Arvostelussa Steins;Gate Re:Boot

Tutturuu~ ♪ Aika moinen matka

Videopelien uusioversioiden tarpeellisuuksista taistellaan joka viikko. Ajoittain sielu on menetetty, ja välillä klassikko saatetaan uuteen loistoon muutoksilla, joita tämän hetken pelaajakunnassa arvostetaan. Switch 2:n Steins;Gate Re:Boot on täysivaltainen remake visuaalisesta romaanista, jossa ei juurikaan pelillisiä muutoksia ole. Mutta jos jokin on muuttunut, niin maailma pelin ympärillä. Alkuperäisen peli oli ilmestyessään 2009 hyvin ajankohtainen, sillä sen tapahtumat sijoittuvat 2010-vuoden Tokioon. Tuolloin Nintendo-fanit odottivat uutisia DS-käsikonsolin seuraajasta, PC-pelurit pääsivät viimein käyttämään Windows 7:aa inhotun Vista-kaaoksen jäljiltä ja YouTubeen lisättiin tuki Full HD -videoille. Yli 15 vuotta myöhemmin nämä kaikki ovat jo muinaista historiaa. Miltä siis tuntuu pelata – tai enemmänkin lukea, kolmatta versiota arvostetusta kulttuuriteoksesta, joka ei enää samalla tavoin muistuta nykymaailmaa kuin julkaisuvuotenaan?

Steins;Gate on suuremman SciADV-tieteisseikkailusarjan toinen pääosa ja ainoa teos, josta muutkin kuin puolipistefanit ovat saattaneet kuulla. Sarjan pelit liittyvät sijoittuvat samaan universumiin, ja niille ominaista on välillä epärealistisiltakin tuntuvien ilmiöiden selittäminen tieteelliseltä pohjalta. Aikamatkustusteemainen Steins;Gate Re:Boot on tarinallisesti täysin irrallinen kokemus, eikä sitä varten tarvitse tietää muista osista mitään. Sarjan kovimmat fanit löytävät toki loreviittauksia, mutta itse en kokenut saavani paljoa lisää, vaikka olin aiemman Chaos;Head-julkaisun lukaissutkin.

Tarinassa seurataan yliopistoa käyvää Okabe Rintarouta, nuorta typerystä, joka kutsuu itseään ”sekopäisen hulluksi tiedemieheksi”. Okabe tuhlaa aikaansa pääasiassa Tokion Akihabarassa pienen kaveriryhmänsä ”laboratoriossa”, amatöörimäisiä ja ilman käyttötarkoituksia olevia leluja luoden. Labra on enemmänkin pienen sisäpiirin paikka harrastaa eskapismia ja unohtaa tosielämän murheet.

Tarinan suunta kääntyy radikaalisti, kun kaveriporukka alkaa suunnitella uudenlaista mikroaaltouunia, jota ohjataan kännykällä. Kun joukon hajamielinen tyttö syöttää tiedot puhelimella väärässä järjestyksessä, alkaa mikron sisällä tapahtua jotain erityisen outoa, sillä lämmitettävä ruoka muuttuu kuuman sijasta vihreäksi limaksi ilman tieteellistä selitystä. Asia eskaloituu, kun seuraavassa testissä banaani teleporttautuu mikron sisältä takaisin alkuperäiseen terttuunsa. Ainoa looginen selitys on, että keksinnön on oltava aikakone! Laitettuaan kaikki palapelin palat yhteen päähenkilöt tajuavat, että saman mikron avulla on itseasiassa mahdollista lähettää myös tekstiviestejä menneisyyteen.

Menneisyyteen lähetetyt viestit, kuten vaikkapa oikeat lottonumerot, voivat vaikuttaa myös nykyhetkeen. Päähenkilö on kuitenkin näkökulmastaan ainoa, joka kokee aikalinjan vaihtumisen ja muistaa myös aiemmat tapahtumat. Kaikki muut ovat vain eläneet elämäänsä normaalisti lievästi erilaisessa menneisyydessä. Okabe alkaakin tehdä lisää testejä ja innostuu huutelemaan kaupungilla aikakoneestaan ilman minkäänlaista ajatusta tai pelkoa tulevasta. Seikkailu ei todellakaan ole lopulta pelkkää naurua, vaan tarina lähtee erityisen ahdistavaan suuntaan tietyn pisteen jälkeen. Kauhistelin joidenkin yksittäisten tapahtumien seurauksia vielä päiväkausien jälkeenkin.

Käsikirjoitukseltaan Steins;Gate on ehdotonta 2010-lukua. Siinä missä julkaisuhetkellä saattoi samaistua ajankohtaiseen keskustelukulttuuriin, vuonna 2026 dialogi aiheuttaa vain nostalgisia tunteita. Sisältöä ei ole sensuroitu tai muutettu mitenkään ns. nykyaikaan sopivammaksi. Päähenkilöt heittelevät muun muassa vanhaa 4chan-slangia toisilleen samalla tavalla, miten lautakulttuurissa meilläkin päin tehtiin. Lokalisaatiotiimi on myös ymmärtänyt kohdeyleisönsä, sillä kaikkea temaattisesti sopivaa kuten tsunderea tai chūnibyouta ei ole edes yritetty kääntää englanniksi. Teknisesti käännös on kuitenkin rajoitettu. Tekstilaatikoita ei lisäillä, vaan yksi englanninkielinen dialogipötkö mahdutetaan alkuperäistekstin mukaan mitoitettuun määrään laatikoita, välillä kaventaen fonttia huomattavasti.

Taustakuvien japaninkielisiä tekstejä ei käännetä milloinkaan, vaikka ne olisivat tarinallisesti tärkeitä. Myös pelinsisäiseen sanakirjaan valitut kohteet ovat selvästi valittu suoraan japaninkielisestä skriptistä, vaikka länsimaalaisille olisi ollut parempiakin vaihtoehtoja. Jostain syystä esimerkiksi gravure idolia tai Doraemonin työkaluja ei ole sanakirjassa, mutta artist ja cool story bro löytyvät. Käännös tuntuu pikemminkin fanimodilta, joka ei voi tehdä muutoksia ytimeen. Kaikki kulminoituu bugiin, jossa tiettyjä sanakirjan kohteita ei voi avata laisinkaan.

Jos animekulttuuri ei ole ennestään tuttua, voi osa keskusteluista tuntua täydeltä heprealta, ja jotkin humoristisiksi tarkoitetut kohtaukset saattavat näyttäytyä huomattavasti ikävämmässä valossa kuin on tarkoitettu. Esimerkiksi ryhmän superhakkerina tunnetun Darun seksuaaliset läähätykset voivat herättää epämukavia tunteita, jos niille antaa painoarvoa. Hahmojen välinen dialogi on kuitenkin erinomaista. Erityisesti päähenkilö Okabe muuttaa jokaisen alkupuolen kohtauksen puhtaaksi komediaksi omituisella, mutta uniikilla käytöksellään. Toisena päähenkilönä ja järjen äänenä toimiva Makise Kurisu on kuin täydellinen kolikon toinen puoli Okaben lapsellisille sekoiluille, ja parin välille muodostuukin erinomainen hahmodynamiikka.

Re:Bootissa kierrätetään ensimmäisessä remakessa eli Steins;Gate Elitessä käytettyä skriptiä, mikä on fanien silmissä iso miinus. Se tiivistää tarinaa, eli kokonaisuudesta on poistettu muun muassa päähenkilön sisäisiä ajatuksia sekä joitain vähemmän tärkeitä kohtauksia. Kuvittelin pitkään, että Eliten skripti tekee isoja leikkauksia myös vähemmän tärkeisiin tarinakaariin, mutta näin ei onneksi ole. Kaikki alkuperäiset tarinapolut ovat täysin tallessa, pelkästään yksittäisiä vähemmän tärkeitä kohtauksia on leikattu. En nähnyt tahdituksessa minkäänlaisia ongelmia ja pääsin päähenkilön mietteisiin hyvin sisälle.

Pelillisesti Steins;Gate Re:Boot ei ole muuttunut juuri yhtään. Siinä luetaan 99 prosenttia ajasta tekstiä ja ainoat interaktiiviset hetket käydään läpi päähenkilön puhelimella, koska muutamaan otteeseen saa päättää, kenelle laitetaan seuraavaksi tekstiviestiä. Kaikki muu on hyvin tavallista VN-sisältöä: tekstiä voi edistää automaattisesti tai sitä voi pikakelata. Asetuksista voi määrittää, skipataanko pelkästään jo edellisellä pelikerralla nähty sisältö vaiko ihan kaikki. Myös optio, jossa pikakelaus lopetetaan tekstiviestin tullessa, on tervetullut toiminto eritoten 100-prosenttista läpäisyä jahdatessa. Keskusteluhistoriaa voi lukea vapaasti ja tilanteen voi tallentaa tai ladata missä kohtaa vain. Yksi pelillinen lisäys on uusi Observer-näkymä, josta voi helposti katsoa nykyisen aikajanan ja mitä kaikkea on tapahtunut, ja mitkä valinnat ovat vieneet tarinaa nykyiseen suuntaan. Harmillisesti edes aikaisempiin kohtauksiin ei voi suoraan tästä näkymästä hypätä.

Pelillisten muutosten sijaan Re:Boot esittelee täysin uuden visuaalisen tyylin, remasteroidun soundtrackin sekä kokonaan uudelleennauhoitetun ääninäyttelyn. Kaikki dialogi on täysin japaniksi ääninäyteltyä päähenkilön puhetta myöten, mikä on visual novel -pelille jokseenkin harvinaista. Uusittu visuaalinen tyyli on erinomaisesti tämän päivän Steins;Gatea, jossa alkuperäisen romaanin lievästi karu ulkonäkö on yhdistetty animesovituksen selvästi värikkäämpään hahmosuunnitteluun. Hahmokuviin on lisätty yksinkertaista E-mote-teknologian liikettä, jolla elävöitetään ympäristöä miellyttävällä tavalla. Hahmojen päät, silmät ja suut liikkuvat pääasiassa hienovaraisesti, ei nukkemaisesti. Remasteroitu ääniraita pysyy tunnistettavana, vaikka kappaleet ovatkin selvästi uusia versioita. Olen todella tyytyväinen Re:Bootin musiikilliseen antiin, mutta vaihtoehto käyttää alkuperäisiä kappaleita olisi pitänyt olla mukana.

Steins;Gate ei koskaan riko neljättä seinää, eikä tutoriaaleja ole. Tein ensipeluullani selviä virheitä, sillä en aluksi ymmärtänyt kunnolla, miten tarinaa on mahdollista edistää. Romaania luetaan ensimmäiset tunnit hyvin perinteiseen tapaan ja ilman minkäänlaisia valintoja. Okabe ottaa puhelimensa esiin automaattisesti muutamassa kohtauksessa, kunnes kuin tyhjästä näin ei enää tapahdukaan. Pelaajan pitää siis oppia avaamaan luuri itse oikeassa kohdassa viesteihin vastaamista varten. Olisin jotenkin odottanut, että pelaajalle annettaisiin edes pieni huomautus interaktiivisten elementtien ilmestyessä ensimmäistä kertaa ruudulle.

Pelijournalistiurani tähänastisena huippukohtana kuvittelin pelin jääneen jumiin, kun noin neljän tunnin lukemisen jälkeen teksti ei edennytkään enää laisinkaan, vaan ruudulla toistui yksi ja sama ”missä se puhelimeni onkaan…” -viesti. Tämä on pelin ensimmäinen ja ainoa hetki, kun pelaajan on pakko ottaa puhelin esille ja tehdä valinta. Kyseessä on todellisuudessa kehnoa tutoriaalia läheltä liippaava pakote, jonka oletin olevan yksi varhaista mediaversiota vaivanneista bugeista. Jos olisin edes hetken tyynesti ajatellut, olisin kenties tajunnut tuoda puhelimen esille häpäisemättä itseäni julkaisijan silmissä, kun lähetin iloisesti bugiraportin vain saadakseni vastauksen, että kaikki toimii kuten pitääkin. En ollut onneksi ainoa, joka jäi tähän ns. n00bk1ll3r-kohtaan jumiin…

Sain myös huonon lopun, koska tajusin vasta lopputekstien jälkeen, että tekstiviestejä voi lähettää myös oma-aloitteisesti. Yleensä päähenkilö sanoo jotain tyyliin: ”nyt täytyy vain lähettää viesti”, mutta en yhdistänyt sitä aluksi pelilliseen toimintoon, koska kaikki muut hahmojen sanomat toimet tapahtuvat automaattisesti. Tarinaahan tässä luetaan! Näppäimistöä ei voi naputella täysin oman mielen mukaan, sillä viestien lähettämiselle on olemassa tietty aikaikkuna, joka ei näy käyttöliittymässä millään tavalla. Kun dialogi selkeästi viittaa viestinlähetykseen, saatoin käydä varalta kokeilemassa sitä jokaisen yksittäisen tekstilaatikon jälkeen usein huomatakseni, että olin vielä vähän liian aikaisessa.

Onnistuin lopulta saavuttamaan 100-prosenttisen läpäisyn kaikilla lopetuksilla, joita on seitsemän erilaista. Yksi Re:Bootin uusi ja lyhyenlainen hahmolopetus on peräisin aiemmin julkaisusta audiodraamasta. Todellisen lopun saaminen ilman ulkopuolista apua on käytännössä mahdotonta, koska Kurisun tekstiviesteihin täytyy vastata oikein äärimmäisen tiukkojen aikarajojen sisällä. Vastaukset eivät ole myöskään mitään itsestäänselvyyksiä vaan puhdasta arpapeliä, eikä lopputulosta voi tietää ennen viimeistä kohtausta. Vaikka tämä voikin olla käsikirjoittajan näkökulmasta nerokas metanarratiivinen elementti, jossa vain aikamatkustaja voi löytää parhaan lopun, en silti voi väittää pitäväni siitä.

Yhteenveto

Steins;Gate Re:Boot on toimiva remake, jota ei monien näkökulmasta olisi koskaan tarvinnut tehdä. Se ei sisällä juuri pelillisiä muutoksia ja käyttää fanien mielestä huonompaa Elite-skriptiä. Näin ollen kyseessä on käytännössä 15 vuotta vanha visuaalinen romaani uudella maalipinnalla. Kannattaako sitten se kokea, jos teos ei ole ennestään tuttu? Tarinan ja käsikirjoituksen puolesta ehdottomasti kyllä. Olin täysillä sisällä Steins;Gaten maailmassa koko 30-tuntisen täyden läpipeluuni ajan. Vastaus onkin kiinni siitä, onko uusittu visuaalinen tyyli omaa silmää miellyttävä ja täten investoinnin arvoinen. Switch-käännöksestä puuttuvat saavutukset, mutta muutoin kokemus vaikuttaa identtiseltä muiden konsoliversioiden kanssa. Henkilökohtaisesti en näe Elite-skriptin leikkauksissa isoja ongelmia, ja pidän uuden version ulkonäöstä todella paljon, joten itselleni Re:Boot on definitiivinen tapa kokea Steins;Gate romaanimuodossaan. 15 vuotta vanhan scifi-pläjäyksen uutta tulemista voi olla silti vaikea hyväksyä 60 euron hintalapulla, jos miltei identtisen alkuperäisen on joskus muutamalla lantilla kirjastoonsa jo hankkinut.

Hyvää:
– Erinomainen tarina, hahmot ja kokonaiskäsikirjoitus
– Uusi Observer-tila auttaa hahmottamaan kokonaisuutta
– Erinomainen visuaalinen päivitys yhdistää sarjan eri osien vahvuudet
– Neljättä seinää ei koskaan rikota…

Huonoa:
–  … muista vain lukea ohjekirja ennen peluuta! Apua ei tule.
– Aikaikkuna viestien lähettämiselle on epäintuitiivinen
– Taustakuvissa olevia tärkeitä japaninkielisiä tekstejä ei ole käännetty
– Todellisen lopun saaminen on miltei mahdotonta ilman ulkopuolista apua
– Sanakirjassa on paljon bugisia termejä, jotka eivät avaudu