Arvostelussa Cytus α

Rytmipelien alfauros

Pelimusiikkia on niin paljon, että siitä on tullut miltei oma genrensä. Musiikki kuljettaa monia pelejä eteenpäin ja täydentää tunnelmaa sopivilla balladeilla, elegioilla ja bassobiiteillä. Rytmipeleissä musiikista tulee vielä olennaisempi osa pelimekaniikkaa ja musiikkiin pääsee uppoutumaan Yksi rytmipelien isoista nimistä, Rayark – yksi rytmipelien isoista nimistä, on julkaissut Switchille jo aiemmin Deemon ja VOEZin, mutta nyt konsolille saadaan myös kehittäjän magnum opus nimeltään Cytus, vieläpä päivitettynä Alpha-versiona. Pysyykö uusioversio rytmissä, vai vaivaako epävireisyys porttausta?

Cytus julkaistiin alun perin Android- ja iOS-laitteille, ja se hyödyntää pelattavuudessaan vahvasti kosketusnäyttöä. Ruudulle ilmestyy keltaisia ja violetteja palloja, joita pitää koskettaa musiikin tahtiin liikkuvan poikkiviivan osuessa sen kohdalle. Mukana on myös raahauspalloja, joita pitää liikuttaa musiikin tahtiin tiettyä reittiä tai pitää pohjassa erikoispintojen kohdalla. Peli on kuin kotonaan Switchin kosketusnäytöllä, ja käsikonsolitila onkin selvästi optimaalisin tapa pelata Cytusta. Peliä voi pelata myös ABXY-nappien, nuolinäppäinten ja olkanappien voimalla, mutta koska peli on rakennettu kosketusohjauksen ympärille, ottaa näppäinohjaus pois enemmän kuin antaa.

Cytus α sisältää kaikki alkuperäisen Cytuksen 200 kappaletta sekä uudet Omega- ja DJMAX-luvut, joissa on täysin uutta musiikkia. Laajasta valikoimasta löytyy jotain jokaiseen makuun, ja mukana on myös esimerkiksi retroteemaisia pläjäyksiä sekä uudelleenmiksattuja klassisen musiikin teoksia. Omaa sydäntäni lämmittivät erityisesti Mozartin Requiemistä sekä Beethovenin 5. sinfoniasta muokatut kappaleet. Jokaisesta biisistä löytyy helppo ja haastava versio, ja vaikeustaso ilmoitetaan aina asteikolla yhdestä yhdeksään. Ykkösbiisit ovat todella yksinkertaisia, mutta yhdeksännellä tasolla jopa ansioituneet rytmipelimestarit ovat ihmeissään vaikeustason edessä täydellistä suoritusta metsästäessään. Kappaleet on jaettu 10 kappaleen ryppäisiin, jotka aukeavat edellisiä lukuja pelaamalla tai moninpelimatseja voittamalla. Lukujen sisältä löytyy usein piilotettuja kappaleita, jotka ovat uusia versioita tavallisista kappaleista.

Cytuksen yksi omaleimaisimmista puolista on sen tarina. Rytmipeleille epätavanomaisesti peliin on sisällytetty ihmisyyttä ja menetystä käsittelevä kyberpunk-henkinen juoni. Tarina aukeaa numeroituja lukuja pelaamalla muistiinpanojen, päiväkirjamerkintöjen ja dialogien muodossa. Jokaisessa tarinaluvussa on myös piilotettu kappale, joka avaa tarinaa lisää johonkin suuntaan. Vähäeleinen mutta tyylikäs ja syvällinen kertomus on oiva täydennys, vaikkakin pelin ydin on vahvasti rytmipuolella.

Alpha-versio sisältää monia uudistuksia, joista pienin ei todellakaan ole ulkoasupäivitys. Availin muistoja virkistääkseni alkuperäisversion iPadilla, ja Switch-versio on huomattavasti hiotumpi kokonaisuus. Pastellisävyinen uusi ulkoasu, selkeämmät valikot ja peliprogressio ovat tervetulleita muutoksia, enkä halua enää palata pelaamaan tabletilla. Alfaversion uutuutena mukana on myös moninpelitila, jonka avulla pelaajat voivat mitellä satunnaisissa kappaleissa reaaliaikaisesti netin kautta. Switch Onlinen vaativa nettipeli ei oikein jaksa innostaa, sillä sen ainoa muutos on reaaliaikaisesti päivittyvä sijoitus. Yhtäaikaisesti mahtuu kilvoittelemaan korkeintaan kolme pelaajaa, mutta testisessioiden aikana päädyin aina kaksinpeliin.

Yhteenveto

Cytus α on loistava rytmipeli, joka on kuin luotu Switchille. Kosketusnäyttöä hyödyntävä peli soljuu käsikonsolitilassa uskomattoman hyvin, ja rytmitys on kohdallaan. UI-päivitykset ja progressio ovat uusioversion parhaita puolia, mutta moninpeli jää aika tylsäksi. Staattiset tulostaulukot ovat mielenkiintoisempaa seurattavaa, vaikka kärkipäässä kilpailu on todella tiukkaa. Täysihintaisuus on Cytuksen kohdalla perusteltua mobiilipelijuurista huolimatta, sillä pakettiin kuuluu kaikki alkuperäisen pelin lisäsisältö sekä täysin uusia kappaleita. Cytus α on yksi parhaista pelaamistani rytmipeleistä, joka on helppo oppia mutta vaikea mestaroida.

Hyvää:
– Kosketusnäyttöohjaus
– Monipuolinen biisivalikoima
– Päivitetty käyttöliittymä
– Tarinankerronta

Huonoa:
– Moninpelin ideattomuus