Arvostelussa Outbuddies DX

Kadonnut kaupunki

Välillä on mukava tunne, kun peli ei pitele lainkaan pelaajan kädestä vaan antaa vapaat kädet tutkia maailmaa ilman mitään osviittaa siitä mihin pitää mennä tai mitä pitää tehdä. Eksyminen ja tuntemattomien seutujen kartoittaminen on osa koko metroidvania-genren hohtoa. Toisinaan maailman suunnittelu ja sen johdosta syntyvä päätön poukkoilu kuitenkin tekee tutkimisesta lähinnä turhauttavaa. Yhden miehen kehittämä Outbuddies DX on monella tapaa onnistunut tapaus, mutta se kärsii tästä ongelmasta. Onko kokonaisuus kuitenkin enemmän kuin osiensa summa, vai pilaako mätä perusta koko seikkailun?

Outbuddies DX lähtee liikkeelle siitä, kun arkeologi Nikolayn laiva uppoaa myrskyssä keskelle merta. Nikolay herää merten syvyydestä, vanhojen jumalten uponneesta kaupungista, Bahlamista. Vastoin kaikkia odotuksia kaupunki ei suinkaan ole täysin autio, sillä siellä on vangittuna Wozan-heimoon kuuluvia otuksia, jotka kaipaavat pelastajaa. Tiedonjanoinen Nikolay alkaa tutkia Bahlamin mysteerejä. Lopullisena päämääränä on tietenkin myös päästä tästä vihoviimeisestä rotankolosta karkuun, samalla kun jokin mystinen olemus tarkkailee varjoista. Outbuddies DX on H. P. Lovecraftin tuotosten innoittama, mikä näkyy vahvasti sen tunnelmassa. Synkkä, violetin ja vihreän sävyinen maailma on kiehtova, vaikka itse tarina ei etene alun jälkeen mihinkään suuntaan.

Kuten metroidvanioille on hyvin tavanomaista, Outbuddies DX sisältää laajan ja epälineaarisen maailman, jonne on kätketty hahmon ominaisuuksia parantavia aarteita. Näitä parannuksia tarvitaan taisteluiden ohella usein myös kokonaan uusien alueiden avaamisessa. Nikolay omaa jo luonnostaan neljään pääilmansuuntaan ampuvan pistoolin sekä kyvyn kieriä vaarojen läpi. Myöhemmin hän saa käyttöönsä muun muassa kulovalkean tavoin leviävää energiaa ampuvan tussarin, Samus Aranin Morph Ballia muistuttavan pallomuodon sekä korkeiden paikkojen tutkimista helpottavan rakettirepun. Nikolayn matkassa kulkee lisäksi Buddy-drone, jonka avulla voi skannata ympäristöjä sekä hakkeroida tiettyjä vihollisia kuin indievanioiden pioneerissa Axiom Vergessä konsanaan, tehden niistä esimerkiksi liikkuvia alustoja tai räjäyttäen ne kappaleiksi.

Lääniä Outbuddies DX:n valtava maailma tarjoaa vähintäänkin riittävästi, eikä se häviä kokonsa puolesta esimerkiksi Super Metroidille, Hollow Knightille tai Dandaralle. Harmi kyllä suunnittelultaan se jättää paljon parantamisen varaa. Outbuddiesin maailma on sekava, eikä keskinkertainen kartta auta asiaa. Karttanäkymä näyttää aivan liian pienen alueen, eikä sitä voi zoomata ulospäin, tehden oman sijainnin hahmottamisesta hankalaa. Alueille on myös tyypillistä sisältää runsaasti teleporttereita, jotka siirtävät välillä pitkiäkin välimatkoja. Nämä on kuvattu viivoina, jotka tekevät kartasta kuin Käärmeet ja tikapuut -pelin laudan, mutta vaikealukuisempana.

Sekavan kartan voisi vielä antaa anteeksi jos itse maailma olisi ikimuistoinen, mutta Outbuddiesia pelatessa pitää usein juosta päättömästi edestakaisin, toivoen että uusi parannus avaa uusia teitä jossain päin samalta näyttävää sokkeloa. Jotkin huoneet ovat lisäksi yksisuuntaisia, tehden niihin lankeamisesta pitkiä kiertoteitä. Tutkimusmatkailu on kivaa reitin ollessa selvillä, mutta aivan liian iso osa ajasta kuluu samoja polkuja pitkin ravatessa. Kaikkia päämääriä ei aina ole signaloitu kovin hyvin. Jo melko varhain tulee vastaan tilanne, jossa peli ei selitä Corridium Protocolien olevan välttämättömiä hakkerointikyvyn saamiseksi, myöhemmin myös sen kehittämiseksi. Sattumalta löysin tarvittavat kolme pitkän haahuilun jälkeen, ja vasta sen jälkeen eräälle käytävälle ilmestyi tutoriaali hakkeroinnista. Ylimääräisen kädestä pitelyn puuttuminen on ihan virkistävää, mutta muutamassa kohdassa jonkinlainen selitys olisi ollut paikallaan ihan vain pelaajan ajan säästämiseksi.

Outbuddies DX ei ole pelkästään leppoisaa tutkimusmatkailua, sillä toiminnalliset osuudet ovat aivan yhtä tärkeitä. Bahlamin sokkelot ovat täynnä vihollisia, jotka ryntäävät päin, tippuvat pelaajan niskaan tai vaikka heittävät happoa päin naamaa. Tähtihetkinä loistavat kuitenkin haastavahkot pomoviholliset, joista moni on hyvin kookkaita, tuoden mieleen Axiom Vergen jättiläismäiset monsterit tai vaikkapa Metroidin Kraidin. Parhaimmillaan pomotaistoissa täytyy käyttää väistökykyä sekä eri aseita monipuolisesti, mutta yksinkertaisimmillaan pelkkä rakettien spämmääminen riittää.

Vaikka Outbuddiesin DX-versio korjaa monia alkuperäisen julkaisun ongelmia, kumpuaa pelistä pieni viimeistelyn puute. Vahvimmin tämä näkyy ohjauksessa. Oikeanpuoleista tattia esimerkiksi käytetään niin Buddy-dronen aktivoimiseen ja ohjaamiseen kuin toissijaisen aseen vaihtamiseen. Ryömiminen tai pallomuotoon siirtyminen tapahtuu kömpelösti ottamalla alasuunnan ja painamalla samalla väistökierrenappia, mikä tekee vahinkosyöksyistä melko yleisiä. Ohjauksessa on monia omituisuuksia, jotka vaativat pientä totuttelua. Viimeistelemättömyys näkyy myös siinä, miten huoneesta toiseen siirtyessä on mahdollista tippua takaisin edelliseen huoneeseen pelkän painovoiman vaikutuksesta. Malliesimerkkejä turhauttavasta suunnittelusta ovat ympäriinsä ripotellut laava- ja happoaltaat, jotka tappavat yhdestä osumasta. Nämä ovat ongelmallisia etenkin siksi, että vauhdikkaasti edetessä tulee usein törmättyä kameran ulkopuolella oleviin esteisiin. Pallomuoto kestää nämä olosuhteet, mutta jostain syystä ei laavassa tai hapossa kierimistä. Nämä ovat vain pieniä rosoreunoja, mutta ne muodostavat lopulta ison kasan.

Jos jossain Outbuddies DX onnistuu, niin tyylikkäässä pikseligrafiikassa. Alueet ovat värikkäitä ja pikselitaide miellyttää silmää, vaikka alueen sisällä huoneet näyttävätkin hyvin samankaltaisilta. Valtavat pomot ovat vaikuttavia näkyjä, eikä hahmojen animoinnissa ole suurempia puutteita. Musiikkinsa puolesta Outbuddies DX tarjoaa tunnelmallisia kappaleita, jotka istuvat hyvin synkkään ja mystiseen maailmaan. Harmi kyllä ääniraita on hyvin yksitoikkoinen ja samat taustat soivat kyllästymiseen asti. Ruudunpäivitys pysyy kurissa kaikista intensiivisimmissäkin taisteluissa.

Yhteenveto

Metroidvanioiden ystävänä haluaisin pitää Outbuddies DX:stä enemmän, mutta pelin viimeistelemättömyys tekee sen mahdottomaksi. Parhaimmillaan Outbuddies DX:n maailmaa on ilo tutkia, parannuksia on palkitsevaa etsiä ja pomovastuksia on viihdyttävää kaataa. Harmi kyllä ihan liian iso osa ajasta kuluu päättömästi ympäri ämpäri poukkoillessa. Karttanäkymän sekä ohjauksen puutteet ovat asioita, jotka on mahdollista paikata, mutta koko maailman suunnittelun korjaaminen vaatisi paljon enemmän kuin miltään päivitykseltä kannattaa odottaa. Outbuddies DX ei ole huono peli, mutta sillä olisi ollut potentiaalia olla jotain paljon parempaa. Metroidvania-genren ystäville peliä voi suositella varauksella, mutta Switchille on saatavilla parempiakin vaihtoehtoja.

Hyvää:
– Valtava maailma tutkittavaksi
– Isot ja haastavat pomovastukset
– Nätti ulkoasu

Huonoa:
– Paljon päämäärätöntä edestakaisin juoksentelua
– Sekava kartta
– Kömpelö ohjaus

Suunta on välillä hukassa.

Kiitokset Brown Bettylle arvostelukappaleesta.

Outbuddies DX
Alusta: Switch, (Win, PS4, Xbox One)
Ilmestynyt: 5.6.2020
Kehittäjä: Julian Laufer
Julkaisija: Headup Games