Arvostelussa Moros Protocol

Kuolema on vain alku

Vanhan koulukunnan tyyliin tehdyt räiskinnät ovat nousseet niin suureen suosioon, että kansankieleen on muodostunut niitä varten ihan oma termi. Nämä “boomer shooterit” kanavoivat Doomin, Quaken ja kymmenien muiden klassikoiden energiaa, mutta parhaimmat niistä sekoittavat joukkoon myös jotain omaansa. Kreikkalaisen Pixel Reignin kehittämä Moros Protocol lainaa rakenteen roguelite-peleistä ja käärii kokemuksen tyylikkään retrohenkiseen pakettiin. Pienet puutteet ohjauksessa latistavat kokemusta, mutta nopeatempoinen toiminta pitää silti otteessaan.

Moros Protocolissa tapahtumat sijoittuvat Orpheus-avaruusalukselle, jossa pelaajan ohjastama Adam-miekkonen herää ilman muistojaan. Alus on täynnä vihamielisiä avaruusolentoja ja Adam on tiettävästi ainoa selviytyjä. Tavoitteena on yksinkertaisesti pysyä elossa, mikä on helpommin sanottu kuin tehty. Pian käy kuitenkin ilmi, että Adamin kuollessa aktivoituu pelin nimessäkin mainittu Moros-protokolla, jonka johdosta sankari herää aina henkiin uudessa, syväjäädytyksestä sulatetussa kehossa. Näin selitetään kekseliäästi myös tarinallinen syy roguelite-elementeille, sillä pelaaja saa Adamin tavoin uuden yrityksen, mutta joutuu epäonnistuttuaan aloittamaan käytännössä täysin alusta.

Orpheus on siitä erikoinen alus, että se on joka kerta hieman erilainen. Huoneet itsessään ovat aina samanmuotoisia ja huolella suunniteltuja, mutta ne on järjestetty erilaisiksi sokkeloiksi. Peli on jaettu kolmeen alueeseen, joista jokaisessa on edelleen monta tasoa sekä niiden välissä pomovastustajia. Jokaisen kentän päätteeksi pelaajalle annetaan vapaus valita muutamasta vaihtoehdosta, jotka määräävät esimerkiksi, onko seuraavassa sokkelossa enemmän vihollisia, varustearkkuja tai vaikka kauppias, jolta voi ostaa aseita tai varusteita. Rakenne tuo mieleen Slay the Spiren, Drop Duchyn ja monen muun tutun rogueliten, mutta ratkaisu toimii onneksi yhtä hyvin myös räiskintäpelissä.

Toiminta on Moros Protocolissa nopeatempoista ja paikoitellen myös melko haastavaa. Adamilla on käytössään heti alussa melee-aseena toimiva miekka, mutta ympäri alusta löytyy myös pidemmän kantaman aseita kuten pistooleja, haulikoita ja kranaatinheittimiä. Viholliset hyökkäävät näkökontaktin saatuaan aggressiivisesti pelaajan kimppuun, mutta omien aseiden lisäksi kannattaa turvautua välillä lähiympäristön räjähtäviin tynnyreihin. Toisinaan räjähtävät hirviöt vievät kuoleman yhteydessä lajitovereitaan mukanaan, ja joidenkin otusten erittämät myrkkypilvet voivat olla vastaavalla tavalla hyödyksi. Toiminnassa on kiitettävästi syvyyttä, mutta strategiset mahdollisuudet kasvavat entisestään aseisiin ja pelihahmon haarniskaan asennettavilla parannuksilla. Toisinaan nämä ovat suoraviivaisia lisäyksiä statseihin, mutta joskus ne tuovat myös negatiivisia vaikutuksia mukanaan. Yksi parannus esimerkiksi nostaa aseen aiheuttamaa vahinkoa, mutta samalla hidastaa ampumista.

Moros Protocolin tusinaviholliset kaatuvat verrattain helposti, mutta pomovastustajat tekevät nopeasti pelaajasta hakkelusta. Jo ensimmäisenä pomona toimiva piikikäs ja hurjalla vauhdilla pyörivä hirviö tarvitsee vain muutaman osuman aktivoidakseen Moros-protokollan. Jokaisen kuoleman jälkeen on onneksi mahdollisuus tehdä Adamista pysyvästi voimakkaampi tasoista talteen kerättyjä energiapalluroita vastaan. Nämä kykypuun kautta ostettavat parannukset eivät ole useimmiten läheskään yhtä jännittäviä kuin aseisiin asennettavat muuntimet, sillä monet niistä vain nostavat staminaa, elämäpisteitä tai aseiden tehoa. Toisaalta niiden ansiosta Moros Protocol on todella palkitseva kokemus, sillä hahmon voimistumisen tuntee pitkällä tähtäimellä selvästi toiminnan helpottuessa.

Ulkoasultaan Moros Protocol tekee vaikutuksen, sillä sen matalapolygoniset ympäristöt ovat näyttäviä ja tekstuurien pikselit veitsenteräviä. Orpheuksen käytävät tuovat paikoitellen mieleen muuan System Shockin, niin hyvässä kuin pahassa. Usein futuristiset scifi-alukset nimittäin näyttävät vähän turhankin samankaltaisilta, ja olisin toivonut alueisiin enemmän vaihtelua. Suorituskyky ei aina pysy toiminnan perässä etenkään kannettavassa tilassa pelattaessa, mutta Switch 2 telakoituna ruudunpäivitys pysyy siedettävällä tasolla. Isompi ongelma koskee sen sijaan ohjausta ja sen puutteita. Räiskintäpeleissä analogitatti ei mielestäni pärjää hiiren tai gyroskoopin tarkkuudelle ja nopeudelle, joista Moros Protocol ei tue kumpaakaan, vaikka alusta ei ominaisuuksia teknisesti edes rajoita. Tämä on mielestäni valtava puute, johon toivon korjausta.

Yhteenveto

Moros Protocol on koukuttava retroräiskintäpeli, joka osoittaa roguelite-rakenteen toimivan genressä kuin genressä. Erilaisten aseiden ja parannusten sekoittaminen tarjoaa valtavasti jälleenpeluuarvoa, eikä itse toiminta jätä kylmäksi. Muilla alustoilla tuetaan myös yhteistyönettipeliä, mutta vielä julkaisussa se ei toiminut Switch 2:lla. Se on tiettävästi tulossa myöhemmin, mutta nykyisessä muodossaan en voi suositella Moros Protocolia moninpeliä kaipaaville. Yksinpelinä kokemus sen sijaan on oikein onnistunut, mutta Switch 2:n omistajana odottaisin ainakin hetken vielä korjaavaa päivitystä.

Hyvää:
– Haastava mutta reilu
– Retrohenkinen ulkoasu
– Aseiden kustomointi

Huonoa:
– Ympäristöissä voisi olla enemmän vaihtelua
– Hahmonkehitys voisi tarjota enemmän kiinnostavia parannuksia ja vähemmän pieniä stat-boosteja
– Ei gyro- tai hiiritukea