Arvostelussa Beyond the Dark: Nightwatch

Karmea kartano

Beyond the Dark: Nightwatch on kahden pelaajan co-op-peli, jossa toinen pelaaja tutkii synkkää kartanoa ja toinen tarkkailee tilannetta valvontakameroiden kautta. Kartanossa on vapaana ääniyliherkkä Entity-niminen pahuus, joka vaeltaa ympäriinsä ja kohdatessaan pelaajan nirhaa tämän kuin hyttysen. Idea tuo mieleen joitakin vuosia sitten julkaistun Keep Talking and Nobody Explodes -pelin Five Nights at Freddy’s -ilmiöön yhdistettynä. Sekä Beyond the Darkissa että pomminpurkupelissä onnistuminen perustuu pelaajien väliseen kommunikointiin sekä yhteistyöhön, vaikka kummankin pelaajan näkymä pelimaailmaan on erilainen. Idea kuulostaa hauskalta ja sopii kivasti syksyiseen halloween-teemaan, mutta toteutus on tällä kertaa mennyt täysin päin mäntyä.

Nightwatchia voi pelata paikallisesti kahdella Switch 2 -konsolilla, verkossa tai GameShare-ominaisuuden kautta niin, että toinen pelaa televisioon yhdistetyllä Switch 2:lla ja toinen alkuperäisellä ykkös-Switchillä käsikonsolimoodissa. GameSharen kautta pelatessa grafiikka menee niin mössöiseksi, että kuvanlaatu alkaa muistuttaa 90-luvun varhaisia polygonikauhupelejä. Yksityiskohtia on mahdotonta erottaa, eikä teknisessä toteutuksessa ole kehumista: homma menee välillä aikamoiseksi diashowksi.

Ykköspelaaja on The Explorer -niminen hahmo, joka on kaapattu hämyiseen kartanoon. Tavoitteena on selvitä hengissä ulos rakennuksesta tutkimalla sen huoneita, keräämällä vihjeitä talon synkästä menneisyydestä sekä etsimällä pakenemiseen tarvittavia välineitä.

Verenpaine lähtee nousuun heti pelin alkaessa. Aloitusanimaatio, jossa seikkailija nousee sängystä on todella hidas ja pitkä, ja sen joutuu kokemaan uudestaan joka ikinen kerta, kun yrityksen aloittaa alusta. Kuolema voi koittaa noin viiden minuutin välein tai vieläkin useammin, joten tämä animaatio tulee hyvin tutuksi. Ja koska alun tapahtumat toistuvat muutenkin aina samalla tavalla, syntyy toistoa ärtymykseen saakka.

Kartanon tutkiminen ei ole pelottavaa, vaan erittäin turhauttavaa. Sankaria stalkkaava hirviö on todella aggressiivinen, eikä paikkoja pysty oikeastaan missään vaiheessa rauhassa tutkimaan, vaan pahuus seuraa aina pelaajan kintereillä. Mörön tavatessaan kuolema on pikainen, karkuun ei pysty juoksemaan, eikä edes kaappiin piiloutuminen auta – mörökölli löytää myös kaapissa piileskelevän pelaajan.

Positiivisena puolena voisi mainita sen, että osa kerätyistä tavaroista säilyy pelaajan inventaariossa seuraavaan pelikertaan. Mutta minkäänmoisia välitallennuksia ei tosiaan ole, vaan homman joutuu aina aloittamaan uudelleen tasolta yksi.

Kakkospelaaja eli The Overseer ei liikuskele itse talossa, vaan näkee kartanon valvontakameroista missä päin Entity milloinkin viipottaa. Kamerat paljastavat myös muita asioita, joita The Explorer ei ehkä huomaa, kuten piilotettuja yksityiskohtia sekä apuvälineiden sijainnin. Overseer-roolia pelaava joutuu tosin odottamaan ensin, että toinen pelaaja aktivoi valvontakamerat käyttöön.

Valvojan tehtävänä on myös tarkkailla hirviön raivomittaria ja kertoa milloin pahuus lähtee liikkeelle. Tarkkailija pystyy auttamaan luomalla harhautuksia, joiden avulla hirviön saa johdatettua hetkeksi toiseen huoneeseen, mutta riskinä on se, että mörökölli rikkoo kameran, minkä jälkeen sitä ei pysty enää käyttämään.

Apupelaajan pitäisi myös käyttää näyttöä seikkailijan löytämien esineiden tutkimiseen ja vihjeiden lukemiseen, mutta koska alkuperäisen Switchin ruutu on niin pieni, tuntuu mörön liikkeiden tihrustaminen ja kaiken muun informaatiotulvan hallitseminen aika hankalalta. Mutta ei lukeminen onnistu oikein ykköspelaajaltakaan tv-ruudulta, koska teksti on niin pientä ja mössöistä. Eikä lukemiseen ehtisi muutenkaan paneutua, kun hirveä hirviö juoksee koko ajan kintereillä.

Yhteenveto

Beyond the Dark: Nightwatch voisi olla hauskaa tekemistä esimerkiksi pariskunnille halloween-viikonlopuksi, jos se ei olisi niin kammottavan huono peli ja maksaisi reilusti vähemmän kuin parikymppiä. Idea on oikeasti kiinnostava, mutta valitettavasti toteutus jää puolitiehen. Turhauttava pelattavuus, ärsyttävän armoton mörrimöykky, jatkuva toisto sekä tekniset ongelmat imevät kaiken hauskuuden pois pelistä. Lopputuloksena on kauhukatastrofi, joka herättää enemmän ärsytystä kuin pelkoa.

Hyvää:
– Idea

Huonoa:
– Toteutus