Arvostelussa Sunblaze
Käristyskupoli
Aina Super Meat Boyn julkaisusta lähtien niin sanotut “tarkkuustasohyppelyt” ovat olleet varsin suosittu genre indiekehittäjien ja pelaajienkin keskuudessa. Jokaista Meat Boyn, Slime Sanin tai Celesten kaltaista mestariteosta kohti syntyy tusina keskinkertaista räpellystä, joiden tekijät eivät ole ymmärtäneet mistä näissä haastavissa, mutta pohjimmiltaan reiluissa peleissä on kyse. Yksi tuoreimmista yrittäjistä on Sunblaze, jota ei taatusti olisi olemassa ilman menestyneitä sisariaan. Yltääkö keskellä aurinkoisinta kesää ilmestynyt peli kuitenkaan esikuviensa tasolle, vai kannattaako raivo kohdistaa toiseen osoitteeseen?
Sunblaze asettaa pelaajan nuoren Josie-tytön saappaisiin, joka on Celesten tavoin punapää. Kuten jokaisen tenavan, myös Josien isä on sankari, mutta tavallisesta papparaisesta poiketen isäukko on ihan ihka oikea supersankari. Harjoitellessaan supersankarisimulaattorin sisällä jotain menee pahasti pieleen, eikä Josie pääse takaisin oikeaan maailmaan. Alkuun hyvin vahvasti isävitseillä terästetty päiväretki vaihtuu selviytymiseksi murhanhimoisen tappomasiinan sisuksissa, maisemien vaihdellessa Tron-elokuvien kybertodellisuuksista kauniisiin korallimaisemiin tai mahdollisesti bitcoinien louhinnassa käytettyihin kaivoksiin.
Poikkeuksellisen haastavissa tasoloikissa korostuu muutama ydinasia, joiden on aivan pakko olla kunnossa nautinnollisen kokemuksen takaamiseksi. Pelattavuuden on oltava reilua ja ulkoisesti hyvin kommunikoitua. Ohjauksen on oltava tarkkaa ja hahmon liikeradan ennustettavissa. Mikä tärkeintä, kuoleman jälkeen on saatava yrittää välittömästi uudelleen, varsinkin jos kuolemia uhkaa kertyä läpipeluun aikana mittariin nelinumeroinen määrä. Sunblaze onnistuu näissä onneksi pääsääntöisesti erittäin hyvin. Huoneet latautuvat nopeasti, ohjaus toimii ja tasosta näkee kaikki interaktiiviset elementit välittömästi, mikä tekee oman strategian ja liikkeiden suunnittelemisesta helppoa.
Kenttäsuunnittelu on Sunblazessa samanaikaisesti yksi sen parhaita puolia että pienimuotoinen pettymys. Jokainen huone on huolella suunniteltu pulma, jossa pitää miettiä missä järjestyksessä eri alustoja kannattaa käyttää hyödykseen, jotta pääsee maalina toimivan prosessorisirun luo. Mukana on niin tippuvia alustoja, lasereita, räjähtäviä TNT-laatikoita kuin Super Mario Galaxyn Beat Block Galaxyn tyyliin tyhjästä materialisoituvia ja häviäviä sähkökenttiä. Ovi maaliin ei välttämättä avaudu ennen huonetta vartioivien vihollisten löylyttämistä, tai jos putoavien alustojen läpi hyppii väärässä järjestyksessä. Onneksi jokaista huonetta voi tuijottaa ja tarkkailla rauhassa strategiaa muodostaen, lähtöpaikan ollessa eräänlainen turvapaikka pelihahmon pysyessä paikallaan.
Jokainen huone on vain yhden ruudun kokoinen. Tällä on pieniä etuja, sillä kaikki kenttäelementit ovat välittömästi näkyvissä, eikä pelaajan tarvitse arvailla mitä odottaa nurkan takana. Hieman isommat huoneet olisivat joka tapauksessa olleet tervetulleita tehden maailmasta hieman vähemmän klaustrofobisen. Samankokoiset kokoiset kentät myös tekevät huoneista melko samankaltaisia keskenään, eikä kenttäsuunnittelu ole visuaalisesti aina sieltä mielenkiintoisimmasta päästä. Jokainen pelin kuudesta episodista on erilaisella teemalla ja uusilla kenttäelementeillä varustettu, mikä tuo hieman vaihtelua. Sunblazelta ei kannata kuitenkaan odottaa Celesten kaltaista silmäkarkkia näyttävine kenttineen ja spektaakkelimaisine kohtauksineen, joskin pari pomotaistelun tyylistä huonetta on ujutettu mukaan. Itse pikseligrafiikka on kuitenkin ihan kivan näköistä.
Sunblaze ohjautuu onneksi pikselintarkasti, joten jokaisesta virheestä voi syyttää vain itseään (sekä tietenkin ilkeää kehittäjää, joka on laittanut sen laatikon aina kaksi pikseliä liian ylös!). Tuntuma on muuten hyvä, mutta olisin toivonut jonkinlaista liikemäärän tuntua ohjauksessa. Kun ohjaimesta päästää irti, pysähtyy hahmo kuin seinään, mikä tekee kyllä tasohyppelystä tarkkaa, mutta samalla hieman steriilin tuntuista. Toisaalta kentät on suunniteltu huolellisesti ohjauksen ympärille. Omaan makuuni Josie myös kiipeää ylös aavistuksen liian herkästi reunalla roikkuessaan, mikä aiheutti paljon tahattomia kuolemia. Pääsääntöisesti peliä on kuitenkin ilo pelata, ja hahmon kykyarsenaalina toimiva tuplahyppy, syöksy ja seinähyppy ovat kaikessa perinteisyydessäänkin toimiva yhdistelmä.
Entä miten on sen haasteen laita? No sitähän riittää! Sunblazen parissa on helppo kuolla yli tuhat kertaa jo reilut viisi tuntia kestävän pääpelin aikana. Jokaiseen tarinakappaleeseen on myös kätketty haastaviin paikkoihin sijoitettuja palikoita, jotka keräämällä saa avattua vieläkin haastavamman version maailmasta. Erilaiset peliä helpottavat Assist-ominaisuudet ovat nykyään trendikkäitä, eikä Sunblaze petä tälläkään saralla. Jos haluaa pelata pelin läpi kuolemattomana tai loputtomilla dasheilla, se on mahdollista, eikä peli tuomitse siitä millään muotoa. Itse en näistä apuvälineistä kovin paljoa välitä, mutta mahdollisuus kokeilla peliä taitotasosta riippumatta on aina tervetullut ominaisuus. Jokainen pelaaja voi tosin kysyä itseltään, olisiko esimerkiksi Mario- tai Sonic-peli enemmän rahoille vastinetta tuova vaihtoehto avustetun Sunblazen sijaan.
Yhteenveto
Sunblaze on oikein kelvollinen tasoloikka, joka tarjoaa rutkasti tarkkuutta vaativia hyppyjä yli 700 huonetta kattavassa seikkailussa, kanavoiden erään punatukkaisen vuorikiipeilijän sekä jauhelihaosastolta karanneen kummajaisen henkeä. Vaikka pelissä ei ole päällisin puolin mitään vikaa, on toisaalta tiedostettava myös se asia, että Sunblaze ei tuo oikeastaan mitään uutta pöytään. Samankaltaisia pelejä on nähty jo kymmenittäin, joten verrattain korkeasta laadustaan huolimatta Sunblaze ei tee niin suurta vaikutusta kuin voisi odottaa. Tästä huolimatta peliä oli ilo pelata alusta loppuun, eikä Sunblaze ole lainkaan hullumpi hankinta genren kaikki klassikot kolunneille peliharrastajille.
Hyvää:
– Haastetta riittää
– Suoraviivainen ja vikkelä edistyminen
– Jokainen huone on sekä tasohyppelyhaaste että aivopähkinä
– Paljon valinnaisia helpotuksia niitä kaipaaville
Huonoa:
– Vain yhden ruudun kokoisia huoneita
– Pelkistetty tuntuma ilman liikemäärän säilymistä
– Ei tuo oikeastaan mitään uutta jo valmiiksi hyvin saturoituun genreen
Melkein esikuviensa veroinen masokistiloikinta.
Kiitokset Bonus Stagelle arvostelukappaleesta.
Sunblaze
Alusta: Switch, (Win, Linux, Mac)
Ilmestynyt: 3.6.2021
Kehittäjä: Games From Earth
Julkaisija: Bonus Stage Publishing