Arvostelussa Irem Collection Volume 1

Epä(R)-tyypillinen kokoelma

Kun puhutaan shmup-genren kulta-ajoista, esiin nousevat aina kaksi nimeä: Gradius ja R-Type. Ensiksi mainittu on edelleenkin jollain lailla relevanttina pysyneen Konamin oma klassikkosarja, joka sai myös hieman värikkäämpiä ja ideoiltaan villimpiä sisarpelejä. R-Type on sen sijaan Irem-pelitalon huippusarja. Japanissa jo auvoisella 70-luvulla perustettu yritys on pitkän linjan videopelintekijä, ja etenkin kolikkopelihalleissa oli 80-luvun loppupuolella mahdotonta välttyä firman logon näkemiseltä. Nykyisin raha-automaattipelien valmistamiseen keskittyvä yritys ei kuitenkaan ratsastanut menestyksen vuosinaan pelkästään R-Typen maineella, vaan sillä on kokemusta lentelyräiskinnöistä enemmänkin. Nintendo Switchille julkaistu kokoelma esittelee niitä Iremin vähemmän tunnettuja tekeleitä, joskin vain kolmen kappaleen voimin.

Vain kolme peliä sisältävä pelikokoelma ei kuulosta järin juhlavalta julkaisulta, mutta Irem Collectionin tapauksessa jokainen peli on tuotu kokoelmaan sellaisella pieteetillä, että voin antaa vähäisen pelimäärän ainakin osittain anteeksi. Kahdessa pelissä kolmesta on mukana kaikki mahdolliset versiot aina kolikkopeliversiosta NES-käännökseen asti, mannertenväliset lokalisoidut versiot luonnollisesti erikseen. Kuvafilttereitä on enemmän kuin riittävästi kovimmillekin retrofiilistelijöille, ja jokaisella pelillä on vielä omia sisäisiä haastemuotojaan. Pientä helpotusta tuovat kelausominaisuudet sekä täysin kustomoitavat kontrollit. Mitkä nämä kolme peliä sitten ovat?

X Multiply

Trion ainoa horisontaalisesti rullaava tekele on samalla myös koko paketin ylivoimaisesti haastavin peli. Erittäin groteskeissa body horror -maisemissa tapahtuva ammuskelu on ilkeimmissä kohdissaan lähempänä hardcorea bullet hell -genreä, mutta peli tarjoaa monipuolisuudessaan erilaisia lähestymistapoja vihollisten ja näiden ampumien luotien täyttämiin kenttiin. Ne perinteiset shmup-peleihin kuuluvat ase- ja nopeuspäivitykset ovat totta kai läsnä, mutta pelin isoin houkutin on sen pääase.

Pelaaja saa kiinnitettyä alukseensa kiinni kaksi uloketta, jotka liikkuvat mukautuen aluksen liikkeisiin. Alas painamalla lonkerot siirtyvät vauhdin huumassa aluksen yläpuolelle, kun taas vasemmalle kiihdyttäessä kiinnikkeet seuraavat momentumin myötä pelaajaa aluksen oikealta puolelta. Temppu vaatii pientä totuttelua, mutta kun se iskostuu selkärankaan, tulee metallilonkeroista todella suuri apu pelaajalle. Teknisesti mainiosti toimivan pelin äänimaailma tuo vahvasti mieleen Segan Mega Driven, vaikka se kiersikin 16-bittiset konsolit kaukaa. Arcade-masiinoilla 1989 debytoineesta pelistä on mukana niin japanilainen kuin länsimaalainenkin versio.

Image Fight

Kansainvälisesti tunnetuin kokoelman peli on Image Fight, jota ei julkaistu globaalista kolikkopelihalleissa, vaan Japanin arcade-debyyttiä seurasi amerikkalainen NES-versio 90-luvun taitteessa. Peli on erittäin perinteistä vertikaalista shmup-ammuskelua, ilman sen isompia innovaatioita tai upeuksia. Ainoa maininnan arvoinen asia on manuaalinen nopeudensäädin, joka on oikein näpsäkkä apuväline pelin viimeisimmissä kentissä, joissa murkulaa lentää kohti pelaajan alusta kuin lunta aamuisin vastatuuleen töihin kävelevän duunarin naamaan konsanaan. Aluksen pyssyistä yksi osoittaa koko ajan yläsuuntaan, muut kääntyvät liikkeiden mukana.

NES- ja kolikkopeliversioita voi pitää melkeinpä eri peleinä niiden eri maailmoista olevien audiovisuaalisten ominaisuuksien johdosta. Kotikonsoliversiossa on jopa yksi täysin erilainen pomotaistelu, mutta pelillisesti ja isommassa kuvassa kokemus ei oikeastaan poikkea. Sekä alkuperäisversio että länsimaalainen käännös ovat pelattavana niin kahdeksanbittisessä kuin kabinettimuodossa.

Image Fight 2

Ainoastaan nousevan auringon maassa ilmestynyt Image Fight 2 on kokoelman ainoa peli, josta on pelattavana vain yksi versio. PC Engine -peli on melkein niin suoraviivaista jatkoa kuin jatko-osa vain voi olla, sillä se on ykkösosan kanssa hyvin samankaltainen peli, mutta sisältö on vain uutta. Shoot ’em up -piireissä tällainen julkaisu ei ole mikään hirveän iso rikos, sillä esimerkiksi moni myöhempi Gradius ja R-Type ovat jo ihan kenttä kentältä samanlaisia sarjojensa varhaisimpien osien kanssa, vaikka välissä olisi ollut useampi konsolisukupolvi.

PC Enginen huippuluokan rauta tarjoaa puitteet hieman näyttävämmälle räiskyttelylle, mikä näkyy etenkin välivideoiden muodossa. Draamaa viedään eteenpäin vain japanin kauniilla kielellä, joten pelin varmasti monisäkeinen ja kiinnostava juoni jää monelta länsimaalaiselta vähän paitsioon, mutta ainakin toiminta ruudulla on näyttävämpää kuin paketin kahdessa muussa pelissä.

Yhteenveto

Iremin ensimmäinen retrokokoelma on hyvää käännöstyötä, mutta liian vähäisellä sisällöllä. Numeroinnista päätellen vastaavia uusintajulkaisuja on tulossa lisääkin, mutta jostain syystä ensimmäiseen kokoelmaan on kelpuutettu vain kolmen vanhaa peliä (paitsi haluaa erotella ensimmäisen Image Fightin kotikonsoli- ja kolikkopelihalliversiot keskenään). Lahjakkaimmat avaruuslentelyräiskyttelijät koluavat reilun parinkymmenen euron paketin läpi parissa päivässä. Retrokokoelmia kovin usein koristavat historiikit, konseptitaiteet ja muut vastaavat sisällöt loistavat myös poissaolollaan, joten Iremin enemmän tai vähemmän tunnettuja klassikoita ei voi suositella kuin kovimmille shmup-fanaatikoille.

Hyvää:
– Kaikki pelit ovat perusvarmaa laatua

Huonoa:
– Erittäin vähän sisältöä