Arvostelussa Pikmin 1 + 2

Peukaloisen kosmiset retket

Alkuperäisen Pikmin-trilogian puuttuvat osat ehtivät ilmestyä Switchille digitaalisesti juuri sopivasti ennen Pikmin 4:n julkaisua. Eshopissa pelejä myydään sekä yhdessä ja erikseen, normaalihintainen fyysinen tuplapakkaus seuraa perässä syyskuussa. Vaikka alun perin 2000-luvun alussa GameCubelle ilmestyneiden pelien Switch-käännökset kalpenevat ulkoisesti sarjan tuoreemmille osille, pursuavat ne edelleen Nintendon oudointa puolta edustavaa charmia.

Pikmin 1:n vaatimattomasti animoidussa alkuintrossa nähdään, kuinka pieni ja pyöreä kapteeni Olimar tömähtää raketteineen oudolle planeetalle. Alus menee tietysti säpäleiksi, ja koska happea riittää vain rajalliseksi ajaksi, on Olimarin aloitettava sinne ja tänne levinneiden muttereiden, tutkien ja moottorinosien etsintä ripeästi, jotta kotiinpaluu olisi mahdollista. Planeetalla on muutakin elämää, ja kapteenin onneksi myös ystävällismielistä sellaista. Olimar nimeää auttavat kätensä ojentavat piskuiset humanoidikasvit pikmineiksi.

Pikmin 1:ssä on nähtävillä lievän kulmikkuuden ohella monia Nintendo 64 -ajan pelisuunnittelutrendejä, mikä ei suoranaisesti ole ihme, sillä GameCuben julkaisuikkunaan kuuluneen pelin työstäminen aloitettiin Nintendolla hyvissä ajoin ennen konsolisukupolven vaihtumista. Peliä voisi kuvailla eräänlaiseksi sekoitukseksi Super Mario 64:n ja The Legend of Zelda: Majora’s Maskin elementtejä, vaikka peligenre onkin toimintastrategia. Kadonneita aluksen osia on yhteensä 30 kappaletta, joista 25 on kriittisiä hyvän lopun saavuttamiseksi. Pelaajalle kuitenkaan kerrota suoraan, mitkä osista ovat pakollisia onnistuneen raketin laukaisun kannalta. Tietyn osamäärän saavuttamisen jälkeen maailmankartalla avautuu uusia kenttiä, samalla tavalla kuin kerätyt tähdet avaavat ovia Mario 64:n linnassa.

Tehtävää mutkistaa kuitenkin vain 15 minuuttia kestävä päivänvalon aika ja Olimarin happivaraston rajallisuus. Edellisen päivän tapahtumat pysyvät muistissa, mikä tarkoittaa sitä, etteivät kuolleet tai aluksen ulkopuolelle auringonlaskun koittaessa unohtuneet pikminit herää henkiin. Samaten pikmin-ryhmien raahaamat aluksen osat löytyvät seuraavana päivänä sieltä, minne ne jäivätkin. Jos tarvittavia osia ei saa kokoon 30 pelivuorokaudessa, voi kalenterin kautta kuitenkin hypätä takaisin haluttuun päivämäärään ja tallennettuun pelitilanteeseen. Itse turvauduin päivän uudelleen aloittamiseen pari kertaa henkilövahinkojen takia, sillä muutamaa osaa vartioi pomo, joka kaatuu paljon nopeammin sadalla kuin kymmenellä pikminillä.

Uusien pikminien kasvattaminen vie aikaa tien haravoimiselta turvalliseksi takaisin alukselle kuljetettavalle tavaralle, joten jokainen kenttä muistuttaa yhtä suurta aika- ja resurssioptimointipulmaa. Maksimissaan satapäinen pikmin-joukko on mahdollista jakaa pienempiin ryhmiin, joista osa voi esimerkiksi rakentaa liikkumista nopeuttavaa siltaa toisten mätkiessä vihollisia Olimarin komennossa. Ykkösessä pikmineitä on kolmea eri väriä: punaista, sinistä ja keltaista. Punaiset kestävät tulta, siniset osaavat uida, ja räjähteitä kantavat keltaiset suippokorvat ovat heitettävissä pidemmälle kuin muut. Kakkosessa esitellään vielä myrkkyä kestävät valkoiset pikminit sekä violetit paksukaiset, jotka ovat hitaampia juoksemaan, mutta myös moninkertaisesti muita värejä vahvempia kantojuhtia.

Menetetyistä ja selviytyneistä pikmineistä pidetään pisteenlaskumaista kirjaa vertailukohtana myöhemmille pelikerroille. Pikminien yleisin kuolinsyy on hukkuminen tai sillan alle juuttuminen, mikä on yleistä etenkin ykkösosassa. Kakkososassa otusten tekoäly on hieman parempi, ja ne osaavat palata automaattisesti tukikohdan lähellä odottavan komentajansa luokse.

Pikmin 2:ssa ehdoton läpäisyaikaraja on unohdettu, vaikka vuorokausisyklien vaihtelu onkin muuten mukana. Pelimekaniikat säilyvät kutakuinkin samoina, mutta kakkosessa kerätään aluksen osien sijaan tietokoneen mukaan arvokkaiksi aarteiksi lukeutuvia pullonkorkkeja ja paristoja, jotta vaikeuksiin ajautunut avaruusrahtifirma saisi maksettua velkansa. Tavaroiden keräilyjärjestyksellä ei ole väliä, tärkeintä on vain saada kasaan kymppitonnin edestä romumetallia. Lisäksi Olimar saa seuraa apupoika Louiesta, jonka ohjaimiin voi vaihtaa milloin tahansa. Kahden pelihahmon ansiosta aikaa vievä patikoiminen vähenee, kun herrat voivat puuhastella pikminien kanssa omiaan vaikka karttojen eri päädyissä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Pikmin 2 olisi ykkösosaa helpompi peli.

Kakkosessa on mukana enemmän isoja pomoja ja uusia pikminejä syöviä mönkijäisiä, joiden päihittäminen vaatii enemmän paneutumista värien vahvuuksiin pelkän A-napin rämpyttämisen ja massaylivoimaan luottamisen sijaan. Tiettyjen pomojen voittamisesta palkitaan kakkosessa pukupäivityksillä ja paremmilla tutkimusvälineillä, joista ainoastaan aarteen lähellä piipittävä tutka on oikeasti tarpeellinen.

Kestävimmät pomot majailevat uusissa maanalaisissa onkaloissa, joita tutkiessa ajankulku pysähtyy hetkeksi. Alkupään kenttien luolastot ovat varsin kehnoja, sillä ne koostuvat vain muutamasta kerroksesta, jotka ovat useimmiten lähes tyhjiä tai muuten vain inspiroimattomia. Myöhemmin päästään seikkailemaan muun muassa leikkihuoneen ja keittiön näköisissä luolastoissa, ja kerroksien lisääntyessä mahdollisimman monen pikminin pitäminen hengissä pohjakerrokseen asti vaikeutuu huomattavasti. Myös kakkosen ulkomaailma on teemallisesti monipuolisempi kuin Pikmin 1:n vastaava. Heti alussa laskeudutaan esimerkiksi lumiseen ympäristöön, joka on kaukana ykkösen vihreistä metsistä. Välivideoihinkin on panostettu jatko-osassa selvästi enemmän.

Kumpikin peli on päivitetty laajakuva- ja teräväpiirtoaikaan nostamalla resoluutiota ja piirtämällä ruudulla näkyvät ikonit uusiksi. Vaikka Pikmin-kaksikko näyttää Switchillä paremmalta kuin Wiillä tai GameCubella, on merkittävien päivitysten vähyys pettymys, kun otetaan huomioon konsolille jo aiemmin ilmestyneen Pikmin 3 Deluxen uudet pelitilat ja Pikmin 4:n terävä ulkoasu. Kolmosen Switch-käännökseen lisättiin mahdollisuus pelata kampanja läpi yhteistyössä kaverin kanssa, mutta saman käsittelyn toivominen osoittautui turhaksi jo valmiiksi kaksi pelihahmoa sisältävälle kakkososalle. Grafiikan puolella tarkkasilmäisimmät huomaavat esimerkiksi maatekstuurien olevan samoja kuin alkuperäisessä GameCube-versiossa, eivätkä etenkään Pikmin 1:n venytetyt tekstimuurilaatikot ole erityisen nättiä katsottavaa. Olisiko ollut iso työ käydä varkaissa tuoreempien Pikmin-pelien fontti- ja assettikansioilla?

Koska alustana on Switch, tukevat pelit myös pikminejä tiettyyn suuntaan komentavan kursorin liikuttamista peliohjainta kallistelemalla. Osoitin ei kuitenkaan seuraa niin Pro-ohjaimen kuin Joy-Conienkaan liikkeitä jatkuvasti, vaan ainoastaan silloin, kun joku nappuloista on pohjassa, mikä tuntuu hieman erikoiselta ratkaisulta. Näppäinasetteluruutua on syytä vilkaista ainakin kerran, sillä pikminien joukkomarssittaminen tietyn kohteen luokse on varsin kätevä toiminto, johon ei kiinnitetä suurta huomiota kummankaan pelin tutoriaalikentässä.

Yhteenveto

Nintendo Switchin Pikmin 1 näyttää jokseenkin askeettiselta suurempien graafisten ehostusten puuttuessa, mutta se tuntuu silti erikoisen uniikilta reaaliaikastrategiapeliltä, koska visio rajallisen peliajan ympärille rakennetusta maailmasta ei toistu samalla tavalla muissa Pikmineissä, eikä ideaa ole lainattu parinkymmenen vuoden aikana oikeastaan muihinkaan saman genren peleihin.

Pikmin 2 on taas kaikin puolin hyvä jatko-osa. Se on kerronnallisesti kunnianhimoisempi ja vaatii pelaajalta enemmän, mutta koska uusia pelaajia ei voi jättää oman onnensa ojaan ja ykkösen opit ovat kapteeni Olimarille jo tuttua kauraa, käydään tutoriaaliosuus läpi sen sijaan tyylikkäämmin ja nopeammin kadetti Louien ja laulamaan oppineiden pikminien kanssa. Pituutta molempien pelien kampanjoilla on kymmenisen tuntia, mikä on enemmän kuin Pikmin 3:n perustarinalla.

Hyvää:
– Edelleen tuoreelta maistuva idea
– Kaikki sarjan pelit ovat erilaisia
– Kakkosessa on paljon pelattavaa

Huonoa:
– Ei yhteistyömoninpeliä
– Vanhat tekstuurit, eikä muutenkaan suuria päivityksiä
– Ykkösosan pikminit ovat aika tyhmiä