Switchin parhaat rogueliket
TOP 12
Miltä kuulostaisi peli, joka tarjoaa joka pelikerralla jotain uutta ja erilaista? Loputtomasti jälleenpeluuarvoa, miljoonan dollarin innovaatio on vihdoin keksitty! Apajilla on kuitenkin jo valtava määrä pelejä, jotka yrittävät saavuttaa tätä fantasiaa esimerkiksi luolastojen satunnaisgeneroinnilla, hahmon kykyvalikoiman muokkaamisella ja kerättävien esineiden arpomisella joka pelikerralla. Näille peleille on yleistynyt nimitys roguelike tai roguelite, joka juontuu alkujaan 80-luvulla julkaistusta Rogue-pelistä. Switchin elinkaaren aikana näitä pelejä on nähty jo lukemattomia, eikä niiden tulolle näy mitään loppua. Onkin hyvä aika kasata katalogin eliittiä yksien sivujen sisälle.
12
Skelly Selest
Ilmestynyt: 2019 | Alusta: Switch (Win, PS4, Xbox One) | Fintendo: 3,5/5
Vaikka Skelly Selest on pienen kehittäjän melko vaatimaton projekti, joka ottaa mallia monista tämänkin listan peleistä, ei pelillä suinkaan ole luurankoja kaapissaan. Kyseessä nimittäin on yllättävän hauska ja koukuttava toimintapeli, jossa pelaaja pääsee taistelemaan taivaiden luurankosoturilla manalan voimia vastaan niiden yrittäessä karata helvetistä. Tähän tehtävään ei todennäköisesti riitä vain yksi soturi, mutta onneksi yhden luurangon kaatuessa toinen lähetetään matkaan. Takaisin lähtöpisteeseen, mutta toivottavasti hieman fiksumpana.
Skelly Selestin vahvuus on laaja valikoima eri pelitiloja, eri hahmoja sekä erityisesti valtava määrä erilaisia kykyjä. Joissain pelitiloissa tutkitaan luolastoa Enter the Gungeonin tyyliin, toisissa taas piestään demoniarmeijoiden aaltoja yksi kerrallaan, tavoitteena saavuttaa pomovastus. Mukana on jopa pieni korttipeli hieman vaihtelua tarjoamaan. Jokainen pelikerta tuntuu erilaiselta, sillä vihollisten tiputtamat tai ympäristöistä löytyvät esineet tarjoavat monenlaista apua liekehtivästä taistelutoverista suojaavaan haarniskaan tai vaikka jakautuviin ammuksiin asti.
Pelihahmon valinta voi vaikuttaa paljon menestykseen Skelly Selestissä. Oletuksena käytössä oleva hahmo taitaa sekä kirveellä sohimisen että pistooleilla räiskimisen. Vaikka miekkasankarit aiheuttavat usein valtavasti vahinkoa, koin yksinomaan pyssyillä ammuskelevat hahmot selvästi helpommiksi käyttää. Pakkaa sekoitetaan monilla hahmoilla, joten kaiken kokeminen vaatii myös oman pelityylin muokkaamista. Vaikka Skelly Selest ei ole roguelite sieltä omaperäisimmästä päästä, on siihen aina helppo tarttua.
11
Everspace
Ilmestynyt: 2018 | Alusta: Switch (Win, PS4, Xbox One) | Fintendo: 4/5
Avaruus on käytännössä loputon, ja niin on myös Everspace. Monista muista listan peleistä poiketen kyseessä on täysin kolmiulotteinen peli ja samalla listan ainoa avaruusräiskintä. Everspacen maisemat ovatkin poikkeuksellisen näyttäviä Switchilläkin. Värikkäät tähtisumut, näyttävät galaksit ja ohitse singahtelevat laserit onnistuvat tuomaan kuin suoraan Star Warsista lainatut hävittäjätaistot olohuoneeseen. Joskin on syytä mainita, että Everspacen kenttiin ripotellut avaruusromut ja jäämurikat tulevat nopeasti ulkonäöltään tutuksi, joten esteettinen vaihtelu jää usein hyvin pinnalliseksi. Mutta keskimäärin hyvin tyhjässä avaruudessa yhdessäkin kivessä on jotain kiinnostavaa.
Jokaisella yrityksellä päästään tutkimaan avaruuden uusia kolkkia, mutta onneksi tietyt alukseen tehdyt päivitykset säästyvät kuolemankin koittaessa. Kunhan vihollisaluksia ja asteroideja räjäyttämällä on kertynyt riittävästi valuuttaa pankkitilille, voi aluksen runkoa, polttoainetankkia ja asejärjestelmiä kehittää. Tietyt parannukset, kuten erilaiset aseet, ovat sen sijaan käytettävissä vain yhden yrityksen ajan, joten ympäristöjen tutkimiseen kannustetaan.
Ehkäpä kiehtovin osuus Everspacessa on itse aluksen hallinta. Ohjaus itsessään on melko tuttua kauraa, jos on pelannut vaikkapa Star Foxien dogfighteja, ja se tarjoaakin vauhdikkaan ja tarkan otteen toimintaan. Vahinkoa ottaessa aluksen komponentit alkavat kuitenkin nitistä liitoksistaan. Skannerin tuhoutuminen tekee vihollisten havaitsemisesta huomattavasti haastavampaa, ja ohjauslaitteiden rikkoutumisen takia hankaloituva aluksen hallinta päättää nopeasti pelaajan matkan. Kenties eeppisin tapa kuolla on kuitenkin pudota mustaan aukkoon. Turha reissu, mutta tulipahan tehtyä.
10
Crypt of the Necrodancer
Ilmestynyt: 2018 | Alusta: Switch (iOS, Mac, Win, Linux, PS4, Xbox One, Vita)
Kuulokkeet korville ja tanssimaan! Crypt of the Necrodancerissa ei suinkaan etsitä parkettien partaveitsiä vaan listitään hirviöitä satunnaisgeneroiduissa luolastoissa, mutta se onnistuu vain pitämällä rytmi yllä. Niin pelaaja kuin vihollisetkin nimittäin liikkuvat rytmin tahtiin, ja sama pätee myös iskemiseen käytössä olevalla kättä pidemmällä. Rytmin ylläpitäminen nostaa kerrointa, joka on elämääkin tärkeämpi kolikkosaldon kerryttämiseksi. Toisaalta rytmin menettäminen avaa viholliselle tilaisuuden aiheuttaa vastavuoroisesti vahinkoa pelaajalle.
Se mikä erottaa Crypt of the Necrodancerin muista peleistä, on rytmipelimäisyyden lisäksi sen loistava musiikkiraita, joka ei jätä kylmäksi. Hauskasti koko soundtrackista on Danny Baranowskyn oman tuotoksen lisäksi myös useita vaihtoehtoisia versioita muun muassa Jake Kaufmanin tai Chipzelin kynästä. Jos musiikki loppuu, niin se on myös senhetkisen yrityksen loppu.
Vaikka peli pohjautuukin rytmiin ja musiikkiin, niin myös rytmitajuton, sävelkorvaton ja nokkahuiluakin vieroksuva pelaaja tulee pärjäämään hetken totuttelun jälkeen. Tosin haastava peli joka tapauksessa on, siitä ei ole kysymystäkään. Itse pelattavuus on melko suoraviivaista, mutta vihollisten liikeratojen arviointi ja jatkuva liikkeessä pysyminen on alkuun yllättävän hankalaa.
9
Moonlighter
Ilmestynyt: 2018 | Alusta: Switch (Win, PS4, Xbox One) | Fintendo: 4/5
Oletko koskaan miettinyt, mistä Zelda-pelien Beedle hankkii pienessä putiikissaan myymänsä tuotteet? Tällä idealla leikitellään Moonlighterissa. Tyylikkäällä pikseligrafiikalla kuorrutetussa pelissä hypätään muinaisista raunioista kiinnostuneen Will-nimisen kyläkauppiaan saappaisiin. Iltaisin harmaapäinen herrasmies etsii aarteita jokaisella vierailukerralla muuttuvista luolastoista, jotka sitten myydään päivällä itse päätetyillä hinnoilla. Pelaajan pahin vihollinen on ahneus, sillä reppuun ei mahdu tavaraa loputtomasti, ja syvemmällä odottaa arvotavaroiden lisäksi ilkeämpiä vihollisia.
Kuvakulma ja luolastojen huonerakenne ovat hyvin zeldamaisia, mutta Moonlighter erottuu Hyrulen tarinoista kunnollisten pulmien puuttumisella ja toimintapainotteisemmalla otteellaan. Kaupankäynnistä saadut voitot voi sijoittaa joko luolien raidaamista helpottaviin varusteisiin, suurempaan varastotilaan tai muihin kaupan päivityksiin. Koska horisontissa siintää koko ajan uusia investointikohteita, ei Moonlighter lopu heti tyrmien salaisuuksien selvittämisen jälkeen.
8
Downwell
Ilmestynyt: 2019 | Alusta: Switch (Android, iOS, Win, PS4, Xbox One, Vita)
Joskus yksinkertainen on kaunista. Downwellissä pelaaja kirjaimellisesti hyppää kaivoon, mutta kaivon pohjalla avautuukin aivan uusi maailma. Pelattavuus on suorastaan hävyttömän yksinkertaista, mutta juuri se tekeekin pelistä niin koukuttavan. Hahmo pystyy liikkumisen ja hyppimisen lisäksi ampumaan suoraan alaspäin pyssyllään. Tätä mekaniikkaa voikin käyttää niin vihollisten ampumiseen kuin oman vauhdin hidastamiseen, mikä helpottaa väistelyä huomattavasti.
Gravitaatio tekee tehtävänsä, joten suunta on ainoastaan alaspäin, vaikka silloin tällöin kaivon seinämiin onkin upotettu kauppoja tai huoneita, joista saa vaihtoehtoisia aseita. Kaivo on jaettu temaattisesti eroaviin sektoreihin, jotka on edelleen jaettu tasoiksi. Jokaisen tason päätteeksi pelaaja voi valita muutamasta eri vaihtoehdosta yhden parannuksen. Vihollisia ampuva drone, raketeilla varustetut saappaat ja aikaa hidastavat kuplat voivat osoittautua suureksi avuksi elämäpalkin ollessa lähes aina hälyttävissä lukemissa.
Downwellin ulkoasu on myös hyvin silmäänpistävä. Oletuksena pelin värimaailma sisältää vain punaista, valkoista ja mustaa, mutta uusia väripaletteja avautuu jatkuvasti pisteiden kertyessä. Itse pikseligrafiikka on minimalistista mutta nättiä, eikä animointijäljessä ole moitittavaa. Vaikka Downwell on hyvin yksinkertainen ja sisällönmäärältään rajoitettu kokemus, on pelin ääreen aina helppo palata.
7
The Binding of Isaac: Afterbirth+
Ilmestynyt: 2017 | Alusta: Switch (PS4)
Jos joku listan peleistä omaa kulttimaineen, niin The Binding of Isaac. Muun muassa Super Meat Boyn kehittäjänä toimineen Edmund McMillenin tuotos ei nimittäin paljoa hienostele, mikä näkyy muun muassa runsaana määränä verta, suolenpätkiä sekä uskonnollista symboliikkaa muuten hyvin sarjakuvamaisessa pelissä. Huhujen mukaan The Binding of Isaacilla olikin alkujaan haasteita päästä Nintendon seulonnasta läpi.
Pinnan alla kuitenkin piilee hyvin perinteinen mutta toimiva roguelite. Pelin satunnaisgeneroidut luolastot muistuttavat jossain määrin vanhojen Zelda-pelien huoneita. Vihollisia piilee kaikkialla, mutta pelin päähenkilö Isaac omaa hyvin herkät kyynelrauhaset ja pystyy käyttämään kyyneleitä ammuksinaan. Toiminta muistuttaa monia muita kahden analogitikun räiskintöjä, ja erityisesti taistelut valtavia pomoja vastaan ovat pelin tähtihetkiä.
The Binding of Isaacin vahvuus piilee valtavassa määrässä sisältöä. Erilaisia power-uppeja on valtava kasa, minkä lisäksi uusia pomovastuksia, vaihtoehtoisia loppuja ja eri hahmojakin tulee jatkuvasti vastaan. Peli on saanut lukuisia päivityksiä vuosien varrella, mutta Switch-versio tarjoaa hyvän lähtökohdan sen tarjotessa kaiken sisällön niin Rebirth- kuin Afterbirth-versioistakin. Tekeminen ei tässä lopu kesken, jos vain pidemmän päälle melko yksitoikkoiseen pelattavuuteen tykästyy.
6
Children of Morta
Ilmestynyt: 2019 | Alusta: Switch (Win, Mac, Linux, PS4, Xbox One) | Fintendo: 4/5
Roguelite-pelien dynaamisuus muuttuvilla maailmoilla ja vaihtuvilla kyvyillä ei lähtökohtaisesti vaikuta tukevan tarinaa ja maailmanrakennusta. Dead Magen Children of Morta kuitenkin osoittaa, että on mahdollista rakentaa roguelite hyvällä tarinalla, kursailematta pelattavuudesta.
Children of Mortassa päästään seuraamaan Bergsonien perheen elämää, heidän vastuullensa jäädessä korruptiona tunnetun pimeän voiman pysäyttäminen. Tämä porukka ei kuitenkaan ole mikään kaksiossa asuva uusperhe vaan kokonaisen kartanon tiloihin jakautunut seurue, joka pitää yhtä. Kartanon elämää itsessään päästään seuraamaan luolastojen koluamisen välissä, mutta usein vihollisia täynnä olevissa sokkeloissa on myös sivutehtäviä, jotka osaltaan edistävät tarinaa. Vaikka pelialue ja sinne kätketyt aarteet muuttuvatkin joka kerta, ei se ole koskaan tarinan tiellä.
Bergsonit tarjoavat myös mukavasti vaihtelua pelattavuuteen useimpien perheenjäsenten ollessa pelattavissa. John on perinteinen kilvellä varustettu miekkasankari, mutta esimerkiksi jousella varustettu Linda pystyy hyökkäämään kauempaa ilman tarvetta ottaa turhia riskejä. Omiin nyrkkeihinsä luottava Mark sen sijaan ei riskejä kaihda. Vihollisaallot ovat kuitenkin usein niin runsaita, että itsensä löytää joka tapauksessa useimmiten keskeltä vihollisparvea, hahmosta riippumatta. Hahmojen kykypuut ja kotikartanossa tehtävät parannukset säilyvät myös myöhemmissä yrityksissä, joten hahmonkehitys on keskeinen elementti selviytymisen kannalta. Itse pelattavuus on alueesta riippumatta hyvin samankaltaista, mutta onneksi eri hahmojen välillä vaihtelu sekä tietenkin tarinan seuraaminen pitää mielenkiinnon yllä.
5
Rogue Legacy
Ilmestynyt: 2018 | Alusta: Switch (Win, PS3, PS4, Xbox One, Vita) | Fintendo: 4/5
Rogue Legacy ei genreään peittele, sillä se on pääteltävissä jo nimestä. Pelissä on tarkoitus tutkita valtavaa linnaa, peitota neljä siellä piilevää pomovastusta ja lopulta kohdata loppuvastus. Maailma sekoittuu joka kerta, mutta kertaalleen kaadetut pomot onneksi pysyvät alhaalla. Aina yhtä arvokasta kultaa voi kuluttaa erilaisiin parannuksiin sekä uusien hahmotyyppien avaamiseen aina yrityksien välissä.
Rogue Legacyn kiinnostavin kikka on sen geenijärjestelmä. Uusi yritys tarkoittaa aina uuden suvun jäsenen lähettämistä matkalle, ja jokaisella yrittäjällä on myös omanlainen perimänsä. Jotkut heistä ovat isokokoisia, toiset pieniä, jotkut värisokeita ja jotkut lukihäiriöisiä. Geenit ovat ihmeellinen asia, kun ne voivat vaikuttaa myös kiroilun määrään ja painovoiman suuntaan. Jokainen perheenjäsen edustaa yhtä tyyppiä, joka vaikuttaa myös hahmon kykyihin. Nopeat ja voimakkaat ninjat käyttäytyvät esimerkiksi hyvin eri tavalla kuin luolatutkijat, jotka vastavuoroisesti tienaavat enemmän kultaa.
Haastetta Rogue Legacyssa riittää, kuten sopiikin odottaa. Ensimmäisillä yrityksillä eteneminen on hidasta, mutta voimien sekä taitojen kasvaessa homma helpottuu. Alussa samankaltaiset alueet tulevat tutuiksi, mikä saattaa käydä tylsäksi, mutta vauhtiin päästessä meno paranee huomattavasti, kun uusia hahmotyyppejä aukeaa ja kiinnostavammat alueet eivät enää tunnu ylivoimaisilta. Rogue Legacyllä on jo jonkin verran ikää, mutta kokonaisuutena se on yhä oikein toimiva paketti.
4
Enter the Gungeon
Ilmestynyt: 2017 | Alusta: Switch (Win, Mac, Linux, PS4, Xbox One)
Astu luolaan pyssyt paukkuen! Enter the Gungeon on kerännyt melkoisen maineen vuosien varrella, ja ihan ansaitusti. Sulava toiminta on Enter the Gungeonin keskiössä. Jokainen satunnaisgeneroitu luola on täynnä vihollisia, jotka eivät paukuissa säästele. Erityisesti pomovastukset aiheuttavat kiitettäviä luotihelvettejä, joissa riittää väisteltävää, samalla kun yrittää ampua takaisin ja ehkä jopa hyvällä tuurilla osua kohteeseen.
Gungeonissa on enemmän pyssyjä kuin monen maan armeijalla. Perinteisten pistoolien ja haulikkojen lisäksi mukana on myös eksoottisempia tussareita kuten vaikkapa hernepyssy, pomminheitin ja englantilaisten herrasmiesten suosikki, teekannu. Jos voit kuvitella jonkin aseen, on todennäköistä, että se on pelissä mukana.
Myöskään audiovisuaaliselta anniltaan Enter the Gungeon ei jätä kylmäksi. Animointijälki on sulavaa ja pikseligrafiikka on oikein tyylikästä. Erityismaininta kuuluu myös kaikille erikoisefekteille, sillä joka suuntaan sinkoilevat laserit ja räjähdykset antavat toiminnalle potkua. Lukuisien päivitysten jälkeen Gungeonissa riittää pelattavaa pitkäksi aikaa, enkä väitä nähneeni edes murto-osaa kaikesta tarjolla olevasta sisällöstä.
3
Slay the Spire
Ilmestynyt: 2019 | Alusta: Switch (Win, Mac, Linux, PS4, Xbox One) | Fintendo: 4,5/5
Slay the Spire on yksi pakanrakentelupelien aligenren popularisoineista pioneereista. Pelissä rogueliteä ei ole pelkästään korttipakan sekoittaminen, sillä yhdellä pelikerralla ei törmätä kahteen samanlaiseen taisteluun tai kauppiaan varastoon. Oman mausteensa tuovat myös yllätysruutujen aarteet ja kiroukset, joten riskien ottamisen kanssa on oltava tarkkana.
Omaa pakkaa on päivitettävä, jotta kerroksiin jaettu haaste olisi mahdollista läpäistä. Satunnaiselementtien takia pakan luonnissa otettavaa suuntaa ei voi valita heti ensimmäisten mörkökohtaamisten jälkeen. Omaa suosikkikorttia ei välttämättä näe edes myynnissä yrityksen aikana, minkä lisäksi kolmella pelattavalla hahmolla on jokaisella omat erikoisuutensa. Pakat rakentuvat pitkälti voimakkaiden erikoiskykyjen ja reliikkien ympärille, joiden avulla on mahdollista tehdä myös roskakorteista osa strategiaa. Erilaisten taktiikoiden ja korttien valtava määrä on syy sille, miksi peli on niin koukuttava. Eikä pelaajalta pyydetä missään vaiheessa lisää rahaa.
Slay the Spiren läpäiseminen kertaalleen jokaisella hahmolla vaatii taatusti useamman yrityksen, mutta tämänkin jälkeen pelissä riittää avattavia kortteja ja räplättäviä asetuksia. Monipuolinen ja nopeasti opittava korttipeli venyy helposti satatuntiseksi viihteeksi.
2
A Robot Named Fight!
Ilmestynyt: 2018 | Alusta: Switch (Linux, Mac, Win) | Fintendo: 4/5
Super Metroid on yksi omista kaikkien aikojen suosikkipeleistäni. Kun hyvin paljon Super Metroidia muistuttavaan pakettiin on sekoitettu roguelite-elementtejä, on yhdistelmä välittömästi houkutteleva. Matt Bitnerin pitkälti yksin kehittämä A Robot Named Fight onkin koko listan suurin yllättäjä, sillä se tuli aikanaan minulle täysin puskan takaa.
Satunnaisgenerointi ja metroidvaniamainen maailma on yhdistelmä, joka saattaa kuulostaa aluksi melkein ristiriitaiselta. Kehittäjä on kuitenkin onnistunut yllättävän hyvin luomaan algoritmin, jonka rakentamat maailmat eivät tunnu lineaarisilta. Metroidvanioille tyypillisesti maailmaan kätkettyjä esineitä tarvitaan myös etenemiseen. Eri biomeja on monia, joten osa niistä tulee vastaan vain silloin tällöin. Julkaisun yhteydessä maailmat saattoivat olla eri pelikerroilla melko samankaltaisia, mutta siihenkin on tullut parannusta jälkikäteen.
Kiinnostava valikoima parannuksia on niin jokaisen metroidvanian kuin roguelitenkin keskiössä. A Robot Named Fight ei petä myöskään tällä osa-alueella, sillä mukana on niin liekinheitintä, ahtaisiin käytäviin mahtuvaa robottia kuin painovoiman kääntävää haarniskaakin kuin VVVVVV:ssä konsanaan. Vaikka pelin fysiikat, ulkoasu ja ohjaus ovat kuin suoraan Super Metroidista, on pelillä niin paljon omaa persoonaansa, ettei se tunnu vain halvalta kopiolta. Päinvastoin kyseessä on todella koukuttava peli, joka tarjoaa haastetta pitkäksi aikaa. Kehittäjä on myös päivittänyt peliä säännöllisesti, eikä sille näy loppua ainakaan ihan hetkeen.
1
Dead Cells
Ilmestynyt: 2018 | Alusta: Switch (Win, Mac, Linux, PS4, Xbox One) | Fintendo: 4,5/5
Kun laitteelle on julkaistu jo kymmeniä rogueliteja, ei niiden kirkkaimpaan eliittiin pääseminen ole ihan helppo tehtävä. Jos jokin peli, niin Dead Cells ansaitsee kuitenkin paikkansa roguelitejen kuningaskerhossa. Kyseessä ei ole pelkästään kaikin puolin loistava toimintapeli, sillä lisäksi sen tarjoama vaihtelu ja sisällön määrä takaavat, että se koukuttaa pitkään.
Dead Cells loistaa erityisesti sulavan toimintansa ansiosta. Erilaisia aseita on pelissä valtava valikoima, vaikka niiden avaamiseen meneekin hetki. Jokaisella miekansivalluksella tai ammutulla jousella on rutkasti voimaa, ja vihollisten iskujen hiuksenhieno väistäminen on aina yhtä tyydyttävää. Pelin tuntuma on loistavan nopeatempoinen, ja jo pelkästään ympäristöissä juoksenteleminen parkour-tyylisten liikkeiden säestämänä on omalla tavallaan hauskaa. Pelin yksityiskohtainen pikseligrafiikka ja sulava animointijälki korostavat entisestään pelin viimeistelyn tasoa.
Dead Cellsin maailma on jaettu eräänlaisiin biomeihin, jotka eroavat niin ulkoasultaan kuin vihollisiltaankin, erilaisia kenttäkohtaisia kikkoja unohtamatta. Vaikka peli yrittää kovasti mainostaa olevansa metroidvania, on se hyvin epätyypillinen sellainen. Pelissä on muutamia pysyviä parannuksia, jotka avaavat uusia reittejä maailmassa, mutta jokainen alue on loppujen lopuksi hyvin suoraviivainen. Se ei kuitenkaan ole mikään ongelma toiminnan ollessa kaikin puolin viihdyttävää.
Toisaalta vaikka jokaisen yrityksen välillä alueet ovatkin erilaisia, niistä lähtee reitit joka kerta täsmälleen samoille biomeille, mikä mahdollistaa oman reitin strategisen valinnan omien tavoitteiden ja taitotason perusteella. Toiset ympäristöt ovat nimittäin helpompia kuin toiset, ja toki eri alueiden koluaminen on myös keskeistä hahmon kykyjä muuntavien mutaatioiden sekä uusien aseiden rakennusta vaativien piirustusten avaamiseksi.
Julkaisun jälkeen Dead Cells on saanut lukuisia päivityksiä sekä pari isompaa laajennusta. Näistä Rise of the Giant oli kenties kiinnostavin sen tarjotessa kokonaan uuden biomin sekä haastavan pomovastuksen, uusia tusinavihollisia ja aseita unohtamatta. Jos haastetta kaipaa, niin Dead Cellsissä sitä riittää. Ensimmäinen läpäisy on vielä melko helppoa, mutta sen jälkeen avautuvat uudet vaikeustasot ovat todella kinkkisiä mutta vastaavasti palkitsevat enemmän. Pienet moitteet jäävät nopeasti unholaan, kun pääsee vauhtiin Dead Cellsin parissa. Tätä rogueliteä ei kannata ohittaa!
Eikä siinä vielä kaikki
Nuclear Throne, Into the Breach, Wizard of Legend ja monet muut tämän listan ulkopuolelle jäävät roguelitet osoittavat, että genren peleille on kysyntää tai ne vähintäänkin kiinnostavat kehittäjiä. Näin ollen tavallisella kuolevaisella ei ole aikaa pelata niistä läheskään kaikkia. Hyvin tehty roguelite voi kuitenkin pitää otteessaan lähes addiktoivalla otteella sen tarjotessa jatkuvasti jotain uutta ja jännittävää, oli se sitten uusi hahmo, uusi parannus tai uusi alue. Pelattavaa siis riittää myös tulevaisuudessa, ellei sitten jää jumiin vaikkapa Dead Cellsin vankityrmiin.