Arvostelussa Sektori

Sektorilla tavataan!

Kun ajatellaan kotimaisia pelialan suurnimiä, jokaisella niistä on omat vahvat tunnuspiirteensä. Remedy Entertainment on noussut peliteollisuuden huippunimeksi rautaisen kovilla yksinpeleillään, kun taas Supercell on melkeinpä synonyymi älyluurien monetisaatiota pullollaan oleville kevytstrategiapeleille. Pitkän linjan puurtajaksi voidaan laskea myös Housemarque, joka on tehnyt vuosien saatossa kattavan määrän erittäin laadukkaita twin stick -shootereita. Nimet kuten Super Stardust ja Nex Machina ovat kaikessa neonvärien loistossaan tyylikkäitä ja muutenkin laadukkaita kahdella tatilla ohjattavia ammuskelukokemuksia. Yhden miehen intohimoprojektina syntynyt Sektori näyttää ja kuulostaa aivan Housemarquen peliltä – ja ei mikään ihme, sillä pelin kehittänyt Kimmo Lahtinen on yksi Housemarquen perustajista.

Monikerroksista tarinankerrontaa ja elokuvamaista draamaa peleistään hakevien kannattaa kääntää katseensa muualle, sillä Sektori on niin puhdas arcade-ammuskelu kuin vain olla ja voi. Vasemmalla analogitatilla hoidetaan ”aluksen” ohjaaminen ja oikealla ammutaan nokan osoittamaan suuntaan. Kaikkea liikkuvaa on joko väisteltävä tai ammuttava atomeiksi, ja urakassa auttaa erilaisten sotatantereelle ripoteltujen apuesineiden kerääminen. Pääpelitiloja on vain yksi, mutta siitä on olemassa avattavia variaatioita, joissa rajoitetaan esimerkiksi käytössä olevien aseiden määrää ja ammuskellaan pelkästään pomoja. Enempää pohjatietoja ei oikeastaan tarvita, joten ei muuta kuin ottamaan peliltä turpaan.

Sektori on todella haastava peli. Jokainen yritys on aina uniikki kokonaisuus niin pienten vihollisten, pomotaisteluiden kuin muotoaan muuttavan kentänkin osalta. Kierros alkaa aina pieneltä alueelta, jossa pelaaja ympäröidään muutamalla vihollisella, mutta sen jälkeen kaikki on täysin herran hallussa. Lukuisten erilaisten vihollisten lisäksi silmällä täytyy pitää myös punaisena hehkuvaa lattiaa, joka vahingoittaa alusta hetken vilkkumisen jälkeen. Meno käy ajoittain niin hektiseksi, että vihollisten koreografioiden ja neonvärisen maailman vilistessä silmissä siirtyy huomaamattaan eräänlaiseen flow-tilaan, joka on melkeinpä pakollinen pelissä pärjätäkseen. Katsetta ei kannata kääntää pois ruudulta kovin moneksi sekunniksi.

Pelialueelle ilmestyy tasaisin väliajoin power-upeja, jotka aktivoidaan Gradius-sarjasta tutulla tavalla. Jokainen kerätty power-up siirtää kursoria yhden pykälän eteenpäin erikoismittarissa, ja pelaaja saa päättää itse, milloin valittu bonus aktivoidaan. Mittarikyvyiksi lasketaan muun muassa korkeampi pistekerroin, suojakilpi sekä kaikenlaiset nopeus- ja tulivoimalisäykset. Kentälle putoaa ajoittain myös apuesineitä, kuten nopeamman sarjatulen mahdollistava tehoste sekä aluksen ympäriltä kaiken tuhoava mäjäytys. Lisäksi käytössä on vakiona eräänlainen turbo, jolla pääsee livahtamaan pakoon kaikkein tukalimmista tilanteista. Kyvyn käyttöä tasapainottaa kuitenkin latausaika, sillä buusti täytyy aina käyttää jälkeen ladata uudelleen. Kaikkien apujen tuhlaaminen kerralla ei siis ole avain voittoon.

Sektorin kaltaisissa väistelyammuskeluissa on elintärkeää se, että alus tottelee ohjaimen komentoja juuri niin kuin pitää, ja vielä ilman minkäänlaista viivettä. Tämä osa-alue on Lahtisella enemmän kuin hyvin hallussa, sillä kontrollit ovat veitsenterävät, eikä todennäköisesti lukuisia kuolemia voi pistää kuin omaan piikkiin.

Visuaalisesti Sektori tarjoaa juuri sitä överikirkasta neontykitystä, josta Lahtisen Housemarque-aikakauden merkkiteokset tunnetaan. Toiminnasta saa hyvin selvää myös käsikonsolitilassa pienemmällä ruudulla pelattaessa. Samalla mieleen hiipii kuitenkin pieni haikeus, sillä Nintendo Switch OLED -mallin näyttö olisi aivan omimmillaan tällaisen väri-ilotulituksen kanssa. Nintendo-pelaajien on kuitenkin tyydyttävä vain Switch 2 -versioon.

En löytänyt Switch 2 -version julkaisun alla valikoista minkäänlaisia verkkotilastoja, mutta muuten Sektorissa ei ole merkittäviä puutteita. Soundtrack tosin voi jakaa mielipiteitä, kuten musiikki yleensäkin. Retrofuturistinen visuaalinen ilme suorastaan huutaisi rinnalleen hieman pirtsakampaa ja syntikkapainotteisempaa ääniraitaa, mutta sen sijaan taustalla kuullaan pimeän kellariteknoluolan nurkissa kumisevaa synkeää jumputusta, joka ei saa ainakaan allekirjoittaneen jalkaa tamppaamaan räiskyttelyn tahdissa.

Yhteenveto

Sektori on loistava tapa tutustua modernin ajan twin stick -ammuskelupeleihin Switch 2:lla, koska Housemarque toimii nykyisin PlayStationin alaisena first party -studiona. Simppeleistä ainesosista on rakennettu erittäin haastava, mutta silti niin äärimmäisen koukuttava teos, jonka ei tarvitse hävetä vertailua Super Stardustiin tai samankaltaista räimettä tarjoaviin Geometry Warseihin. Nopeasti käynnistyvä käsikonsoli on sopiva alusta pelille, johon tarttuu mieluiten ”muutamaa pariminuuttista yritystä” varten kiireisen arjen lomassa. Mutta vain silmänräpäyksessä sitä huomaakin räiskivänsä ja väistelevänsä värikkäitä muotoja yön pimeydessä.

Hyvää:
– Koukuttava kuin mikä
– Teknisesti laatukamaa
– Simppeli mutta silti monipuolinen pelattavuus

Huonoa:
– Musiikkipuoli jää hieman laimeaksi