Arvostelussa Mina the Hollower

Pienen hiiren suuri seikkailu

Kickstarter-hitti Shovel Knightin kehittänyt ja sen seurauksena maailmanmaineeseen noussut Yacht Club Games ei tunnetusti pidä peliensä kanssa kiirettä, mutta lopputulos on aina odotuksen arvoista. Shovel Knight oli alkujaankin parasta retrotasoloikintaa aikoihin, mutta se vain parani entisestään jokaisen uuden lisäosan myötä. Muiden studioiden kanssa yhteistyössä tehdyt spin-offit eivät aivan yltäneet kaiken aloittaneen julkaisun tasolle, mutta nyt Yacht Club Games yrittää jotain ihan uutta Mina the Hollowerin muodossa. Vaikka The Legend of Zelda -sarja on ollut ilmeisenä inspiraationa pelille, pinnan alta paljastuu paljon enemmän kuin suoraviivainen Zelda-klooni.

Mina the Hollowerin nimikkoroolissa seikkailee Mina-hiiri, jonka tehtäväksi jää pelastaa hirviöiden riivaama saari pimeydeltä. Nimittäin kirjaimellisesti, sillä saaren energianlähteenä toimivat majakat ovat pimentyneet ja vain niiden keksijänä toiminut Mina pystyy herättämään ne henkiin. Tarinan edetessä kuitenkin tulee pian selväksi, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Itse tarina on kiinnostava, mutta kerronnan tähtihetkiä ovat omalaatuiset hahmot ja runsaalla huumorilla terästetty dialogi. Mina the Hollowerin maailma ottaa vaikutteita viktoriaanisesta ajasta ja goottilaisesta arkkitehtuurista, joten From Softwaren tuotosten ystävätkin voivat olla kuin kotonaan. Vaihtelun vuoksi mukana on ilahduttavasti luonnonläheisempiäkin ympäristöjä, kuten rämettä, vuoristoa ja kaikkea siltä väliltä.

Jo ensivilkaisulla on selvää, että Mina the Hollower on ottanut vaikutteita erityisesti Game Boy Colorille julkaistusta The Legend of Zelda: Link’s Awakeningista ja Oracle-kaksikosta. Mukana on hyvin zeldamaisia luolastoja ja Mina saa jatkuvasti uusia varusteita käyttöönsä, joita tosin tarvitaan harvoin itse etenemiseen.

2D-Zeldoja vieläkin suurempana inspiraation lähteenä ovat toimineet Dark Soulsit, enkä viittaa tällä pelin vaikeustasoon. Soulslike-peleille tyypillisesti kuollessa on riski menettää vaivalla kerätyt luut. Vastaan tulee lepopaikkoja, joiden käyttäminen palauttaa oman elämäpalkin lisäksi alueen viholliset henkiin. Jopa maailman suunnittelu tuo mieleen Dark Soulsin Lordranin ja esimerkiksi Blasphemousin Cvstodian, sillä haastavien etappien varrelle avautuu oikoteitä, joiden avulla alueiden läpi juokseminen on seuraavalla kerralla helpompaa.

Minan käytössä olevan aseen saa valita useasta vaihtoehdosta, kuten ruoskasta, miekasta tai suoraan Monster Hunterista lainatusta jättivasarasta. Lisäksi työkalupakkiin kuuluvat manaa kuluttavat kakkosaseet, jotka toimivat vastaavalla tavalla kuin Castlevaniassa. Niitä löytyy ympäri maailmaa ja niiden välillä tulee vaihdeltua jatkuvasti, mutta taistelujärjestelmän parhaat puolet paljastavia pomotaisteluja varten kakkosaseen varjeleminen kannattaa. Pomojen iskut ovat hyvin signaloituja ja jokaisen hyökkäyksen pystyy väistämään, joten epäonnistumisesta voi syyttää vain itseään. Väistöliikkeiden tekemisessä nojataan erityisesti Hollowereiden kiltaan kuuluvan päähenkilön kaivautumiskykyyn, jota tarvitaan myös yleisesti maailman tutkimisessa ja salaisten reittien läpi kulkemisessa.

Haastetta Mina the Hollowerissa riittää ja kuoleminen tulee jokaiselle varmasti tutuksi, mutta kevyet roolipelielementit pitävät vaikeuskäyrän aisoissa. Kauppavälineenä toimivia luita tarvitaan Minan kehittämiseen, halusi sitten tehdä enemmän vahinkoa tai kestää sitä paremmin. Hiiren voi myös varustella kaikenlaisella rihkamalla, joiden avulla avautuu monenlaisia parannuksia ja lisäkykyjä. Eräs parannus pelastaa tiukan paikan tullen kuolemalta, kun taas toinen kutsuu apuun ystävällisiä hyttysiä, jotka iskevät vihollisen kimppuun. Mikäli haaste tuntuu silti liialliselta voi pelikokemuksesta muokata yksityiskohtaisesti mielekkäämmän saavutettavuusvalikon kautta. Itse en koskenut säätöihin vielä ensimmäisen läpipeluuni aikana, mutta toista pelikertaa ajatellen esimerkiksi hyppymekaniikkoihin ja vihollisten kokoon vaikuttavat asetukset vaikuttavat hauskoilta kokeiltavilta.

Shovel Knight tuntui autenttiselta NES-peliltä, vaikka se olisi todellisuudessa tehnyt kasibittisestä Nintendosta paahtopaistia. Mina the Hollower kanavoi yhtä onnistuneesti Game Boy Colorin pikselitaidetta, tosin sillä erolla, että peli pyörii laajakuvana ja tukee Nintendo Switch 2:lla jopa 120hz:n kuvaa. Jake Kaufmanin chiptune-soundtrack puolestaan saa väistämättä jalan väpättämään, eivätkä vierailevana artistina toimineen Yuzo Koshiron (Streets of Rage, Shenmue) kappaleet ole yhtään huonompia. Kokonaisuus on todella viimeistelty, enkä kohdannut minkäänlaisia bugeja. Ihan lyhyeksi seikkailuksi Mina the Holloweria ei voi kuvailla, sillä sen läpäisyyn menee helposti yli 15 tuntia vaikkei edes tekisi kaikkea. Rahoilleen saa siis pelituntien määrässäkin vastinetta.

Yhteenveto

Mina the Hollower ottaa inspiraatiota useammasta kuin yhdestä klassikkosarjasta, mutta sen tunnistaa välittömästi Yacht Club Gamesin tuotteeksi. Vaikka peli olisi teemansa puolesta kuin kotonaan halloweenina, se myös pursuaa huumoria eikä ota itseään liian vakavasti. Salaisuuksia on kätketty joka nurkan taakse, kunhan selviää hengissä niin pitkälle. Koska peli on rakenteeltaan melko avoin, voi jumiin jäädessään kokeilla jotain toista tutkimatonta reittiä ja katsoa tuntuuko se helpommalta. Vaikka Mina the Holloweria piti odottaa yli neljä vuotta, oli odotus sen arvoista. Tätä on helppo suositella kaikille, jotka pitävät Zeldoista, soulslikeista tai ylipäätänsä retrohenkisistä seikkailuista.

Hyvää:
– Haastava ja reilu
– Paljon salaisuuksia löydettäväksi
– Huumori ja omaperäiset hahmot
– GBC-henkinen ulkoasu ja musiikki

Huonoa:
– Voi jäädä indiepelinä vaille ansaitsemaansa huomiota