Arvostelussa Straimium Immortaly
Kauan sitten, kaukaisessa galaksissa
Videopeleissä pääsee tutkimaan mielikuvituksellisia fantasiamaailmoja, lentämään avaruudessa ohjuksia väistellen tai vaikka selvittämään murhamysteeriä oikeussalidraamassa. Vain mielikuvitus on rajana, joten peleiltä voi odottaa käytännössä mitä vain. Joskus lopputulos on kuitenkin niin outo, että sitä on vaikea edes pukea sanoiksi. Muun muassa Skelly Selestin kehittäneen Anthony Casen Straimium Immortaly on yksi näistä peleistä. Skelly Selestiä mukaillen Straimium edustaa roguelike-genreä, mutta se on pakattu poikkeuksellisen omalaatuiseen pakettiin.
Straimium Immortalyn kohdalla ei ole juuri tarvetta puhua tarinasta, sillä se toimii vain tekosyynä heittää pelaaja räiskimään vihollisia sokkeloon. Kaukaisessa Straimiumin galaksissa vaanii ilkeä Queeni, jonka joukot kylvävät sotaa ja tuhoa ympäriinsä. Yksinäinen Straima-ninja päättää lähteä Queenin neliönmuotoiseen pesään tuhoamaan ilkitekijän. Pelikenttää kutsutaan Kuutioksi, joka on jaettu temaattisesti ja haasteen mukaan neljään eri alueeseen, jotka omaavat eri vihollisensa ja muut vaaransa. Tehtävänä on kukistaa jokaisen alueen pomovastustaja, minkä jälkeen avautuu pääsy lopputaisteluun. Toisin kuin esimerkiksi Rogue Legacyssä, pomot eivät kuitenkaan pysy alhaalla, vaan kuoleman jälkeen urakka alkaa täysin alusta. Erikoisena piirteenä kaikki pelin hahmot puhuvat lapsekkaan puhekielisesti, eikä meemeissä ja tahallisissa kirjoitusvirheissä olla säästelty. Tämä antaa aluksi pelille omaa karismaansa, mutta pidemmän päälle jutut alkavat tuntua lähinnä ärsyttäviltä. Toisaalta eipä valovuosien päässä sijaitseva muukalaislaji voi sujuvaa englantia puhuakaan.
Koska Straimium Immortaly on lajityypiltään roguelike, on sokkelo hieman erilainen jokaisella pelikerralla. Pelaaja voi valita kentän kolmen eri kokoluokan väliltä, joista jo pienin Cube-luolasto on mukavan kokoinen, valtavan Cubicuksen ollessa taas melkein liian iso läpäistäväksi. Luolastoissa ei räiskitä pelkästään vihollisia, sillä etenkin pienimuotoisia sivutehtäviä sisältävät huoneet tarjoavat mukavaa vaihtelua. Joskus tehtävänä on pelastaa vanki häkistä etsimällä avain tai esimerkiksi varastaa viikatemiesten vartioima jalokivi. Mitä tehdä, kun kuution syvyyksissä itkee lapsi, jonka syntymäpäiväjuhlista puuttuvat kaikki vieraat? En osaa sanoa, eikä ihmekään, sillä monet haasteet ovat melko kryptisiä. Kryptisyys yltää myös uusien pelihahmojen avaamiseen. Neulan löytämisessä heinäsuovasta keskellä ulkoavaruutta ei auta pelkät silmälasit, vaan tueksi tarvitaan myös jonkinlainen läpipeluuopas.
Pelattavuudeltaan Straimium Immortaly on kuin jonkinlainen sekoitus Gradiusta ja Binding of Isaacia. Hahmo voi ampua ainoastaan vasemmalle ja oikealle, mikä tuntuu aluksi hyvin epäintuitiiviselta sekä pelaajan että vihollisten liikkuessa vapaasti kaksiulotteisessa avaruudessa. Rajoitetun tähtäyksen vuoksi räiskiminen vaatii kuitenkin pientä taktikointia, sillä vihollisten tiputtaminen on odotettua haastavampaa sopivan raon ollessa usein vihollisen tulilinjalla. Toisaalta joskus rajoitukset ovat myös tiellä. Jos vihollinen on tunkenut itsensä pieneen koloon, voi sen listiminen olla vahinkoa ottamatta hyvin hankalaa. Mahdollisuus syöksyä neljään pääilmansuuntaan on usein hengen pelastava enkeli. Varustevyössä roikkuu myös manan voimalla käytettäviä erikoisaseita sekä latautuvia erikoiskykyjä.
Muukalaispesän kaataminen vaatii muutakin kuin päättäväisyyttä, mutta onneksi luolastoihin on kätketty monenlaisia parannuksia, voimakkaampia pyssyjä sekä kauppoja. Eräänlaisten aarrehuoneiden kautta saatavat aseet osoittautuvat erityisen hyödyllisiksi, sillä oletuksena käytössä oleva pyssy ei tee paljoa vahinkoa. Haastavien pomovastustajien voittaminen antaa lisäksi kovaan tarpeeseen tulevaa lisäelämää. Ympäriinsä hyppivät ja usein aarrearkuissa piilottelevat pinkit otukset toimivat tässä raakalaismaisessa maailmassa valuuttana. Kauppojen hyllyillä on monenlaista helpotusta, kuten hahmon ympärillä pyöriviä kilpiä, jokaiseen ilmansuuntaan toimivaa syöksyä sekä luonnollisesti parannuksia hahmon nopeuteen, ammusten voimaan ja muihin ennalta-arvattaviin parametreihin. Kauppojen ja muiden erikoishuoneiden ulkopuolella tarjonta on huomattavasti vähemmän jännittävää, jolloin vihollislauman kukistaminen on hädin tuskin palkitsevaa.
Haastetta Straimiumissa todellakin riittää, eikä ensimmäisillä yrityksillä ole toivoakaan päästä kovin pitkälle. Fiksuna ideana luolastoa ei sekoiteta välittömästi uusiksi kuoleman jälkeen, sillä lisäksi tarjotaan mahdollisuutta aloittaa sama sokkelo alusta. Tämä avaa mahdollisuuden etsiä optimaalinen reitti kuution läpi, mikä on pidemmän päälle huomattavasti helpompaa kuin joka kerta satunnaisesti generoituvan luolan läpi sokeana ryntääminen. Toiset kuutiot ovat helpompia kuin toiset, mutta elämäpalkki on niin rajallinen, että pienikin virhe voi näkyä joissain huoneissa melko varmana kuolemana. Ilman parempaa asetta ja paria parannusta ei kannatakaan rynnätä valtavien pomovastuksien luo, sillä niiden luomat luotihelvetit aiheuttavat nopeasti paljon vahinkoa. Aluksi peli saattaakin turhauttaa, mutta hiljalleen yhä pidemmälle eteneminen on palkitsevaa.
Jo ensivilkaisulla on selvää, että Straimium Immortaly ja Skelly Selest rakentuvat saman perustan päälle. Niin käyttöliittymän suunnittelu kuin pikseligrafiikan tyylikin ovat hyvin samankaltaisia. Straimiumissa taustat muistuttavat kuitenkin sateenkaaren väreissä välkkyviä demoefektejä, mikä osaltaan luo pelille hyvin psykedeelistä tunnelmaa yhdessä omalaatuisesti puhuvien hahmojen kanssa. Valitettavasti värien kirjo tekee yhdessä joka suuntaan sinkoilevien ammusten kanssa ulkoasusta välillä sekavan, jolloin on helppo eksyä sekasorron keskelle. Musiikkiraita sisältää sen sijaan kasan todella tarttuvia chiptune-tyylisiä kappaleita. Musiikki vaihtuu hieman häiritsevästi melko usein samankin alueen sisällä, mutta onneksi kappaleet ovat poikkeuksetta laadukkaita.
Yhteenveto
Straimium Immortaly tekee monia asioita omalla tavallaan, mikä tekee siitä samanaikaisesti sekä todella oudon että virkistävän. Hyvälle roguelikelle tyypillisesti pelin satunnaisgeneroiduissa sokkeloissa on lukuisia huonetyyppejä sekä kattava valikoima parannuksia ja erikoisaseita käytettäväksi. Suoraviivaisista avaruusräiskinnöistä lainattu ohjaus tuntuu aluksi tämän tyylisessä pelissä oudolta, mutta totuttelun jälkeen se tarjoaa uniikin tuntuman. Harmillisesti peli on etenkin alkuun hyvin rankaiseva ja paikoitellen melko kryptinen, joten vauhtiin pääseminen kestää hetken. Jos peliin jaksaa panostaa, piilee pinnan alla kuitenkin toimiva roguelike.
Hyvää:
– Mukavasti vaihtelua
– Valtava määrä parannuksia ja aseita
– Tarttuva musiikkiraita
– Haastetta riittää…
Huonoa:
– …mutta peli rankaisee kovalla kädellä etenkin alussa
– Näyttää välillä sekavalta
– Ampuminen vaatii totuttelua
Skelly Selestin psykedeelinen serkku avaruudesta.
Kiitokset Digeratille arvostelukappaleesta.
Straimium Immortaly
Alusta: Switch, (Win, PS4, Xbox One)
Ilmestynyt: 25.12.2019
Kehittäjä: Anthony Case
Julkaisija: Digerati