Ilmestynyt: 2017 | Alusta: Switch | Fintendo: 3.5/5

Mitä saadaan, kun yhdistetään Nintendon Punch Out–, Wii Sports– ja Splatoon-pelisarjat? Todennäköisesti teemabiisillään ja räikeän keltaisella päävalikollaan hurmaava Arms. Kyseessä on kolmiulotteinen taistelupeli, jota tähdittävät venyvillä vieteri- ja nuudelikäsivarsilla läiskivät sankarit, taattua Nintendo-outoutta siis. Punch Outin tyyliin kamera pysyy pelihahmon selän takana. Wii Sportsin nyrkkeilyä kokeilleet oppivat nopeasti Armsin liikeohjauksen. Tarkkuutta arvostavat voivat napata kätösiinsä myös Pro-ohjaimen, vaikka Joy-Conit tuntuvatkin varsin luonnolliselta tavalta pelata.

Tavallisissa Arms-matseissa asetetaan vastakkain kaksi pelaajaa, ja voittaja on yksinkertaisesti se, joka läpsii aikarajan sisällä ensin vastustajan elämäpalkin tyhjäksi. Pelimekaniikka tulee tutuksi muutamassa tunnissa. Vieterimies tai -nainen lyö vasemmalla ja oikealla nyrkillä pelaajan liikkeiden mukaisesti. Joy-Conia (tai ohjaustikkua) kallistamalla on mahdollista ohjata iskun suuntaa vielä ilmassa, myös liikkuminen perustuu nojailuun. Ohjaimet yhteen tuomalla blokataan, ja heitto suoritetaan viemällä molemmat kädet eteen. Kivi-paperi-sakset tyyliin hyökkäys voittaa heiton, heitto suojan ja suoja iskun.

Yksinpelinä Arms ei viihdytä pitkään, mutta otteluihin mahtuu mukaan kolme tai neljäkin pelaajaa, mutta kaikki vastaan kaikki -säännöillä voittaja on aina se, joka pysyttelee kaukana toiminnasta. Tiimipohjaiset pelit ovat hauskoja, sillä niissä joukkueen jäsenet sidotaan toisiinsa kiinni köydellä. Pelaajan ei kuitenkaan tarvitse tyytyä pelkkään kehäketun rooliin, sillä vieteriukot pelaavat mielellään myös lentopalloa ja korista. Lentopallossa pomputellaan verkon puolelta toiselle pommia, ja koripallossa koriin yritetään heittää vastustaja.

Ilmestynyt: 2018 | Alusta: Switch, (Win, PS4, Xbox One, Stadia, arcade) | Fintendo: 3.5/5

Kuluneen vuosikymmenen alku oli satojen vuosien samuraiperinteen osalta hiljaisempi videopelien saralla, mutta muun muassa Nioh, Sekiro ja pian ilmestyvä Ghost of Tsushima ovat tekemässä sisustuskatanoista jälleen trendikkäitä. Viime vuonna käynnistettiin uudelleen myös SNK:n Samurai Shodown ‑taistelupelisarja, joka on löytänyt tiensä nyt myös Nintendo Switchille. Reboot ei tarkoita kuitenkaan tällä kertaa kaiken mylläämistä uusiksi, sillä tatamille astelevat tutut kasvot eikä vahva Japani-fiilistely ole kadonnut minnekään. Uusia pelaajia kosiskellaan mukaan lähinnä Street Fighter IV ‑fanien leiristä. Aloitusrosterissa on 17 hahmoa, joista enemmistön pääasiallinen ase on katana. Pientä vaihtelua varsin homogeeniseen shogun-armeijaan tuovat muun muassa floretilla pistävä Charlotte, naginata-keihästä käyttävä Kyoshiro sekä ketterät ninjat Shiki ja Hanzo.

Jokaisessa pelitilassa piestään vastustajia 1 vs. 1 ‑formaatissa, tarvittavien erävoittojen määrän vaihdellessa. Samurai Shodownia voi pelata halutessaan hyvin passiivisesti ja puolustusvoittoisesti, sillä pisimmät kombot ovat vain muutaman iskun mittaisia. Tästä syystä peli on myös kohtalaisen helppo oppia. Ottelu voi olla ohi muutamassa sekunnissa, sillä superit haukkaavat jopa puolet elämäpalkista, mutta ne on mahdollista väistää tai torjua kuten muutkin iskut. Perinteisen paikallisen moninpelin ohella vastustajia voi hakata myös verkossa voittojen ja häviöiden tilastoinnilla tai ilman. Valitettavasti Switchillä linjoilla roikuu lähinnä japanilaisia miekkasankareita, joille ei pärjää, vaikka yhteys toimisikin kuin rasvattu. Pelissä on myös useampi arcademainen turnaustila, jossa kohdataan putkessa tekoälyhahmoja.

Ilmestynyt: 2017 | Alusta: Switch (arcade) | Fintendo: 4/5

Tekkenin vielä puuttuessa Switchiltä, on paras korvike samojen kehittäjien Pokkén Tournament. Peliin on lainattu suoraan joitain Tekken-hahmojen käyttämiä liikkeitä, mutta taistelijoina ja apureina toimivat kaikkein tunnetuimmat Pokémonit. Myös Mega-transformaatiot ovat tärkeässä roolissa. Yllättäen Pokkén ei kuitenkaan ole pelkästään sivusta kuvattu mäiskintäpeli, vaan kuvakulma siirtyy välillä pelihahmon selän taakse. Pokkén ei myöskään vaadi pelaajalta kymmenien tuntien harjoittelua, jotta pelissä pääsisi alkuun.

Tavalliset taistelut ovat puhtaita paras kolmesta kaksinkamppailuita, mutta DX sisältää myös tuen 3 vs. 3 -tiimipeleille, joissa pelaajat valitsevat kolme erilaista taistelijaa. Tiimimatseissa yhden Pokémonin hävitessä vuoro siirtyy seuraavalle, ja vastapuoli ansaitsee muutaman pisteen lisää energiapalkkiin. Ottelut tekee erikoiseksi kaksi eri kamerakulmaa, joiden välillä vaihdellaan pitkin erää. Peli alkaa aina hahmon takaa kuvatusta Field Phase -asemasta, jossa on mahdollista liikkua vapaasti kaikkiin suuntiin. Tietyillä iskuilla tai liikesarjoilla taistelu siirtyy sivulta kuvattuun Duel Phaseen, jossa ei voikaan enää liikkua syvyyssuunnassa. Käytössä olevat liikkeet muuttuvat hieman kuvakulman mukaan, joten asema ehtii vaihtua useita kertoja yhden matsin aikana pelaajien hakiessa parempaa Phasea ja etulyöntiasemaa itselleen. Esimerkiksi Gengar on selvästi alakynnessä pelin alussa ja pitkillä etäisyyksillä.

Ilmestynyt: 2020 | Alusta: Switch (Win, Xbox One)

Rivals of Aether on lukuisista indiekehittäjien pikselitaistelupeleistä ja Super Smash Bros. -klooneista tähän mennessä lupaavin. Sen ovat todenneet myös lukuisat muut julkaisijat, jotka ovat lainanneet peliin esimerkiksi Shovel Knightin ja Ori and the Blind Forestin hahmoja. Pelin originellit taistelijat ovat taas söpöjä eläinhahmoja, jotka loistavat eritoten erikoisliikkeidensä ansiosta. Rivals of Aether tekee pesäeroa Smash Brosiin koko areenaan vaikuttavilla efekteillä, kuten Kraggin ruudun alalaidasta nousevilla kivipylväillä ja Etalus-jääkarhun jäädytyspuikoilla. Steamissa pelillä on myös aktiivinen modiyhteisö, mutta Switch-versio ei valitettavasti tue käyttäjien luomaa sisältöä.

Peli palkitsee aggreesiivisesta ja aktiivisesta hyökkäämisestä. Iskujen torjuminenkin onnistuu, mutta tätä nähdään harvinaisen vähän jopa Aether-turnauksissa, koska ajoitusikkuna on pieni. Vikkelät hahmot eivät voi napata kentän reunoista kiinni samalla tapaa kuin Smashissä, joten ottelut ovat erittäin intensiivisiä koko ajan. Lisää vauhtia saadaan Smash Bros. Erityisesti Super Smash Bros. Melee -fanit ovat Aetherin parissa kuin kotonaan, sillä termit ja kontrollit ovat hyvin pitkälle samoja. Ps. Aetherissa on myös wavedash!

Ilmestynyt: 2020 | Alusta: Switch (Win, PS4, Xbox One)

Ultraväkivaltaisen Mortal Kombat -sarjan ensimmäiset osat nostivat hien Nintendon pukumiesten kasvoille 90-luvulla. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet, ja Mortal Kombat 11 toivotettiin riemuiten Switchille opiskelijabileiden piristysruiskeeksi. Mortal Kombat 11 jatkaa pitkälti runsaasti onnistuneita uudistuksia sisältäneen X:n linjoilla. Tuntumaltaan Mortal Kombat on yksi raskaimmista ja vaativimmista taistelupeleistä, mutta monipuolisesta hahmovalikoimasta löytyy kyllä vikkeläkinttuisia ja pidemmän kantamankin taistelijoita. Kenttien taustaelementtejä voi käyttää jälleen aseina. Tuttujen lopetusiskujen ohella paluun tekevät myös Stage Fatalityt ja Friendship-liikkeet, jotka sisältävät runsaasti viittauksia sarjan historiaan.

Mortal Kombatien tarinatiloja pidetään yleisesti ottaen taistelupelien parhaina. Rehellisesti sanottuna 11:n aikamatkailua sisältävässä juonessa on vielä vähemmän järkeä kuin edellisessä pelissä, mutta eipä sarjaa realistisuudesta tunnetakaan. Vaivaa erityisesti välivideoihin on kuitenkin NetherRealmilla nähty, sillä näyttelijöiden liikkeet on kaapattu kasvoja myöten. Vierastähtinä pelissä nähdään legendaarisia toimintaleffojen sankareita Terminaattori-Arskan, John Rambon ja Robocopin muodossa. DLC-passit toivat haudan takaa takaisin myös monia fanien vanhoja Mortal Kombat -suosikkeja.

Switchin Mortal Kombat 11 ei ole valitettavasti teknisesti aivan samalla tasolla muiden versioiden kanssa. Esirenderöidyt videot pyörivät tietysti ongelmitta, mutta mahdollisimman sulavien taisteluiden takaamiseksi varjoissa, yksityiskohdissa ja lataustaoissa on jouduttu tekemään uhrauksia. Lisäksi Switch-pelaajat jätetään tylysti alustojen välisen moninpelin ulkopuolelle. Jos peli on kuitenkin jäänyt välistä, on myöhemmin myyntiin tulleissa Aftermath- ja Ultimate-painoksissa hurjasti rahalle vastinetta. Melkein käy sääliksi alkuperäisestä pelistä täyden hinnan maksaneita.

Ilmestynyt: 2019 | Alusta: Switch (Win, PS4, Xbox One, Stadia) | Fintendo: 3.5/5

Power Rangers: Battle for the Grid on listan todellinen musta hevonen. Tuleeko mieleesi yhtään hyvää Power Rangers -lisenssipeliä? Tuskin, eikä myöskään Battle for the Grid ollut sellainen julkaisussaan. Kengännauhabudjetti ja kiire paistoivat pelistä läpi, vaikka pelimekaniikat ja nettipeli toimivatkin. Kehittäjät eivät kuitenkaan hylänneet peliä, vaan alkoivat päivittää sitä fanien toiveiden mukaisesti. Rosterin koko tuplaantui maksullisilla lisätaistelijoilla, hahmoille annettiin uusia taisteluhuudahduksia, tarinatilaan lisättiin oikea sarjakuvakertomus ja Ranked-pelitila polkaistiin kunnolla käyntiin. Peli jakaa nykyään samat serverit Switchin, PS4:n, Xboxin, PC:n ja Stadian kanssa, joten peliseurasta ei ole pulaa.

Miksi Battle for the Gridiin kannattaa sitten tarttua, vaikka kornit trikoosankarit aiheuttaisivat näppyjä? Kyseessä on yksi viihdyttävimmistä 3 vs. 3 -mätkinnöistä sitten monien rakastaman Marvel Vs. Capcom 3:n. Lastenohjelman lisenssistä huolimatta peli on erittäin tekninen ja pitkiin komboihin painottuva. Kyseessä ei ole kaikista efektirikkain ja räiskyvin taistelupeli, mutta pelkistetyn tyylinsä ansiosta ruudunpäivitysongelmista ei tarvitse huolehtia. Peruspeli maksaa Switchin eShopissa 20 euroa ennen alennuksia. Kaveriksi kannattaa napata ainakin yksi DLC-passi, jotta kypäräpäinen hahmovalikko näyttäisi vähän monipuolisemmalta.

Ilmestynyt: 2018 | Alusta: Switch (Win, PS4, Xbox One) | Fintendo: 3.5/5

Sulavasti suomalaisen kielen päällä soljuva Street Fighter 30th Anniversary Collection on lyhyen ja ytimekkään nimensä mukaisesti kokoelma legendaarisen tappelupelisarjan eri pelejä. Vaikka sarja on virallisesti ehtinyt ”vasta” viidenteen numeroituun osaansa, löytyy Street Fighter ‑tuotenimikkeen alta pelejä enemmän kuin moni taaperoikäinen osaa edes laskea. 30-vuotiskokoelma sisältää kaksiulotteisia katutappelupelejä kokonaiset 12 kappaletta, joista jokainen nähdään täydessä alkuperäisessä kolikkopeliloistossaan, muutama jopa nettimoninpelituella.

Switchin Anniversary Collectionin tarjontaan kuuluu tietysti alkuperäinen Street Fighter, viisi eri versiointia legendaarisesta Street Fighter II:sta, kulttisuosikki Street Fighter Alphan kaikki kolme osaa sekä kaikki kolme inkarnaatiota Street Fighter III:sta. Päällisin puolin saattaa näyttää naurettavalta, että samasta pelistä on yhden kokoelman sisällä noinkin monta eri versiota, mutta erot huomaa kaikkia kokeilemalla. Videopeliharrastajan näkökulmasta katsottuna parempaa Street Fighter ‑kokoelmaa ei tällä planeetalla ole tällä hetkellä saatavilla. Tappelupelinoviisit pääsevät hiomaan taitojaan genren oman patriarkan kanssa, kun taas kokeneemmat riitapukarit saavat takuuvarmasti maanmainion tappelupelikollaasin lisäksi myös hyvät nostalgiavibat.

Ilmestynyt: 2020 | Alusta: Switch (PS4) | Fintendo: 4.5/5

On olemassa klassisia taistelupelejä (Street Fighter), animetaistelupelejä (Guilty Gear) ja vielä nichempiä animetaistelupelejä, joihin Under Night In-Birth Exe:Late[cl-r] kuuluu. Maailman typerimmin nimetyn pelin tittelistä kilpaileva Late[cl-r] on Under Night In-Birthin neljäs versiopäivitys ja samalla ensimmäinen Nintendo-konsolille ilmestyvä sarjan peli. Peli nousi suuren yleisön tietoisuuteen EVO 2019 -turnauksen jälkeen. Muuten Under Night tunnetaan lähinnä ah niin eeppisestä visual novel -juonesta.

Varsinaiset taistelut ovat viihdyttävintä 2D-mäiskintää miesmuistiin. Iskut on jaoteltu raskauden mukaan A-, B- ja C-luokkiin kolmelle napille. Lisäksi käytössä on D-nappi, jolla voi ladata alalaidan GRD-palkkia tai aktivoida esimerkiksi suojan tiukassa paikassa. Peli palkitsee paremmin hyökänneen ja puolustaneen pelaajan 10 prosentin Vorpal-voimalisäyksellä aina kun GRD-mittarin laskuri pyörähtää ympäri. Vorpal-tilassa on myös mahdollista käyttää ilmapyrähdystä ja Chain Shift ‑pysäytystä, jolla voi kerätä lisää energiaa myös spesiaaleihin. Käytännössä GRD on siis eräänlainen köydenvetoa muistuttava minipeli, jonka voittamalla on mahdollisuus kääntää ottelun suunta.

Peli ei purista laitteistoa äärirajoille massiivisilla räjähdyksillä ja visuaalisilla efekteillä, mutta piirros- ja animaatiojälki on hahmoja ja taustoja myöten erittäin siistiä. Verkkoon voi ladata omia ottelutallenteita, ja servereillä ylläpidetään myös maailmanlaajuisia ja hahmokohtaisia top-listoja voittoputkista ja offline-tilojen pisteistä. Peliseuraa voi etsiä kauempaa tai lähialueelta, taitotason perusteella ja matsit loppuun pelanneita pelaajia suosien. PS4-versio vetänee pidemmän korren ainoastaan pelaajien määrässä ja lataustauoissa, jotka eivät ole Switchilläkään muutamaa sekuntia pidempiä.

Ilmestynyt: 2018 | Alusta: Switch (Win, PS4, Xbox One)

Unohda kaikki Dragon Ball Z -animaatiota tai -videopelejä koskevat ennakkoluulosi, sillä Dragon Ball FighterZ on ehtaa Arc System Worksin laatua. Kyseessä on nopeatempoinen ja täysin kaksiulotteinen 3 vs. 3 -taistelupeli, joka näyttää liikkeessä aivan animaatiosarjan toimintakohtauksilta. Asiaan kuuluvat tietysti koko ruudun levyiset räjähdykset, kamehamehat ja muut energiasäteet. Yhden napin autokombojärjestelmän ja simppelin näppäinasettelun johdosta ruudulla tapahtuu koko ajan asioita, vaikka pelaaja olisi täysin vasta-alkaja. Ja hyperaktiivisesta toiminnasta huolimatta Switch-käännös näyttää visuaalisesti lähes identtiseltä muiden konsoliversioiden kanssa!

FighterZ:n peruspeli on säännöllisesti myynnissä vaivaisella 10 euron hintalapulla eShopissa. Tämä sisältää myös kivan tarinatilan uudella pahiksella. Hahmoille voi valita joko japanin- tai englanninkieliset äänet, jotka ovat tuttuja animaatiosarjasta. Jos olet vain yhtä hyvää ja edullista taistelupeliä vailla, kannattaa pitää silmällä Switch-tarjouksia. Aloitusrosteri riittää hyvin alkuun, mutta peliin on julkaistu jopa 19 kiinnostavaa DLC-hahmoa ja tv-sarjoista tuttua musiikkia, joten kaiken lisäsisällön hankkiminen voi kirpaista hieman lompakkoa. Erinomaisista moninpeli- ja ohjainvaihtoehdoista huolimatta jokaisella alustalla on kuitenkin omat nettipalvelimensa.

Ilmestynyt: 2018 | Alusta: Switch | Fintendo: 4.5/5

Super Smash Bros. Ultimaten slogan on ”Kaikki ovat täällä”, mikä tarkoittaa peräti 74 hahmon rosteria. Uusina tähtinä loistavat erityisesti huippusuositun Splatoonin Inkling-muksu, NES:n Castlevania-peleihin perustuvat Simon ja Richter Belmont sekä toivotut Metroid– ja Donkey Kong -pahikset Ridley ja K. Rool. Paluun tekee myös joukko Melee- ja Brawl-suosikkeja, joita ei olla nähty hetkeen. DLC-passien myötä taistelukentillä nähdään nyt myös muun muassa Banjo-Kazooien nimikkoparivaljakko, Minecraftin Steve ja Persona 5:n Joker. Nintendo kohtelee vierailevia tähtiä silkkihansikkain, joten jokainen lisähahmo on varmasti uskollinen lähdemateriaalilleen. Ultimate ei ole kuitenkaan mikään edellisen osan porttaus kourallisella uusia tappelijoita, vaan eeppinen lisänimi lunastetaan myös pienillä pelimekaanisilla uudistuksilla, jotka tekevät pelistä ehkä sarjansa hauskimman pelattavan pelaajan taitotasosta riippumatta.

Ultimatessa parasta on pelimuotojen ja -sääntöjen määrä, joiden ansiosta peliä voi pelata haluamallaan tavalla. Perinteisten Smash-matsien asetukset huomioivat niin räjähdyksistä ja kaaoksesta innostuvat kasuaalipelaajat kuin miehestä mittaa ottavat tappelupelipuristitkin. Vaikka Super Smash Bros. ei ole perinteinen taistelupeli, voi sitä pelata halutessaan myös elämäpisteillä ja vaikka pelkästään Street Fighter -hahmoilla. Sääntöviidakosta saa nyt päälle tai pois myös automaattisesti latautuvat Final Smash -erikoisliikkeet ja kenttien liikkuvia elementtejä koskevat rajoitukset. Jälkimmäinen asetus vähintään tuplaa kilpailulliseen pelaamiseen sopivat kentät. Hauska idea on myös mahdollisuus valita yhteen otteluun kaksi eri tasoa, jotka vaihtuvat lennosta tietyn ajan kuluttua. Tuttuun tapaan myös mähinöintiä maustavien esineiden jakeluun voi vaikuttaa. Sääntöpaketteja voi tallentaa muistiin, joten valikoita ei tarvitse rullailla läpi jokaisella pelikerralla uudelleen.