Metroidin historia

Länsimetroi…id

Tätä kirjoittaessa tiistaina 15.7.2017 on päässyt kulumaan tarkalleen ottaen tasan kolmekymmentä vuotta siitä, kun meillä täällä länsimaissa (Jenkkilässä tarkalleen ottaen, sillä vanhan mantereen asukkaat saivat taas odottaa) sai julkaisunsa peli, josta tuli yllättävän tärkeä palanen pelialan tulevaisuutta. Peli oli maailmanvalloituksensa nappiaikaan ajoittaneen Nintendon käsialaa, ja sen pääkehittäjänä hääri mm. D-padin ja myöhemmin Game Boy -konsolin kehittänyt herrasmies nimeltä Gunpei Yokoi. Yokoi otti pelin vastaan tilaustyönä, sillä Nintendon pukupäällystö halusi jostain pelin, joka poikkeaisi täysin mainetta niittäneiden Marion ja Zeldan menosta. Tavoitteena oli saada pelattavaa myös hieman ”aikuisempaan” makuun. Keskeiset teemat olivat avaruusoliot sekä tieteisympäristö. Isona inspiraation suihkulähteenä kehittäjätiimille toimi Ridley Scottin vuoden 1979 kauhuklassikko Alien.

Alienista kehitystiimi nappasi pelin keskeisen teeman, eli nimikkohirviön virkaa toimittavan symbioottimaisen otuksen sekä asian, johon ei vielä oltu videopelimarkkinoilla millään lailla totuttu, eli naispuolisen päähahmon. Tyttöpöpöjä välttelevien videopelaajien ällötystä välttääkseen Nintendo päätti piilottaa päähenkilö Samus Aranin sukupuoliviitteet raskaan avaruuspuvun sisälle. Salaisuus paljastui vain nopeimmin pelin läpäiseville pelaajille.

Pelin nimeksi päätyi pienen sanaleikin (sanojen ”metro” ja ”android” yhdistelmä) myötä Metroid, ja peli oli valmis julkaisuunsa loppuvuodesta 1986. Kuten lähes kaikista Nintendon tuolloin julkaisemista nimikkeistä, tuli myös Metroidista menestys, jolle povattiin välittömästi jatko-osia. Metroid ei ole kuitenkaan paistatatellut yhtä ahkerasti parrasvaloissa kuin esimerkiksi Mario– ja Zelda-virkaveljet, joten mikä meni ”vikaan” megamenestyksen avaimia hypistelleen pelisarjan kanssa?

Metroidin jatko-osa, lisänimeltään Return Of Samus, oli pitkän ja hartaan kehitystyön takana. Kun Nintendon muista supernimikkeistä tykitettiin jatko-osia tiheällä tahdilla, saatiin toista Metroidia odottaa peräti viisi vuotta. Iso syy pitkään kehitystyöhön oli tuottajan valtaistuimella kakkososankin parissa istunut Yokoi, joka halusi tuoda pelin nimenomaan miehen omalle elämäntyöalustalle, eli Game Boy -käsikonsolille. Jatko-osan statuksesta huolimatta peliä pystyi kuvittelemaan askeleeksi väärään suuntaan, sillä ”pelipojan” sisuskalut eivät olleet aivan harmaan matolaatikon tasolla, jos tehoja lähdetään suoraan vertailemaan keskenään. Yokoi ydintiimeineen (säveltäjä oli ainoa merkittävä vaihdos alkuperäisestä pelistä) kuitenkin suoriutui tehtävästä erinomaisesti. Jos värejä ei lasketa mukaan, ei Return Of Samusin tarvinnut missään tapauksessa kumarrella kenenkään, etenkään alkuperäisen Metroidin suuntaan. Kaivatun värimaailmankin pystyi lopulta hankkimaan Super Nintendon Super Game Boy -lisälaitteen avulla.

Todellinen Metroid-jättipotti osui SNES-konsolille Super Metroidin myötä. 16-bittinen ihmelaite mahdollisti ennennäkemättömän laajan Metroid-kokemuksen, ja audiovisuaalisesti peli edusti alustansa terävintä kärkeä. Super Metroid ei timanttisesta laadustaan huolimatta noussut kovinkaan suureksi myyntimenestykseksi, mutta se loi kehykset niin Metroid-sarjalle itselleen kuin myös lukuisille muille sivukuvakulmasta kuvatuille massiivisille ja vapaasti tutkittaville seikkailuille, joita kutsutaan nykyään metroidvanioiksi.

Super Metroid nauttii suursuosiota vielä tänäkin päivänä ja on yleinen näky parhaiden kaikkien aikojen pelien TOP 10 -listoilla. Se oli samalla viimeinen Metroid-peli useaan vuoteen. Peliala otti kehitysaskeleita kohti kolmiulotteisia pelimaailmoja. Vaikka maaginen tehokone Nintendo 64 olikin monien 3D-seikkailujen synnyinpesä, loisti Metroid-peli konsolin valikoimassa poissaolollaan. Konseptikuvia saatiin äärimmäisen varhaisessa vaiheessa olevasta Metroid-pelistä, mutta niin vain silti kuusnepa jäi tyystin ilman Metroidia. Ainoa näköhavainto sarjasta olikin Super Smash Bros. -pelissä pelattavana hahmona esiintynyt Samus Aran sekä tämän tähdittämä Metroid-aiheinen kenttä.

Kulisseissa kuitenkin kuhisi. Nintendo oli tykästynyt Texasista ponnistaneen Iguana-pelistudion tekemisiin, ja kun mm. Turok-peleistä tutun pelistudion nokkamies Jeff Spangenberg siirtyi tehtävästään sivuun perustamaan Retro Studios -nimeä tottelevaa pelifirmaa, oli Nintendo kärppänä paikalla ja otti tämän vauva-askeleita ottaneen pelitalon alaisekseen. Tuolloin Metroidia ei ollut vielä tarkoitus kehittää jenkkistudion toimesta, vaan firmalle annettiin tehtäväksi suunnitella pelejä tuolloin vielä Dolphin-työnimellä tunnetulle GameCubelle. Projektit eivät ottaneet heti tuulta alleen, eikä Nintendon puoleltakaan tullut peukkuja Retron kokeiluille. Kerran paikan päällä esittelytilaisuudessa vieraillut Shigeru Miyamoto pudisteli päätään kaikkien muiden paitsi yhden näyttävän konseptin edessä. Tämä projekti kulki tiedostonimellä Action-Adventure ja Miyamoto innostui näkemästään niin paljon, että halusi demon tekniikan osaksi seuraavaa Metroid-peliä. Pelin nimeksi muodostui lopulta Metroid Prime, ja Retron parisataa henkeä sisältävä henkilökunta tiputti pois kaikki muut työstämänsä projektit panostuksen siirtyessä pelkästään Metroid Primeen. Panostus ei suinkaan ollut turhaa, vaikka ensin näyttikin hieman huolestuttavalta.

GameCuben Metroid Prime oli ennen julkaisuaan suuren kohun silmässä. Ei voi kuin kuvitella, miten suurta valitus olisi ollut, jos kyseinen ”skandaalipeli” olisi paljastettu näin somen ja mielensäpahoittamisen kultakautena. Ensinnäkin tieto siitä, ettei Metroidin parissa loistavaa työtä tehnyt Nintendon oma tiimi ollut projektissa mitenkään mukana, sai aikaan paljon porua. Jos se pelaajien raivo oltaisiin saatu valjastettua sähköksi, olisi maailma ollut valaistuna seuraavan vuosisadan. Tosiasiassa Gunpei Yokoi oli menehtynyt traagisessa onnettomuudessa 90-luvun lopulla. Muut Metroid-sarjan avainnimet (mm. pääsuunnittelija ja ohjaaja Yoshio Sakamoto) kokivat jotenkin kiusalliseksi tehdä uudenlaista Metroid-peliä ilman sarjan varsinaista luojaa.

Metroid-sarja oli elänyt kultaiset päivänsä kaksiulotteisuuden ollessa vielä se pelimaailman A ja O. Sarja skippasi täysin varhaisten kolmiulotteisten pelien hullut päivät. Kun peliala oli omaksunut kolmannen ulottuvuuden standardikseen, teki Retro Studios jotain täysin odottamatonta ja siirsi Metroid Primen kuvakulman trendikkäästä kolmannesta persoonasta enemmänkin räiskintäpeleistä tuttuun ensimmäiseen persoonaan. Jumalanpilkkaan alettiin vetämään pelaajien toimesta vertauksia hyvinkin nopeasti ensimmäisten kuvamateriaalien tullessa julki, sillä olihan nyt tunnelmalliseen tutkiskeluun aiemmin nojannut pelisarja aivan eri muotista veistetty kuin machoilevat ja aivottomat räiskintäpelit. Texasisilainen Retro Studios piti paineesta huolimatta päänsä, käänsi kaiken kritiikin kehuiksi. Lopputuloksena oli yksi pelihistorian merkkiteoksista ja vuosia Metacritic-sivuston arviokeskiarvojen ykköstilaa hallinnut peli. Metroid Primessa onnistui likimain kaikki mahdollinen, Retro Studios muuttui pelaajien sylkykupista juhlituksi sankariksi, ja jopa itse Sakamoto antoi pelille hyväksyntänsä. Mies ei kuitenkaan ollut lepäillyt vuosia laakereillaan Yokoin kohtaloa surren, vaan oli työstänyt omia ideoitaan Retro Studiosin työntekoa seuratessaan. Nämä ideat jalostuisivat Metroid Fusion -nimiseksi 2D-Metroidiksi tuolloin vielä uudenkarhealle Game Boy Advance -käsikonsolille.

Metroid Fusion ilmestyi kauppoihin lähes samoihin aikoihin Metroid Primen kanssa, ja se oli lähes GameCube-isoveljensä veroinen menestys. Fusion ei ehkä paistatellut Retro Studiosin tekeleen veroisissa parrasvaloissa, mutta se oli ennen kaikkea Sakamotolle erittäin toimiva terapiaistunto, tulihan mentori-Yokoi aikoinaan tunnetuksi myös käsikonsoli-Metroidista. Laadukkaat menestysnimikkeet poikivat tukun uusia Metroid-nimikkeitä, joista toinen oli Zero Mission -niminen uusioversiointi ensimmäisestä Metroidista, ja toinen jatko-osa Primelle. Retro Studios jatkoi itseoikeutetusti Prime-sarjan parissa erinomaiseksi havaitulla kaavalla, kun taas Sakamoto jatkoi kaksiulotteisten Metroid-pelien parissa GBA:lla. Metroid Prime 2: Echoes ja Metroid: Zero Mission olivat jälleen täyttä timanttia, ja vaikka myyntilukemat eivät edelleenkään olleet tähtitieteellisiä, saivat pelit silti suurta ylistystä medialta sekä pelaajilta ympäri planeettaa. Nintendon palaverimuistioissa näkyi kuitenkin uusien konsolien kuvia, joten Metroidin tulevaisuus nähtäisiin jatkossa Wiillä ja DS:llä.

Nintendo yritti kaikin tavoin saada Metroidista salonkikelpoista pelisarjaa tykittämällä Metroid-pelejä ulos melkein sarjatulella. Uudelle kosketusnäytön omaavalle käsikonsolille, DS:lle, saatiin jo aika varhaisessa vaiheessa Metroid Prime Pinball, joka on, ylläripylläri, flipperipeli Metroid Primen tematiikalla höystettynä. DS:llä nähtiin myös Prime-sarjan sivutarina Metroid Prime Hunters, jota markkinoitiin lähinnä DS:n moninpelitoimintojen mainoskasvona. Kumpikaan peli ei oikein vastannut odotuksiin huippulaadukkaiden nimikkeiden jälkeen, mutta se kovin jytky oli tulossa vasta Wii-konsolille Prime-trilogian päättävän pelin muodossa. Metroid Prime 3: Corruption päätti eeppisen Prime-saagan tarinan mitä mainioimmalla tavalla, ollen samalla ehkä se ensimmäinen kiitettävästi Wiin liikkeentunnistustekniikkaa hyödyntävä ison budjetin peli kuin myös huippulaadukas toimintaseikkailu.

Kolmas Prime-seikkailu ei kuitenkaan tarkoittanut Metroid-sarjan päättymistä, ei suinkaan. Prime-trilogia sijoittuu ajallisesti Metroid-jatkumon alkupäähän, joten fanit kaipasivat hieman täytettä myös pelisarjan muiden osien välissä tapahtuviin asioihin. Nintendo vastasi fanien toiveisiin (mahdollisesti tiedostomatta) julkistamalla Metroid: Other M -pelin, jonka kehittäjäksi määrättiin jälleen uusi taho Retro Studiosin saadessa tehtävän palauttaa eräs solmiota käyttävä kädellinen takaisin takavuosien loistoonsa. Uudeksi Metroid-studioksi valikoitui tällä kertaa toimintapelien mestari Team Ninja, joka oli tehnyt kovaa jälkeä uuden kevään kokeneen Ninja Gaiden -sarjansa kanssa. Tällä kertaa pelaajat eivät heti raapustelleet vihapostia, koska olihan Nintendo viimeksikin osoittanut pelisilmää Retro Studiosin valinnan kanssa. Uusi ja uljas näkemys Metroidista sisältäisi häkellyttävän sulavaa toimintaa ja prameita audiovisuaalisia efektejä, mutta lopulta kaikki ei käynytkään kuten suomenruotsalaisten saaristolaisten suosikkiohjelmassa.

Metroid: Other M oli uusi askel Metroid-pelisarjassa, kun aiempien osien hämyinen isolaatiotutkiskelu (Prime 3 toki oli jo aika paljon toimintaa ja NPC-hahmoja pullollaan) vaihtui ennenäkemättömän laajaan narratiiviin ja minuuttitolkulla jatkuneisiin tarinallisiin välianimaatioihin. Samukselle haluttiin selkeästi antaa enemmän kasvuvaraa nimenomaan hahmona ja luoda syvällisempää persoonaa avaruuspiraatteja persuksille potkivan vähäsanaisen palkkionmetsästäjän statuksen sijaan. Yrityksessä kävi kuin kehnolle rallikuskille konsanaan, eikä pöpeliköstä noustu ylös hetkeen. Pelaajien saama kuva Samuksesta käännettiin täysin ympäri, ja vaikka pelin tarina olikin aiempia sarjan pelejä monisäkeisempi, koettiin kyseenalainen käsikirjoitus ja lukuisat muut ratkaisut vapautta rajoittavana. Other M oli kaikin puolin jättimäinen floppi, vaikka sillä olikin kaikki eväät nousta kaikkien aikojen eniten myyneeksi Metroid-peliksi suositulla alustalla. Team Ninjalle toivotettiin Nintendon toimesta pian pelin julkaisun jälkeen turvallista matkaa kohti uusia tehtäviä. Mitä tapahtuisi Metroid-sarjalle seuraavaksi? Seuraavaa episodia eivät monet haluaisi muistaa…

Other M:n fiaskon jälkeen Nintendo oli piakkoin jälleen puskemassa uutta pelikonsolia markkinoille kahdeltakin rintamalta. Wiin äkkijyrkkään syöksyyn kääntynyt myyntikäyrä pakotti japanilaisjätin julkaisemaan hittilaitteelle tehokkaamman seuraajan, ja käsikonsolipuolella DS-perheelle suunniteltiin 3DS-nimistä päivitystä. Wii U:n ja 3DS:n taival ei lähtenyt käyntiin tarmokkaasti, tosin 3DS nousi suosta vielä kukoistukseen. Nintendo rukkasi julkaisuideologiaansa uuteen uskoon. Fokus laitettiin talon omiin pelituotoksiin, ja tämä sai tietysti pelaajat odottamaan vesi kielellä Metroidin uutta paluuta uusien Mario-, Zelda- ja Star Fox -pelien vanavedessä. Huhumyllyt jauhoivat kaikkea maan ja taivaan väliltä. Sarjaa vietiin takaisin kaksiulotteisille juurille ja Retron seuraavalla Prime-pelillä spekuloitiin kyllästymiseen asti. Vuodet kuitenkin vierivät, eikä uutta Metroidia näkynyt. Vuoden 2015 E3-messuilla pitkä ja piinaava odotus vihdoin päättyi upouuden Metroid Prime -pelin paljastuessa 3DS:lle. Iloiset kiljahdukset vaihtuivat ennätysnopeasti kyyneleiksi, sillä keskiössä ei ollut Samus, vaan Prime-peleissä esiintyneen galaktisen pataljoonan edesottamukset. Jo julkistushetkellä lytätyn, co-op-moninpeliin keskittyneen Metroid Prime: Federation Forcen kehitysvastuudessa oli Next Level Games, joka oli tehnyt aiemmin hyvää työtä mm. Punch-Out Wiin ja Luigi’s Mansion 2:n parissa. Peli julkaistiin hieman yli vuotta myöhemmin erittäin vähin fanfaarein, ja aniharvat pelin läpi pelanneet taistelijat saivat katsella loppuanimaatiota, jossa yllättäen annettiin pientä toivonkipinää Samus Aranin paluusta. Federation Force pyyhittiin pian mielistä tämän vuoden E3-messuilla pudotetuilla megaton-tason uutispommeilla, Nintendo julkisti nimittäin peräti kaksi uutta Metroid-nimikettä.

Lyhyessä mutta ytimekkäässä E3-tilaisuudessa esitettiin valmiilta näyttänyttä pelikuvaa useista tulevista peleistä. Suurimmat takapuolen repeämiset ikään, siviilisäätyyn tai sukupuoleen katsomatta aiheutti kuitenkin vain puolen minuutin mittainen ambienttinen animaatiopätkä, sanat ”Metroid Prime” ja numero ”4”. Mitään muuta ei tarvittu, Nintendo oli palannut kaidalle polulle Other M:n ja Federation Forcen harharetkien jälkeen. Uuden Primen kehittäjä ei ole vieläkään tiedossa, mutta on selvää sen olevan Super Mario Odysseyn ja tulevan Pokémonin jälkeen Nintendon arvokkain jokerikortti, jota vilauttamalla saadaan osakekurssit nousuun ja pelaajat kumartamaan Japaniin päin.

Kun pelaajat vielä haukkoivat henkeään E3-show’n jälkeen, tiputti Nintendo melkein heti perään toisen pommin Treehouse-nettilähetyksessään. 3DS saisi oman kaksiulotteisen Metroidinsa, joka olisi Game Boyn Return Of Samusin täysimittainein uusioversiointi. Mielikuvituksellisesti nimetty Samus Returns luvattiin tulevalle syksylle, ja sen takana olisi vaihtelevan laatuisia Castlevanioita tuottanut espanjalainen MercurySteam. Mutta se puristeltavana stressilelunakin toimiva Metroid-amiibo…

Metroid on siis palannut ryminällä pelaajien maiskutteleville huulille, ja mikäs sen sopivampaa kuin näin sarjan länsijulkaisun juhlavuotena. Aika näyttää, saammeko kokea kahden edellisen Metroid-pelin tapaan karvaan kalkin maun, vai onko luvassa Super Metroidin ja ensimmäisen Metroid Primen kaltaista klassikkomateriaalia. Vaikka Metroid jääkin yhä Nintendon muiden jättinimikkeiden (Zelda, Mario, nykyään myös Pokémon) varjoon, on avaruusolioiden kasvattaman palkkiometsästäjättären merkitys pelialalle suurempi kuin moni osaa aavistaakaan.

Metroidvania-genren mainstreamiin tuominen on saavutuksena myös hieman Castlevania: Symphony Of The Nightin ansiota, joten kunniaa ei voi yksinään antaa Super Metroidille. Metroidia ja Gunpei Yokoin päähänpistoja on kuitenkin kiittäminen NES-aikakauden alussa esiintyneiden pitkien salasanarimpsujen päivittäminen mahdollisuuteen jatkaa kesken jäänyttä peliä vain lyhyen kirjainyhdistelmän kirjoittamalla.

Yksi Metroid-sarjan suurimpia saavutuksia on kuitenkin naisten aseman muuttaminen videopeleissä. Koko 80-luku (ja 90-luvun alkukin ennen Tomb Raideria) ohjattiin miehekkäitä, prinsessoja pelastavia miehiä, mutta Samus Aran oli aivan toisenlainen päähenkilö. Samus, siro nainen, myllytti massiivisia hirviöitä tavalla, johon vain karskit avaruusmariinimörssärit olivat siihen mennessä pystyneet. Samus oli vakavasti otettava sankari ja nimenomaan naispuolinen sellainen, eikä tästä ole tehty suurempaa tabua yhdessäkään Metroidissa. Jopa paljon parjatussa Other M:ssä Samuksen haavoittuvainen rooli on kuitenkin täynnä kasvua ja kehitystä. Maskuliiniset NPC-sotilashahmot kohtelevat palkkionmetsästäjää ihan kuin ketä tahansa kollegaansa, poikkeuksena pelisarjan yksi tärkeimmistä hahmoista, Samuksen oppi-isä Adam Malkovich, joka vasta tarinan edetessä ymmärtää Samuksen olevan oikeasti paljon vahvempi kuin kaunis ja korea ulkonäkö antaa olettaa.

Nykypäivänä naishahmojen asema peleissä on oikean elämän lailla huomattavasti tasapuolisempi ja neutraalimpi, joten siltä osin ei Samus kykene enää uudistamaan maailmaa tulevien Metroid-pelien myötä. Täytyy siis vain toivoa pelaajana, että maailmaa ravisteltaisiin jälleen korkean laadun muodossa. Voiko Metroid Prime 4 nousta isoisoisänsä lailla vuosikausiksi Metacritic-ykköseksi? Sitä ennen voimme kuitenkin uppoutua sarjan hienon ja vaiherikkaan historian pariin pelaamalla sarjan pelejä ja jännittämällä seuraavan seikkailun, Samus Returnsin parissa.

”Any objections lady?”