Arvostelussa Timespinner

Kroonista kamppailua

Metroidvanioista on tullut yksi suosituimmista indiepeligenreistä. Genren kulmakivet, kuten Castlevania: Symphony of the Night sekä Super Metroid, ovat saaneet uusia haastajia Guacameleen ja Hollow Knightin kaltaisista loistonimikkeistä. Switchin viimeisimpiin vania-kinkereihin pyrkii mukaan myös Lunar Ray Gamesin Timespinner, joka luottaa retrohtavaan ulkoasuun ja aikamatkailuun. Onko kyseessä ajaton klassikko, vai rupsahtaako seikkailu ajan kanssa?

Timespinner kertoo Lunais’ta, joka on valittu seuraavaksi Aikaviestijäksi. Aikaviestijöiden tehtävänä on kriisin uhatessa käyttää Ajankiertäjää, mystistä laitetta, jonka käyttäjä pyyhkii itsensä aikajanaltaan matkatessaan menneeseen varoittaakseen heimoa uhasta. Pelin alkuhetkillä vallanhimoinen Lachiemin keisari Nuvius joukkoineen hyökkää, tappaen Lunais’n äidin ja syösten valtakunnan kaaokseen. Lunais pakenee menneeseen aloittaen kostonhimoisen matkansa.

Timespinner kallistuu metroidvania-akselilla enemmän Castlevania-osaston puolelle, ja taistelulla on pelissä iso rooli. Lunais on aseistettu leijuvilla kuulilla, jotka muuttuvat esimerkiksi miekoiksi, tulisyöksyiksi, salamoiksi ja pyssyiksi. Erilaisia kuulia löytyy runsaasti matkan varrella, ja kuulan avattuaan pelaaja voi valmistaa erikoiskykyjä ja ‑hyökkäyksiä avaavia koruja. Erikoishyökkäykset käyttävät auraa, joka palautuu ajan myötä itsekseen. Erilaisia varustesettejä voi koota kolme kappaletta, ja niiden välillä vaihtelu onnistuu saumattomasti liipaisimien avulla. Matkan varrelta voi löytää myös Familiareja, erilaisia pieniä olentoja keijuista lohikäärmeisiin, jotka auttavat pelaajaa taistelussa. Monipuolinen liikearsenaali ja vihollisten heikkouksien hyödyntäminen tekevät taisteluista muutakin kuin iskujen väistelyä tai kokemuksen kerryttämistä.

Lunais’n seikkailu kahden ajan välillä koukuttaa. Kykyjen karttuessa uudet alueet aukeavat, ja maailmassa avautuu useita eri alueita tutkittavaksi. Moniin muihin metroidvania-sukulaisiin verrattuna Timespinner on kohtalaisen lineaarisesti etenevä peli, vaikka pelaajalla onkin usein monta aukkoa kartassaan. Alueiden ja aikakausien välillä on runsasta vaihtelua alun luolista ja sademetsistä mystisiin laboratorioihin ja keskiaikaisiin linnoihin. Vihollisten hahmomalleja kierrätetään jonkin verran, mutta pelin pomot erottuvat toisistaan niin kokojensa kuin designiensa puolesta. Myös perinteisemmät ihmispomot käyttävät kykyvalikoimaansa monipuolisesti luoden todellista kaksinkamppailun tuntua.

Lunais’n erikoiskyky on käyttää Ajankiertäjästä irronnutta tiimalasia ajan pysäyttämiseksi. Ajan seisahtuessa koko maailma jähmettyy, eivätkä viholliset ota vahinkoa. Aikakikkailua käytetään tasoloikkaelementtinä, sillä putoavista kivistä ja leijuvista vihollisista tulee oivia tasoja muutoin mahdottomien loikkien mahdollistamiseen. Taistelussa tiimalasin käyttö auttaa väistelemään monia iskuja ja vastustajien yllättämisessä, mutta kyvyn käyttö jää pomojen ja tasoloikan ulkopuolella varsin vähäiseksi. Tarinallisestikin merkittävälle kyvylle olisi saanut olla useampia käyttötapoja varsinkin loppua kohden.

Noin kuuden tunnin mittainen peli on varsin tiiviisti pakattu kokemus, mutta mukana on myös paljon ylimääräistä puuhaa. Kahden päälopun lisäksi tarjolla on salainen loppu piilotettuine alueineen ja lukuisine pomotaistoineen. Piilotettuja arkkuja ja valeseiniä etsiessä voi vierähtää tovi, enkä löytänyt oman läpipeluuni aikana läheskään kaikkia kuulia ja esineitä. Muutamat NPC:t antavat myös sivutehtäviä, joita suorittamalla aukeaa uusia varusteita ja tarinaa. Ympäri maailmaa on ripoteltu myös kirjeitä, dataa ja muistoja, jotka valottavat tarinaa tarkemmin lorea kaipaaville. Läpipeluun jälkeen aukeaa myös perinteinen New Game+ ‑tila sekä haastavampi Nightmare-vaikeusaste.

Retroulkoasu on nykyään standardi, jota harva indiekehittäjä lähtee rikkomaan. Lunar Ray Gamesin luoma SNES-henkinen ulkoasu on tyylikäs ja sopivan omaperäinen. Hahmomallit ovat kauniita, ja pelissä on koko ajan tasainen ruudunpäivitys. Dialogikohdissa hahmoilla saisi olla enemmän ilmeitä, mutta varsinkin taistelussa liikkeet ja animaatiot ovat todella sulavia. Taustojen ja alueiden monipuolisuus näkyy myös monipuolisessa ääniraidassa, joka sisältää värikkäitä kappaleita moneen lähtöön.

Yhteenveto

Timespinner on mainio Castlevanian sisarpeli. Kompaktissa pelikokemuksessa ei ole teknisiä ongelmia, ja ylimääräistä tehtävää riittää nuohoajien riemuksi. Taistelumekaniikat on hiottu loistaviksi, mutta ajanpysäytystemppuilun kanssa olisi voitu tehdä enemmän luovia juttuja. Perinteinen pikseligrafiikka on hyvää, muttei nouse erityisemmin esiin Switchin eShopin indiemassasta.

Hyvää:
– Taistelumekaniikat
– Laaja tarina

Huonoa:
– Aikamekaniikan hukattu potentiaali

”Kellon seisahtuvan tahdon, hiljentyvän lyöntien…”

Kiitokset Chucklefishille arvostelukappaleesta.

Timespinner
Alusta:
Switch, (Win, Linux, Mac, PS4, Vita, Xbox One)
Ilmestynyt: 4.6.2019 (Switch), 25.9.2018 (PS4)
Kehittäjä: Lunar Ray Games
Julkaisija: Chucklefish