja läpäisemällä yksinpelitilan. Super Mario Party on askel parempaan, mutta se ei ole vieläkään yhtä hyvä kuin vaikkapa Mario Party DS. Monissa pelimuodoissa minipelit toistavat itseään jopa yhden pelikerran aikana, mikä onkin pelin suurin heikkous.

    Taskuhirviöiden uusin tuleminen sai niskaansa jäätävät määrät lokaa jo ennen julkaisua, ja 8. sukupolveen loikkaaminen jännitti lievästi. Onneksi lopputulos on hyvä peli. SwSh ei uudista sarjaa mittavasti, mutta se tarjosi itselleni pitkästä aikaa Pokémon-pelin, jossa uusia mörköjä tulee jopa Championissa asti. Uusien möllien design on todella hyvää kautta linjan, ja itseäni ei Dexit-kohu haittaa. Oi kun joskus saisi täyden rebootin tällekin sarjalle...

    Joulukuulle tavoitteena olkoon edellämainittu Luigi’s Mansion 3, NES:in Duck Tales sekä tänään läpäisty Sonic Generations.
     
  3. Veizen

    Veizen Muusikonrenttu, Game Master Toimitus

    Vuosi on ohi, ja joulukuun tavoitteet täyttyivät kirkkaasti. Sonic Generations oli kohtuullinen Sonic-peli, mutta vauhtisiilin seikkailut eivät iskeneet kovinkaan lujaa. Eteenpäin juokseminen huimalla vauhdilla ja haarautuvat reitit eivät oikein sovi omaan pirtaan. Parempaa tasoloikka edustaa NES:in Duck Tales, joka on vielä tänäkin päivänä loistava tasoloikka ja mainio peli kaikessa lyhykäisyydessään. Positiivisen kuvan antoi myös Luigi’s Mansion 3, joka oli oikein toimiva tapaus. Kaunis, iso kartano teemakerroksineen on hieno ympäristö haamujen metsästykselle, ja kaikki toimii mallikkaasti Gooigi-pulmanratkonnasta kekseliäisiin pomohaamuihin.

    Mitä muuta pelasin joulukuussa? Arvostelurintamalla läpäisin Shovel Knight: King of Cardsin, joka on suoraan sanottuna timanttinen tapaus. Laajempia mietteitä voi tiirailla täältä. Tutustuin myös Bayonettaan, joka oli oikein mainio peli. Combojen rakentelu tiukoilla kontrolleilla, viime hetken väistöillä ja ylilyödyillä lopetusiskuilla toimii loistavasti, ja pelin suursuosio on todellakin ansaittua. Viimeisimpänä ja kuun peleistä vähäisimpänä kaadoin 3DS:n Yoshi’s New Islandin. Se on tasoloikkapeli, eikä siitä oikein ole kummempaa sanottavaa.

    Viime vuoden pelailuihin voi olla oikein tyytyväinen, sillä Backloggeryn mukaan läpäisin 49 peliä, ja saavutin 100%-läpäisyn 12 pelissä. Luvuissa on hieman päällekkäisyyttä, mutta esimerkiksi Zero Escape -pelit menivät suoraan 100%-läpäistyiksi. Noin neljän pelin kuukausivauhti on aika hyvä saavutus, vaikka itse sanonkin!

    Aloitan intin loppiaisena, joten tänä vuonna ei todennäköisesti päästä tämän vuoden lukuihin. Ennen aamujen alkamista yritän läpäistä Uncharted: Lost Legacyn sekä Layton’s Mystery Journey: Katrielle and the Millionaires’ Conspiracy - Deluxe editionin (jopa on pelin nimi).
     
    Myy100 tykkää tästä.
  4. retropälli

    retropälli Jäsen

    joulukuussa tuli läpäistyä seuraavat pelit

    yoshi woolly world tarjosi mukavan tuoreita ideoita ja visuaaleja tasopeli konkarillekkin. Harmillisesti pelin alku pelasi turhan turvallisesti ideoiden kanssa, mutta loppupelissä tuli yllättävän haastavia ja kekseliäitä jippoja. Ei yllä ihan orkkiksen loistoon, mutta hienoa korjaustyötä 3dsn new Worldin jälkeen

    luikurin kartano 3 toi mukanaan paljon hyvää uutta sarjaan ja pomotaistelut olivat jopa hämmentävän hyviä mario peliksi. Pelin oli täysin turhaan lineaarinen. Useamman reitin vaihtoehto olisi tuonut jälleenpeluuarvoa suunnattomasti. Vähemmän kerroksia, osa hieman isompana, useampi hissin painike per kerros olisi parantunut peliä huomattavasti.

    fire emblem 3 houses blue lions reitti tuli pelattua läpi. Jäi vähän ristiriitaiset fiilikset tästä. Taistelut ja mapit oli hyviä, tarina ok, hahmot avataria lukuunottamatta pelin parasta antia ja luostari vastenmielistä pakollista jaskaa. En kokeillut auto ohjausta oppitunneilla, ensi kerralla sitten. Alun jälkeen hard modesta tuli turhan helppo kiitos pelimekaaniikoiden. Maddening taas tuntui liian haastavalta ja puuduttavalta pienen kokeilun perusteella. Ei kiitos enää kasvottomia kuolleita avatar hahmoja
     
    Wilbur wals ja Myy100 tykkäävät tästä.
  5. Myy100

    Myy100 Jäsen

    2020

    Tammikuun aikana tuli läpäistyä seuraavat pelit:

    Celeste
    Ori and the Blind Forest: Definitive Edition
    (läpäisty 100%)
    Ōkami HD
    Ōkamiden
    Luigi's Mansion 3
    Kirby Star Allies
    Gunman Clive
    Gunman Clive 2


    Helmikuun aikana tuli läpäistyä seuraavat pelit:

    BOXBOY!
    BOXBOXBOY!
    Bye-Bye! BOXBOY!
    Fire Emblem Three Houses: Cindered Shadows


    Maaliskuun aikana tuli läpäistyä seuraavat pelit:

    Mega Man Zero
    Mega Man Zero 2
    Mega Man Zero 3
    Mega Man Xtreme
    (Hard Mode läpäisty. Normal Moden läpäisin joskus vuosia sitten. Molemmissa Modeissa on eri Bossit)
    Mega Man Xtreme 2 (X Mission ja Zero Mission läpäisty)
     
    Viimeksi muokattu: 27.3.2020
    Genkku ja Wilbur wals tykkäävät tästä.
  6. Veizen

    Veizen Muusikonrenttu, Game Master Toimitus

    Kuukausi vierähti, ja intti alkoi. Onneksi iltaisin ehtii pelata jonkin verran, ja tupakavereiden kanssa maistuu Smash Ultimate pieneltäkin ruudulta. Läpäisyjäkin tuli muutama.

    Uncharted: Lost Legacy on peli, joka kilpailee sarjansa parhaan pelin arvonimestä Among Thievesin kanssa. Äärimmäisen tiivis ja toimiva kokemus tarjoilee sarjan parhaita puolia, ja päähenkilökaksikon edesottamuksia ja sanailua seuraa mielellään alusta loppuun. Nathan Draken tarinan tultua päätökseen näkisin tämän tyylistä pelejä enemmänkin, jos Naughty Dogilla on kiinnostusta sarjan jatkamiseen. Layton’s Mystery Journey: Katrielle and the Millionaires’ Conspiracy - Deluxe Edition oli rauhallisuudessaan täydellinen joulupeli. Skippasin aikanaan 3DS-julkaisun, joten pääsin seuraamaan Lady Laytonin tarinaa puhtaalta pöydältä. Pelistä tuntui puuttuvan tietynlaista sielua: juoni oli aika mitäänsanomaton, pulmissa oli vielä enemmän kompia kuin ennen, eikä slapstick-huumori toiminut kovinkaan usein. Pelasin teoksen läpi täydellisesti vielä saavuttamattomia päivittäispulmia lukuun ottamatta, eikä tämä ole huono peli, vaan notkahdus sarjan tasolla. Level-5, pystytte parempaan. Pokémon Mystery Dungeon: Red Rescue Teamin läpäisy osui sopivasti yhteen remaken julkistuksen kanssa, ja olikin kiva elää läpi yksi kaikkien aikojen suosikkipeleistäni GBA:lla. Isoin versioiden välinen ero oli se, että GBA-versiossa oli selkeää ruudunpäivityksen laskua ja muutamassa kohtaa bugista toimintaa. Demon perusteella DX-versio tulee olemaan heikompi kuin alkuperäinen, mutta se on silti itselleni vuoden odotetuin videopeli Hollow Knight: Silksongin lisäksi. GBA:lla tuli läpäistyä myös Kirby: Nightmare in Dream Land, joka oli Kirby-peli. Sarjalle ominaisesti sitä oli hauskaa pelata, mutta se ei herättänyt suurempia tunteita. Kuun viimeinen läpäisy on LittleBigPlanet PS Vita, jonka tarinatila oli ihan hauska pikku tasoloikka, muttei kauheasti enempää. Tasoeditori ei ole koskaan kiinnostanut minua, enkä varmaan palaa tämän pariin kovinkaan pian.

    Tässä kuussa yritän läpäistä Fire Emblem: Three Housesin sekä Mario vs. Donkey Kongin.
     
  7. Tingle

    Tingle Paavo

    Tämän vuoden aikana läpäistyjä pelejä:

    Dragon Quest 11 S Echoes of an Elusive Age. Animeroskaa, jonka eteen ei onneksi tarvitse nähdä yhtään vaivaa

    Devil May Cry
    1-3. Suosittelen kaikkia hankkimaan DMC3 Special Editionin Swithcille, sillä peli on todella hyvä ja käännökseen on nähty lisävaivaa. Myös ykkönen kannattaa pelata, kakkosta ei niinkään.

    Resident Evil.
    Gamecuben peli julkaistiin uudelleen Switchille, joten karmivat lataustau'ot tuplaantuivat entisestään. Pelatkaa mieluummin minä tahansa muuna versiona.

    Spyro the Dragon
    . Ihan passeli vauvvvvvapeli Banjo-Kazooien puutteessa.

    Golden Sun. Jos Game Boy Advance on ainoa pelikonsolisi, tämä voi tuntua maailmaan parhaalta peliltä. En suosittele.

    Lisätietoja voitte lukea blogistani.
     
    Hynät/Rahat & Ruplat tykkää tästä.
  8. ville111

    ville111 Yksinkertaisen yksikäsitteinen yksilö Super Fintendo Toimitus

    No nyt on kyllä joko maailman vahvin baitti tai sitten kuumin otto aikoihin.



    Itse on tullut pelattua tänä vuonna Aviary Attorney, Straimium Immortaly ja MindSeize. Lisäksi Kingdom Hearts 3:n ReMind-lisäri tuli läpäistyä (joskin data-matseja on vielä iso kasa kaadettavana). Tällä hetkellä työn alla on pleikkarin backlogissa jo hetken roikkunut Witcher 3, minkä lisäksi Batman Arkham City ja Metro Redux odottavat kärsivällisesti läpäisyä. Switch-peleistä Rayman Legends ja (ikuisuusprojektina toimiva) Xenoblade Chronicles 2 ovat varmaan seuraavana vuorossa.
     
  9. Kraidi

    Kraidi Jäsen

    Minusta ensimmäinen Golden Sun on ihan lupsakka perinteinen japanilainen roolipeli, joka ei kuitenkaan loppujen lopuksi tarjoa mitään järin mullistavaa pelikokemusta. Jatko-osaa pelasin joskus muutaman tunnin ja se vaikutti jo huomattavasti paremmalta. Pitäisi varmaan pelata sekin loppuun asti.

    Olen pelannut nyt vuoden alussa muutamia pelejä, joista eniten ovat yllättäneet Resident Evil 2 ja Assassin's Creed Origins. Näistä ensimmäinen on mielestäni malliesimerkki siitä, kuinka vanha klassikko nykyaikaistetaan onnistuneeksi. Eihän se toki ihan alkuperäisen tasolle yllä, mutta nautin silti kovasti tästä uudesta tulkinnasta. Kun ottaa huomioon sen, millä tavoin Capcom vielä muutama vuosi sitten kohteli pelisarjaansa, niin eihän tässä voi muuta kuin olla tyytyväinen. Assassin's Creed Origins puolestaan yllätti olemalla oikeasti hyvä peli, josta saa paljon irti varsinkin siinä tapauksessa, jos tietää entuudestaan asioita Egyptin historiasta.

    Pelasin myös Crash Bandicoot N. Sane Trilogyn viime kuussa. En muista tarkalleen, lukeuduinko itse niihin lapsiin, joiden mielestä Warped oli trilogian paras osa, mutten voisi kyllä nykyään olla yhtään samaa mieltä asiasta. Rehellisesti sanoen pidän tätä pelinä, jossa aikaisemman osan tuoma kenttärakenne korvataan jollakin sekalaisella tilpehöörillä. Cortex Strikes Backissa kaikki tuntui olevan jotakuinkin tasapainossa, tähän sen sijaan on mahdutettu mukaan jotakin moottoritiellä tööttäilyä ja yläilmoissa hurjastelua. Ilmeisesti olen pannut merkille tämän saman ongelman eräiden toistenkin pelien kohdalla.
     
  10. bËst

    bËst Jäsen

    Mitäpä omaan menneeseen kuukauteeni on kuulunut.

    Pokemon Sword.
    - Tarina nyt oli semmoinen läpi liruva pikakelaus josta ei paljoa muistojen laatikkoon jäänyt. Mutta ensimmäisen competiimin työstäminen on hyvällä mallilla ollut viimoisen kuukauden aikana ja hyvältä näyttää ja tuntuu.

    Hearthstone Battlegrounds
    - Blizzardin kaupalliseen tuurirulettiin tullut uusi pelimuoto on kumman voimakas piristysruiske kyseiseen korttipeliin. Parasta on, että pay to win ei ole tässä pelimuodossa millään muotoa läsnä. Rank 8000 closing february -season

    Witcher 3 Wild Hunt.
    - Tähän peliin onkin uponnut leijonan osa pelaamiselle käytössä olevista tunneistani. Ja jos en itse ole vapaalla pelin ääressä niin syy on siinä, että vaimoni pelaa sitä. Erittäin laadukas ja hyvällä dialogilla ja sisällöllä varustettu peli. Ikävän paljon myös puolivillaisuuksia ja puutteita, minkä vuoksi en halua tätä nimetä lähellekkään BotW:n haastajaa puhuttaessa parhaasta open world -pelistä tai menneen vuosikymmenen parhaasta pelistä. Erittäin hyvä tekele silti.
     
    Wilbur wals tykkää tästä.
  11. Veizen

    Veizen Muusikonrenttu, Game Master Toimitus

    Helmikuussa vietin lukuisia öitä metsässä puolustusvoimien kanssa, ja muutenkin aikaa ei ollut liiemmälti pelaamiseen tuvan jatkuvaa Smash Bros. -mättämistä lukuun ottamatta. Läpäisin kuitenkin Mario vs. Donkey Kongin ja Kingdom Hearts: Chain of Memoriesin. Marionetti ja Donkkarin GBA-matsi on kiva pulmapeli, jollaisia soisi olevan enemmänkin. Myöhemmissä osissa kyse on vähemmän suorasta tasoloikasta ja enemmän kentän manipuloinnista, mikä on hieman harmittavaa. Chain of Memories on jännä osa KH-sarjaa, sillä sen taistelujärjestelmä on uniikki korttikikkailuineen. GBA-peliksi graafinen ilme on kaunis, eikä pelattavuudessa ole liiemmälti moitittavaa itseääntoistavuuden ulkopuolella.

    Tässä kuussa tavoitteena on varovaisesti SteamWorld Heistin läpäisy.
     
  12. Veizen

    Veizen Muusikonrenttu, Game Master Toimitus

    Kuukausi on jälleen kerran vierähtänyt ja on aika vilkaista, mitä tulikaan tehtyä.


    Maaliskuussa oli poikkeuksellisesti aikaa pelata intin ns. ”Koronaloman” aikana, ja pysyikin tavoitetahdissa jopa odotuksia paremmin. Tavoitteena ollut SteamWorld Heist: Ultimate Edition kaatui miltei heti kuun alussa. Avaruusryöstelystrategiqa oli mukavaa pelata, ja on ilo nähdä, että Image&Forms taitaa useamman peligenren. Erilaiset hahmoperkit ja aseet sekä varusteet takaavat, että jokaiseen pelityyliin löytyy mahdollisuuksia. Seuraava läpäisy oli maanmainio Murder by Numbers, josta tarkempia tunnelmia voi tiirailla täältä. Numeromurhat on lyhyesti Veizen-peli: picrossia ja visual novellia yhdistettynä. Iso peukku ja plussa. Tämän jälkeen tulikin retroiltua Luigi’s Mansionin kanssa GameCubella, ja olikin mielenkiintoista pelata alkuperäinen teos vasta jatko-osien jälkeen. Käyrä on ollut nouseva Dark Moonista kolmanteen osaan, ja Cube-klassikko on kyllä hehkutuksensa ansainnut. Kartanon rakenne ja tutkiminen on todella mielenkiintoista, ja erilaiset tauluhaamut tarjoavat monipuolista vastusta itse kullekin säädylle. Pikkupulmat ja elementtien kanssa kikkailu tarjoavat mukavaa vaihtelua, ja peli on kaikessa lyhyydessään mainiosti rytmitetty ja yllättävän hyvännäköinen peli, joka on trilogian paras osa. Lomilla oli myös aika palata Mega Man 11:sta pariin, ja lievän kiroilun jälkeen Wilyn suunnitelmat on jälleen pysäytetty. Megamiehen seikkailut tuotiin hienosti nykypäivään tinkimättä sarjan laadusta, ja uudet voima- ja nopeusboostit lisäävät jo aiemmin innostavia erityisaseisiin olematta aivan täysin peliä rikkovia. Kuun viimeinen läpäisty peli on Bayonetta 2. Umbranoidan seikkailuihin on ollut ilo tutustua Switchillä, ja kakkonen tuntuu ykköstä paremmalta tuntumaltaan ja aseiltaan. Varsinkin moottorisahat ovat kerrassaan verrattomia aseita, joilla kelpaa pilkkoa niin enkeleitä kuin demoneita. Tarinallisesti ensimmäinen on parempi, mutta tälläisessä pelissä se voidaan antaa anteeksi. Laajat kentät ovat vähän kaksipiippuinen ratkaisu, mutta pieni keräiltävien arkkujen ja salahaasteiden etsintä on ihan kivaa vaihtelua.


    Tässä kuussa on jälleen arvosteltavaa, jonka lisäksi pitäisi pelata pandemia-aikaan sopivasti Animal Crossing: New Horizonia sekä Last of Us Remasteredia.