Arvostelussa Dandara: Trials of Fear Edition

Painottomassa maailmassa on mukava palloilla

Pari vuotta takaperin julkaistiin brasilialaisen Long Hat Housen kehittämä Dandara. Oman mielenkiintoni herättämiseen riittää jo metroidvania-genren nimen mainitseminen, mutta se ei suinkaan ole Dandaran ainoa kiinnostava piirre. Painottomassa tilassa leijaileva Dandara loistaa erityisesti omalaatuisen liikkuvuutensa ansiosta. Nyt kokemus on päivitetty entistäkin parempaan pakettiin, kiitos Trials of Fear ‑lisäsisällön. Onko Dandara tutustumisen arvoinen, vai jääkö siitä vain suolan maku suuhun?

Seikkailun nimikkosankaritar Dandara herää horroksestaan, kun Suolan maailma on sortumassa. Dandaran vastuulle jää maailman asukkaiden pelastaminen kurjuudesta ja yksinäisyydestä. Sankarittaren matka käy läpi synkkien metsien, ikivanhojen temppelien sekä futurististen linnakkeiden, määränpäänä ollessa suolan tasapainoa uhkaavan Eldarin kukistaminen. Alueita tutkimalla sekä vastaantuleville hahmoille juttelemalla avautuu hieman taustatarinaa maailman historiasta, mikä osaltaan tekeekin Dandaran universumista niin kiinnostavan.

Dandara liikkuu hyvin eri tavalla kuin useimpien tasoloikkien sankarit. Painovoima on tässä maailmassa täysin tuntematon konsepti, joten maata pitkin liikkumisen sijasta Dandara voi hyppiä valkoisena merkityiltä pinnoilta toisille. Loikkaamissuunta määrätään analogitatilla, mikä toimii paremmin kuin voisi ensin kuvitella. Dandara on nimittäin ohjauksensa puolesta melko anteeksiantavainen ja kohdistaa tähtäyksen automaattisesti riittävän lähelle tähtäyssuuntaa osuville pinnoille, mutta sallii silti loikkaamissuunnan hienosäädön. Pinnoilta toisille loikkiminen on nopeatempoista ja tyydyttävää, tehden pelistä liikkuvuudeltaan todella hauskan.

Dandaran kartta ei häviä paljoa kokoluokassaan Metroidin Zebesille tai Hollow Knightin Hallownestille. Kaiken lisäksi maailma on tarpeeksi epälineaarinen, ja joka nurkkaan on kätketty aarrearkkuja täynnä suolaa sekä parannuksia. Suolaa voi sijoittaa Dandaran kehittämiseen leireillä, jotka toimivat samalla tallennuspisteinä, joille palataan aina kuoleman jälkeen. Kuten missä tahansa itseään kunnioittavassa metroidvaniassa, myös Dandarassa hahmo saa uusia kykyjä seikkailun edetessä, mikä mahdollistaa niin uusille alueille etenemisen kuin vihollisten nopeamman teloituksen. Eräs parannus aktivoi muinaisia rattaita ja liikkuvia alustoja, siinä missä toinen esimerkiksi ampuu pintoja pitkin etenevän piikkimaton.

Vaikuttavin puoli Dandarassa on mielestäni kenttäsuunnittelu. Jokainen huone on pienimuotoinen pulmansa, huoneesta toiseen etenemisen vaatiessa oikean reitin löytämistä. Jotkin huoneet ovat vain yksisuuntaisia, mikä saattaa toisinaan turhauttaa väärän suunnan tuhlatessa aikaa, mutta se antaa samalla aivoille enemmän purtavaa sokkeloissa edetessä. Kartta on tutkimisen kannalta hyödyllinen, mutta myös omaan muistiin pitää luottaa reittivalintoja tehdessä. Harmillisesti tarkistuspisteinä toimivia leirejä sekä lippuja on ripoteltu melko harvakseltaan ympäri maailmaa, joten kuolema heittää välillä pitkiä matkoja taaksepäin. Ketterä Dandara etenee toki nopeasti pitkiäkin matkoja, mutta aavistuksen tiheämmin sijoitellut tallennuspisteet eivät olisi olleet pahitteeksi.

Alueet eivät suinkaan ole autioita erämaita, sillä vihollisia tulee vastaan runsaasti kaikkialla. Vihollisten hoitaminen päiväjärjestyksestä ei ole energiaiskut ja väistöliikkeet taitavalle Dandaralle mikään ongelma. Tappavien ammuksien väistely sekä sopivan iskemispaikan löytäminen tuovat toimintaan mukavasti haastetta. Myöhemmin Dandara saa laajennettua arsenaaliaan muun muassa raketeilla sekä muilla erikoisiskuilla, joiden käyttäminen kuluttaa energiaa. Mikäli elämä tai energia on loppumassa, pystyy niitä palauttamaan käytössä olevilla parannusjuomilla. Vihollisissa on sopiva määrä vaihtelua, joidenkin keskittyessä fyysiseen kontaktiin toisten ammuskellessa pidemmän kantaman päästä.

Pomotaisteluita Dandarassa on kourallinen, ja ne vaihtelevat toisistaan niin temaattisesti kuin toiminnallisestikin riittävästi. Siinä missä kivijättiläisen kukistaminen vaatii linnakkeen sydämeen iskemistä ja ympäri rakennelmaa hyppimistä, ovat toiset pomovastukset kuten jättiläismäinen Augustus suoraviivaisempia reaktiotestejä. Pomot ovat omaan makuuni sopivan haastavia, vaikka myöhemmin energian määrän kasvaessa rakettien spämmiminen on harmillisen toimiva ratkaisu melkein jokaisessa mittelössä.

Dandarassa riittää tekemistä, sillä seikkailun läpäisyyn menee noin 10 tuntia, mikä on tämäntyyppiselle metroidvanialle oikein sopiva mitta. Trials of Fear ‑lisäsisältö tekee pelistä alkuperäiseen verrattuna huomattavasti laajemman, kartan laajentuessa kokonaan uusilla alueilla, uusia parannuksia sekä vihollisia unohtamatta. Lisäri on integroitu jopa yllättävän luonnolliseksi osaksi kokemusta, sillä osa sisällöstä saattaa tulla vastaan jo verrattain varhain, eivätkä uudet alueet tunnu irrallisilta.

Tekniseltä toteutukseltaan Dandarassa ei ole moitittavaa, ruudunpäivityksen pysyessä sulavana jopa kaikista intensiivisimmissä taisteluissa. Verrattain yksityiskohtainen pikselitaide tuo mieleen muun muassa Celesten, mikä on suurimpia kehuja, mitä voin suinkin antaa. Erityismaininta kuuluu myös vanhalle kunnon HD-tärinälle, jota on käytetty runsaasti sekä monipuolisesti. Dandaran iskut, vihollisten liikkeet sekä ympäristöjen järistykset välittyvät loistavan immersiivisesti pelaajalle tärinän tuntuessa samalta kuin se kuulostaa. Dandarasta paistaa läpi viimeistelyn taso, jokaisen piirretyn pikselin ja jokaisen napinpainalluksen tuntuessa viimeiseen asti hiotuilta.

Yhteenveto

Dandara osoittautui todella positiiviseksi yllätykseksi nopeatempoisen toimintansa, pulmapainotteisen kenttäsuunnittelunsa sekä tyylikkään audiovisuaalisen toteutuksensa ansiosta. Valtavan ja epälineaarisen maailman tutkiminen on ilo, minkä lisäksi Dandaran kykyarsenaalin laajentaminen on mielekästä ja palkitsevaa. Tallennuspisteiden harvuus sekä tietyt yksisuuntaiset huoneet saattavat välillä turhauttaa niiden tuhlatessa aikaa, mutta ne ovat vain pieniä moitteita muuten todella viimeistellyssä paketissa. Dandaraa voi suositella jokaiselle metroidvanioista vähänkään kiinnostuneelle, sillä se ei häviä vertailussa kovin paljolla edes genren parhaimmistolle.

Hyvää:
– Nopeatempoinen liikkuvuus ja toimiva ohjaus
– Epälineaarinen maailma ja sen tarjoama pulmanratkaisu
– Tärinän käyttö

Huonoa:
– Kuoleminen heittää välillä pitkiä matkoja taaksepäin