Arvostelussa Story of Seasons: Pioneers of Olive Town

Teollinen vallankumous

Viime vuoden heinäkuussa ilmestynyt Story of Seasons: Friends of Mineral Town sai kunnian olla kyseisen pelisarjan ensimmäinen Switchille julkaistu nimike. Teos vetosi nostalgiahuuruja hengitteleviin alkuperäisen pelin ystäviin, mutta itse en tästä uusintaversiosta niin innostunut. Legendaarinen farmaussimulaatiosarja saa nyt uuden mahdollisuuden valloittaa sydämeni, kun Story of Seasons: Pioneers of Olive Town kyntää tiensä Nintendon hybridikonsolille. Teos lainaa arkailematta ominaisuuksia Stardew Valleysta sekä Animal Crossingista, ja tämä uskalias liike nostaakin pelisarjan kilpailijoidensa tasolle.

Tarina noudattaa tuttua ja turvallista kaavaa. Nuori suurkaupungin kasvatti päristelee tyylikkään skootterinsa kyydissä syrjäiseen Oliivikaupunkiin. Saavuttuaan perille maaseudun rauhaan hän tapaa viiksekkään miehen, joka esittäytyy kaupungin pormestariksi. Lyhyen jutustelun päätteeksi kaksikko suuntaa nuorukaisen edesmenneen vaarin vanhalle maatilalle. Valitettavasti ränsistynyt tila on nähnyt parempiakin päiviä, joten tuleva maajussi saa tehtäväkseen farmin kunnostamisen takaisin entisaikojen loistoonsa. Tarinassa ei ole mitään vikaa, mutta jostain kumman syystä tätä samaa alkuasetelmaa käytetään joka ikisessä maanviljelysimulaatiossa. Ehkä olisi jo aika keksiä jotakin uutta.

Pelihahmon ulkonäön muokkaamiseen annetaan yllättävän runsaasti työkaluja. Jo heti alussa on valittavissa kymmeniä erilaisia hiustyylejä aina pitkistä, hulmuavista kiharoista lyhyeen käytännölliseen kampaukseen saakka. Lisäksi pelaaja pääsee muokkaamaan muun muassa hahmonsa silmien ja ihon väriä, kasvonpiirteitä sekä ääntä. Asukokonaisuuksia on aluksi tarjolla vain kaksin kappalein, mutta vaateparsia pystyy valmistamaan omin kätösin myöhemmin. Friends of Mineral Townin hahmonluontiin verrattuna Oliivikylän työkalut yllättävät erittäin positiivisesti.

Pelissä on mukana kaikki farmaussimeistä tutut toiminnot, kuten viljely, eläintenhoito, kalastus sekä louhinta, mutta myös uusia ominaisuuksia on lisätty. Näistä näkyvin on selkeästi Animal Crossing -sarjasta lainattu museo, jonne pystyy lahjoittamaan esimerkiksi itse otettuja valokuvia tai pyydystettyjä kaloja. Tämä toiminto saa maailman tutkimisen ja esineiden keräilyn tuntumaan vaivan arvoiselta. Valitettavasti kokonaisuutta ei ole kuitenkaan mietitty aivan loppuun saakka. Esineitä pystyy lahjoittamaan museoon vain yhden kerrallaan, ja jokaiseen väliin on tungettu lyhyt, mutta inhottava latausruutu. Ärsytys äityy pahaksi varsinkin silloin, kun repussa lojuu kymmeniä museoon luovutettavia tavaroita. Ei kiireisillä farmareilla yksinkertaisesti ole aikaa seisoskella muutamia minuutteja paikoillaan ja jutella mukavia museoneidin kanssa!

Maatilalla telmii jos jonkinmoisia elukoita. Ensi alkuun seuraa tarjoavat kana ja lehmä, mutta eläintenhoitotaidon karttuessa valikoima kasvaa kiitettävän suureksi. Omaan navettaansa saa esimerkiksi erivärisiä pupuja, lampaita ja alpakoita. Oliivikylässä luontokappaleita ei kuitenkaan osteta suoraan kaupasta, vaan metsikössä laiduntavat villit eläimet täytyy kesyttää ihan itse. Kun olennon on kerran lukinnut aitaukseen, voi sen pörröisiä lajitovereita hankkia lisää paikallisesta eläinkaupasta. Karjan haaliminen hoituu yleensä sulavasti, mutta matkassa on yksi pieni särö. Osa villeistä elukoista ilmestyy vain tiettynä vuodenaikana, ja jos niitä ei silloin syystä tai toisesta onnistu saamaan talliinsa, joutuu uutta kesytysyritystä odottamaan kokonaisen vuoden.

Friends of Mineral Townin arvostelussa voivottelin ajan inhottavan nopeaa kulumista. Tällä kertaa asia on täysin päinvastainen. Siinä vaiheessa, kun janoiset kasvit on kasteltu ja nälkäiset laiduntajat ruokittu, on meneillään vasta varhainen iltapäivä. Puuhailtavaa riittää enemmän kuin tarpeeksi, mutta aika tuntuu liikkuvan paljon verkkaisemmin. Toistaalta nyt ei tarvitse enää kiirehtiä paikasta toiseen tuli hännän alla, ja aikaa riittää myös rentoutumiseen.

Raskaan työpäivän päätteeksi on hyvä hetki heittää vapa olalle ja suunnata meren rannalle kaloja narraamaan. Yleensä Story of Seasons -sarjan peleissä kalastus on hoitunut erittäin simppelisti: koukku heitetään veteen, odotetaan hetki, ja kalan napatessa nostetaan se ylös yhdellä napin painalluksella. Aktiviteettia on kuitenkin muokattu vähän vaativammaksi Stardew Valleyn oppeja noudattaen. Nyt fisua ei niin vain vetäistä ylös vedestä, vaan katse on pidettävä ruudulla näkyvässä mittarissa. Nappia on painettava oikeaan aikaan, tai siima katkeaa. Muutoksen ansiosta kalastus on muuttunut mielenkiintoisemmaksi ja tarjoaa haastetta, muttei kuitenkaan tunnu liian vaikealta.

Oman farminsa ja sitä ympäröivän metsän antimet saa jalostettua erilaisiksi tuotteiksi asettamalla ne itse nikkaroituihin koneisiin. Esimerkiksi lehmiltä ja vuohilta saatavasta maidosta valmistetaan voita, juustoa tai jogurttia. Ongelma on vain se, että melkein jokaista tuotetta varten on oma koneensa, johon voi laittaa kerrallaan vain yhden raaka-aineen. Tämän lisäksi tuotteen valmistuksessa kuluu aikaa parista yli kymmeneen tuntiin. Ehkä kehittäjät ovat lisänneet tarkoituksellisesti ripauksen kieroa realismia, mutta videopelissä en jaksa odotella uunin lämpenemistä useita tunteja. Vekottimet vievät myös paljon tilaa, ja mikä pahinta, ne saavat ruudunpäivityksen tipahtamaan alhaiseksi. Toivottavasti kehittäjät tekevät asialle jotain, sillä tällä hetkellä farmini näyttää enemmän tehdasalueelta kuin kotoisalta maatilalta.

Kaikkia päiviä ei tarvitse hengailla kotona eläinten parissa, vaan toisten ihmisten seurasta pääsee nauttimaan läheisessä Oliivikaupungissa. Jyväjemmarin vaarin ja hänen ystäviensä perustamaan kaupunkiin on suora yhteys maatilalta, mutta ennen perille pääsyä on kärsittävä harmillisen pitkästä latausruudusta. Kehittäjien mukaan latausaikoja ollaan korjaamassa päivityksellä pelin julkaisun aikoihin, mutta nähtäväksi jää, miten se vaikuttaa tilanteeseen. Meren rannalla sijaitseva Oliivikaupunki vaikuttaa aluksi uneliaalta kylältä, mutta pikkuhiljaa asukkaiden rehkimisen ansiosta se muuttuu eläväiseksi turistikohteeksi. Kaupungissa vieraillessaan maajussi voi osallistua moniin erilaisiin festivaaleihin, syödä herkullisen lounaan paikallisessa ravintolassa tai liehitellä yhtä tai useampaa kylän kuumista sinkuista. Puolisoehdokkaiden valikoimaan kuuluu viisi tyttöä sekä viisi poikaa, ja vaikkei heillä mitään kovin ihmeellistä sanottavaa olekaan, juttelee heidän kanssaan ihan mielellään.

Yhteenveto

Story of Seasons: Pioneers of Olive Town puhaltaa uutta ja kaivattua eloa pelisarjaan. Teos onnistuu kaikessa paljon edeltäjäänsä paremmin heti alusta alkaen: jo hahmoa luodessa valinnanvaran valtavan määrä aiheuttaa ihastuneita huokauksia. Valitettavasti peli kärsii myös monista pikkuvioista, jotka vaikuttavat pelikokemukseen. Tekninen toteutus ei ole parhaasta päästä ja lukuisat latausruudut alkavat pidemmän päälle ärsyttämään. Toivottavasti tulevat päivitykset korjaavat ongelmat, sillä Story of Seasons: Pioneers of Olive Townilla on kaikki edellytykset jäädä historiaan yhtenä pelisarjan parhaimmista osista.

Hyvää:
– Oman hahmon ulkonäköä pystyy muokkaamaan runsaasti
– Hurjasti tehtävää
– Kalastaminen
– Esineiden lahjoittaminen museoon tuo uutta potkua maailman tutkimiseen

Huonoa:
– Latausikkunoita on vähän liikaa
– Valmistuskoneiden lukumäärä
– Nykiminen vilkkailla alueilla