Arvostelussa Kirby: Planet Robobot

Kirby ja tähtivieraat

Kirbyllä vaikuttaa kulkevan mainiosti tällä hetkellä. Marion viettäessä pientä lomaa perinteisistä loikkatouhuista ovat Nintendon alustoille tasaiseen tahtiin julkaistut pinkin palleron uudet seikkailut täyttäneet pelaajien tasohyppelynälän viime vuosina. Kirby-pelejä on kuitenkin erittäin hankalaa laittaa paremmuusjärjestykseen, sillä yksikään peli ei nouse erityisemmin esiin laadun ollessa aina tasaisen hyvää. Perusmekaniikatkin pysyvät osasta toiseen samoina, ja uudistusten kanssa on vedetty hyvin hellävaraista linjaa. Jospa 3DS:n Kirby: Planet Robobot räjäyttäisi viimein pankin?

Ensinäkemältä pelin tarinatila edustaa edelleen sitä tuttua tavaraa. Näyttävässä alkuanimaatiossa Kirbyn kotiplaneetalle laskeutuu avaruusaluksella valtava lastillinen robotteja, jotka eivät tietenkään ole ystävällismielisiä, vaan havittelevat värikkään maailman luonnonvaroja. Tomera purkkapallo päättää tietysti pysäyttää roistojen aikeet, josta päästään heti ensimmäisen tason pariin. Kirby juoksee, pomppii ja leijailee ilmassa kuten aina ennenkin, ja vastaan kävelee välittömästi tutun näköisiä vihollisia, joilta sankari voi kopioida erikoiskykyjä imemällä ne suuhunsa. Ritarilta tarttuu mukaan miekka, taikurilta taikasauva ja lumiukolta jäädytysvoima, kun taas mopedin syömällä muututaan renkaaksi. Myöhemmissä kentissä tavataan toki uusiakin vihollisia, joilta Kirby oppii esimerkiksi myrkyn sylkemisen ja sirkuspellen jonglööraustaidot.

Kaiken kaikkiaan erilaisia transformaatioita on yli 25 kappaletta, ja niitä voidaan aktivoida myös amiibo-hahmoilla. Aktiivisena voi olla kerrallaan vain yksi voima, ja tilanteesta riippuen tietty taito voi osoittautua toista paremmaksi. Kyvyt muuttavat käytännössä Kirbyn kaikki liikkeet, joten hyppelyosuuksien nopeaan läpi paahtamiseen kannattaa valita esimerkiksi rengas, mutta isompia vastustajia vastaan taistellessa miekka tai lasersäde voi olla tehokkaampi.

Täysin uutena asiana Kirby voi hypätä joissain kentissä muukalaisten rakentaman mechan puikkoihin. Perusmuodossaan robottipuvun avulla pelaaja on tietysti voimakkaampi ja voi muun muassa murskata tieltä kivenlohkareita, mutta myös robotti hyödyntää erikoisvoimia. Mielenkiintoisesti kaikki kyvyt eivät vaikuta robottiin samalla tavalla kuin Kirbyyn, vaan kentän luonne voi muuttua täysin rakettirepun muuttaessa koneen lentokoneeksi ja pelin sivuttain rullaavaksi arcade-räiskinnäksi. Moottoripyörävihollisen skannaamalla robotista tulee taas kaiken tieltään jyräävä huippunopea kilpa-auto. Perinteistä Kirby-kaavaa rikkovat kentät ovat ehdottomasti paketin parasta antia, näihin lukeutuvat myös pari rentoa ja viihdyttävää vedenalaista maailmaa. Välillä Kirby seikkailee myös taustagrafiikassa ja käyttää tynnyrimäisiä tykkejä, jotka ajoneuvojen ohella tuovat mieleen hyvällä tavalla Donkey Kong Country ‑sarjan.

Tasoihin on piilotettu salaovien ja pienten pulmien taakse keräilytarroja ja koodikuutioita, joita tarvitaan kunkin maailman loppupomon avaamiseksi. Aarteiden talteen kerääminen voi vaatia esimerkiksi sähkövoiman käyttöä virran johtamiseen tai tarkkaa loikkimista jäädytettävien alustojen päällä. Tarinassa eteneminen ei vaadi vanhojen kenttien pelaamista uudelleen, sillä useimmiten kuutiot tuodaan suoraan silmien eteen ja ratkaisut ongelmiin löytyvät käden käänteessä.

Pomotaistelut ovat yllättävän hauskoja kymmenistä mahdollisista strategioista johtuen. Kohtaamiset kutkuttelevat hyvällä tavalla Kirby-fanien nostalgiahermoja, sillä vaikka vastaan astelee paljon tuttuja kasvoja, ovat kaikki varustautuneet uusilla metkuilla. Edes ensimmäisestä maailmasta tuttu klassinen tuulta puhaltava Whispy Woods ‑puu ei tyydy enää seisoskelemaan paikallaan. Muutamassa taistelussa hyödynnetään kolmiulotteista liikkuvuutta, mikä toimii erittäin hyvin muuten tiukasti 2D-ulottuvuuteen sidotun loikinnan keskellä. Toisaalta Robobot myös näyttää lähes yhtä nätiltä kuin kotikonsolien Kirby-pelit.

Planet Robobotin suurin miinus on sen helppous. Kirbyn energiapalkki on niin iso, etteivät edes isompien mörssäreiden iskut tunnu missään. Lisäksi pienempien vihollisten hyökkäykset on vaivatonta väistää tai jopa torjua kokonaan. Sopivan erikoisvoiman avustuksella tietyt pomot voi päihittää pelkästään nappeja hakkaamalla. Rotkotkaan eivät ole ongelma, sillä lentomekaniikan ansiosta Kirby selviää tilanteesta kuin tilanteesta. Kuuden tunnin tarinan aikana kuolin ehkä viisi kertaa, joista vain yksi tapahtui viimeisessä ja ylivoimaisesti vaikeimmassa tasossa.

Pääjuonen jälkeen on mahdollista hakea hieman haastetta palaamalla tuttujen kenttien pariin Boss Rush- ja speedrun-tyylisissä pelimuodoissa. Haastetiloissa pelaajia motivoivat esimerkiksi StreetPass-kumppanien väliset ranking-listat ja maaliin asti pääsystä vahinkoa ottamatta jaettavat mitalit. Yhdessä tilassa pääsee pomojen kimppuun jopa kolmen kaverin voimin 3DS:n lähiverkossa, mutta nettipeliä ei tueta.

Yhteenveto

Planet Robobot on viihdyttävin Kirby-peli miesmuistiin. Vaikka tarinaa ei ole nimeksikään ja yksinpelikampanja on tahattoman helppo läpijuoksu, on kyseessä kuitenkin kenttäsuunnittelultaan ja toimintaosuuksiltaan selvästi monipuolisin Kirby-peli toistaiseksi. Värikkään grafiikan ja purkkapopin yhdistelmä saa hyvälle tuulelle.

Hyvää:
– Ajoneuvo- ja uintikentät
– Pirteä grafiikka

Huonoa:
– Helppoa läpijuoksua

Suloinen Kirby tekee onnistuneen paluun parrasvaloihin.

Arvostelu julkaistu alun perin IGN Suomessa.

Kirby: Planet Robobot
Alusta:
3DS
Ilmestynyt: 10.6.2016
Kehittäjä: HAL Laboratory
Julkaisija: Nintendo