Arvostelussa Drop Duchy – Complete Edition

Mitä jos Tetris olisikin strategiapeli?

Jos minun pitäisi valita yksi videopeli ylitse muiden, olisi se melko varmasti Tetris. Kaikkien tuntema pulmapeli on kaikessa yksinkertaisuudessaan todella koukuttava, pelasi sitten alkuperäistä versiota tai modernimpaa Puyo Puyo Tetristä tai Tetris Effectiä. Helposti omaksuttavista mekaniikoista huolimatta Tetristä voi pelata ikuisuuden ja silti kehittyä siinä paremmaksi, sillä se vaatii niin sorminäppäryyttä kuin geometrista hahmotuskykyä. Kun kuulin Sleepy Mill Studion kehittämän Drop Duchyn yhdistävän Tetriksen ydinmekaniikkoihin strategiaelementtejä ja pakanrakennusta, tiesin välittömästi, että peliä oli pakko päästä testaamaan. Epätodennäköiseltä kuulostava yhdistelmä toimii paremmin kuin olisin osannut uskoa etukäteen, eikä kaikista genreistä ole edes pakko tykätä.

Kaiken keskiössä Drop Duchyssa on kehittää korttipakkaa, jonka avulla olisi tarkoitus selvitä läpi kampanjan kolmesta luvusta ja niiden loppuvastustajista. Pelaaminen jakautuu karkeasti kahteen osaan. Alueelta toiselle edetään maailmankartalla, jolla pelaaja saa valita reittinsä välillä useammasta eri vaihtoehdosta. Vastaan tulee kyliä, satamia ja muita erilaisia kohteita, joissa pystyy avaamaan uusia kortteja tai vaihtamaan resursseja toisiin riippuen siitä, onko sillä hetkellä tarvetta ruualle, puulle tai vaikka kullalle.

Kortit pääsevät hyötykäyttöön tasoissa, joissa taistellaan vihollisia vastaan ja kerätään lisää resursseja oman korttipakan kehittämiseksi. Usein pelaaja saa valita kartalla joko rauhallisen tai vihollisten hallitseman alueen väliltä. Rauhanomainen valinta tarkoittaa kuitenkin sitä, että luvun lopussa odottava pomo voimistuu entisestään. Riskien hallinta on keskeinen elementti Drop Duchyssa, sillä huolimaton pelaaja saattaa keskittyä liikaa nykyhetkeen ja tekee huomaamattaan tulevista kamppailuista entistä haastavampia.

Taistelua ja resurssien keräämistä sisältävät tasot jakautuvat edelleen kahteen vaiheeseen. Ensimmäinen vaihe ammentaa inspiraatiota Tetriksestä, sillä siinä tiputetaan satunnaisessa järjestyksessä vastaan tulevia palikoita ruudukkoon. Ohjaus toimii kuten voisi odottaa, eli palikoita voi käännellä ja siirrellä vaakasuunnassa, kunnes löytää niille sopivan paikan ruudukon alareunasta. Palikat edustavat joko korttipakassa olevia omia rakennuksia, vihollisen tukikohtia tai erilaisia maastolaattoja, kuten peltoa, metsää, vuoristoa tai vesistöä. Sotarakennukset vahvistavat joko omaa tai tekoälyn armeijaa, ja niiden sijoittelu on kaikki kaikessa. Monet rakennelmat nimittäin voimistuvat sitä ympäröivien laattojen perusteella.

Jos pelaaja saa täytettyä ruudukon rivin vaakasuunnassa, ei rivi suinkaan katoa kuin Tetriksessä. Sen sijaan jokainen rivin maastolaatta kerryttää tällöin resursseja. Metsäpalstoilta saa puuta, pelloilta ruokaa, joesta kultaa ja niin edelleen. Lisäksi korttipakassa saattaa olla ympäröiviä resursseja suoraan haalivia rakennuslaattoja, kuten tuulimyllyjä tai kaivoksia. Palikoiden sijoittelu tarjoaa valtavasti strategista syvyyttä, mutta onneksi laatat eivät tipu katosta läheskään yhtä nopeasti kuin Tetriksessä. Sijoittelua ehtii miettiä vaikka parikin minuuttia, jos siltä tuntuu.

Kun ruudukkoon tiputetut palikat saavuttavat yläreunan tai palikat loppuvat jonosta, on itse kamppailun aika. Sekä pelaajan että vihollisen sotilastukikohdat on jaettu kolmeen tyyppiin. Miekka symboloi kevyitä, kirves raskaita ja jousipyssy pitkän kantaman joukkoja. Eri joukot ovat kivi-paperi-sakset-tyyliin toisiaan vahvempia, vastaavalla tavalla kuin Fire Emblemissä tai Pokémonissa. Miekka voittaa jousen, jousi voittaa kirveen ja kirves voittaa miekan. Lisäksi rakennuksen kohdalle on merkitty kyseisen joukon vahvuus numerona. Isompi numero voittaa pienemmän, mutta tyyppietu aiheuttaa vielä 50 % lisää vahinkoa. Taitava pelaaja voi jo ennen matsin alkua katsoa, mitä vihollistyyppejä tasossa tulee vastaan ja valita sen perusteella sopivat kortit pakkaansa.

Pelaaja järjestää taistelukäskynsä yhteen jonoon, siirtämällä sotilaitaan tukikohdasta toiseen. Saman katon alle muuttavat sotilaat yhdistävät voimansa ja uuden porukan tyyppi määräytyy aina isomman joukon mukaan. Mikäli sotilaita käskee taas hyökkäämään vihollisen puolelle, määrittelee joukon vahvuus yhdessä tyyppietujen kanssa sen, jäädäänkö kohtaamisesta plussan puolelle vai ei. Hyödyllisimpien yksiköiden määrän maksimoiminen on tärkeää ja muutenkin taisteluiden palkitsevin osuus. Jos omia sotilaita on lopussa vielä hengissä, palkitaan siitä kullalla ja matka jatkuu maailmankartalla. Jos puolestaan vihollisen puoli voittaa, ottaa pelaajan kokonaiselämäpalkki siitä osumaa. Peli päättyy, jos palkki tyhjenee kokonaan. Pienet ja yksittäiset tappiot eivät kuitenkaan haittaa heti, sillä elinvoimaa voi täydentää matsien välillä kullalla.

Jokaisen taistelun jälkeen valitaan pakkaan yksi lisäkortti muutamasta vaihtoehdosta, riippumatta siitä voittiko kohtaamisen vai ei. Uusien rakennelmien lisäksi tarjolla on välillä teknologiakortteja, jotka antavat passiivisia etuja ilman että niitä tarvitsee ottaa taisteluun mukaan. Taisteluiden välissä on mahdollista myös kehittää pakkaa lisää kuluttamalla resursseja. Koska taisteluun saa ottaa vain rajallisen määrän omia kortteja, täytyy välillä tasapainotella sotajoukkojen ja resurssien keräämiseen tarkoitettujen rakennusten välillä. Taistelusta ei selviä hengissä ilman armeijaa, ja resursseja tarvitaan korttien vahvistamiseen.

Erilaisia haasteita suorittamalla voi tienata kykypisteitä, joita voi sijoittaa kykypuuhun ja avata tätä kautta kiertoon uusia kortteja ja välillä kokonaan uusia mekaniikkojakin. Vielä useamman läpäistyn yrityksen jälkeenkin avautuu kaikenlaista uutta, kuten tärkeitä Faction-ryhmittymiä. Jokaisen yrityksen alussa valittava ryhmä vaikuttaa alkajaisiksi käytössä oleviin kortteihin ja asettaa välillä muitakin rajoituksia. Ensimmäisenä valittavana on vain The Duchy, jonka kortit ja rakennukset keskittyvät maaseutuelämään. The Republicin ydinmekaniikka puolestaan on maaseutujen muuttaminen kaupungeiksi ja The Orderin kanssa vahvistetaan uskonnon asemaa ja tehdään ristiretkiä. Switchille julkaistu Complete Edition sisältää myös alkujaan tietokoneversioon DLC:nä julkaistut North- ja Tribe-factionit. Eri ryhmillä pelaaminen vaatii usein täysin erilaista lähestymistapaa ja vanhojen tottumusten hylkäämistä, mikä on ehdottomasti plussaa.

Teknisesti Drop Duchy ei ehkä tee mitään kovin vaikuttavaa, mutta se pyörii ainakin Switch 2:lla moitteetta. Käsinpiirretyn näköiset kortit yhdistetään uskottavasti kolmiulotteisiin rakennuksiin ja ympäristöihin. Keskiaikateema välittyy myös musiikin kautta, mutta taistelujen aikana tunnelma on kuitenkin sopivan jännittynyt. Pienenä moitteena ohjaus hyötyisi kenties pienestä hiomisesta. Kesken palikoiden tiputtelun voi oikealla tatilla tutkia eri rakennusten kuvauksia, mutta oikean laatan valitseminen on usein tarpeettoman kömpelöä. Rakennuslaattojen erottaminen toisistaan visuaalisesti ei ole myöskään ole ihan niin helppoa kuin voisi toivoa, mutta tämä on vain pieni puute muuten oivallisessa paketissa.

Yhteenveto

Drop Duchy on todella omaperäinen roguelite, joka risteyttää kortti- pulma- ja strategiapelin keskenään. Se antaa vapaat kädet kokeilla eri pelityylejä, sillä pelaaja voi halutessaan keskittyä esimerkiksi sotajoukkojen maksimointiin tai resurssien keräämiseen ja korttien kehittämiseen. Eri ryhmittymillä pelaaminen vaatii usein täysin erilaista lähestymistapaa ja kortteja on niin valtava valikoima, että jokainen yritys on omanlaisensa. Mukana on myös laaja valikoima vaikeusastevaihtoehtoja sekä haastetila, jos peli tuntuu muuten liian helpolta.

Hyvää:
– Pulma- ja strategiapelin risteytys toimii
– Eri Faction-ryhmät vaativat erilaista lähestymistapaa
– Uusia mekaniikkoja ja kortteja avautuu säännöllisesti
– Resurssien ja sotajoukkojen optimointi tarjoaa mukavaa mikromanagerointia

Huonoa:
– Pienet ohjauksen ja käyttöliittymän puutteet