Arvostelussa Nintendo World Championships: NES Edition

Retrohaasteita TikTok-sukupolvelle

Esports ja speedrunnaaminen eivät suinkaan ole internet-aikakauden keksintöjä, sillä jo 80- ja 90-lukujen taitteessa Yhdysvalloissa kilpailtiin NES-pelaamisen maailmanmestarin tittelistä. Vuoden 1990 kisojen yhteydessä kaikille osallistujille jaettiin palkintona myös Nintendo World Championship -pelikasetti, josta tuli nopeasti yksi kasibittisen Nintendon arvokkaimmista peleistä sen rajatun saatavuuden myötä. Kyseinen kasetti sisälsi Super Mario-, Tetris- ja Rad Racer -aiheiset pelihaasteet, joiden suorittamiseen oli aikaa vain reilut kuusi minuuttia. Nyt NES-kisafiilistelyn makuun on mahdollista päästä myös Switchillä, mutta ei alkuperäisen Nintendo World Championshipin muodossa, vaan NES Edition -lisänimellisen uuden ja laajemman kokoelman parissa.

NWC: NES Editionin kehittäjätiimi on sama kuin muutaman vuoden takaisilla Wii U:n ja Nintendo 3DS:n NES Remix -peleillä, joiden kanssa uutuusjulkaisulla onkin paljon yhteistä. Kyseessä on kilpailulliseen pelaamiseen kannustava kokoelma minipelejä, joiden sisältö on lainattu Nintendon omista ja kutakuinkin tunnetuimmista NES-julkaisuista. Edustettuna on yhteensä 13 peliä neljästä eri Super Mario Brosista Balloon Fighteriin ja Ice Climberiin asti, mutta isoista nimistä esimerkiksi Duck Hunt, Punch-Out ja Capcomin Mega Man eivät ole mukana. Minipelejä on kuitenkin kunnioitettavat 156 kappaletta, eikä 30 euron hintalappu tunnu liian tuskalliselta, vaikka kokoelma sopisikin Switch Onlinen Expansion Pack -tilauksen kylkiäiseksi, koska kaksi pelimuotoa vaatii joka tapauksessa nettiyhteyden toimiakseen.

Pelejä ei voi pelata NWC: NES Editionin sisällä läpi kokonaisuudessaan, vaan niistä on valikoitu minipeleiksi erilaisia pelimekaanikoita esitteleviä pätkiä, joiden pituus vaihtelee muutaman sekunnin wariowaremaisista rykäisyistä useamman minuutin vieviin pomotaistelukenttiin, joita on sijoitettu pelilistan loppupäähän Legendary-vaikeusmerkinnän alle. Lyhyemmissä mikropeleissä tavoitteena voi olla esimerkiksi kolikoiden kerääminen tai sienen nappaaminen mahdollisimman nopeasti Mariolla, oven räjäyttäminen auki Metroidissa tai vihollisen imaiseminen parempiin suihin Kirbyllä. Pitkäkestoisimmissa haasteissa pelataan läpi muun muassa Zelda-luolastoja sekä ensimmäinen Super Mario Bros. warp-putkia hyödyntäen.

Yksikään haaste ei ole liian vaikea, sillä ennen yrityksen aloittamista on mahdollista katsoa kehittäjien esimerkkisuoritus, jota kopioimalla A- tai B-arvosanan pitäisi irrota helposti. Korkeimman S-merkinnän saavuttamiseksi on kuitenkin keksittävä oikoreittejä tai nopeampia tapoja liikkua. Legendary-minipelien yhteydessä on mahdollista lukaista myös ”salaisuuksia” digitaalisesta ohjekirjasesta, mutta esimerkiksi Mariossa oikeiden putkien kohdalle ohjataan vielä ruudulle lisätyillä nuolilla. Elämien määrästäkään ei tarvitse huolehtia, sillä kuolemisesta sakotetaan vain muutaman sekunnin takapakilla kentän alkuun palaamisen sijaan. Luonnollisesti A-arvosana ja pelaajaprofiiliin lisättävät palkintopinssit karkaavat kuitenkin käsistä liian monta kertaa mokailemalla.

Kaikki minipelit ovat auki välittömästi ainoastaan moninpelitilassa, jossa korkeintaan kahdeksan pelaajaa voivat ottaa toisistaan mittaa yhtä aikaa pelattavissa haasteryppäissä. Kahdeksalla pelaajalla ruutu jaetaan todellakin kahdeksaan osaan. Ikkunan pienentyminen vaikutti ainakin omaan reaktionopeuteeni negatiivisesti, eikä Nintendo World Championships ole yksilö- ja suorituskeskeisyydestään johtuen muutenkaan aivan Mario Partyn veroinen illanistujaispeli. Yksinpelitiloja varten peliruudun kokoa voi säätää jonkin verran. Myös pelatessa ruudun kahtia jakavan oman ennätyksen tallenteen saa pois päältä asetuksista.

Speedrun Mode -nimisessä offline-tilassa minipelien avausprosessi on erittäin nopea, sillä niiden ostamiseen vaadittavaa valuuttaa kertyy pankkiin puhtaasti pelaamalla yrityksiä loppuun ja parantamalla omia ennätysaikoja. Kaikkien minipelien kokeilemisen jälkeen avautuu vielä vaikeimmat haasteet peräkkäin niputtava Legendary Trial, ja ylimääräisillä hiluilla voi ostella uusia pikselihahmoja profiilikuvakkeiksi. Muille pelaajille näkyvään pelaajakorttiin voi valita myös tittelin ja oman NES- tai Famicom-suosikkipelinsä todennäköisesti kaikki kasibittisen konsolin julkaisut listaavasta luettelosta. Valmiiden titteleiden joukossa monia hauskoja Nintendo Power -viittauksia ja pelaajien ikähaarukkaa kommentoivia vitsejä.

Survival- ja World Championships -tilat vaativat Switch Online -tilauksen toimiakseen. Nämä eivät ole kuitenkaan suoranaisia nettimoninpelimuotoja, sillä Survival-pudotuspeleissä kisaillaan oikeasti muiden pelaajien videotallenteita vastaan (mitä ei tosin edes yritetä peitellä), ja World Championships on päivittyvä ennätystehtailukilpailu. Kummassakin pelitilassa on pelattavana vain kourallinen viikoittain vaihtuvia teemahaasteita, joten mitään erityistä syytä käynnistää peliä päivittäin ei ole. Speedrun Moden puolella hakatut ennätysajat siirtyvät suoraan World Championshipsin kilpailuun, mutta oma sijoitus globaalilla listalla ja muihin saman ikävuoden pelaajiin verrattuna selviää vasta sitten, kun kyseinen minipeli on tehnyt kierroksensa viikkohaasteessa. Myöskään maailmanennätykset eivät ole katsottavissa ennen sitä. Muutaman minipelin kohdalla on siis odotettava yli puoli vuotta tulosten saamista.

Ihmettelen myös sitä, miksi Nintendo World Championship: NES Editioniin ei ole sisällytetty minkäänlaisia Switch-kavereiden ennätysluetteloita. Vaikka taidot ja kiinnostus eivät riittäisikään maailman parhaiden pikapelaajien päihittämiseen, lisäisi edes ystävälistan nopeimman ajan kummitteleminen valikossa motivaatiota hinkata peliä. Tai miksei kavereiden haamuja voisi ilmestyä vaikka välillä Survival-muodossa henkilökohtaisina mestarihaastajina, kerta tallenteet ovat ainakin väitetysti peräisin oikeilta pelaajilta.

Yhteenveto

Nintendo World Championships: NES Edition tekee tehtävänsä retronostalgian puhemiehenä. Vastaavanlaisia lyhyitä retromaistiaisia on tosin nähty aiemmin niin NES Remixissä kuin WarioWare-peleissäkin, joissa sekuntikelloa ei vilkuilla niin vakavasti. Uusi kokoelma onkin rakennettu hauskanpidon sijaan enemmän kilpapelaamista ajatellen. Speedrun-pelinä tykästyin eniten Metroidiin, jossa ajansäästön huomaa konkreettisesti pelatessa kokeilemalla erimittaisia hyppyjä tai joskus jättämällä loikkimisen kokonaan väliin.

Alkuperäisestä Nintendo World Championshipsistä poiketen NES Editionin saatavuus on kunnossa ainakin digitaalisesti, mutta fyysisesti se on julkaistu vain muovitilpehööriä ja keräilykortteja sisältävänä keräilykappaleena, jota ei aivan joka marketissa myydä.

Hyvää:
– Nopeat uudelleenyritykset
– Mukana myös pidempiä haasteita
– Paljon avattavia profiilikuvia ja hauskoja titteleitä

Huonoa:
– Kehnot yhteisölliset ominaisuudet
– Ei oikeaa nettimoninpeliä
– Pelivalinnat ovat varsin yllätyksettömiä