Arvostelussa Monster Hunter Rise

Ylösnousemus

Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Kamuran Hinoa ja Minoto katsomaan hautaa. Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Khezu laskeutui taivaasta. Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Haudan vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet. Khezu kääntyi naisten puoleen ja sanoi: ”Älkää te pelätkö. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, sillä tässä pelissä vasta kolmas kuolema on lopullinen. Hän menee teidän edellänne kissakyydillä takaisin telttakylään, siellä te näette hänet.”

Monster Hunter -pelisarja uudistui vuonna 2018, kun Monster Hunter World ilmestyi PS4:lle, Xbox Onelle ja PC:lle. Switch-pelaajat jäivät paitsi uuden sukupolven metsästysmaista, mutta pääsivät kuitenkin jahtaamaan myöhemmin samana vuonna vanhan liiton petoeläimiä Monster Hunter Generationsin Ultimate -painoksessa. Vaikka Generations Ultimate sisälsi hirvittävän määrän hirviöitä, oli aiempaa avoimempi, eläväisempi ja helpommin opittava World se peli, joka murskasi pelisarjan myyntiennätykset. Uuden suunnan jatkumoa edustaa Monster Hunter Rise, joka saapuu ensimmäisenä Nintendo Switchille.

Pelaaja luo tuttuun tapaan alkajaisiksi oman hahmonsa, josta tulee pienen maalaiskylän valittu metsästäjä. Hahmoeditorilla on mahdollista hienosäätää kohtalaisen tarkasti kasvoja, mutta erikoisemmat piirteet rajoittuvat sotamaalauksiin ja neonvärisiin hiuksiin. Kumppaneiksi täytyy luoda lisäksi kissa (Palico) ja koira (Palamute). Ihmishahmon rinnalla kulkevat eläinystävät auttavat hirviöiden jahtaamisessa ja yrttien keräilyssä. Kissoilla on viisi erilaista hahmoluokkaa parantajasta pommittajaan, jotka vaikuttavat eläimen liikkeisiin ja käyttäytymiseen. Koirat ovat enemmän hyökkäyspainotteisia tovereita, minkä lisäksi niillä voi ratsastaa hurjaa vauhtia. Peli suosittelee hankkimaan myös enemmän seuraa kahdelle aloituskaverille, sillä eläinkumppaneista voi valjastaa lisäksi taustalla resursseja kerääviä merimiehiä tai palkkasotureita.

Kyläpäällikölle harmaita hiuksia aiheuttavat ensimmäistä kertaa 50 vuoteen bongattu Magnamalo-hirviö sekä Rampageksi nimetty monsterien laumainvaasio. Välivideoissa esiintyvät kylän merkkihenkilöt puhuvat ääneen joko englantia, japania tai monsterhunteria, mutta esirenderöityjä tarinapätkiä nähdään lähinnä pelin alussa ja aivan lopussa. Monster Hunterit eivät ole tunnettuja tarinallisista ansioistaan, mutta Risen juoni on sarjan sisäisestikin erittäin tapahtumaköyhä. Tavallaan kaikki yksin- ja moninpelin lopputaisteluita edeltävä sisältö tuntuu pieneltä filleriltä. Jokaisella isolla hirviöllä on kyllä oma lyhyen runon sisältävä intronsa, mutta esimerkiksi Worldiin verrattuna käsikirjoitus- ja animointitiimin budjetissa lienee pihistelty. Hirviöitä pelissä on kirjoitushetkellä 35, joista kourallinen on ennennäkemättömiä. Lisää metsästettävää on tulossa ilmaiseksi muutaman kuukauden välein, mutta on pieni sääli, että pelin ensimmäiset tunnit lahdataan samoja otuksia, pelasi sitten yksin tai porukalla.

Tehtävät on jaettu tasoihin vaikeuden mukaan. Uuden tason avautuminen vaatii edellisen tason pomon ja tietyn määrän suositeltujen missioiden suorittamista. Risessä erikoista on se, että pakollisten tehtävien joukossa ei ole hirviöiden kaappaamista ja kuriiritehtäviä. Ostoksien tekeminen, varusteiden päivittäminen ja muut tärkeät mekaniikat tulevat tutuksi ensimmäisen tunnin aikana, kunhan kaikki tutoriaalit jaksaa plärätä läpi.

Pelaaja saa varastoonsa heti 14 aloitusasetta, jotka edustavat jokainen yhtä aseluokkaa. Valittavana on muun muassa raskasta ja kevyttä miekkaa, vasaraa, jousipyssyä ja tuliaseita. Yhteen aseluokkaan ei tarvitse sitoutua pysyvästi, mutta rahan ja vaivan säästämiseksi yhden päivityspuun seuraaminen on kannattavaa pelin alkupuolella. Yhdellä tappiin päivitetyllä panssarisetilläkin selviytyy mukavasti ainakin yksinpelikampanjan loppuun asti. Luonnonantimista ja hirviöiden ruumiinosista taottavat panssarin osat voivat sisältää puolustus- ja resistanssibonusten ohella erilaisia erikoiskykyjä, jotka vähentävät esimerkiksi staminan kulumista, lisäävät ruista ranteeseen tietyissä olosuhteissa tai antavat mahdollisuuden syödä ruokailla ravintolassa ilmaiseksi. Koska kyvyt eivät ole Risessä riippuvaisia viidestä saman vaatemerkin osasta, ovat myös useammasta monsterista kootut muotiluomukset täysin toimivia kokonaisuuksia. Risessä saappaita varten ei tarvitse myöskään katkoa enää kymmentä Rathianin varpaankynttä, vaan huomattavasti maltillisempi määrä riittää. Näin pelaajaa kannustetaan tekemään enemmän erilaisia ase- ja varusteyhdistelmiä.

Rise sisältää muitakin Monster Hunter Worldissä esiteltyjä päivityksiä. Näistä merkittävin on metsästysalueiden sektorien latausruutujen poistaminen. Tämä tarkoittaa sitä, ettei taistelukenttää rajata keinotekoisesti, eikä monsterin ulottumattomiin pääse enää muutamalla askeleella. Liike ei myöskään keskeydy seinään kymmeniksi sekunniksi juomista tai kivien louhimista varten, sillä lähes kaikkea voi napata käsiinsä kävellessä tai koiran selästä. Risen alueet eivät ole aivan niin täynnä köynnöksiä ja lentäviä hiukkasia kuin Worldissä, mutta korkeuseroja ja salaisia luolia kyllä riittää. Kaksi viidestä alueesta on päivitettyjä Monster Hunter Tri -tribuutteja. Lisäksi Rampage-tehtävillä ja vapaaehtoisilla areenamatseilla on omat pienemmät ympäristönsä. Tornipuolustusta etäisesti muistuttavissa Rampage-tehtävissä pelaaja kohtaa aalloissa hyökkääviä hirviölaumoja. Puolustettavien muurien ympärille voi pystyttää tulitueksi automaattitykkejä. Vaikka Rampaget ovat juonellisesti merkittäviä ja niistä tienaa uniikkeja palkintotikettejä, jäävät ne silti kiinnostavuudeltaan tavallisten metsäreissujen varjoon.

Kiipeilyssä ja oikoreittien suunnittelussa auttavat mukana kulkevat Wirebugit, jotka ovat Risen merkittävin pelimekaaninen uudistus. Ötököitä on taskussa koko ajan vähintään kaksi kappaletta, mutta käyttöjen välillä on pidettävä lyhyt tauko. Monster Hunterissa ei ole suoranaisesti hyppynappia, mutta Wirebugien lankojen avulla on mahdollista ylittää rotkoja ja pystysuoria seinämiä. Hämähäkkimiehen seittisinkoa voi hyödyntää myös hirviön kimppuun käymisessä yläilmoista ja väistelyssä. Jokaisen aseen liikearsenaaliin on lisätty myös muutama uusi Wirebugeja käyttävä Switch-liike, joita voi vaihtaa välinelaatikon luona. Uudet näppäinyhdistelmät eivät iskostuneet Monster Hunter -veteraaninkaan lihasmuistiin hetkessä, mutta erityisesti raskaampia aseita käyttäville liikkumista nopeuttavat ja torjumista parantavat apukeinot ovat tervetulleita.

Rise sisältää myös suoranaisesti uusia pelaajia suosivia helpotuksia, joista voi olla montaa mieltä. Kylmyyttä ja kuumuutta ei tarvitse enää huomioida, mikä on mielestäni ihan okei. Metsästettäviä monstereita tai tärkeitä esineitä ei tarvitse enää jäljittää lainkaan, sillä molempien ikonit näytetään koko ajan kartalla ilman minkäänlaisia lisäkykyjä, oli taso mikä tahansa. Tämä suoraviivaistaa peliä huomattavasti, mutta samalla menetetään nurkan takaa yllättäen ilmestyvän Diabloksen tuoma jännitysmomentti. Monstereiden selkään hyppääminen on korvattu monstereiden aidolla ratsastamisella. Tähän avautuu mahdollisuus kahden hirviön astellessa jaetulle reviirille. Tällöin pelaaja voi napata toisen hirviöistä Wirebugeilla haltuunsa ja takoa muutaman sekunnin ajan haastajaa. Monsterien kontrolloiminen on ihan virkistävää vaihtelua teräaseella tökkimiseen, vaikka vahinkoa ei synnykään sen enempää.

Vaikka Rise kierrättää niin vanhoja monstereita, animaatioita kuin alueitakin, on pinnan alla tehty paljon muutoksia. Myös Worldin ja edellisten osien käyttämä MT Framework on vaihtunut moderneista Resident Evil -peleistä tuttuun RE Engineen. Uutta pelimoottoria on kiittäminen skarpista yleisilmeestä ja ruudunpäivityksen pysymisessä 30 kuvassa valtaosan ajasta. Sekuntia pidempiä latausruutuja katsellaan lähinnä tehtävään siirtymisen yhteydessä. Harjaantunut silmä kyllä erottaa, ettei peli pyöri missään vaiheessa täydellä 1080p-resoluutiolla, eikä laatu ole aivan teräväpiirtoa käsikonsolitilassakaan, mutta tekstuurien puolesta Capcomia parempaa työtä on tehnyt Switchillä ainoastaan konsolivalmistaja itse.

Monster Hunter Rise on yksi ensimmäisistä Nintendon NPLN-infrastruktuuria käyttävistä peleistä. Mystisestä kirjainyhdistelmästä ovat jakaneet tietoa lähinnä Twitterin nettietsivät ja datahakkerit, mutta järjestelmän on tarkoitus korvata jo Nintendo 3DS:n ja Wii U:n käyttämät Mooseksen aikaiset palvelinviritelmät. Ensikosketukseni Risen nettipeliin oli kaikin puolin erinomainen, sillä yhdestäkään tehtävästä ei pudonnut pelaajia pois kesken, eivätkä monsterit teleporttaile ympäriinsä, vaikka samassa sessiossa seurana olisi kolme japanilaispelaajaa. Ainoana negatiivisena puolena tulipalloja sylkevän monsterin, neljän pelaajan ja lemmikkiapurien tuottamassa efektimyrskyssä ei näe juuri mitään ahtaissa paikoissa, mutta tämäkään ei saa ruudunpäivitystä kyykkäämään häiritsevästi. Moninpelissä monsterien elämäpisteet skaalautuvat pelaajamäärän mukaan, eli samat tehtävät voi kahlata läpi yksinkin. Reissulle voi liittyä mukaan myös jälkijunassa tai pikahaun kautta, kunhan session isäntä on sallinut tämän. Rise ei tue äänikeskustelua, mutta globaali peliyhteisö ymmärtää hyvin valmiiden tekstikomentojen merkitykset.

Yhteenveto

Monster Hunter Rise on Nintendo Switchin ehdoilla tehty jatko-osa Monster Hunter Worldille, mutta erittäin onnistunut sellainen. Rise sisältää lukuisia pieniä uudistuksia, jotka keskittyvät toiminnan ulkopuolisen ajan minimoimiseen. Nämä tekevät Monster Hunter Risestä sarjan helpoimman pelin, mutta uusien pelaajien kannalta valtavan informaatioähkyn vähentäminen on järkevää. Veteraaneille jää taas enemmän aikaa kokeilla uusia aseita ja opetella Wirebugien salat. Teknisellä osastolla Capcomin ohjelmoijat ovat halkoneet meriä ja vierittäneet suuria kiviä.

Hyvää:
– Uusi pelimoottori loistaa
– Wirebug ja Palamute
– Keinotekoista grindaamista on vähennetty
– Moninpeli

Huonoa:
– Tarinan vähäisyys
– Metsästettävää voisi olla enemmänkin